Mönkään menneen Jyväskylän rally-tokokisan jälkeen päätin näyttää, ettei me olla niin huonoja kuin tuloslista näytti, vaan paremminkin olosuhteiden uhreja. Siispä helatorstaina matkattiin Tampereelle, jossa oli peräti kaksi kisaa tarjolla ja siten hyvä mahdollisuus nousta avoimeen luokkaan. Sää oli aamusta kolea ja sateinen. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen aikana tuli vettä kuin aisaa, mutta sade onneksi taukosi itse kisan ajaksi. Rata oli ihan kiva. Iitulle vaikeista kylteistä mukana oli vain 1-2-3:n askeleen peruutus, jossa Iitu ei yleensä tahdo pysyä edessä, vaan haluaisi kiertää taakse. Viimeisessä kolmen askeleen peruutuksessa mun viimeinen askel oli liian lyhyt ja se tuotti 10 pisteen menetyksen. Kaksi kylttiä jouduin uusimaan ja näistä vähennettiin kolme pistettä kummastakin. Muita pistevähennyksiä ei ollut, joten lopputuloksena 84 pistettä, hyväksytty tulos, RTK1 ja siirto avoimeen luokkaan!!! Reissun päätavoite oli siis saavutettu. Kakkoskisassa saatiin siis kisata avoimessa luokassa. Olin ensin lähtemässä kotiin, koska kakkoskisaa piti odottaa kaksi tuntia, mun kengät oli läpimärät, oli kylmä ja radan kylteissä mukana sellaisia, joita ei oltu juurikaan harjoiteltu. Sää rupesi kuitenkin kirkastumaan, muut kisaajat tsemppasivat, että ette kai te nyt kotiin lähde ja itseäkin kiinnosti kokeilla, miten avoimen luokan rata sujuisi ilman paineita. Niinpä sitten kiikutin kisakirjani takaisin ilmopisteeseen ja lähdin Iitun kanssa treenaamaan avoimen luokan vieraampia likkeitä. Kisassa oli yksi liike, jota ei oltu koskaan treenattu ja pari sellaista, joita ollaan treeneissä kerran tai kaksi kokeiltu. Oli onneksi hyvää aikaa harjoitella niitä.
Oli valtavan helppoa lähteä kisaamaan, kun ei ollut mitään onnistumisen painetta. Lähdin vaan tekemään iloista rataa ja aattelin, että jos menee mönkään, ei haittaa, koska päivän tavoite oli jo saavutettu. Pieni pelko oli siitä, että pysyykö Iitu radalla, koska avoimen luokan kisassa koira on irti, eikä me olla kotipihan ulkopuolella harjoiteltu niin, että koira on vapaana. Huomasin pian, että pelko on täysin turha: Iitun kontakti oli loistava. ja kun ei ollut painetta, niin rata onnistui ihan hyvin. Jopa ensimmäisellä kyltillä ollut houkutus meni ongelmitta. Iitu ei edes katsonut houkuttimena olleen namiastian päälle :) Saimme jopa yhdellä pisteellä paremman tuloksen kuin alokasluokan kisassa eli 85 ja hyväksytty tulos. Päästyämme maaliin, tuomari huikkasi, että kannatti kisata, se oli hyvä rata. Oli kyllä niin loistofiilis kuin vaan olla voi :) Palkintojenjaossa koin vielä jättiyllätyksen, kun meidät nimettiin tuomarin suosikiksi! Oli tosi kiva päivä muutenkin. Kiva jutella itselle ennestään vieraiden harrastajien kanssa, ja osa alkaa tulla jo tutuksikin. Ja Iitu tietysti oli huippu kisakaveri jälleen kerran <3
Eilisen kisan jälkeen on kiva laittaa rally-toko hetkeksi tauolle ja keskittyä tokoon. Rally-toko virallistetaan ensi keväänä. Tällä hetkellä on tiedossa se, että jo saavutetut koulutustunnukset eivät siirry virallisiksi, mutta saa jatkaa kisaamista siinä luokassa missä virallistamishetkellä kisaa. Niinpä ensi keväänä jatkamme avoimessa luokassa tavoitteena saada virallinen RTK2-tunnus. Ennen sitä keskitymme tosiaan tokoon, ja yritämme saada siitä TK1:n. Treenattavaa kuitenkin riittää ennen kuin kisaamaan päästään; se tuli selväksi eilisissä treeneissä. Treenien teemana oli liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Sain hyviä vinkkejä siihen, miten saada steppaaminen ja valuminen pois pysähtymisestä. Toki käsiapukin pitäisi häivyttää pois. Luoksetulo on Iitulla hyvä liike, vauhdikas ja lopun perusasentokin napsahtaa kohdilleen. Muuten siis hyvä, mutta Iitu on alkanut varastamaan. On se kumma, että kun liikkeessä saa yhden asian kuntoon, niin sitten siinä rupeaa tökkimään joku toinen. On meillä kova treenirupeama tiedossa, jos aiotaan kesäkuussa kisata virallisissa kisoissa. Mut ei siinä mitään, mehän treenataan :)
Avoimen luokan kisan arvostelulomake
