Lilli RTK1

Siinähän se tulikin jo otsikossa asia selväksi. Lilli lähti ensin vähän kuin sijaiskoirana harrastamaan rallya, mutta sitten kun se osoittautui oppivaiseksi ja varsinkin innostuneeksi, niin ajattelin, että why not, voihan senkin kanssa harrastaa muutenkin kuin Iitun sijaisena. Eikä Lilli odotuksia pettänyt. Nyt on eläkeläisellä RTK1-koulutustunnus. Kenraaliharjoitus edellisenä päivänä Lillille vieraassa hallissa meni suoraan sanottuna ihan persiilleen. Sitä ei kiinnostanut yhdessä tekeminen yhtään, vaan hallin hajut veivät mennessään. Luotin kuitenkin siihen, että kisatilanteessa se terästäytyy ja saadaan tulos, eikä Lilli pettänyt.

Kannuksen Dogness-hallissa olen kisannut Iitun kanssa useamman kerran, mutta Lillille se oli uusi tuttavuus. Ko. hallissa kisataan villasukat jalassa, kun siellä ei saa käyttää ulkokenkiä. Ihanaa yrittää olla katu-uskottava koiraharrastaja treeniliiveineen raitaiset villasukat jalassa. Vois olla pakko vaikka jokaiseen sisäkisaan :)

Lilli oli enemmän tai vähemmän kuutamolla. Se keulii ja perusasento seilasi koko ajan. Melkein joka kyltiltä tuli 1-3 pisteen vähennyksiä kiristyneen taluttimen ja liikkeen epätarkkuuden takia. Mutta kun koira ei onneksi laittanut peffaansa ylimääräisiä kertoja maahan, selvittiin ilman uusimisia. Noh, videolta katsottuna 1-2-3 askelta sivulla istu oli kyllä siinä ja siinä. Lilli korjasi peffaansa, mutta oli sellaisessa kulmassa, että tuomari ei sitä huomannut. Vaikka olin tyytymätön Lillin keulimiseen, niin se oli muuten oma iloinen itsensä ja seurasi häntä heiluen. Ja sen käännökset on parantuneet. Välillä voi jo nähdä pilkahduksia hyvästä takapään käännöksestä. Voi olla, että avoimessakin sen kanssa joskus kisataan, Ainakin yritän opettaa sille takapään liikkeen paremmaksi. Helppoa se ei tule olemaan, mutta yritetään ainakin.

Iitun kanssa on työtä voittajaluokan liikkeissä, lähinnä oikealla puolella tehtävissä kylteissä. Se osaa kyllä seurata oikealla puolella, mutta jos siellä pitää tehdä jotain liikkeitä, niin se pomppaa vasemmalle puolelle. Tokosta sen verran, että paikallamamakuukurssi on käyty. Ehkä meillä molemmilla lamppu syttyi. Omia rutiineja täytyy ainakin muuttaa ja treenata paikkistakin suunnitelmallisemmin. Ollaan me kuluneella viikolla saatu enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia. Oikealla tiellä siis toiottavasti ollaan. Lauantaina olisi tokokoe Maalahdessa, mutta todennäköisesti jätän sen väliin, tai katsotaan nyt mikä fiilis on lauantaiaamuna.

RTK1 Camicats Ofelia

Hajatelmia paikallamakuukurssilta

Paikallamakuu, IItun kompastuskivi tokossa ja mun motivaation tappaja number one. Talvella oltiin Tanja Mäennenän paikallamakuukurssilla, ja luulin ongelman selättyvän positiivisella vahvistamisella ja häiriöharjoituksella. Vaan ei, IItun paikkis on taantunut alkeistasolle: koira, jolla on TK1 nimensä edessä, ei suoriudu edes helposta makuusta, vaan pomppaa istumaan kun käännän selkäni. Tai kun yritän vaikeampaa makuuta avoimen tyyliin, IItu nousee istumaan, mutta käytyäni käskyttämässä uudelleen, se menee maahan ja pysyy yleensä vaaditun ajan. Piilomakuuta on päästy harjoittelemaan tosi vähän. Siis harmittaa todella paljon, koska periaatteessa koira osaa muut avoimen liikkeet, mutta paikallamakuun takia ykköstuloksesta on turha haaveilla.

Onneksi, siis onneksi, meidän tokoseura järjesti kolmen kerran paikallamakuukurssin, ohjaaja meidän tuttu alo/avo-kurssilta, tarkkasilmäinen ja ah niin suorasanainen... Meidän ongelmat ladottiin tiskiin, eikä siihen ollut mitään vastaanväittämistä, vaan asia on juuri niin kuin kerrottiin. Koirani on pehmeä, mutta pidän sitä vielä pehmeämpänä kuin se on ja käsittelen pumpulihansikkain. Olen varma, että ollessani piilossa, isot pahat koirat hyökkäävät ja syövät pikku puuhkani. Ja tämä kaikki näkyy koiralleni, jonka paikkikseen en luota, eikä sekään luota itseensä. Sitten se ei välttämättä edelleenkään täysin tiedä, mitä siltä odotetaan, koska en ole sitä riittävän selvästi kertonut. Ja lopuksi kysymys, paljonko olette viime aikoina edistyneet? Helppo vastaus: ei yhtään, zero, takapakkia ollaan menty ja lujaa. Mitenkä voikaan edistyä, kun ohjaaja pysyy mukavuusalueellaan ja treenaa sillee pienesti ja kivasti, eikä kerro mitä koiralta haluaa eikä palkkaa johdonmukaisesti... Mutta onneksi toivoa kuulemma on laadukkaalla harjoittelulla ja astumalla pois meidän mukavuusalueella.

Meillä on kaksi kurssikertaa takana. Ollaan harjoiteltu luopumista ja makuuta erilaisissa häiriöissä. Makuutettu koiria pienessä ympyrässä, kouluttajan häiritessä ja antaessa valekäskyjä, kouluttajan häiritessä omien koirien kanssa jne. Viimeksi oltiin paikallisen raviradan parkkipaikalla treenaamassa. Samalla alueella on myös agilitykenttä, jossa oli treenit menossa. Tuumasin, että IItuhan ei makaa, kun näkee toisen koiran menevän aksaa. Noh, ohjaajamme passitti meidät treenaamaan juuri sinne ja tuumasi, että te treenaatte lopun aikaa tässä. Ja kas kummaa, IItu pysyi maassa, vaikka 10 metrin päässä koira meni putkeen. Tehtiin muutamia toistoja, otin etäisyyttä, menin vähän auton taakse piiloonkin ja IItu pysyi maassa 90% toistoista. Musta tuntuu, että nyt IItu alkaa tietämään, mitä siltä odotan. Mulla on torumissana, jota käytän paikkamakuun epäonnistuessa, että myös Iitukin hiffaa, että ei nyt mennyt oikein. Ollaan treenattu kaupan parkkipaikalla ja eilen lenkin yhteydessä kirkon parkkipaikalla. Jätin IItun 20 metrin päähän ja treenasin Lillin kanssa rallyn vauhdikkaita liikkeitä, ja maassa pysyttiin. Paremmalta näyttää siis. Ihan hirvittää, kun huomenna on viimeinen kurssikerta, että miten saan jatkettua tällä samalla innostuksella ja oikein. En millään haluaisi luovuttaa tokouraa paikallamakuun ongelmaan...

Lillin kanssa osallistuttiin rally-tokoepiksiin lauantaina. Lilli on niin riemuissaan, kun pääsee hommiin. Se on varma ja vakaa, eikä rieku turhasta. Yhtään ei tarvitse stressata juosten tehtäviä liikkeitä, koska Lilli ei kuumene juoksemisesta lainkaan; se vain tulee vieressä. Pistesaldoksi saatiin 96 ja neljäs sija. Nyt voi hyvillä mielin osallistua viralliseen kisaan Kannuksessa ensi sunnuntaina. Lähdetään hakemaan Lillille sitä RTK1-koularia. Kovasti olen pohtinut, alkaisinko treenaamaan Lillin kanssa myös avoimen luokan liikkeitä. Toisaalta Lilli hallitsee takapään käytön paremmin kuin IItu, mutta se ei halua olla kovin lähellä ja avoimen luokan tiiviit liikkeet voi tuottaa sille ongelmia. Jos saan sen oppimaan 360 asteen tiukan käännöksen vasemmalle, niin sitten jatketaan, koska arvelen sen olevan varmaan vaikeinta Lillille.

Loppuun syksyisiä kuvia, joita tuli eilen näpsittyä lenkillä.