Pikaiset kuulumiset

Kiirettä pukkaa. Huomenna lähdetään koirien kanssa heti töitten jälkeen kohti Merikarviaa ja viikonloppuna on sitten koiranäyttelyt Porissa kumpanakin päivänä. Harmi, kun luvattiin kovin epävakaista säätä. Meikäläinen kun ei omista mitään telttasysteemejä, täytyy vain turvautua sateenvarjoon ja kertakäyttösadetakkiin. Kunhan ei koko aikaa satais; kuurot ei haittaa.

Poskelleen menneen mätsäriesiintymisen jälkeen muutin vähän harjoitustaktiikkaa ja tulosta on tullut. Jätin turhat kannustukset pois ja otin totisemman ilmeen ja kas, koira kävelee loikkimisen sijaan... Eilen oli Kauhajoella mätsäri ja ahdistuin osallistumaan sinne. Oli pakko saada testata Iitun taidot koirapaljouden keskellä. Parimme oli tanskandoggi, mikä herätti hilpeyttä yleisön joukossa. Itselläkin suupieltä nyki, myönnetään. Iitu meinas ensin kaasutella, mutta pienen murahduksen jälkeen se rauhoittui ja käveli nätisti. Pöydällä olo: no problems, ei pakitusta, ei mitään, hampaat antoi katsoa kiltisti. Ja taas käveltiin, eikä ainuttakaan loikkaa. Voitimme parimme ja saimme punaisen nauhan, mutta loppukehässä ei menestystä tullut, vaikka Iitu käveli kauniisti ja seisoi hienosti paikoillaan. Sijoituksesta viis, pääasia että kenraaliharjoitus meni hyvin. Nyt voi lähteä hyvillä mielin Poriin. Kyllähän pentu saa olla pentu ja vähän hyppiäkin, kunhan se enimmäkseen kuitenkin ravaisi...

Katso kenguru loikkaa...

eli seuraa kertomus Iitun ensimmäisestä kehäesiintymisestä. Ajeltiin koirien kanssa Kauhajoelle Samojedistien järjestämään mätsäriin. Liekö epävakainen sää säikytellyt, kun osanottajia ei ollut kovin mahdottomasti, eikä tarvinnut siellä koko päivää kuluttaa. Ilmoitin vain Iitun pentuihin. Lilli oli toki mukana, mutta ihmetteli maailmanmenoa häkistä käsin.

Aloitetaan positiivisista asioista. Iitu oli jälleen kerran tosi reipas. Tosin ensimmäiset puoli tuntia se haukkui takasin kaikille, jotka haukkuivat, mutta kun oli saanut haukkunsa haukuttua, rauhoittui. Kun piti seisoa, Iitu seisoi tosi nätisti, Se seisoo ryhdikkäästi korvat oikeassa asennossa ja kauniisti, sanoi joku kehän laidalta. Mun ihana pikku sopuli... Mutta kävely, sitä ei voi edes kutsua kävelyksi. Heti kun mennään kehään, Iitun kävely muuttuu loikkimiseksi. Nytkin se loikki ja pomppi, eikä ottanut ainuttakaan normaalia askelta. Jos oltais oltu oikeassa näyttelyssä, tuomari ei olisi kyllä saanut katsottua liikkeitä. Mutta yleisöllä oli hauskaa koko rahan edestä... Musta tuntuu nyt siltä, että se härnää mua. Pitänee näyttää sille kaapin paikka. Otinkin heti pikatreenin, kun tultiin kotiin. Koiralla hirveä nälkä, eikä ruokaa saanut ennen kuin käveli nätisti. Kävelihän se, kun oli pakko... Tästä siis uuteen nousuun. Huomenna on uus mätsäri Närpiössä. Täytyy kai hinautua sinnekin treenin toivossa. Vinkkejä otetaan vastaan...

Ja vaikka kehässä ei saatu menestystä, niin silti kannatti lähteä. Voitin nimittäin kaikkien osallistuneiden kesken arvotun rokotuslahjakortin klinikalle. Koskaan en oo voittanut mitään ja kerrankin onni potkaisi. Pitäisköhän lotota tänään...

Muoks. Olihan meillä torstaina agiharkatkin. Iitu oli mukana hengailemassa ja lipsahti mun kädestäni irti, kun kaverit oli radalla. Iitu syöksyi kuin ohjus radalla painavan jackrusseli Uunon perässä kentän toisessa päässä olevalle hypylle ja loikkasi epäröimättä riman yli. Perässä tuleva hihna veti riman alas, mutta Iitu ei ollut asiasta moksiskaan, vaan jatkoi matkaa. Muutenkin se oli häkissään kuin pieni peto: haukkui koko ajan radalla meneville koirille. Saas nähdä, kohta vois jotain pientä ruveta harjoittelemaankin sen kanssa. Mutta ens harkkakerralla jätän sen omien hermojen säästämiseksi vaihteeksi kotiin. Mutta on se vaan ihanaa, kun pieni on niin intona...:)

Ramppikuumetta

Nyt mä aloitin jo panikoimisen parin viikon päässä häämöttäviin näyttelyihin. Mun tyyliin kuuluu stressata kaikenmaailman asioilla jo viikkoja ennen kuin ne ovat ajankohtaisia. Siitä on vuosi, kun viimeksi osallistuttiin Lillin kanssa juuri samaiseen Porin näyttelyyn. Eikä olla edes mätsäreihin osallistuttu tässä välissä. Ihan varmaan tulen tekemään jotakin hölmöä. Juu, ramppikuume ehtii kasvaa aivan kolossaalisiin mittoihin kahdessa viikossa. Trimmasin Lillin korvatkin, eikä niistä tullut ihan sellaiset kuin ajattelin. Täytyy vaan pöyhöttää harjalla muhkeaksi, niin ei näy emännän näperrykset. Hmmmnh... Toisaalta voipi olla, että katson liian tarkasti...

Aiheeseen liittyen kerron tositarinan siitä, mitä tapahtuu liikaa jännittävälle handlerille. Viime kesänä Ylivieskan näyttelyssä oli latvialainen tuomari, joka puhui englantia. Englanti on aina kuulunut meikäläisen lempiaineisiin ja puhun sitä mielestäni sujuvasti: kykenin mm. keskustelemaan hienosti umpiamerikkalaisten sukulaisten kanssa. Mutta jännittäessä asiat on toisin. Ennen kehään mennessä toistelin itsekseni koiran ikää, mitä tuomari yleensä aina kysyy: two years old, two years old... Lillin ollessa pöydällä tuomari sitten kysyi koiran ikää. Minä vastasin kauniisti hymyillen: "Two old" Näin heti tuomarin ilmeestä, että vastauksessa oli jotakin vikaa. Samassa hoksasin itsekin mokani ja korjasin heti, että two YEARS old. Ei oo mikään ihme, että tuomari kummasti katseli, kun omistaja väitti koiransa olevan liian vanha! No, täytyy ottaa huumorin kannalta ja kotimatkalla juttu kyllä nauratti, vaikka siinä kohdassa harmittikin. Mutta tekevälle sattuu, näinhän sitä sanotaan.

Jaa-a, pitäisköhän vihdoinkin lähteä koirien kanssa ulos. Säätila ei näytä oikein houkuttelevalta, mutta pakko kai se on.

Postaus nro 101

En huomannutkaan, että edellinen postaus olikin jo 100.:s. Onpa näitä tarinoita tullut kirjoiteltua. Kerkesin jo edellisessä postauksessa kehua, kuinka Iitu on nätisti työpäivän ajan. Jep, jep, kun tulin perjantaina töistä, neiti remontti-reiska oli suurentanut seinässä ollutta reikää ja aloittanut uuden reiän teon. Tapettisilppua oli pitkin makuuhuoneen lattiaa. Laitoin nyt kokeeksi pentuaitauksen palan seinän eteen suojaamaan. Saas nähdä, löytääkö neiti sitten uuden kohteen vanhan tilalle. Kyllä se talo pitäis löytää pikimmiten, että sais laittaa tämän myyntiin ennen kuin neiti on “rempannut” niin paljon, että saa ruveta myyntihintaa laskemaan.

Ollaan treenattu Iitun kanssa näyttelyjuttuja. Muuten menee hyvin, mutta jokin harjoittelussa lienee mennyt pieleen, kun Iitu luulee, että näyttelyhihna tarkoittaa samaa kuin “jee, nyt loikitaan”. Ensi viikonloppuna olis tarkoitus mennä mätsäriin treenaamaan. Ja kahden viikon päästä onkin sitten Porin näyttelyviikonloppu. Olen vuokrannut Merikarvian leirintäalueelta mökin, joka näyttää ainakin netissä oikein hienolta. Ajomatkaa Poriin tulee kyllä 50 kilometriä/suunta, mutta mun makuun Yyterin leirintäalueen mökkialue oli tukkoisen tuntuinen ja nuo koirat tuntien ne kommentois koko ajan ulkoa kuuluville äänille. Merikarvian mökki on omassa rauhassaan. Ja ei nuo ajelutkaan haittaa, kun Iitukaan ei enää voi pahoin automatkan aikana, vaan yleensä nukkuu. Mukava viikonloppu siis tiedossa, kun ilmat vain suosisivat.

Loppuun tuoreet poseeraukset perjantailta. Tässä poseeraa Iitu 5 kuukautta:

Ja tässä sitten Lilli (mua vaivaa, kun en muista mitä nuo mahtavat kasvit tuossa vieressä on nimeltään...)

Leikkikoulua ja agia

Hyvin on arki alkanut koirilla. Iitu on saanut puruluun järsittäväksi töihin lähtiessäni ja se on mennyt luunsa kanssa häkkiin, eikä se ole edes katsonut päälleni, kun olen ovesta lähtenyt. Lilli taas on aamu-uninen ja se yleensä menee takaisin nukkumaan aamuruuan ja aamulenkin jälkeen jo ennen töihin lähtöäni. Töistä tullessani on valtakunnassa ollut kaikki hyvin. Yhdet pissat on yleensä lehdellä. Iitu ei vielä jaksa kahdeksaa tuntia pidättää.

Pikkupentujen leikkikoulu loppui maanantaina. Viimeisen kerran kunniaksi koirat pääsivät vapaana leikkimään toistensa kanssa. Ja oli niillä pikkuisilla mukavaa. Neljä pentua paineli niin, että tanner tömisi. Iitu on sosiaalinen tyyppi, eikä katsonut karsaasti mitään koiria kurssillamme. Viimeisellä kerralla treenattiin myös luoksetuloa ja piiloutumista. Lenkillä harvoin tarvitsee piiloutua, kun Iitu pysyy mukana muutenkin. Menin sitten melko helppoon piiloon. Iitu itki perääni heti, kun lähdin paikalta ja tuli sitten kuin ohjus luokseni. Sama asia luoksetulossa. Vaikka se toisinaan lenkille lällätteleekin, luulen ettei luoksetulon kanssa varmaan tule olemaan koskaan ongelmia tämän kakaravaiheen jälkeen; samaa tuumasi kurssimme ohjaaja. Josko nyt kuitenkin koputtaisi puuta…

Toissa iltana päätin tehdä koirien kanssa pitkän lenkin järvenpenkalle ja treenata samalla luoksetuloa. Eipä tarvinnut treenata. Tuntuu, että koko Seinäjoki oli päättänyt lähteä kävelylle tai pyöräilemään järvelle. Meno penkalla oli välillä kuin neljän ruuhka keskustassa. Mua on alkanut risomaan koko paikka. Jostakin pitäisi keksiä uusi lenkkimaasto, vaikka se olisi sitten automatkan päässä. Naapuri oli nähnyt kyynpoikasen penkalla, ja viikottain joku sanoo nähneensä siellä käärmeen, joten senkään takia paikka ei enää huvita. Aika paljon onkin pyöritty Törnävän kartanon puistossa. Se on muutenkin kesäkuumalla kiva paikka, kun puut varjostavat sopivasti.

Tänään päästiin Lillin kanssa agiharkkoihin melkein kahden kuukauden tauon jälkeen. Vähän jännitti, että mitä se tuumaa ja onko yök-esteitä. Ihan hyvin kuitenkin meni. A-esteeltä se kylläkin ensin kieltäytyi, mutta uudella yrityksellä meni namin avulla yli. Itsellä kantapään rasitusvamma vain oirehtii, että juoksu oli välillä tuskaa ja jouduin varomaan äkillisiä sivuttaisliikkeitä. Siksi ohjauskin oli aika tönkköä. Tältä harkkakerralta itselle jäi päällimmäisenä mieleen se, että edelleenkin pitäisi liikkua itse enemmän ja saatella koira ihan putken suulta seuraavalle esteelle, enkä ennakoisi liikaa. Iitukin oli mukana harkoissa ja haukkui kevythäkissään niin, että kenttä raikui. Kova halu olisi pienellä ollut juoksemaan toisten perään :)

Arki alkaa

Kääk, loma loppuu huomenna ja työt kutsuvat. Aina tuo neljä viikkoa vierähtää niin nopeasti. Onneksi on vielä kesälle jäljellä kivoja juttuja mitä odottaa, vaikka loma loppuukin.

Iitun kanssa mennään huomenna viimeistä kertaa pikkupentujen leikkikouluun. Olis kyllä kiva jatkaa sen kanssa jollakin kurssilla, kun tällä seuralla on sitten vasta arkitottelevaisuuskurssi seuraavaksi ja sinne ei ikä riitä vielä aikoihin. Ollaan me kyllä jonossa toisen seuran pentukurssille, mutta sinne taisi olla jotakin 30 koiraa jonossa ja me siellä hännän huippuna. Nuo tottelevaisuuskurssit olisi kuitenkin ihan tärkeitä käydä, että saa koiraa sosiaalistettua muihin koiriin ja se oppii toimimaan häiriön alla. Kun osallistuu kurssille, tulee opetettua koiralle taitoja, jotka voisi muuten ehkä jäädäkin opettamatta tai opettaa sinne päin. Kurssilla on aina se pieni pakko harjoitella :)

Iitun kanssa on otettu pieniä pätkiä näyttelyharkkaa aina välillä. Nyt se jopa välillä ravaa nätisti kenguruloikkien sijaan. Harjoitus on tuottanut siis tulosta. Vielä pitäis opettaa se ravaamaan katse eteenpäin eikä mun päälle katsoen... Tällä hetkellä sen katse on namien toivossa kiinnittyneenä meikäläiseen. Viikkoa ennen Porin näyttelyä näyttää olevan parikin mätsäriä ihan siedettävän etäisyyden päässä. Täytyy kai sinne lähteä treenaamaan tositilannetta.

Lillin kanssa päästään ensi viikolla taas agilityharkkoihin. Saas nähdä, mitä mieltä neiti on tauon jälkeen esteistä. Mikähän este tällä kertaa on yäk. Toivon, että tällä kertaa ei olis mikään. Mutta sen näkee sitten torstaina.

Iitu on oppinut hyppimään sängylle, sohvalle ja tuoleille. Mitään arvokasta ei saa siis jättää niille korkeuksille. Äsken mulla oli lenkin jälkeen unohtunut upouudet urheilusukat sohvalle. Iitu hääräs olkkarissa vartin yksin ja oli sillä aikaa rei'ittänyt mun sukkani käyttökelvottomaksi. Mökillähän se herkun perässä hyppäsi pirtinpenkin kautta pöydälle, kun silmä vältti. Sitten kun katsoi, mitä Iitu teki, niin tää istui pöydällä puputtaen herkkua. Lilli kun ei koskaan oikeastaan hyppää mihinkään kuin käskystä, niin Iituska onkin näemmä eri maata. Iitu kyllä tottelee ihan kiitettävästi pois-käskyä. Mun sänky on vain sikäli vaarallinen paikka, että sitä kautta pääsee kahdelle aika korkealle lipastolle ja tuo täystuho pian loukkaa itsensä hypätessään alas. Täytynee sulkea makkarin ovi työpäivän ajaksi vammojen välttämiseksi.

Kesäpäivä Jämsässä

Loma lähenee loppuaan ja työahdistus painaa päälle. Onneksi on vielä muutama päivä nautinnollista lomaa. Eilen vietettiin Iitun kanssa kesäpäivää Jämsässä kasvattaja-Kaisan luona. Lillin vein hoitoon, koska a) se ei tykkää isoista koiralaumoista ja b) se ei tykkää matkustaa autossa. Lilli sai siis viettää kivaa kesäpäivää jumaloimansa "koiramumman" tykönä :)

Matkattiin siis naapurin Miiran ja koiralaumansa kera Jämsään. Iitun kanssa on kiva matkustaa, kun kuolaaminen on jäänyt pois. Mennessä se matkasi sylissä ja tullessa nukkui takapenkillä, eikä mitään probleemia ollut kumpaankaan suuntaan. Hyvä juttu. Perillepäästyämme Iitun piti kerätä hiukan rohkeutta jaloissani, mutta pianhan tuo meni muun lauman mukana kuin vanha tekijä. Paikalla oli kuitenkin kahdeksan shelttiä, kaksi kleinia ja yksi Hiisi-vesikoira.

Maittavan lounaan jälkeen tehtiin koirien kanssa lenkki jylhissä rotkomaisemissa. Tosi mukavat lenkkimaastot. Jännitystä tosin aiheutti loppumatkalla tapaamamme kyy, joka onneksi ei ehättänyt puremaan ketään koirista, vaikka läheltä piti. Kyy oli kyllä suuri ja saa vieläkin kylmät väreet aikaan. Hyi h.... Iitun kanssa aina pelkään noiden kyiden kohtaamista, kun sillä ei oikein ole kunnolla hallussa vielä mikään käskysana, millä sen saisi pysähtymään ja kiertämään käärmeen.

Lenkin jälkeen taas vaihteeksi grillattiin ja syötiin. Syönnin päälle Kaisa haki pöydän. Katseltiin ja käpälöitiin koiria. Paikalle tuli myös Sirkku söpöliinin Hellä-pennun kanssa. Kaisa mittasi Iitun ja tulokseksi tuli 32 cm. Kaisa arveli, ettei Iitu kasva enää paljoa, mikä on ihan hyvä juttu. Saadaan Iitusta minikoira agiin. Kaisa näytti myös korvatrimmin teon, mikä tuli mulle tarpeeseen, koska oon Lilliä trimmannut lähinnä mutu-tuntumalla, mutta en näemmä kovasti pieleen kuitenkaan... :)

Kotimatkalla oli väsyneitä koiria, eikä emäntäkään kovin virkeä ollut. Iitu on ollut vähän ihmeissään, että missä Lilli on, kun haen sen hoidosta vasta tänään.

Kiva päivä oli. Virkisti sielua ja ruumista =D Kovasti kiitoksia Miiralle seurasta ja Kaisalle kiitokset, kun saatiin tulla. Oli kiva tavata myös Sirkku ja Hellä. Kuviakin tuli näpsittyä. Suurimman osan onnistuin pummaamaan (oonkohan noloo). Jotakin kuitenkin onnistui ja ne löytyvät Picasasta.

Huh hellettä

Vaan onneksi se huomenna loppuu... Radiossa sanottiin päivällä, että heinäkuusta tulee tavanomaista kylmempi. Toivottavasti ei sentään, muutama päivä vilpoisempaa riittäisi. Lilli on ollut kaksi päivää ihan puhkipoikki kuumuuden takia. Käytiin koirien kanssa uimassa toissa päivänä, mutta kun kumpikaan ei tykkää uimisesta alkuunkaan, en ole sen koommin viitsinyt niitä enää kiusata. Lilliä suihkuttelin eilen kylmällä vedellä ja se raasu oli niin alistuneen näköinen ja ilme paljon puhuva. Luuli varmaan, että saa shampoopesut. Se kun ei pesuista paljoa perusta. Tänään jo murehdin, että onkohan Lilli sairas, kun se on poikkeuksellisen vetämätön. No kyllä se pallon perässä sitten pinkoi kuten aina ennenkin, joten päättelin, että on kuumuudesta vain niin väsynyt.

Oltiin koirien kanssa katsomassa epiksiä. Oikein nauratti nuo mun koirani. Lilli, jonka kanssa agilitya harrastetaan, kaiveli maata poissaolevan näköisenä ja katseli mun päälle, että voitaisko jo häipyä. Iitu riekkui narun päässä jokaikiselle kentällä juoksevalle koiralle ja haukkui. Mitenkä noin pienestä koirasta voikaan lähteä niin kova ja möreä ääni. Iitulla tuntuu olevan paloa agiradalle ja muutenkin sillä on ennakkoluulottomampi luonne, joten voi käydä niin, että jatkossa panostamme agilityyn enemmän Iitun kanssa. Ehkäpä omatoimitreenaaminenkin jatkossa lisääntyy, kun harjoitushalli muuttaa vain kilometrin päähän. Ei voi ainakaan etäisyyttä laittaa tekosyyksi sille, ettei jaksa lähteä harjoittelemaan.

Kisoista tultuamme tehtiin lyhyt lenkki. Iitukin osaa mennä jo tosi mallikkaasti. Lenkillä on ihan mukava mennä molempien kanssa, kun Iitu ei koko ajan kisko omaan suuntaana. Olen yrittänyt kuitenkin pari kolme kertaa viikossa tehdä molempien kanssa omat lenkit, jotta Iitua saisi opetettua vieraiden koirien kohtaamisessa.