Vilkas viikko

Varsin vilkas viikko on taas ollut. Maanantaina aloitettiin Iitun kanssa Touhutassussa näyttelykurssin käytännön harkat. Tällä kertaa oltiin sisätiloissa ja harjoiteltiin lähinnä hampaiden katsomista, pöydällä oloa ja seisomista. Iitun kanssa seisomisessa pääpaino on kestävyydesä. Se kun ei millään malttaisi seisoa kauan. Ja siitä lisää myöhemmin... Mutta naksuttimen kanssa treenaamisesta on selvästi ollut hyötyä. Iitu tuntui ottavan homman enemmän tosissaan. Ensi kerralla siirrytään ulos harjoittelemaan liikkeitä. Toivottavasti maanantaiksi ei luvata sadetta.

Tiistaina oli sitten Iitun terveystutkimusten vuoro. Eli suunnattiin eläinklinikalle, jossa kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Polvet kopeloitiin ja todettiin 0/0:ksi. Lonkat ja kyynärät oli myös kuvanneen Rintasalon Jarmon mielestä niin hyvät kuin voi olla, ilman epäilystäkään hänen mielestään. Luotan Jarmoon, toivottavasti Kennelliitossa ovat samaa mieltä. Selkä oli myös normaali eli terve tyttö näyttäis Iitulainen olevan, hienoa :) Iitu ei meinannut malttaa millään nukahtaa ja oli kuvauspöydälläkin ollut levoton ja yrittänyt pompata pystyyn haukkumaan odotushuoneesta kuuluville äänille. Mitenkä iitumaista... Jarmo tuumas, että rauhoitus on niin kevyt, että koira herää ennen kuin päästään kotiin. Mitä vielä, se nukkui tunti tolkulla ihan tajuttomana. Lilli kävi haistelemassa sitä monta kertaa ja katseli mua huolestuneen näköisenä, että mikäs tuon kaverin on.

Torstaina pääsi Lillikin käymään eläinklinikalla, kun haettiin sille kennelyskärokote. Lilli oli niin rehevää häntä tötteröllä, kun lähdettiin sen kanssa kahdestaan ja Iitu jätettiin kotiin. Luuli raasu varmaan pääsevänsä agilityhallille. Lilli oli kyllä sen näköinen, että et voi olla tosissas, kun se hyppäs autosta ja huomasi, että ollaan klinikan pihalla. Eläinlääkäri kun ei tosiaankaan kuulu sen ykkössuosikkeihin. Odotushuoneessa oli vielä ihan kivaa, kun emännän makkarajakelu pelas. Lääkärin pöydällä ei sitten makkarat enää maistuneetkaan, vaan piti työntää pää meikäläisen kainaloon.

Eilen oltiin Iitun kanssa Ilmajoella mätsärissä. Järjestelyt ei olleet oikein priimaa. Oli vain kaksi kehää: pennut ja pienet koirat samassa kehässä, mikä tiesi kohtuullisen pitkää odotusta ja vilua. Sää kun ei ollut kovin keväinen, vaan tosi kylmä. Iitun esitykseen olen semi-tyytyväinen. Nyt se ei juurikaan kaasutellut vaan malttoi ravata, mitä nyt nurmen hajut kiinnosti. Parit loikat piti ottaa vielä aluksi ja lopuksi, mutta muuten pomput siis oli poissa. Pöydällä se oli hienosti, mutta se maassa seisominen. Huoh. Sinisten koirien loppukehässä piti seistä tosi kauan ja Iitu ei millään malttanut olla nätisti. Eli tuo kestävyys, sitä siis treenaamme edelleen. Mätsäreitä toukokuussakin piisaa joka viikonlopulle eli niitä siis kierrämme. Lillinkin kanssa pitäisi kertaalleen osallistua, että sekin saa kehätreeniä ennen Tuuria.

Aamulla koirat herätti jo viittä vaille kuusi  ihan niin kuin työpäivinä. Tosi kiva, että niille on muodostunut tää työrytmi...:( No kun kerran hereillä oltiin, käväisin Iitun kanssa hallilla treenaamassa. Otettiin puomia ja keppejä. Kepit menee itse asiassa aika hyvin. Iitu ei tarvitse suurtakaan käsiapua. Tosin se rupesi tekemään niin, että lopetti pujottelemisen ennen viimeistä väliä ja siirtyi suoraan paikalle mistä tiesi saavansa namia. Huoh... Tehtiin vielä pari toistoa niin, että saatiin lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Sain mä hallilla ylimääräisiä sydämen tykytyksiäkin. Iituhan on mennyt puomin tähän asti vain hihnassa. Käänsin selkäni ja hetken päästä kuulin rapinaa, kuin kynsien rapinaa puomilla. Ja niinhän se olikin, Iitu oli karannut puomille namin toivossa ja puolessa välissä se rupesi pelkäämään. Ihan selvästi jo mietti, että hyppääkö alas. Onneksi ehdin väliin ja sain napattua sen syliin. Kivat sulle, kun se ahneena koirana alkaa tehdä tällaisia tempauksia ja sitten iskeekin pupu pöksyyn kesken kaiken.

Huomenna on näyttelykurssi ja ensi viikonloppuna on oman seuran kisat, joihin menen töihin. Ja joihin oli tarkoitus osallistua Lillin kanssa hyppyradalle, mutta juoksu sekoitti suunnitelmat.Mukavaa, kun saa kuitenkin kannustaa ja jännittää alkeiskurssikaveria, joka ensimmäisenä meidän alkeiskurssilta uskaltautuu viralliseen starttiin.

Vaasan näyttelyssä

Iitun kanssa ajeltiin eilen Vaasan näyttelyyn, vaikka tosi asiassa IItun olis saanut olemattoman turkkinsa kanssa jäädä kotiin. Sitä vaan jotenkin itse sokeutuu sen ulkonäölle. Kun sen kotona harjas, se näytti ihan mukiinmenevältä, mutta sitten kun vieressä oli turkillisia koiria, niin mikä säälittävä ilmestys Iitusta kehkeytyi. Tuomarikin oli vaihtunut alkuperäisestä irlantilaisesta sedästä suomalaiseen tätiin. Setä vaikutti Koiranetin mukaan ihan passelilta tuomarilta, mutta tämä täti veti aika tiukkaa linjaa. Noh kehään Iitu kuitenkin Kaisan kanssa meni ja sinisen nauhan kanssa sieltä pois tuli. Koira on täysin keskeneräinen ja on kehityttävä vielä paljon, totesi tuomari. Ja puuttuva turkki vielä lisäsi keskeneräisyyden vaikutelmaa. Kehuja tuli feminiinisestä ulkomuodosta, korvista ja takakulmauksista. Ja Koiranetiin saadaan näkyviin sitten  muisto tästäkin...Jep... No, harjoitusta Iitu kuitenkin sai ja se teki sille ihan hyvää. Se meni kehässä ihan nätisti. Mä myös treenasin sen kanssa kehän laidalla näyttelyjuttuja naksun kanssa, ja se käyttäytyi hienosti. Tuli tottumusta erilaisiin lattiamateriaaleihin ja hallin hälyyn eli ehkä ei nyt ihan turha reissu kuitenkaan ollut. Täytyy siis yrittää ajatella positiivisesti... Seuraavan kerran Iitua vois ajatella erkkariin tai josko sillloinkaan, riippuu turkista ja siitä, miten nopeasti se kasvaa. Kuljetaan kesä mätsäreissä ja treenataan agilitya, siinä suunnitelma Iitun varalle.

Lillin ilmoitin Tuurin näyttelyyn. Ja ehkä sen vois erkkariinkin ilmoittaa. Pääsee sekin kehään ylpeilemään hännällään. Ne on todennäköisesti Lillin näyttelyt tälle kesälle ja jos ei erkkari, niin sitten joku muu, mutta paria näyttelyä sille kesälle suunnittelin.

Huomenna meillä alkaa Iitun kanssa näyttelykurssin harjoitukset. Ja tiistaina vien Iitun iltapäivällä lonkkakuvauksiin. Eli jännä viikko alkamassa. Toivottavasti Iitu on priimaluokan tyttö :)

Agilitya tuplaten

Aamulla käytiin molempien koirien kanssa pikatreeneissä hallilla. Otin Lillinkin mukaan, kun sillä alkaa juoksu hetkenä millä hyvänsä, että ehti senkin kanssa vielä vähän harjoittelemaan. Itse asiassa sen juoksut on toista kuukautta myöhässä, piti alkaa jo helmikuun lopussa.  Iitullekin tekee ihan hyvää harjoitella oman vuoron odottamista. Oli melko äänekästä odottamista joo. Neiti huusi ja räyhäs hihnan päässä tauotta, melkoinen räyhä-roope. Kun ryhmään joskus päästään, taitaa olla äänekkäin kaveri hallissa...

Lillin kanssa viilattiin keppejä, kas kun aloitus tahtoo tuottaa välillä pään vaivaa. Kun vaan maltoin antaa koiralle tilaa, enkä tunkenut itse liian lähelle, se aloitti joka kerta ihan oikein. Nyt jätin myös käsiavun täysin pois ja juoksin vain rinnalla. Avot, Lilli pujotteli tosi hienosti. Oonkohan mä liikaa husinut, enkä ole luottanut siihen että se osaa, kun se kerran näemmä osaa. Otettiin myös paria viime harkoissa ollutta kuviota, jotka silloin meni jotenkin töksähtäen. Nyt kun olin saanut niitä mielessäni sulatella, ne meni tosi hienosti. Mulla vaatii moni uusi kuvio aika pitkän sulattelun ennen kuin oma koordinaatio on kärryillä, että miten oikein pitää mennä.

Iitun kanssa otettiin myös keppejä. Ensin oli pikkuneidillä liikaa intoa, eikä se malttanut olla kuulolla. Mutta kun se rauhoittui, rupes siltäkin homma sujumaan kivasti. Kesken treenien tuli seurakaveri halliin ja siitähän meteli nousi. Kyllä näkee, ettei Iitu ole porukassa harjoitellut, sellaisen metelin se nosti. Otettiin vielä pari kertaa keppejä niin, että vieras ihminen istui hallin nurkassa. Oli kyllä hyvä, että Iitu sai vähän häiriöharkkaa. Se teki sille ihan hyvää. Vois kyllä toistekin mennä hallille vaikka ovensuuhun keppejä treenaamaan niin, että hallissa on muitakin koiria.

Eilen oli se näyttelykurssin teoriaosuus. Siinä ei mitään sen kummempaa. Itse harjoittelu mua kiinnostaa kovasti, koska se toteutetaan naksuttimen ja kosketuskepin avulla. Sen verran asiasta innostuin, että pitihän mun sitä naksuharjoittelua tänään jo kokeilla. Nyt mä sitten itseäni ihmettelen, miksen ole aikaisemmin naksutinta ottanut näyttelyharjoitteluun mukaan. Naksulla sai heti merkattua esim. sen hetken, kun Iitu katsoi ravatessa eteenpäin. Aika monta kiekkaa sai pihassa kyllä ottaa ennen kuin sen kaaliin meni, että palkka tulee eteenpäin katsomisesta, mutta kyllä se sen sitten loppujen lopuksi oivalsi. Sen huomion tein, että naksun käyttö myös rauhoitti Iitua. Vaikka se kotipihatreeneissä menee hienosti, sillä on häntä hieman koholla merkkinä siitä, että kierroksia löytyy. Tehtiin pari treenikertaa naksun kanssa ja kummallakin kerralla häntä pysyi alhaalla. Jospa se siitä, kehässäkin joskus...

Vaihteeksi mätsärissä

Iitun kanssa matkattiin eilen Ilmajoelle mätsäriin. Tarkoituksena oli saada kehätreeniä ennen ens lauantain Vaasan näyttelyä. Sanotaanko vaikka, että ei menny IHAN putkeen, ei. Iitu kaasutteli ja ottipa parit loikatkin. Ei malttanut koira liikkua nätisti edes silloin, kun oltiin yksin kehässä. Hirvee kiire oli eteenpäin. Emännän käskyt kaikui kuuroille korville, eikä muistuttelu pysynyt mielessä kuin pari minuuttia. Loppua kohti kyllä jo rauhoittui ja sinisten loppukehässä seisoi jo oikein mallikkaasti ja rauhallisesti. En siis ymmärrä tuota koiraa, miksi se näyttelykehässä käy kuumana eikä käskyt mene perille, kun se toimii niin kuin pitääkin kaikessa muussa. No, suurempi merkitys on sillä, että se toimii kaikessa muussa. Sehän se tärkeintä on, että jokapäiväisessä elämässä koira tottelee ja toimii.  Mutta, olis se kiva käydä joskus vähän näyttelyissäkin niin, että sais sitä itse esitettyäkin. No, meillä tulee Vaasan jälkeen pakostakin taukoa, kun koira ei ole parhaassa mahdollisessa turkissaan ja taukoillaan ainakin elokuun erkkariin asti. Tai katotaan nyt, miten turkki kasvaa ja miten huvittaa. Tänään alkaa Touhutassun näyttelykurssi: teoriatunti + muistaakseni kolme kertaa käytännön harkkaa. Odotan kurssia mielenkiinnolla, koska kouluttaja on koulutettu ongelmakoirakouluttaja ja luulisin saavani hyviä vinkkejä, miten Iitulaisen sais kehässä ruotuun. Katotaan, miten käy...

Tänä aamuna käväistiin Iitun kanssa taas agilitya treenaamassa. Oliskohan me käyty kuus tai seitsemän kertaa nyt treenaamassa. Kaikkiin muihin esteisiin ollaan tutustuttu paitsi A:n, keinuun ja puomiin. Tai ollaan me puomin alastulokontaktia treenattu, muttei vielä koko estettä. Mullahan ei ole hirveästi kokemusta agilitystä. Lilli on eka agikoirani ja sen kanssa on kaikki saanut tehdä vaikeimman kautta. Siksi en ihan oikeasti tiedä, miten hitaasti tai nopeasti kannattaisi edetä tällaisen energiapakkauksen kanssa. No kuitenkin, olen pari kertaa ottanut sen kanssa jo lyhkäisiä radanpätkiäkin, ja hyvin se kyllä meni. Edelliskerralla tein puolikaaren muotoisen hyppy-hyppy-putki-hyppy-radan, ja Iitu meni sen ihan loistavasti. Mulla on muistikuva, että Lillin kanssa samassa vaiheessa jankattiin kahta peräkkäistä hyppyä. Tänään kokeilin muuri-putki-hyppyviritelmää. Putki oli kaarella ja tein sen jälkeen sokkarin, ja Iitu pysyi hyvin kärryillä :) Se on vaan niin tajuttoman nopea, että vaikka putki oli kaarella, mulle tuli tosissaan kiire leikata sen eteen, ennen kuin se tuli putkesta. Siis mä oon lirissä sen nopeuden kanssa vielä monet kerrat. Lopuksi otettiin vielä keppejäkin ja Lilliin verattuna Iitu menee jo tässä vaiheessa kepit paremmin kuin Lilli parin kurssin jälkeen. Tosin Lillin hyväksi on sanottava, että emäntäkin oli silloin aloitteleva ja solmussa keppien kanssa eli osaan ne kepit nyt opettaa paremmin. Mutta hauska tuolle Iitulle on agilitya opettaa, kun se selvästi oppii ja on innoissaan. Siitä se omakin motivaatio nousee, kun toinen pursuaa intoa...:)

Iitun kanssa agitreeneissä

Iitun kanssa käväistiin aamutuimiin agilityhallilla parin viikon tauon jälkeen. Se oli niin innoissaan ja tohkeissaan 110% lasissa koko ajan, eikä tahtonut malttaa odottaa tahi kuunnella. Pikkuisen pakkaa emäntää naurattamaan tämä veijari, on se niin hassu. Tehtiin yhdellä tai kahdella hypyllä ohjaustreeniä, rimat oli jalustan päällä. Pitäis oikein ottaa videolle: teetin yhdellä hypyllä Iitulla kahdeksikkoa. Voi pojat, että se on äänekäs. Treeni meni jotenkin näin: hyppy-hau hau-hyppy-hau hau-hyppy-hau hau... Se haukkuu ihan koko ajan... :D Mut mä luulen, ettei se ihan vielä hauku sitä, että jee tää on kivaa, vaan sitä, että jee mä saan kohta makkaraa... Kahdella hypyllä tehtiin myös kahdeksikkoa ja nyt Iitu malttaa jo seurata ohjaavaa kättä, eikä vain yritä napsia sitä hampaisiinsa. Sitten muisteltiin viime kerralla opeteltua pussia ja se meni loistavasti, no problem. Uutena asiana alettiin harjoittelemaan puomin kontaktia namialustan kera. Iitu on niin ahne, että kontaktin opettelu namilla on sille aika luonnollista. Lillihän ei ole niin namin perään. Se saattaa puomin alastulolla hypätä koko namialustan yli, eikä välttämättä piittaa koko nameista.

Oli kyllä niin hubaa treenata, että taidetaan mennä huomennakin. Emännänkin into kasvaa, kun Iitu on niin mukava koulutettava: innokas ja reipas. Eikä mikään sitä pelota. Se tössähti vatsalleen riman päällekin pari kertaa tohottaessaan. Eikä se edes huomannut, että jotain kävi, vaan sama paahto jatkui edelleen. Ihqua....:)

Lenkillä otettiin Lillin kanssa vähän tokojuttuja. Me ei olla treenattu aikoihin ja se tulla napsahtaa perusasentoon oikeaan paikkaan ja seuraa paljon paremmin kuin silloin kun treenattiin ahkerammin. Tauko on tehnyt siis hyvää. Ja aika jännä juttu: se rupes yhtäkkiä kiertämään perusasentoon mun takaa vaikka ei olla ikinä harjoiteltu sitä niin.

Mua rupes muuten kiinnostamaan tää verkkokurssi, kun sitä joku Lagun foorumilla mainosti: Oppimispsykologian perusteet. Ja kyseessähän on nimenomaan eläinten oppimispsykologia :). Linkki löytyy täältä. Jaksaiskohan sitä opiskella 10 viikkoa verkossa. Näyttää ihan mielenkiintoiselta.

Esittelyä

Huomasin sattumalta, että Bloggerissa saa tehtyä alasivuja pääsivun alle. Niinpä väkersin koirille esittelysivut, jotka ovat vielä hieman keskeneräiset, mutta päivittelen esittelyjä sitä mukaa kuin ehdin. Mm. näyttelytuloksia ja -arvosteluja olisi tarkoitus lisätä sivuille. Esittelyt avautuvat sivupalkista koiran kuvaa klikkaamalla.

Tokopulinaa

Taas luvattoman pitkä edellisestä päivityksestä. Jokin uupumus kirjallisella rintamalla siis, mutta koitetaan ryhdistäytyä.

Viime keskiviikkona oli tokon ykkösluokan viimeinen kerta Iitun kanssa. Muuten menee aikalailla niin kuin pitääkin, mutta en ymmärrä, miksei Iitu opi perusasentoa. Asiahan taitaa olla niin kuin agilityssakin eli jos jokin menee toisin kuin on suunnitellut, syytä on etsittävä itsestä. Mulla ei kuitenkaan ole pienintäkään  hajua, miksi se ei opi. Perusasentoa ollaan opiskeltu aika pienestä pitäen. Namin avulla houkuttelen sen kierähtämään sivulle ja itse asiassa se tuleekin hyvin - niin kauan kuin kädessä on nami. Jos kädessä ei ole namia, niin evvk. Iitu seuraa kättä niin kauan kuin pitäisi tehdä se kiepsautus. Siinä vaiheessa se huomaa, että eihän tuolla akalla oo namia ja jatkaa matkaansa eteenpäin eikä seuraa mun kättä. Mun pään päälle voii viime harkoissa kuvitella jättimäisen kysymysmerkin. Siis ei ymärrä... Mä kokeilen seuraavaksi vaihtaa liikkeen suoritustapaa niin, että Iitu kiertää takaani viereen. Jospa se olis helpompi käsittää kuin pyörähdys. Hmmm... Muuten ekaluokan jutut meni hienosti ja pääsisimme vaivattomasti kakkosluokalle. Tuohon perusasentoon jumittaa luokanvaihto eli jäämme siis luokalle.... Aion tosin pitää nyt pienen tauon tokojutuissa ja treenata perusasennon sellaiseen kuntoon, että päästään sinne kakkosluokalle. Se edellyttää, että liike tehdään ilman namiapua ja sitähän Iitu ei osaa. Seuraaminen menee hyvin, varsinkin ilman hihnaa. Käännöksiä ei olla vielä juurikaan treenattu, mutta suoraa mennään hyvin. Hyppyä Iitu ei aristele, vaan menee yli reippaasti mikä ei kurssillamme ollut todellakaan itsestäänselvyys kaikille koirille. Iitulle jopa tarjottiin esikuvan tehtävää aroimmille koirille. Aika hyvin...

Pääsiöisen alkupäivinä tein pienen kiertomatkan ja poikkesin samalla katsomaan shelttien erkkaria Juvalle. Ihanaa seurata toinen toistaan hienompia shelttejä kehässä, eikä itse tarvinnut jännittää omaa vuoroaan vaan sai keskittyä täysin katseluun. Ja paljon oppii näyttelyn seuraamisesta, kun katselee miten handlerit koiraansa esittää: saa vinkkejä miten pitäisi tai miten ei pitäisi esittää. Tosi opettavaista kertakaikkiaan. Iitun kasvattajalla oli hieno päivä kehässä. Onnittelut siitä Kaisalle.
Me ollaan Iitun kanssa virallisessa kehässä kahden viikon päästä Vaasassa, olettaen ettei se tiputa enää yhtään karvaa. Kipuraja alkaa olla lähellä. Vaasan näyttelyä silmällä pitäen käytiin tänään mätsärissä treenaamassa kehäkäytöstä. Meni hyvin ja ei niin hyvin... Kenguruloikat näyttäisi olevan taaksejäänyttä historiaa. Viimeksikään Iitu ei loikkinut, mihin olen tosi tyytyväinen. Tassut pysyivät nytkin maassa. Muuten liikkuminen tahtoo olla hätäistä, tohottavaa menoa. Pienellä on kiire eteenpäin eikä millään malttaisi ravata emännän vierellä. Sitä siis on treenattava. Ja seuraavaan mätsäriin aion ottaa sellaiset herkut joukkoon (kokeilen maksaa), ettei Iitu näe mitään muuta kehässä kuin meikäläisen. Paikallaan olo on nimittäin ajoittain vähän levotonta pään pyörimistä. Kokeillaan mitä ylihyvät herkut auttais siihen vaivaan. Seuraava mätsäri oliskin sitten viikon päästä. Ja ens viikolla aiotaan talviloman kunniaksi käydä useamman kerran hallilla treenaamassa vaihteeksi agilityn alkeita. Nyt on ollutkin parin viikon tauko niissä treeneissä. Tarkoitus olisi ruveta harjoittelemaan pikkuhiljaa kontakteja.