Hyvää Joulua kaikille!

Haluan toivottaa kaikille Hyvää Joulua ja Onnistunutta Vuotta 2014! Tervehdyksen teille tuo Iitu, joka tässä esittää teille yhdessä Karita Mattilan kanssa laulun Oi Jouluyö. On tää semmoinen laululintunen tää meidän Iitu, että oksat pois :-)

Treenimietteitä

Onpas ollut pitkä tauko päivityksessä, päivälleen kaksi kuukautta. Ei ole vaan tullut kirjoitettua mitään, kun tuntuu ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Tokotreenimotivaatio vaihtelee. Aika vähän ollaan treenattu, vaikka käydään säännöllisesti IKKJ:n ryhmässä. Avoimen luokan liikkeistä osa on edistynyt hyvinkin. Kaukokäskyt sujuu hyvin lyhyeltä etäisyydeltä. Iitulla on oikea tekniikka: se nousee ja laskee hissinomaisesti, eikä jalat liikuu. Kun etäisyyttä kasvatetaan, liike hidastuu ja esim. istu-käskyn jälkeen istumaannousu on tosi hidas.

Nouto oli jo hyvässä kuosissa, oikeastaan valmis liike. Mutta ettei olis liian helppoa, niin Iitu on ruvennut varastamaan noutokapulalle ennen käskyä. Hypyssä suurin ongelma on se, että Iitu herkästi kiertää istumaan hypyn vasempaan reunaan,mistä on sitten vaara tulla takaisin hypyn ohi. Jatkossa täytyy siis keskittyä siihen. että Iitu menee hypyn taakse suorassa. Istuminenkin on käskyn jälkeen vähän hitaanpuoleista eli hommaa piisa siinäkin.

Luoksetulon pysäytyksessä ollaan vasta siinä pisteessä, että peruutan ja pysäytän perässä seuraavaa Iitua. Liikettä alusta loppuun ei vielä tehdä, hiotaan stoppia ensin teräväksi. Viimeksi käytettiin avustajaa ja takapalkkaa. Hyvän pysäytyksen jälkeen vapautin Iitun taakse avustajalle, jolla oli nami. Saatiin muutama erittäin hyvä stoppi aikaan.

Paikallamakuu on kaikkein haavoittuvin ja eniten alkutekijöissään. Nyt ollaan saatu onnistuneita suorituksia myös avoimen luokan makuussa. Tosin etäisyys on viisi metriä ja käyn palkkaamassa 5-10 sekunnin välein. Olen pyrkinyt palkkaamaan riittävän tiheästi, ettei Iitu ehdi nousta. Parissa viime treenissä se on maannut koko vaaditun ajan eli edistymistä on tapahtunut verrattuna ekaan treeniin, missä se nousi aina istumaan, kun menin piiloon. Talven aikana pitäisi treenata myös häiriöherkkyyttäkin ilman piiloa, koska Iitu on herkkä ja lähtee, jos joku muu koira lähtee. Treenattavaa siis piisaa ja toivon mukaan treenimotivaatio alkaa nousta kevättä kohti mentäessä.

Iloinen uutinen oli se, että Kennelliiton valtuusto on hyväksynyt rallytokon viralliseksi lajiksi 1.5.14 alkaen. Luulen, että se tulee olemaan meidän päälajimme jatkossa.Ja toinen uusi harrastus tulee olemaan kaverikoirailu. Olen käynyt kaksi kertaa tutustumassa toimintaan ja tammikuussa IItu pääsee ekalle keikalle, minkä jälkeen ryhmä päättää, saako se jatkaa. Rakkauden puutteeseen ura ei tule kaatumaan, Iitulta riittää jaettavaksi sitä ihan kaikille :-)

Loppuun vielä kuvapläjäys syksyn maisemista...

Kohti avointa luokkaa

Toista viikkoa oli aivot narikassa tokon suhteen. Yhdellä rally-tokokoulutuskerralla tosin käytiin, ja voi pojat kun sekin oli kivaa. Harmi, ettei meillä päin järjestetä säännöllistä rally-tokokoulutusta minkään seuran puitteissa. Täytyy toivoa, että tilanne muuttuu, kun/jos laji keväällä virallistetaan.

Eilen oltiin Iitun kanssa ryhmätreeneissä Ilmajoella ja päätin tälläkertaa treenata avoimen luokan liikkeistä paikallamakuun lisäksi noutoa, luoksetulon stoppia ja kaukokäskyjä.

Avoimen luokan paikallamakuuta ei olla treenattu kuin kotipihalla. Ja siinä on edessä pitkä ja kivinen tie. Huoh.... Etäisyys ei ollut normaali etäisyys ja Iitulla oli etäisyyttä muihin koiriin. Siltikin, aina kun menin näkösuojaan, se pomppasi istumaan. Perääni ei sentään lähtenyt, mutta heti kun poistuin sen näkökentästä, liikkuri huusi, että nousi. Lopuksi laitoin Iitun makaamaan vain muutaman metrin päähän vajasta ja palasin palkkaamaan heti, kun olin käväissyt näkösuojassa ja Iitu pysyi maassa. Treeniä, treeniä vaan...

Kaukokäskyt oli edistynyt. Etäisyyttä oli jo enemmän ja Iitu nousi reippaasti istumaan. Juuri tuo istumaan nousu on tapahtunut tähän asti kuin hidastetussa filmissä. Parempaan suuntaan siis, hyvä hyvä. Luoksetulon stoppi on paikallamakuun ohella varmasti toinen työstettävä liike. Iitu on niin älyttömän nopea, että sen on hankala pysähtyä siitä vauhdista, ja se valuu ja valuu ja valuu.... Pallon heittämisestä ei ole apua, koska Iitu ei pallosta piittaa ja namitkin on niin pieniä, että se ei näe, jos niitä heitän... Takapalkan avulla nyt toistaiseksi treenataan, ja vähän me ollaan sitä vasta treenattu, eli ei nyt voi vielä ihmeitä odottaakaan.

Nouto oli positiivinen ylläri. Mehän ollaan treenattu ohjatun noudon kapulalla, koska pieninkin sorvattu kapula on niin pieni, ettei se tahdo mahtua Iitun suuhun, eikä se siitä syystä ole halunnut ottaa normikapulaa suuhunsa. No, olin onnistunut kadottamaan ohjatun noudon kapulan johonkin. Kaikkea pitäisi näemmä olla enemmän kuin yksi, että aina joku kappale löytyis.... Päätin sitten ottaa normikapulan mukaan treeneihin ja kokeilla sillä. Ja IItu, wau!!!, haki sen kapulan ja palautti sen nätisti. Ja tosi nätisti sitä kantoikin. Siis, me ei millään pilipalikapuloilla enää treenaa, vaan kunnon kapulat kehiin, tuumas Iitu. Ja kun kapula juuri ja juuri mahtuu Iitun suuhun, se ei pääse järsimään sitä, kuten ohjatun noudon kapulaa.

Vaikka työtä on edessä paljon, varsin positiivin mielin siis jatketaan treenejä ja lähdetään haastetta päin, eli kohti avointa luokkaa-tavoite starttasi nyt... :)

TK1 :)

Vihdoinkin se kolmas ykköstulos ja TK1-koulari!!!! Ollaan rämmitty tokokokeesta toiseen keskinkertaisin tuloksin ja epäonnisen esityksen syynä on yleensä ollut Iitun ylivirittyneisyys. Nyt oli kerrankin tähdet kohdallaan, Iitu toimi kuin unelma, mikä tuotti heti tuloksen. Mutta kyllähän mä oon tiennytkin sen, että koira osaa kun vaan malttaa.

Eiliseen kokeeseen mulla oli selvä suunnitelma: väsyttää koira ennen koetta niin, että se ei rieku ja possuile itse kokeessa. Tämähän on ollut siitä hankala ongelma, koska se ei esiinny treeneissä, vaan ainoastaan kokeessa eli ei oikein pääse treenaamaan. Onneksi oli iltakoe ja mulla lomaviikko, niin ehdin panostamaan Iitun väsyttämiseen. Päivällä tehtiin 1,5 tunnin metsälenkki. Ennen koetta koepaikalla ohjelmana oli namietsintää ja tiukkaa kontaktitreeniä. Iitultahan on ollut perusasennotkin vähän hukassa parissa aikaisemmassa kokeessa. Nyt tarjosi perusasentoa ja kontaktia koko ajan treenauksen jälkeen. Itse kokeessa pidin aika tiukkaa linjaa. En kehunut sanallisesti oikeastaan yhtään, ainoastaan silitin pari kertaa pään päältä liikkeiden välissä. Iitu ei ole ainoassakaan kokeessa ollut noin rauhallinen ja haukahti koko kokeen aikana vain kolme kertaa. Aivan upea, toimiva Iitu, jonka kanssa oli ilo tehdä töitä. Oli mahtava suorittaa liikkeitä sen kanssa. Täydellinen suoritus ei kumminkaan ollut, parannettavaa ja treenattavaa jäi, ja kokeeseen mahtui myös dramatiikkaa paikallamakuussa.

Alokasluokkaan osallistui 13 koirakkoa, joten paikallamakuu tehtiin kolmessa erässä. Meidän starttinumeromme oli yksi eli Iitu makasi ensimmäisessä erässä laitimmaisena, jälleen kerraan :) Rivissä keskimmäisenä maannut sakemanni piippasi heti alusta asti ja 20 sekunnin kohdalla lähti tuulispäänä ohjaajansa luokse. Arvasin, että Iitu ei pysy, vaan lähti vauhdilla mun luokse. Samoin toisesta laidasta lähti koira. Mua otti niin päähän ja manasin mielessäni, että tässäkö se oli. Onneksi tuomari päätti, että makuu uusitaan! Vähän jännitti, että mahtaako Iitun muistissa olla edellinen lähtö, mutta ei... todella ylväs ja rauhallinen makuu jälleen kerran, eikä ennakoinut perusasentoakaan. Täysi kympin suoritus siis.

Lopputuloksena oli viides sija, ALO1-tulos, 184 pistettä ja TK1. Tuomarina Allan Aula, joka ei tarkimmasta päästä tokikaan ole. Mutta laskeskelin, että pisteet olisivat riittäneet 1-tulokseen tarkemmallakin tuomarilla. Sen verran hyvin Iitu suoritti.

Tässä osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, hieman Iitu nousi, mutta siitä ei rokotettu.
Paikallamakuu 10, uusinnassa täydellinen suoritus
Seuraaminen hihnassa 10, paras seuruu ikinä, mahtava kontakti!!!
Seuraaminen vapaana 9, kontakti ei ihan yhtä hyvä kuin edellisessä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10, ehkä hieman vartaloapua... :)
Luoksetulo 10, kuten numero kertoo, oli täydellinen
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8, joku kentän laidalla kiinnosti, kontakti ei paras ja liikkui käskyn jälkeen vähän eteenpäin
Hyppy 7, edelleen katseli jotain kentän laidalla. Olisi pitänyt varmistaa kontakti ennen kuin sanoin valmis. Jouduin antamaan tuplakäskyn ja Iitu otti pari askelta hypyn takana mua kohti.
Kokonaisvaikutelma 10, tuomarin kommentti: iloista tekemistä, yhteistyö sujuu, kevyttä alokasluokan tasoa (mitä ikinä tämä tarkoittaakaan...)

Nyt voidaan Iitun kanssa jatkaa tosissaan avoimen luokan liikkeiden treenaaminen. Ne kaikki on keskeneräisiä, eikä vähiten paikallamakuu. Onneksi ollaan siinä treeniryhmässä ja nyt meillä on selkeä treenitavoite: osallistua avoimen luokan kokeeseen keväällä. Taidetaan ensin pitää viikon parin treenitauko ja olla ajattelematta koko tokoa. Sunnuntaina on rally-tokokoulutusta, taidetaan piipahtaa siellä.

Iitu poseeraa itsevalitsemansa lelun kanssa. Yleensä sitä ei lelut hirveesti innosta, mutta tämä on tapettu jo monta kertaa

Vaihteeksi näytelmäkuulumisia

Jospa taas jotain pientä päivittäis. Tokorintamalla on ollut pientä hiljaiseloa. Ollaan kyllä käyty kerran viikossa treenaamassa ryhmässä, mutta omatoimitreenaus on jäänyt vähemmälle parin viimeisen viikon aikana. No, huomenna tähän tulee muutos, koska meillä on ensi viikolla kaksi koetta tiedossa eli alokasluokan liikkeitä täytyy palautella mieleen. Avoimen luokan liikkeitäkin ollaan alettu treenaamaan enemmän. Nouto on ehkä pisimmällä, mutta kaukana valmiista vielä. Hommaa siis piisaa.... Ollaan päästy IItun kanssa treenaamaan IKKJ:n ryhmään. Ensimmäisen kerran treenaan tokoa itseohjautuvassa ryhmässä. Olen kyllä tykännyt. Ilmajoella on niin hyvät treeniolosuhteet, että säiden kylmetessä päästään vielä halliin treenaamaan.

Eilen oltiin Iitun kanssa näyttelyssä pitkän tauon jälkeen. Ajeltiin lauantaina Lahteen, missä yövyttiin, ettei tarvinnut aamulla lähteä kukonlaulun aikaan liikenteeseen. Näyttely oli siis Vantaalla ja tuomarina Elena Ruskovaara, joka piti Iitusta silloin, kun Iitu oli vuosikkaana hänen arvosteltavanaan. Oli ihanan lämmin päivä, lähes hellelukuja hipova. Mikäpä siis näytelypäivää viettäessä. Hiukan harmitti, kun näyttely oli nurmikentällä. Iitu ei mielestäni liiku nurmella mitenkään hyvin. Liikkeistä tulikin sanomista. Tuomari epäili, että IItu voisi olla takaa jumissa. Ei mahdoton ajatus. Hierojalla käytiin heinäkuussa ja silloin oli jumia nimen omaan takapäässä. Kun olisi ollut oikein visas, olisi tuon elohopean kanssa käynyt hierojalla juuri ennen näyttelyä. No, seuraavalla kerralla sitten.

Tuomari arvioi IItun erittäin hyväksi. Erinomaisia oli sen verran, että kilpailuluokkaan ei päästy. Arviointi kuuluu seuraavasti:
Selvä sukupuolileima, keskivahva runko, kokoon sopiva luusto, kohtuulliset kulmaukset, eturinta voisi olla täyttyneempi, unelmoiva ilme, hyvin asettuneet korvat, ja kaunis tasapaino kallon ja kuonon välillä, liikkuu kapeasti takaa, häntä pyrkii turhan korkealle liikkuessa, saisi ravata rasapainoisemmin takaraajoilla.
Ihan hyvä ja Iitun näköinen arvostelu. Tuo unelmoiva ilme on hauskasti sanottu, mutta Iitun ilme on juuri sitä. Hyvin kuvattu :) Seuraava näyttely meillä on varmaan joskus ensi vuonna. Pesun jälkeen alkoi pohjavilla housuista irtoamaan, että se siitä turkista tälle vuodelle.

Loppuun vielä Riitta Vanha-Perttulan kuva Iitusta kehässä. Uutta päivitystä tiedossa sitten tokokokeiden jälkeen. Toivottavasti ei tarvitsisi osallistua kuin siihen ensimmäiseen :).

Koetta kokeen perään

... eikä vaan saada sitä kolmatta ykköstulosta. Voi olla, että menee jo liikayrittämisen puolelle ja paussi olis paikallaan. Mutta tosiaankin, ollaan Iitun kanssa osallistuttu kolmeen tokokokeeseen viikon sisällä. Täytyy sanoa, että kisarutiinia alkaa varmasti jo olla.

Vöyrin jälkeen käväistiin Kokkolassa. Ei siitä sen enempää, koira oli ylivirittynyt ja koe fiasko. Tuomari Veijo Kinnunen, jolta saatiin eka ykköstulos, ihmetteli että mikäs tälle koiralle on tullut, kun viimeksi se oli niin hyvä. Niinpä, Iitu oli kuuma pikku terrieri, eikä malttanut olla kuulolla tai tehdä juuri mitään, mitä vaadittiin. Ihme kyllä kolmostulos saatiin. Arvostelulomake on kadonnut, joten en saa tähän liikkeiden pisteitä, mutta tasaisen surkea sarja se oli kaikin puolin.

Ei kun tulta päin eli keskiviikkona oli vuorossa taas Vimpeli, jossa tuomarina oli Piritta Pärssinen. Sää oli sateinen ja ukkostakin pelkäsin. Onneksi vain tihuutti pienesti loppuvaiheessa. Iitu kävi aika ajoin kierroksilla, ei malttanut tulla perusasentoihin eikä keskittyä muutenkaan. Tulokseksi saatiin ALO3 131,5 pistettä. Tuomari oli oikein kiva, ja sanoisinko, että osaaottava ja kannustava :) Pärssisen tuomaroimaan kokeeseen voisin mennä toistekin. Vinkiksi saatiin purkaa energia pois pitkällä lenkillä tai leikillä ennen seuraavaa koetta. Joo, totisesti jotain on tehtävä, tämä ei voi enää jatkua. Liika energia on purettava pois, koska tokosta on tullut nyt Iitulle liian kivaa. Toisaalta todella hienoa, että koiralla on virettä, eikä tarvitse yrittää tsempata perässä laahustavaa laamaa.

Tässä liikkeiden pisteet:

Luoksepäästävyys 9,5 Iitu nousi tuomaria vastaan

Paikallamakuu 6 eka koe pitkään aikaan missä Iitu makas keskellä ja vieressämakaaja piippasi koko ajan. Yleensä Iitu tuijottaa makuun ajan mua, mutta nyt pää pyöri koko ajan kaveriin päin ja puolen välin jälkeen se nousi istumaan. Onneksi pysyi kuitenkin paikoillaan.

Seuraaminen kytkettynä 6,5 Aika karseeta, kontakti huono, ei perusasentoja, haukkumista... :(

Seuraaminen vapaana 6,5 Yleensä Iitun vahva liike, tällä kertaa yhtä huono kuin hihnassa

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 Jälleen kerran jäi seisomaan tuplakäskystä huolimatta. Jos käsky ei lähde riittävän matalalla ja möreällä äänellä, ei mene maihin.

Luoksetulo 8 Lopun perusasento jäi tekemättä, vauhtia kyllä oli.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 En nähnyt ottiko askelia, perusasennon ainakin ennakoi.

Estehyppy 8 Hyppäsi ilman käsiohjausta, siihen olen tyytyväinen. Hypyn jälkeen otti pari askelta, että pääsi haistelemaan estettä.

Kokonaisvaikutus 9 Kaiken tuon kuumakallen temppuilun jälkeen aivan ihme numero, mutta tuomari tykkäsi pirteästä Iitusta :)

Nyt on onneksi kuukauden koetauko ja TK1:n kimppuun käydään 14.9 Vimpelissä, jossa tuomarina Allan Aula. Sitä ennen treenataan ongelmakohtia ja tuota kuumumista päästään kokeilemaan maanantaina, kun seuralla on kokeenomaiset treenit. Suunnitelmissa on leikittämällä saada virettä alas. Katsotaan, miten siinä onnistun.

Kävin muuten hakemassa Iitulle ohjatun noudon kapulan ja aloitettiin treenaamaan noutoa sillä. Muutaman treenikerran jälkeen aloi jo tulosta syntyä. Iitu tuo kapulan 10 metristä. Tosin kapula putoaa suusta ennen määränpäätä, mutta huikeaa edistymistä on kuitenkin tapahtunut. Eiköhän meidät siis joskus avoimessa luokassakin nähdä, ainakaan noutoon se tuskin kaatuu. Avoimen luokan paikallamakuu on sitten sitäkin suurempi arvoitus...

Kuulumisia ehkä lisää koetreenien jälkeen. Nyt koirien kanssa lenkille, kun aurinko paistaa...

Vöyrin tokokokeesta toinen ykköstulos

Me ollaan Iitun kanssa urakoitu tokokokeissa tämän loppukesän aikana. Tähtäimessä on saada TK1 ennen mahdollista sairaslomaa, jos Iitun steriloin syyskuussa. Nyt alkaa vähän tuntua siltä, että menee väkisin yrittämisen puolelle. Alan jo itsekin miettimään, että olisiko koetauko paikallaan.

No kuitenkin, perjantaina oli vuorossa Vöyri, jossa tuomarina Allan Aula. Koe oli iltakoe, joka loppujen lopuksi meni yökokeeksi. Viimeisten koirien ollessa vuorossa, oli niin pimeä, että tuskin koirien liikkeitä näki katsomosta. Mulla ja Iitulla oli kunnia aloittaa alokasluokka ja Iitu sai taas maata reunimmaisena. Makuu sujui mainiosti, vaikka mua pelotti takanani olleet pensaat, joista lähti ennen makuun alkamista lintuparvi lentoon. Iitu tykkää jahdata "böördejä" eli olin aivan varma, että makuu tulee keskeytymään armottomaan lintujahtiin. Onneksi ne lintuset tyytyivät sirkuttamaan siellä pensaassa :) Numerollisesti koe meni hyvin: saatiin 1-tulos pistein 166, mutta Iitun vireeseen ja suorittamiseen en ollut tyytyväinen. Se on kuumentunut koe kokeelta, ja perjantaina teki ensimmäistä kertaa sen, että alkoi seuraamisessa possuilemaan eli haukkui kuumana, pysähdyksissä ei malttanut istua ja juoksuosuudessa hyppi, haukkui ja yritti leikkipurra mun kättä.Vähältä piti, etten ottanut koiraa niskaperseotteella ja vienyt autoon, mutta kun tuomari oli kiltin miehen maineessa, ulottuvilla oleva 1-tulos houkutti sen verran, etten keskeyttänyt. Toisaalta jatkoa ajatellen olisi ehkä ollut parempi, jos olisin keskeyttänyt. Mutta ykköstulos on kuitenkin ykköstulos ja yhtä uupuu enää TK1:een.

Tässä tulokset liikkeistä:
Luoksepäästävys 10, vähän Iitu nousi vastaanottamaan tuomaria
Paikallamakuu 9, tuplakäskystä lähti pinna
Seuraaminen kytkettynä 7, aika karmeeta menoa
Seuraaminen vapaana 7, on ollut Iitun vahvuus, nyt kuumuusaste pudotti tulosta, tuomari oli todella lempeä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7, voimakas vartaloapu, lisäksi olin katsovinani että Iitu seisoi, joten annoin vielä tuplakäskyn
Luoksetulo 8, vauhtia oli mutta kuumakalle ei malttanut tulla suoran perusasentoon vaan kävi tekemässä takana parin metrin päässä käännöksen
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10, yhtäkkiä Iitu rauhoittui, tää oli täydellinen liike
Hyppy 10, tuomari ei nähnyt parin sormen heilautusta, muuten hyppy täydellinen
Kokonaisvaikutelma 9, ihmettelen että oli näinkin hyvä kaikesta kuumumisesta huolimatta.
Kokonaispisteet siis 166 ja 1-tulos, sijoitus 6./11

Yhden ykköstuloksen päässä on siis TK1-koulutustunnus. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Loppuun vielä muutama Tuomisen Satun ottama kuva tokoleiriltä. Näissä kuvissa on ihan mallikasta seuraamista ja kontaktia. Kiitos Satulle kuvista. Iitusta ei tainnutkaan olla seuraamiskuvia ennestään :)

Shelttien tokoleirillä

Vietettiin Iitun kanssa kiva tokoaiheinen viikonloppu 27.-28.7. Osallistuttiin nimittäin shelttien tokoleirille, jossa ohjaajana oli Lentsu Välimäki. En oo koskaan ollut missään tokokoulutuksessa, jossa olisi niin kokenut ope kuin mitä Lentsu oli. Todella mielenkiintoista ja paljon opittavaa siis, ja paljon paljon hyviä neuvoja... Paikka oli kaunis Tuorlan majatalo, joka antoi loistavat puitteet itse kurssille ja lenkkeilylle. Sää oli todella helteinen, mutta hyvin Iitu jaksoi. Taisi itseä verottaa helle enemmän. Palanutta otsaa lukuunottamatta ei nahkakaan päässyt onneksi käryämään.

Ensimmäisenä päivänä tehtiin ensin pientä kontaktitreeniä lämmittelyksi porukalla. Sen jälkeen jatkettiin yksilöopetuksella. Iitun kanssa otettiin ensin noutoa, joka on aika lailla alkutekijöissään. Iitun nouto on sillä tasolla, että se pitää noutokapulaa suussaan, kun sen sinne laittaa ja irrottaa käskystä. Kapulaa hakemaan en ole sitä saanut. No, otettiin noutoa tunnarikapulalla ja ohjatun noudon kapulalla. Kyllä Iitu alkoi pikku hiljaa osoittamaan kiinnostusta kapulan hakua kohtaan ja toikin 1-2 metrin matkalta. Lentsu sanoi, että Iitulla on niin pieni suu, että sillä ei kannata käyttää edes pienintä normikapulaa vaan kisoissakin Iitulle on heitettävä ohjatun noudon kapula. Lentsu nauroi, että se on sitten ohjaajan ongelma, miten sen kapulan saa heitettyä vastatuulessa tarpeeksi kauas...

Open kanssa noutotreenausta

Seuraavalla kierroksella treenattiin liikkeestä seisomista, joka Iitulla on aika huono. Se ottaa muutaman askeleen seis-komennon jälkeen. Ensin halusin itse kokeilla treenaamista hankkimallani "agimunalla", mutta se ei tuntunut hyvältä ratkaisulta, joten siirryttiin takapalkkaan, jolla tulikin nopeasti onnistuneita suorituksia. Iitulle tuntui asia menevän kerralla jakeluun, koska kokeessa perjantaina se seisahti nätisti.

Liikkeestä seisomista, takapalkalle tulossa

Lauantaipäivän lopuksi tehtiin porukalla häiriötreeniä luoksetulossa, kaukokäskyissä ja seuraamisessa. Iitulla oli luoksetulossa vauhti kohdillaan, mutta vilkuili kyllä sivussa olevia koiria. Seuraamisessa kontakti pysyi yllättävän hyvin ja vasta lopussa Iitu vilkuili lelua, jota nenän edessä heiluteltiin. Tehtiin myös yksi paikkamakuutreeni, joka sujui mainiosti. Ei ongelmia siinä :)

Luoksetulossa vauhtia riittää

Illalla ehdittiin tekemään koirien kanssa kunnon lenkki Tuorlan kauniissa peltomaisemissa. Kämppiksenä meillä oli Heidi ja Jiri. Samassa solussa oli myös muuta leirin väkeä. Yllättävän hyvin koirat tuli toimeen keskenään, ja koirat reagoivat ulkoa kuuluviin ääniin vähemmän kuin pelkäsin. Tosin ulko-oven avaus sai aina haukku-puhkun aikaan ja meidän huoneen oven ääni oli selkäpiitä riipivä kuin jostain kauhuelokuvasta.

 Iltalenkillä Iitu, Jiri ja Mette Kuva: Heidi Mattila

Kuva: Heidi Mattila

Sunnuntaina aloitettiin aamuvarhain. Ehdittiin tehdä koirien kanssa pieni lenkki ensin. Iitun kanssa aloitettiin seuraamisella. Lentsu sanoi, että seuraaminen oli muuten ok, mutta oikealle käännöksessä seuraaminen on huonoa. Mulla itsellä on vikana se, että seuraan koiraa, kun pitäisi olla niin, että koira seuraa mua. Kieltämättä on pientä epävarmuutta, varsinkin kun koira on niin pieni, että sitä ei suorana seistessä näe. Pitäisi vain luottaa siihen, että koira tulee niinkuin pitää. Kun katson syrjäsilmällä Iituun, asentoni on samalla vino ja Iitu ottaa minuun etäisyyttä, kun pelkää mun kaatuvan sen päälle. Ihan loogista kyllä... Treenattiin niin, että seuratessa pidän ryhdin suorana, katson eteenpäin enkä koiraa ja avustaja naksauttaa naksutinta aina kun koira on hyvin. Näin tiedän palkata koiraa oikeasta seuraamisesta, vaikka en itse sitä näekään. Myös käännöksessä pitää muistaa katsoa käännöksen suuntaan eikä koiraa. Seuraaminen sujuikin paremmin. Tosin olen joutunut Lentsun määräyksestä lipsumaan, kun Lentsu sanoi etten saa treenata seuraamista ilman naksuttelevaa apuohjaajaa...

Seuraava treenattiin hyppyä. Iitu on kokeissa tehnyt sitä, ettei ole hypännytkään vaan on jäänyt haistelemaan vierasta estettä. Hypyn jälkeen se myös seuraa mun liikettä ja kääntyy esteen takana. Lemtsu pyysi mua näyttämään ja kas kummaa, Iitu hyppäsi esteen yli ongelmitta.. Tepastelun se sentään opelle näytti :) Treenattiin hyppyä ensin niin, että laitettiin namialusta hypyn taakse vähän kauemmas, että saadaan Iitu hypyn jälkeen vähän kauemmas ja sitten menin hypyn taa Iitun viereen laitoin mennessäni namialustan hypyn viereen ja luvalla Iitu sai mennä namille, kun oli paikoillaan. Homma muuten toimi, ei tullua askeleita ja toimi kokeessakin perjantaina :)

Tässä ootellaan ohjaajaa ja namialustaa

Viimeisenä saatiin treenata jotain pientä kivaa ja me treenasimme Iitun kanssa ruutua, kun sitä ei ole koskaan oikeastaan treenattu. Eli namikippo ruutuun ja sinne lähetystä. Muutaman kerran treenattiin ja vauhdillahan sinne mentiin, kuinkas muuten, namin perään... :)

Iitu matkalla ruutuun

Olin kaikin puolin tyytyväinen leirin antiin. varmasti menen toistekin, jos vastaavaa järjestetään. Tokoinnostus otti ainakin pienen askeleen ylöspäin leirin jälkeen. Mun oli tarkoitus kirjoittaa parista tokokokeesta, jossa ollaan leirin jälkeen oltu. Mutta ne saa nyt odottaa omaa postaustaan. kaikki tokokuvat on Sirpa Saaren ottamia, kiitos Sirpalle hienoista kuvista :)

Super luoksetulo

En viitsi enää lisätä videota edelliseen postaukseen, vaan laitetaan se tähän omanaan.

Tässä siis videonpätkä viime keskiviikon tokokokeen luoksetulosta, josta saatiin 10. Luoksetulo on Iitun lemppariliike, koska siinä yhdistyy kaksi asiaa, mistä se tykkää yli kaiken: vauhti ja omistaja :) :) Tällä kertaa loppuasentokin napsahti paikalleen. Aina se ei sitä ole, mutta tällä kertaa kaikki osa-alueet onnistuivat...

Lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana

Meillä on nyt koeputki päällä: kolmannet tokokokeet kahden viikon sisällä. Mutta kun vauhti on päällä, niin mitä sitä jarruttelemaan... :)

Keskiviikkona ajeltiin Ilmajoelle, jossa tuomarina oli Juha Kurtti. Kuulemma rento ja mukava tuomari, ja sellainen olikin. Alokasluokassa oli 14 osallistujaa, ja paikallamakuuseen jaettiin kahteen ryhmään. Iitu pääsi jälleen reunaan pötköttämään. Treenattiin ennen koetta ripeää maahanmenoa, mutta siltikin tosi paikan tullen oli annettava kaksi käskyä ennen kuin Iitu mani maihin. Itse makuu jännitti taas ohjaajaa ihan mahdottomasti, enkä uskaltanut katsoa Iitua lainkaan. edellisen kokeen tapaan tuijotin varpaitani ja laskin aikaa hitaasti. Täytyy sanoa, että aika meni nopeasti, kun itse pääsin taas vasta 58 asti, kun liikkuri ilmoitti ajan olevan täynnä. Hieman Iitu ennakoi ja nousi istumaan ennen käskyäni. Paikallamakuu oli muuten hieno suoritus ja tuomari antoi suorituksesta ysin. Hieno alku siis, lupasi hyvää. Vanha sanonta, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, piti kuitenkin paikkansa. Kun ei makuussa kämmätty, niin muualla sitten... Treenasin ennen koetta jääviä liikkeitä ja ne menivät mainiosti. Niinpä sitten tein tyhmästi, kun maahanmenossa en sen vertaa kääntänyt päätäni, että olisin katsonut, menikä Iitu maahan vai ei. Eihän se nimittäin mennyt, suorille jaloille jäi, sanoi tuomari. Mua harmitti todella paljon, pienellä pään käännöllä olisin nähnyt Iitun ja tuplakäskyllä saanut sen maahan. Kenties olisin jokusen pisteen menettänyt, mutta liike ei olisi mennyt nollille, mitä se nyt teki. Lopputulokseksi tuli siis 154 pistettä ja 2-tulos. Olin niin raivoissani itselleni, koska varma ykköstulos meni sivu suun ihan oman typerän mokan takia. Mutta kai se on tätä kilpailurutiinin puutetta, kun on vähän minkäänlaisia kokeita takana. Tiedänpähän seuraavalla kerralla kääntää sitä hiivatin päätä!!!

Tässä kokeen osa-alueet pisteineen:
Luoksepäästävyys 10, ensimmäisen kerran Iitu nousi tuomaria vastaan, mutta se ei näemmä haitannut.
Paikallamakuu 9, tuomari sanoi että koira olisi saanut mennä nopeammin alas ja hitaammin ylös :)
Seuraaminen hihnassa 7, järkyttävää maan haistelua ja kontaktin puutetta, moni koira haisteli kentällä tosi paljon
Seuraaminen vapaana 9½, välillä vähän sivusuunnassa väljää, mutta hieno kontakti, tuomari totesi että tämä näytti jo seuraamiselta
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0, ei kai tartte sanoa enää enmpää... :(
Luoksetulo 10, tää oli aivan super!!! Älyttömän nopea ja loppuasento napsahti paikoilleen <3
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6, Iitu sai hepulin liikkeen alkaessa, innostui ja räksytti, seuraamisesta ei voinut puhuakaan, onneksi rauhoittui seuraamaan ennen käskyn antoa, että saatin edes joku tulos
Estehyppy 8, pienestä käsimerkistä huolimatta, seis-käsky tuomarin mielestä myöhässä
Konaisvaikutelma 7, räksytys pudotti. Iitu kävi melkoisen kuumana alusta saakka. Parkkipaikalla räksytti koira autossa koko ajan ja Iitu tuntui reagoivan siihen voimakkaasti, kun muutenkin oli jo virittyneessä tilassa. Tälle räksyttämiselle täytyy saada tehtyä jotain, koska kokonaisvaikutelmassa se on näkynyt joka kokeessa. Tässä viimeisessä kokeessa käytös oli ruminta ja arvosana sen mukaista.

Seuraava koe on kahden viikon päästä Vöyrillä. Sitä ennen osallistutaan shelttien tokoleirille Turussa. Tosi kiva päästä asiantuntevaan ohjaukseen shelttiseurassa :)

Tulihan se 1-tulos sieltä

Ja me niin ansaittiin se :) !!!

Vöyrin kokeen paikallamakuu harmitti mua todella paljon ja pari päivää meni, etten ajatellut tokoa lainkaan. Sitten sain hyviä vinkkejä paikallamakuun harjoitteluun Tokoshelttien FB-ryhmästä ja kavereilta, ja eikun uudella tarmolla treenaamaan... Aloin käyttämään paikallamakuussa takapalkkaa eli superhyvää herkkua kannelliseen rasiaan pari metriä Iitun taakse. Treenattiin yksin ja porukalla erilaisissa häiriöissä. Kun Iitu pysyi kahdessa treenissä maassa täydet 2 minuuttia 20 metrin etäisyydellä, ja se makasi niin rauhallisen näköisenä, päätin että osallistutaan Vimpelin kokeeseen. Jos makuu ei siellä onnistuisi, pidettäisiin pidempi kisatauko ja treenattaisiin vain.

Oltiin sillä lailla onnekkaita, että meidän treeniporukka osallistui samaan kokeeseen ja suurin osa kokeen koirista oli tuttuja. Ryhmä jaettiin makuussa kolmeen osaan. Iitu sai maata reunassa. Lisäksi ehdittiin ennen koetta ottaa pieni makuutreeni kokeessa vieressä makaavan koiran kanssa. Tiedä häntä vaikuttiko nää, mutta Iitun paikallamakuu oli ihan loistava. Mä en uskaltanut katsoa sitä kertaakaan vaan tuijotin maata mielessäni aikaa laskien. Kaksi minuuttia meni muuten yllättävän nopeasti, kun laskin mielessäni kahden minuutin kulumista, mutta hitaammin kuin oikeasti. Pääsin vasta 60:n kohtaan, kun liikkuri sanoi ajan olevan täyden. Iitu oli maannut kuin tatti samassa paikassa kaula pitkänä ja ylväänä. Näin mulle sanottiin, itse en tosiaan uskaltanut katsoa. Itse asiassa jännitin niin, että taisin hyperventiloida: rintaan pisti ja käsiä pisteli & puudutti ranteita myöten. Voi mitkä tuuletukset, kun päästiin kehänauhan ulkopuolelle. Kova työ toi ansaitun tuloksen, ihana Iitu <3 Toki sanottakoon se, että kovin häiriöaltis Iitu on. uskon, että jos vierestä joku lähtee, Iitu lähtee myös. Nyt on ollut tuuria, että kokeissa muut koirat ei ole lähteneet, eikä Iitukaan ole pilannut muiden koetta.

Vimpelin kokeessa tuomarina oli Veijo Kinnunen, harmaapäinen pappa. Hän oli todella miellyttävä, mutta ei mun mielestä säälipisteitäkään jakanut. Juoksutarkastuksessa ja luoksepäästävyydessäkin höpötti Iitulle kivasti :). Kokeen päätyttyä tuomari sanoi, että onpa siinä mukava pieni koira ja niin hyvin hallinnassa. En teidä, mitkä oli sitten odotukset sheltinrimpulaa kohtaan... :)

Iitun pisteet osa-alueittain:
Muut liikkeet ei niin loistokkaasti menneetkään, kuin esim. Vaasassa, mutta riittävän hyvin kuitenkin. En tiedä, oliko Iitu jo vähän väsynyt, kun meidän vuoro oli vasta ennen kymmentä ja oltiin kuitenkin paikalla jo kuuden jälkeen.
Luoksepäästävyys 10, jälleen kerran istui kuin tatti paikallaan
Paikallamakuu 10!!!!, Iitu makasi niin ylväästi kaula pitkänä hievahtamatta
Seuraaminen hihnassa 8½, ihan hirveetä seuraamista, kontakti olematonta, nuuhki maata, hihna kiristyi. Ihmettelen noinkin hyvää arvosanaa, ehkä tää oli sittenkin se säälipiste :)
Seuraaminen vapaana 8, kontakti tässä parempaa kuten aina, pysähtymisissä perusasennot valui ja toinen täyskäännös oli huono
Liikkeestä maahanmeno 8, tahallinen vartaloapu tipautti arvosanaa, halusin varmistaa, että menee maahan eikä jää seisomaan
Luoksetulo 8, vauhdikas kuten aina, mutta lopussa jäi vinosti eteen seisomaan eikä mennyt perusasentoon
Liikkeestä seisominen 7, todennäköisesti otti askelia käskyn jälkeen, ennakoi myös perusasentoa hieman
Hyppy 7, annoin tarkoituksella käsimerkin, ettei liike jää nollille, muuten suoritus ok, ja apu oli oikee ratkaisu, varmisti 1-tuloksen :)
Kokonaisvaikutelma 9, piste lähti räksyttämisestä, kuten tuomari sanoi. Itse asiassa Iitu haukkui vähemmän kuin kahdessa edellisessä kokeessa, nyt vain ennen hyppyä.

Kokonaispisteet siis 166 ja ALO1-tulos!!! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraava koetta, joka on ensi  keskiviikkona Ilmajoella. Olen ilmoittautunut myös 2.8 kokeeseen Vöyrille. Pitäis kai noita avoimen luokan liikkeitäkin alkaa treenaamaan. Mutta jos me tästä tämän kesän aikana saadaan ansaittua TK1, niin onhan meillä talvi aikaa treenata avoimen liikkeitä.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Eka tokokoe meni nollaantuneita osioita lukuunottamatta erittäin hyvin. Nyt tultiinkin sitten oikein rytinällä alas  pilvistä pohjamutiin. Osallistuttiin Iitun kanssa toissa päivänä Vöyrillä tokokokeeseen, jossa tuomarina oli mielestäni aika tiukka Tiina Laakko, ja tulos ei ollut lainkaan Vaasan tasoa.

Vaikka oltiin tässä välissä treenattu paikallamakuuta häiriöissä ilman koiraseuraa ja koiraseurassa, makuu nollaantui. Iitu otti hatkat jo 10 sekunnin kohdalla. Myös hyppy nollaantui. Iitu ei hypännyt taaskaan, vaikka oon rakentanut oman hyppyesteen ja on kuljettu pitkin kyliä treenaamassa sen kanssa. Kolmas nollille mennyt liike oli liikkeestä maahan meno, jossa Iitu jäi seisomaan. Arvasin heti käskyn sanottuani, että Iitu ei mennyt maahan, koska käsky lipsahti suustani aivan liian korkealla äänensävyllä, kun olis pitänyt murahtaa matalalla äänellä. Epäonnea ja tason laskua oli vähän joka liikkeessä, joten eipä ihme että pinnat jäivät 99,5:een eikä saatu tulosta.

Pisteet osa-alueittain:
- luoksepäästävyys 10, koira ei värähtänytkään
- paikallamakuu 0, lähti rivistä 10 sekunnin kohdalla
- seuraaminen hihnassa 7, seuraamisasento välillä hieman kaukana ja perusasennot istuessa vinoja
- seuraaminen vapaana 7, harmillisesti Iitu ei mennyt lopussa perusasentoon vaan jäi seisomaan. Tätä tuomarikin harmitteli, sanoi että oli erinomainen kontakti koiralla ja hyvä seuraaminen muuten, olisi saanut 9:n jos loppuasento olisi ollut oikea
- liikkeestä maahanmeno 0, koira jäi siis seisomaan
- luoksetulo 9½, edelleen lemppariliike, puoli pinnaa lähti siitä, kun perusasento jäi vähän eteen
- liikkeestä seisominen 5, Iitu ennakoi reilusti ja seisahtui jo ennen käskyä
- hyppy 0, Iitu ei hypännyt vaan jäi seisomaan esteen eteen
- kokonaisvaikutelma 8, haukkumisesta lähti taas nää pisteet, Iitu haukkui ennen kolmea viimeistä osiota, alkoi vissiin kärttämään palkkaa.

Paikallamakuuta täytyy nyt treenata enemmän, lyhyemmällä ajalla ja matkalla. Tänään päästiin treenaaman koiraporukassa ekaa kertaa kokeen jälkeen. Otettiin kaksi makuuta. Toisessa koirat makasi 30 sekuntia ja toisessa 2 minuuttia. Lyhensin välimatkaa 10 metriin ja Iitu pysyi paikoillaan molemmilla kerroilla. Nyt oli käytössä myös takapalkka, vapautin Iitun superherkulle makuun jälkeen :) Toivottavasti saataisiin tuota paikallamakuun ongelmaa nyt pikku hiljaa pois.

Olin ilmoittanut Iitun kokeeseen , joka on ensi viikon keskiviikkona. Täytyy nyt pohtia, mitä teen. Mennäänkö kokeeseen ollenkaan, mennäänlö ja jätän paikallamakuun kokonaan tekemättä, vai tehdäänkö koko koe. Viikonlopun treenit sen näyttää, mitä tehdään. Tänään oli ainakin toiveita herättävä treeni. Tästä jatketaan... :)

Eka virallinen tokokoe takana

Ollaan treenattu Iitun kanssa talvi ja kevät eri ryhmissä ja välillä itseksemme. Loppukevään jouduimme juoksun takia treenaamaan itseksemme, eikä saatu möllikisaakaan alle. Olin kuitenkin päättänyt, että kaikesta huolimatta tänä kesänä korkataan viralliset kokeet. Ja niinpä me sitten eilen ajeltiin Vaasaan kisaamaan. Emännällä oli hirvee pelko persuksissa, suorastaan kokovartalokipsi varmaan jo kaksi edeltävää päivää. En ole tosiaan koskaan osallistunut möllikokeeseen, saatika viralliseen kokeeseen, eikä Iitu ole koskaan suorittanut liikkeitä täysin kokeenomaisesti ilman palkkaa. Mutta ei auta, jostain se kisaura vaan on aloitettava.

Tuomarina oli Jaana Tala, ihan miellyttävä tuttavuus ja paikkana Vaasan koirakerhon harjoituskenttä, jonka vieressä oli ratsastustallit ja hevosaitaukset. Niistä ei onneksi ollut Iitulle haittaa.

Koe meni ensikertalaisille hyvin. Lähdin matkaan ilman tulostavoitetta: tavoitteensa vain selvitä koe läpi pyörtymättä ja hakea ensikertalaisena kokemusta :) Ykköstulos oli kuitenkin tosi lähellä. Jos paikallamakuu olisi onnistunut, se olisi ollut siinä. Paikallamakuu on vaan Iitulle hankala liike. Se säikähti kerran makuun aikana treeneissä ja sen jälkeen on pienelle ollut aika ahdistavaa maata rivissä muiden koirien kanssa, kun emäntä on kaukana.

Tulos oli siis ALO3 135,5 pistettä ja 3. sija :)
Osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, Iitu istui paikoillaan hievahtamatta, no problem :)
Paikallamakuu 0, tätä pelkäsin eniten. Arvasin, ettei Iitu makaa vaadittua aikaa, kun vieressä makasi sakemanni, joka liikehti ja ääntelehti levottomasti ennen makuun alkua... Minuutin kohdalla tuli äitiä ikävä ja Iitu pinkaisi rivistä.
Seuraaminen kytkettynä 9, oli mielestäni tosi hyvän näköistä ja tais se kontaktikin pysyä pisteistä päätellen.
Seuraaminen vapaana 9, jouduin antamaan lisäkäskyn vasemmalle käännöksen jälkeen, kun Iitu rupesi jätättämään, Se todennäköisesti ennakoi maahanmenoa tai seisomista.
Maahanmeno seuraamisesta 8, tää oli muuten aivan mahtava liike. Iitu meni sukkana maahan. Valitettavasti vaan kumarruin koiraan päin vaistomaisesti antaessani käskyä,  mikä tipautti arvosanaa. Seuraavalla kerralla muistettava ryhti.
Luoksetulo 9,5. En tiedä, mistä puoliska lähti. Iitu hieman törmäsi jalkaani lopun perusasentoon tullessaan, olisko ollut se. Luoksetulo on Iitun paras liike: todella vauhdikas ja loppuasento napsahtaa yleensä hyvin paikalleen.
Seisominen seuraamisesta 9. En tiedä, ottiko Iitu pari askelta seis-käskyn jälkeen, vai mistä pisteen vähennys tuli. Mutta tää on niin työvoitto. Vielä lauantaina Iitu meni maahan seis-käskyllä. On vissiin liikaa treenattu nopeaa maahanmenoa seisomisen kustannuksella. Jännitti kääntyä ja nähdä, missä asennossa se koira siellä on... Onneksi seisoi :)
Hyppy 0. Tää hyppy on niin mystinen juttu. Iitu lähti kyllä hypyn luo, mutta jäi sen eteen seisomaan. Meni vasta kolmannella kerralla käsimerkin avulla. Iitu teki viime viikolla saman jutun, kun oltiin Ilmajoella treenamassa. Ekaan hyppyyn tarvitsi käsimerkin. Sen jälkeen sujui. Harmin paikka, koska Iitu osaa tämän liikkeen kyllä.
Kokonaisvaikutelma 9. Piste lähti siitä, kun Iitu haukkui ennen kahta viimeistä liikettä, ja hypyn nähdessään oikein innostui...

Kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Iitu toimi hyvin, vaikka ei palkkaa saanutkaan liikkeiden välissä. Itse asiassa Iitulle taitaa olla paras palkka, että saa tehdä töitä mun kanssa. Kisasuorituksen aikana kykenin hallitsemaan oman jännitykseni, vaikka etukäteen jännitys oli kova. Mulle tultiin jopa sanomaan, että näytti siltä, etten jännittänyt yhtään ja olin hyvinkin rento. Hih... Ne liikkeet, mistä saatiin tulos, meni hyvin. Pientä viilaamista varmaan on, mutta se ensikertalaisille suotakoon. 9-9,5:n luvut on mun mielestä erinomaisia. Ja kun vielä viilataan, alkaa varmaan kymppejäkin tipahtelemaan. Paikallamakuu ja hyppy on nyt treenattava kuntoon, että niihin ykköstuloksiin olisi mahdollisuus. Eli treenaamaan vaan... Kisakärpänen puraisi sitten tässäkin lajissa ja ilmot on jo lähtenyt kolmeen kisaan.

Harjavallan ryhmänäyttely 25.5.13

Lilli pääsi kehään kolmen vuoden tauon jälkeen, kun matkattiin sen kanssa Harjavallan ryhmänäyttelyyn. Harjavallassa on kuulemma aina ollut kolea sää, mutta onneksi ei eilen. Aurinko paistoi komeasti koko päivän, mistä muistona palanut niska. Lilli esiintyi ihan ok:sti, ei nyt mitenkään riemukkaasti muttei haluttomastikaan. Loppuseisonnassa sain sen seisomaan ryhdikkäästi, kun supattelin Iitun nimeä sille :) Korvia se ei vain tahdo näyttää, mokomat ovat nousemassa hiljalleen pystyynkin iän myötä. Tarttis vissiin koittaa tehdä niille jotain.

Avoimessa luokassa oli muistaakseni 22 narttua. tuomari oli herra Makedoniasta, joka ei kyllä ollut eriautomaatti vaan jakoi myös sinistä ja keltaistakin nauhaa. Avoimessa luokassakin taisi melkein puolet saada eh:n. Ja EH oli myös Lillin tulos. Tuomarin arvostelut oli hyvin samantyyppiset. Kun verrattiin Lillin puolisiskon arvostelua, se oli suurimmalta osaltaan melkein sanasta sanaan sama. Tässä Lillin arvostelu:
Medium strong, correct bite, ears correct set, nice neck, topline is going little high in rear when moving, tail correct set, little higher carried, open angulations, correct enough in movement.

Oli mukava päivä kaiken kaikkiaan. Arvostelu oli Lillille ihan ok. Oli mukava nähdä kehän laidalla tuttuja. Tavattiin Lillin kasvattaja pitkästä aikaa ja muita kasvatteja omistajineen. Lilli on ilmoitettu Tuuriin, mutta sillä on karvanlähtö menossa ja vaikka turkki oli lähtötilanteessa muhkea, se on enää kalpea varjo siitä. Taidamme siis suosiolla jättää Tuurin väliin. Seuraavan kerran Lilli taitaa näytelmöidä ensi kesänä veteraanikehässä. Nyyhkis, mun pieni pentu on kohta veteraani-iässä. Niin se aika rientää...

Kuvassa Lilli sukulaisten kera. Vasemmalta täti Muru, puolisisko Della, pikkuserkku Taika, isoisä Pico ja Lilli :)

RTK1 ja siirto avoimeen :)

Mönkään menneen Jyväskylän rally-tokokisan jälkeen päätin näyttää, ettei me olla niin huonoja kuin tuloslista näytti, vaan paremminkin olosuhteiden uhreja. Siispä helatorstaina matkattiin Tampereelle, jossa oli peräti kaksi kisaa tarjolla ja siten hyvä mahdollisuus nousta avoimeen luokkaan. Sää oli aamusta kolea ja sateinen. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen aikana tuli vettä kuin aisaa, mutta sade onneksi taukosi itse kisan ajaksi. Rata oli ihan kiva. Iitulle vaikeista kylteistä mukana oli vain 1-2-3:n askeleen peruutus, jossa Iitu ei yleensä tahdo pysyä edessä, vaan haluaisi kiertää taakse. Viimeisessä kolmen askeleen peruutuksessa mun viimeinen askel oli liian lyhyt ja se tuotti 10 pisteen menetyksen. Kaksi kylttiä jouduin uusimaan ja näistä vähennettiin kolme pistettä kummastakin. Muita pistevähennyksiä ei ollut, joten lopputuloksena 84 pistettä, hyväksytty tulos, RTK1 ja siirto avoimeen luokkaan!!! Reissun päätavoite oli siis saavutettu. Kakkoskisassa saatiin siis kisata avoimessa luokassa. Olin ensin lähtemässä kotiin, koska kakkoskisaa piti odottaa kaksi tuntia, mun kengät oli läpimärät, oli kylmä ja radan kylteissä mukana sellaisia, joita ei oltu juurikaan harjoiteltu. Sää rupesi kuitenkin kirkastumaan, muut kisaajat tsemppasivat, että ette kai te nyt kotiin lähde ja itseäkin kiinnosti kokeilla, miten avoimen luokan rata sujuisi ilman paineita. Niinpä sitten kiikutin kisakirjani takaisin ilmopisteeseen ja lähdin Iitun kanssa treenaamaan avoimen luokan vieraampia likkeitä. Kisassa oli yksi liike, jota ei oltu koskaan treenattu ja pari sellaista, joita ollaan treeneissä kerran tai kaksi kokeiltu. Oli onneksi hyvää aikaa harjoitella niitä.

Oli valtavan helppoa lähteä kisaamaan, kun ei ollut mitään onnistumisen painetta. Lähdin vaan tekemään iloista rataa ja aattelin, että jos menee mönkään, ei haittaa, koska päivän tavoite oli jo saavutettu. Pieni pelko oli siitä, että pysyykö Iitu radalla, koska avoimen luokan kisassa koira on irti, eikä me olla kotipihan ulkopuolella harjoiteltu niin, että koira on vapaana. Huomasin pian, että pelko on täysin turha: Iitun kontakti oli loistava. ja kun ei ollut painetta, niin rata onnistui ihan hyvin. Jopa ensimmäisellä kyltillä ollut houkutus meni ongelmitta. Iitu ei edes katsonut houkuttimena olleen namiastian päälle :) Saimme jopa yhdellä pisteellä paremman tuloksen kuin alokasluokan kisassa eli 85 ja hyväksytty tulos. Päästyämme maaliin, tuomari huikkasi, että kannatti kisata, se oli hyvä rata. Oli kyllä niin loistofiilis kuin vaan olla voi :) Palkintojenjaossa koin vielä jättiyllätyksen, kun meidät nimettiin tuomarin suosikiksi! Oli tosi kiva päivä muutenkin. Kiva jutella itselle ennestään vieraiden harrastajien kanssa, ja osa alkaa tulla jo tutuksikin. Ja Iitu tietysti oli huippu kisakaveri jälleen kerran <3

Eilisen kisan jälkeen on kiva laittaa rally-toko hetkeksi tauolle ja keskittyä tokoon. Rally-toko virallistetaan ensi keväänä. Tällä hetkellä on tiedossa se, että jo saavutetut koulutustunnukset eivät siirry virallisiksi, mutta saa jatkaa kisaamista siinä luokassa missä virallistamishetkellä kisaa. Niinpä ensi keväänä jatkamme avoimessa luokassa tavoitteena saada virallinen RTK2-tunnus. Ennen sitä keskitymme tosiaan tokoon, ja yritämme saada siitä TK1:n. Treenattavaa kuitenkin riittää ennen kuin kisaamaan päästään; se tuli selväksi eilisissä treeneissä. Treenien teemana oli liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Sain hyviä vinkkejä siihen, miten saada steppaaminen ja valuminen pois pysähtymisestä. Toki käsiapukin pitäisi häivyttää pois. Luoksetulo on Iitulla hyvä liike, vauhdikas ja lopun perusasentokin napsahtaa kohdilleen. Muuten siis hyvä, mutta Iitu on alkanut varastamaan. On se kumma, että kun liikkeessä saa yhden asian kuntoon, niin sitten siinä rupeaa tökkimään joku toinen. On meillä kova treenirupeama tiedossa, jos aiotaan kesäkuussa kisata virallisissa kisoissa. Mut ei siinä mitään, mehän treenataan :)

Avoimen luokan kisan arvostelulomake

Vaasa KV 13.4.13

Iitun kanssa piipahdettiin Vaasassa näytelmöimässä. Kovasti arvoin, lähdetäänkö, koska Iitulaisen pohjavilla oli paikoin huvennut ja tuomarin tiesin olevan erittäin tiukka. Päätin sitten kuitenkin lähteä, kun maksettu on ja karva ei vielä ihan onneton ollut.

Kovasti toivoin, että edes EH saataisiin, mutta H sieltä lopulta tipahti. Arvosanaa alensi liian lyhyet askeleet. Iitun kanssa ollaan treenattu viime aikoina yksinomaan tokoa ja rally-tokoa. Niinpä se pitää kontaktia yllä liikkeessä ja askeleet muuttuu töpöttäviksi. Harmi kun ei ehditty yhteenkään mätsäriin treenaamaan. No, tätä treenaamme ennen seuraavia koitoksia, joita saadaan odottaa, koska Iitu on tosiaan pudottamassa loppujaankin turkistaan.

Lilli pääsee tänään pesulle ja jos sen turkki näyttää hyvältä, se pääsee toukokuussa Harjavaltaan ja kesäkuussa Tuuriin näytelmöimään.

Iitun arvostelu löytyy omalta välilehdeltään, ken sen haluaa lukea....

Hyväksytty tulos nro 2 :)

Ja kysehän on siis rally-tokosta. Pääsiäismaanantain aamuna ajattelin, että onkohan tässä mitään järkeä, ajella puolentoista minuutin takia Tampereelle ja takaisin. Ei varmaankaan, mutta minkäs teet... Jos haluaa rally-tokossa kisata, on oltava valmis ajelemaan toiselle puolelle suomea. Etelä-Pohjanmaalla kun lajissa ei kisoja järjestetä.

Meillä oli siis Iitun kanssa toinen alokasluokan startti. Eikä mua pahemmin edes jännittänyt, koska tiesin että koira osaa ja jos vain luen kyltit oikein, meillä ei ole hädän päivää hyväksytyn tuloksen kanssa. Ratapiirroksen nähtyäni huokaisin helpotuksesta, koska sillä ei ollut kahta Iitulle vaikeinta liikettä. Ehkäpä tästä selvitään...

Radalla Iitu ei pitänyt ihan niin hyvin kontaktia kuin ekassa kisassa Kannuksessa. Olin ihan varma, että siitä ropisee virhepisteitä, mutta arvostelulomakkeessa ei ollut kuitenkaan kontaktin puutteesta mainintaa. Kaksi liikettä jouduin uusimaan, koska Iitulla oli aika lailla vauhti päällä ja myöhästyin käskyissäni. Toisella kerralla se suoritti liikkeet oikein. Eli tuloksella 93/100 pistettä saatiin hyväksytty tulos. Sijoituksesta ei ole tietoa, palkintopallilla emme kuitenkaan olleet, koska kaksi parasta sai täydet pinnat ja kolmaskin melkein... Todella tyytyväinen olen Iitun tekemiseen ja me hullut startataankin ensi lauantaina kisaamaan Jyväskylään. Jos siellä saadaan hyväksytty tulos, Iitu saa tunnuksen RTK1 ja siirrytään avoimeen luokkaan. Sinne emme ole vielä ollenkaan valmiita. Liikkeitä on avoimessa enemmän, eikä olla uusia liikkeitä treenattu vielä lainkaan. Lisäksi avoimessa luokassa koira on vapaana, mikä sekin voi Iitun kanssa olla ainakin aluksi hiukan haasteellista. Lajihan on vielä epävirallinen ja kun se ehkä ensi vuonna virallistetaan, toiveissa olisi, että saavutetut tunnukset pysyisivät. Silloin Iitukin saisi kantaa nimensä edessä RTK-tunnusta. Niin, kunhan se yksi hyväksytty tulos nyt ensin saadaan plakkariin... :)

Iitu sai kisoista itselleen tuliaisen: ostin sille oikean kokoisen noutokapulan, jota se innokkaana jo piti suussaan. Onneksi kapula ei näytä olevan Iitulle samanlainen yök-juttu kuin Lillille. Treenattiin sitten illalla vielä kapulan suussa pitämistä ja käskystä luovuttamista. Noutamiseen on vielä pitkä matka ja kivinen tie, mutta eikö se siitä, treenaamalla...

Sitä sun tätä

Kevät keikkuen tulevi ja koiraharrastusrintamalla on ollut hiljaista... Ollaan Iitun kanssa treenattu itseksemme tokon alokasluokan liikkeitä. Olen yrittänyt hioa perusasentoa paremmaksi. Iitu käyttää takapäätään aika huonosti ja jää helposti vinoon. Olen palkannut vain hyvistä perusasennoista ja se näyttää tuottavan tulosta. Tosin perusasentoon meneminen on hidastunut. Iitu kierähtää kuin hidastetussa filmissä ja lyö peffansa maahan hitaaaasti samalla katsoen mua, et onhan tää oikein, eikös. Tarvittais kipeästi ryhmätreeniä, mutta IKKJ:n alo/avo-ryhmä, minkä meinasin kerrata, oli täynnä nin nopeasti, etten ehtinyt työpäivän aikana ilmoittautumaan ajoissa. Voi vietävää, että harmittaa. Seinäjoen kennelkerhon kurssi alkanee toukokuussa, kun kenttä on kuivunut. Jotenkin alkaa tuntumaan siltä, että tokouran virallinen aloitus kesäkuussa siirtyy. En kuitenkaan haluaisi mennä vaan kokeilemaan. Ainakin paikallamakuuseen pitää tulla huimasti varmuutta.

Iitu on ilmoitettu Vaasan näyttelyyn, johon on reilut kaksi viikkoa. Ja tietysti neidiltä on pohjavilla irti. Mä niin justiin tiesin tämän. Iitu juoksee puolen vuoden välein ja tiputtaa karvansa neljän kuukauden kuluttua juoksusta eli näyttelykelpoinen turkki sillä on helmi-maaliskuussa ja syys-lokakuussa eli silloin, kun näyttelyjä ei hirveästi ole. Mulla oli suunnitelmissa osallistua IItun kanssa Jämsään, Harjavaltaan ja Tuuriin, mutta ne saa Iitun osalta unohtaa. Päätinkin, että nyt saa astua Lilli kehään, koska sillä on (ainakin vielä) hyvä turkki. Hännä kanto on Lillin kanssa ongelma, muutenhan sen näyttelyarvostelut on olleet ihan mukiinmeneviä. Mutta, toivotaan että Lillillä on hyvä häntäpäivä. No, turkki on Lillinkin kanssa pieni kysymysmerkki, koska yleensä sillä on juoksu kerran vuodessa ja karva lähtee syksyllä. Viime vuonna se juoksikin kaksi kertaa, ja on suuri vaara, että sekin tiputtaa karvansa kesäksi. Tällä hetkellä sen turkki on anakin muhkea.

Iitun kanssa kisataan pääsiäismaanantaina rally-tokossa, kun matkaamme Tampereelle asti kisoihin. Onneksi rally-tokon ratakurssi alkoi Seinäjoella ja treenit on juurikin sunnuntaina, niin saadaan sopivasti ratatreeniä alle. Seuraava kisa onkin jo viikon päästä Jyväskylässä, ja jos hyvin menee, siellä on mahdollisuus saada Iitulle RTK1-tunnus. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, kaiken on kuitenkin onnistuttava. Vaikkakin, täytyy sanoa, että rally-tokon alokasluokka on tosi helppo kontaktia pitävän sheltin kanssa. Avoimessa luokassa vaatimustaso sitten vähän nousee, kun koira on vapaana suorituksen ajan. Tosin, ohjaaja onnistuu tässäkin lajissa hyvin torpedoimaan suorituksen, vaikka koira olisi kuinka hyvä. Joten peukut sille, että ohjaaja pitää hermonsa kurissa :)

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Tokotreeni kokeenomaisesti

Tokon alo/avokurssi loppui eilen varsin ristiriitaisissa merkeissä. Iitu on kyllä kokonaisuutena kehittynyt aimo harppauksin kurssin aikana, mutta eilisen perusteella jossain tuntuu tulleen jopa takapakkia. Viimeisen kerran kunniaksi tehtiin alokasluokan liikkeet kokeenomaisesti, Se oli tosi hyvä; sai konkreettisen kuvan tämänhetkisestä taitotasosta.

Luoksepäästävyys meni huipusti. Tein sen kokeenomaisesti niin, että koira istuu perusasennossa enkä puhu tai houkuta sitä millään. "Tuomarin" tullessa moikkaamaan Iitu istui hievahtamatta paikallaan. Tästä liikkeestä olisi kuulemma kokeessa tullut 10. Hieno alku siis  :)

Paikallamakuu menikin sitten pipariksi. Iitu oli jo hallille mennessä hirveen ylivirittynyt, kierroksilla käyvä, aivan kuin oltais aksahallille oltu menossa. Maahan-käsky piti toistaa, mikä myös enteili vaikeuksia. Yleensä Iitu menee kerrasta maahan heti käskyn kuultuaan. Etäisyytenä oli normaali alokasluokan etäisyys. Olisi ehkä pitänyt helpottaa, mutta halusin kokeilla. Niin vain kävi, että kun kaveri lähti rivistä, niin lähti Iitukin.Uudelleen koira makaamaan. Hetken kuluttua se lähti uudelleen. Sitten jo helpotin ja jäin vain muutaman metrin päähän loppuajaksi. Lopussa Iitu taisi ennakoida ylösnousua. Tää ennakointi alkaa muodostua joka liikkeen ongelmaksi. Voi olla, että Iitua hämäsi se, että tehtiin makuu ensimmäisen kerran niin, ettei hihna jäänyt paikoilleen. Se on kuitenkin painona vaikka maassa onkin, ja voi olla jarruna koiran liikkeelle lähdölle.

Seuraamisessa teimme alokaskokeen kuvion ja saatiin valita tehdäänkö liike hihnassa vai ilman. Valitsin hihnassa tehtävän liikkeen ja päätin, että yritän tehdä kokeenomaisesti niin, etten katso koiraan vaan eteen päin. Seuraaminen sujui itse asiassa paljon paremmin kuin etukäteen odotin. Kontakti pysyi hyvin, samoin paikka. Hieman ehkä etäisyys minuun seilas, mutta paikka oli muuten ok. Täyskäännöksissä valui, samoin pysähtymisissä otti pari askelta ja pysähtyi melkein eteeni. Taisi olla vauhtikin ohjaajalla liian nopea. Olisi pitänyt vähän varoittaa koiraa, että kohta tulee stoppi.

Liikkeestä maahan on aivan alkutekijöissään edelleen. Iitu tarvitsee reilun käsiohjauksen maahan menossa ja juoksi lisäksi perääni. Tää liike on eniten "kesken".

Luoksetulo on ollut Iitulla hyvä liike. Olen yrittänyt pitää mielessä sen, että pidän liikkurin käskyn jälkeen vielä taukoa ennen kuin kutsun luokse, ettei koira oppisi ennakoimaan tänne-käskyä. Nyt muuten kävi ensimmäisen kerran niin, että Iitu ennakoi. Se lähti liikkeelle murto-osasekuntia aikaisemmin kuin annoin käskyn. Luoksetulo sillä on vauhdikas ja pienen käsiavun turvin tuli sivulle oikeaan paikkaan. Ennakointia lukuunottamatta siis hyvä liike.

Liikkeestä seisominen yllätti mut positiivisesti, koska en osannut ollenkaan odottaa, että Iitu pysähtyy. Me ollaan treenattu seisomista todella paljon, mutta ilman liikettä. Päätin yrittää ilman mitään käsiapuja pelkällä käskyllä. Käsky tuli kyllä todella painokkaasti, enkä jäänyt edes katsomaan, mitä koira tekee. Kun sain luvan kääntyä, en voinut kuin ihmetellä haavi auki: Iitu oli pysähtynyt niille sijoilleen käskystä :) Tosin lopun perusasentoa ennakoi taas ja tuli vähän vastaan, mutta se pysähdys oli upea!

Hyppy oli sitten viimeisenä ja tää on liike, joka on ehkä lähimpänä kisavalmiutta. Tätä ollaan kyllä treenattu kotonakin aika paljon pahviesteellä. Iitu hyppäsi hienosti käskystä ja jäi paikalleen käskystä. Sitten lähti kääntymään mun liikkeen mukana ja ennakoi jälleen kerran perusasentoa. Mutta muuten Iitu on mennyt hypyssä huimasti eteenpäin. Ennen kurssia se vaati käsi- ja vartalo-ohjauksen, nyt riittää pelkkä käsky.

Eilsen perusteella mulla on aika hyvä kuva siitä, mitä pitää treenata: itse asiassa kaikkea, eri paikoissa ja häiriössä. Lopun ennakointi lähes kaikissa liikkeissä on saatava pois, paikallamakuu varmemmaksi ja liikkeestä maahanmenosta käsiohjaukset pois. Iloinen olen seuraamisesta, liikkeestä seisomisesta ja hypystä. Tavoite on edelleen osallistua kokeeseen kesäkuussa. Siitä en anna vielä periksi. Jossain vaiheessa, varmaankin huhtikuun kisojen jälkeen, jätän rally-tokoa vähemmälle. Tuli vähän sellainen vaikutelma, että Iitua sekoittaa se, että tokoa treenataan sekä eleettömästi että iloisesti kannustaen lajista riippuen. Loppukevät treenataan enemmän tokopainotteisesti. Iloa ja tarmoa Iitulla on vaikka muille jakaa. Se on siitä mukava koira, että kestää toistoja turhautumatta, ei nyt tosin tappiin asti, mutta huomattavasti paremmin kuin tää mun toinen kaveri. Nyt vain toivon, että kennelkerhossa alkaisin pian tuo kolmos-kurssi. Toinen vaihtoehto on tietty kerrata alo/avo-kurssi IKKJ:ssa. Täytyypä tuumata. We'll see.... :) Lillin kanssa harrastaminen on jäänyt viime aikoina vähälle, kun agility on jäänyt pois kuvioista. Rally-tokon liikkeitä ollaan jonkin verran treenattu ja nopeaoppinenhan se on. Voi olla, että jatkossa Iitun kanssa keskitytään tokoon ja Lillin kanssa rally-tokoon. Sen verran täytyy IItunkin kanssa kisata, että saadaan RTK1-tunnus sille, sitten voimme siirtyä puhtaasti tokoon, ehkä...

Olen huomannut, että tää blogin kirjoittaminen tekee musta tokon treenaamisessa paljon analyyttisemman ja suunnittelen treenit paremmin. Kirjoitellaan siis vaikka omaksi iloksi, vaikka kyllä täällä laskurista päätellen joku näyttää mun pölinöitä käyvän lukemassa :)

Rally-tokokisat korkattu

Nyt on meidän ekat viralliset rally-tokokisat takana ja hengissä ollaan! Mä kyllä tarttisin jotain henkistä valmennusta, kun onnistun näemmä jännittämiselläni sössimään yhden sun toisenkin lajin tulokset. Mutta, aloitetaas alusta... Aamusella lähdettiin Iitun kanssa ajelemaan Kannukseen. Mieli oli rento, koska paikka oli jo tuttu ja tuomari tuttu. Tiesin, että koira osaa ne liikkeet mitä pitääkin ja jos keskityn suoritukseen niin, että tehdään liikkeet rauhassa oikein, ei pitäisi olla hyväksytyn tuloksen saamisen kanssa mitään ongelmaa.

Kisapaikalla jännitys alkoi vaan hiipimään ja lähtöhetkellä olin jo aika lailla kanki-kaikkosmallia, kauhusta jäykkänä. Iitukin vaistosi tämän, koska ei meinannut mennä perusasentoon startissa, katseli vaan mua kummissaan. Jännityksen piikkiin laitan sen, että eka liike meni penkin alle. Eteen ja siitä oikealta sivulle pitäisi olla Iitulle ihan perushuttua, mutta se istahti huonosti eteen enkä jännitykseltäni huomannut, että se korjasi asennon ja istahti toisenkin kerran. Väärin suoritetusta tehtävästä lähti siis 10 pojoo. Shokkialun jälkeen lähti kumminkin kulkemaan hyvin. Toiseksi viimeinen tehtävä oli liikkeestä maahan meno. Katsoin kyllä, että meniköhän koira maahan kunnolla, mutta en kuitenkaan uusinut liikettä. Olisi pitänyt, Iitu nimittäin meni istumisen kautta maahan. Nämä kaksi väärin tehtyä liikettä aiheuttivat 20 pisteen menetyksen. Jos olisin heti ymmärtänyt ne uusia, olisi lähtenyt vain 2 pistettä. Mutta jännitys oli niin kova, ettei järki juossut tässä kohtaa niin kuin olisi pitänyt ja sääntötuntemuskaan ei ole ihan selkäytimessä vielä.

Mutta Iitu oli ihan loistava. Se piti kontaktin koko suorituksen ajan. Hihna kiristyi kerran lähdössä, mutta sen jälkeen ei kertaakaan. Koiralta siis ihan loistoloistosuoritus ja jos ohjaajallekin olisi osunut loistosuoritus, tulos olisi ollut lähes täydellinen. Nyt saatiin hyväksytty suoritus pistein 79, mutta kieltämättä kismittää se, että paljon parempaa oli tarjolla. Sen totesi tuomarikin tuloslomaketta palauttaessaan. Tästä ei ohjaajalla voi suunta olla kuin ylös päin, ja jos molemmat onnistutaan, tulos on erinomainen. Näinhän se on, että kun kyseessä on parityöskentely, on kummankin onnistuttava. Siitä oon kuitenkin onnellinen, että onnistuja oli koira :)

Kisakalenteria on selattu ja meidän seuraava kisa on Tampereella pääsiäisenä, ellei nyt sitten osu juoksu juuri silloin. Näyttämisen halu kumminkin jäi. Pitää näyttää itselle, että en mä nyt näin noloo ole, kuin miltä eilen näytti...

Jotta saisitte vähän käsitystä siitä, millainen on rally-tokorata, niin alla kuva eilisestä radasta. Rata siis kävellään läpi tehtävä tehtävältä numerojärjestyksessä. Kontaktin tulisi pysyä koko radan ajan lähdöstä maaliin hihnan kiristymättä. Tehtäviä ei saa pysähtyä miettimään vaan ne on tehtävä saman tien ja sitten jatkettava matkaa.

Reipas kisakaveri odottaa vuoroaan. Emäntä oli tässä vaiheessa jo kauhusta jäykkänä...

Eilisen kisan arvostelulomake. Tämän saa tuomarin suullisten kommenttien kera.

Tokossa kurssi loppuu ensi viikolla ja kovasti olen miettinyt, mitä sitten. Ollaan edistytty hyvin ja pelkään, että kun ei ole ryhmää, tapahtuu taantuminen. Jotain pitäis siis keksiä... Toivottavasti kennelkerhossa alkaisi 3-kurssi pian, että päästään jatkamaan ohjattuja treenejä. 

Se pysyy suussa sittenkin

Päivittäinen treenaus tuottaa tulosta: tunnarikapula on alkanut pysymään Iitun suussa yhä pidempään. Aluksi olin todella skeptinen, että niinköhän tästä mitään tulee, mutta tunnustettava vaan on, että naksuttelulla tulee tulosta. Kapula pysyy suussa jo aika pitkänkin aikaa. Seuraava vaihe on se, että Iitu ottais kapulan maasta suuhunsa. Siinä mennään vielä evvk-vaiheessa. Iitu tyytyy nuuhkaisemaan kapulaa inhon ilme naamallaan. Jonkinlaista kiinnostusta aiheuttaa, jos se joutuu saalistamaan kapulaa. Voi olla, että siihen suuntaan mennään treeneissä. Tähän asti olen naksauttanut, kun se tyytyy nuuhkaisemaankaan sitä.

Myös seisomista ollaan tehotreenattu ja ollaan myös edistytty. Iitu ei tarvitse käsiapua tai namivedätystä, pelkkä käsky riittää. Nyt voisi alkaa treenaamaan seisomista myös liikkeestä. Kaiken kaikkiaan on niin paljon treenattavaa, ettei oikein aina tiedä, mihin keskittyis. Tuumasin, että jos ottais pari kolme liikettä, joissa olisi pääpaino. Ja niin kauan kuin tää kurssi kestää, on otettava kaikki ilo irti. Oikein hirvittää, että mitenkähän treenaamisen käy, kun kurssi loppuu, eikä uutta ole näköpiirissä. Ilmajoella on tavoitteellisten ryhmä. Olen miettinyt, josko hakisi siihen, että saisi jotain tukea treenaamiseensa. Katsotaan...

Heinäkuussa Turun shelttikerho järjestää tokon viikonloppuleirin ja olen yllätyksekseni ilmoittautunut sinne. Enpä olisi muutama kuukausi sitten uskonut, että innostun tokosta näin paljon, että olen ihan spesiaalileirille menossa. Näin on vaan päässyt käymään :)

Maaliskuussa alkaa rally-tokon ratakurssi, ja sinne oon tietenkin ilmoittautunut. Tuumasin, että voisin vuorotella kurssilla koirien kanssa, ja Lillin kanssa voitaisiin kokeilla kisaamista kesällä. Ensi lauantaina on vuorossa Iitun ensimmäinen virallinen rally-tokokisa. Odotukset eivät ole suuria, jos miettii viime aikojen treenin määrää. Koiran tekemistä en niinkään stressaa, vaan omaani. Osaanko kaikkien kylttien suoritustavat  ja -paikat oikein. Koira kyllä osaa liikkeet. Joulukuun möllikokeessa taisi suurin osa virheistä olla ohjaajavirheitä, ei koiran virheitä. Kunhan saataisiin hyväksytty tulos, sijoituksesta tai pisteistä viis, ja meillä olisi kivaa. Ne on päätavoitteet meidän debyyttikisalle :)

Noudon alkeita

Tokokurssi menee puolivälissä ja viime kerralla vuorossa oli nouto. Tähän liikkeeseen suhtaudun jokseenkin varauksella. En nimittäin koskaan saanut Lilliä oppimaan noutoa. Tai ehkä se olisi pitkän ajan kuluessa oppinutkin, mutta meikäläisen kärsivällisyys loppui ensin. Lilli tykkää hakea tavaroita, leluja ja keppejä, mutta noutokapulaa ei halua pitää suussaan. Varmaan käytettiin aikoinaan Lillin suhteen väärää taktiikkaakin treeneissä, kun noutokapula työnnettiin suuhun ja palkattiin. Lilli kun ei tee mitään mitä se ei halua, ja jos tekee, se näyttää kyllä kaikella olemuksellaan, ettei tykkää. No, Iitu sitten, se ei koskaan hae mitään. Luoja tietää, että oon heittänyt sille keppiä, leluja ja palloa. Se ei ole ikänänsä tuonut mitään takaisin. Se korkeintaan juoksee Lillin perässä, jos Lilli hakee vaikkapa keppiä ja haukkuu Lillille. Eli, kun ope sanoi tunnin aluksi, että nyt aloitetaan noudon treenaus, ajattelin heti, että tästä ei hyvää seuraa.

Opellamme olikin erilainen taktiikka: ei treenata noutoa oikealla noutokapulalla vaan tunnarikapulalla. Ja esitellystä komesta opetustyylistä valitsin sheippaamisen. Aattelin, että jos kapulan tunkeminen suuhun ei toiminut Lillillä, niin tuskin se toimii Iitullakaan. Olen nyt treenannut joka ilta vähän, ja uskomatonta mutta totta: jo kahden illan treenin jälkeen se kapula pysyy suussa. No, tosin vain kolme sekuntia, mutta kuitenkin. Olin ihan varma, että tähän liikkeeseen kosahtaa koko ura. Onhan tässä vielä tähtitieteellinen matka siihen, että se ottaa kapulan suuhunsa, sitten hakee sen ja luovuttaa sen minulle. Ja tämä kaikki sen jälkeen vielä oikealla noutokapulalla. Mutta IItu on yllättänyt positiivisesti jo sillä, että se kalikka pysyy suussa.... :)

Hyppykin kulki mukavasti. Edelliskerralla Iitu tarvitsi vielä vartalo-ohjausta lähteäkseen hyppyyn, mutta nyt riitti pelkkä suullinen komento. Makupalalla on treenattu sitä, että Iitu jatkaisi hypyn jälkeen eteenpäin, eikä kääntyisi takaisin päin, ja sekin asia näyttäisi korjaantuneen.

Jäävissä liikkeissä on vielä suurin työ, ja seuraaminen. Huoh... Se on ilman palkkaa liian väljää, eikä kontaktista ole tietoakaan. Meillä on varmaan koetta ajatellen suurin työ juuri seuraamisessa ja siinä, että se kontakti säilyy. Silloin kun kontakti pysyy, Iitu seuraa loistavasti oikealla paikalla. Eli kyllä se idean osaa, jos vaan haluaa.

Ai niin, oon aivan unohtanut mainita Iitun synttäreistä. Neiti täytti neljä vuotta. Niin se aika vain rientää. Tämän kuvan oli tarkoitus olla hieno nelivuotisposeeraus, mutta aurinko oli pilvessä, koira ei halunnut katsoa kameraan päin ja survaisin vielä peukaloni kameran linssiin. Eli tässä se on, meidän epäonninen synttärikuva :) Mä toivon ja rukoilen, että tuo tulossa oleva tukka pysyisi. että pystyttäisiin osallistumaan muutamaan näyttelyyn kevään aikana.

Treenipäivitystä

Jospa sitä vähän treenikuulumisia yrittäisi taas muistella. IKKJ:n tokokurssi on puolivälissä ja oikein jo kauhistuttaa, että kohta se loppuu. Oon tykännyt kurssista hirveen paljon. Ope on vaativa ja suorasanainen. Mutta toisaalta antaa kehua, kun menee hyvin, ja se korjaava palautekin on ansaittua. Tykkään... Iituhan on hirveen pätevä, Se on niin innokas, yritteliäs, haluaa tehdä oikein ja miellyttää. Siis aivan mainio. Tuntuu, että meidän yhteistyö on oikein puhjennut kukkaan. En nyt keksinyt tähän parempaakaan kuvausta, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan... :) Koira on siis hirveen hyvä, ohjaaja ei ihan yhtä hyvä. Palkkaan epäselvästi ja myöhässä. Mitenköhän se ope viimeksi kauniisti sanoi, olisimme jo vaikka kuinka pitkällä, jos olisin palkkauksen kanssa tarkempi. Siis tuli hirvee morkkis sen jälkeen. Koira tekee parhaansa ja emäntä pyrkii vaan sössimään sen etenemisen tokossa. Hmmm... morkkista kesti kotimatkan verran. Kotona kaivoin laatikosta naksuttimen ja päätin, että alan opettelemaan uudelleen sen käyttöä, jospa saisin sen palkkauksenkin oikea-aikaisemmaksi.

Olin ajatellut,että osallistuttaisiin viralliseen toko-kokeeseen toukokuussa. Saas nähdä, tuleeko toukokuu vastaan liaan pian. Harjoiteltavaa on niin paljon, että tulee uskon puute. Tässä lyhyt oppimäärä: missä mennään... Perusasento tahtoo edelleen olla vino. Näyttää se ylhäältä päin katsottuna suoralta, mutta edestä päin ei. Lisäksi maahan menoa on treenattu niin paljon, että Iitu tarjoaa makuuta koko ajan. Hyvä jos jaksaa 10 sekuntia istua vieressä ja sitten jo pistää maata. Eli vieressä istumista nakkisateessa siis treenattava. Seuraaminen on hyvää, tiivistä ja oikeassa kohtaa niin kauan kuin sataa nakkia ja kehuja. Ilman niitä kontakti katoaa, ja hajut vievät neidin mennessään. Paikallamakuu on Iitun vahvin liike. Se makaa rauhassa. Toisinaan ennakoi perusasentoa ja nousee istumaan ennen lupaa, mutta maassa se pysyy siis kalkkiviivoille asti. Tänään treenattiin kotona. Pistin Iitun eteiseen makaamaan ja tein itse pikku spurtteja keittiön ja olohuonnen välillä. Ja tokoteltiin Lillin kanssa vieressä. Iitu makasi tyynesti. Oonhan mä kerran unohtanutkin sen eteiseen makaamaan, niin  se rupesi nukkumaan :) Liikkeestä jäävät liikkeet ovat aika lailla alkutekijöissään. Varsinkin tuohon liikkeestä seisomiseen (joka on jo hiukan hallussa), tartten naksun apua merkkaamaan pysähdyshetken. Luoksetulo on hieno ja vauhdikas. Perusasento on siinä vähän epävarma. Iitu jää helposti liian eteen vinoon, joten käsiapua tarttee vielä, jos etäisyys on pitkä. Hyppyä ollaan treenailtu kotona pahvilevyn avulla. Idea on Iitulle selvä. Se tahtoo hypyn jälkeen vain kääntyä takaisin ja seistä niin esteen vieressä, ettei siihen ohjaaja perusasentoon mahdu. Nyt treenaamme namialustan kanssa sitä, että Iitu jatkaa hypyn jälkeen suoraan eteenpäin eikä heti käännähdä takaisin.

Olen tyytyväinen itseeni, että tokomotivaatio on kestänyt näinkin kauan. Mulla on nyt selkeä tavoite, ehkäpä se motivoi... :) Ja niin, ilmoitin Iitun rally-tokon viralliseen kisaan, joka on tämän kuun lopussa. Iiiks.... Pitäisi treenata siis sitäkin. Kuun loppu tulee äkkiä....

Tokotuulet

Niin sitä alkoi uusi vuosi ja uudet kujeet. Koiraharrastukset on ottaneet ison harppauksen agilitysta tokon suuntaan ja sille tielle taidetaan jäädäkin. Täytyy heti todeta, että tuskin musta koskaan tulee niin tavoitteellisesti treenaavaa, ja tosissaan treenaavaa, että kovin korkealle yllettäisiin, mutta joku tavoite täytyy aina olla, että saa piiskattua itsensä treenaamaan. Ja Iitun kanssa se tavoite voisi olla tokossa TK1- ja rally-tokossa RTK1-tunnukset. Lillin kanssa ajattelin myös aloittaa rally-tokon ja RTK1 asetetaan ensitavoitteeksi sillekin. Jos me nämä tittelit saataisiin, niin olisin siitäkin jo tosi tyytyväinen, mutta katsotaan nyt askel kerrallaan, miten menee.

Iitun kanssa aloitettiin IKKJ:n alo/avo-tokoryhmässä. Mielestäni meillä on osaava ja vaativa ohjaaja. Tykkään kovasti. Osaavalta saa hyvät neuvot ja vinkit. Vaativa laittaa treenaamaan, kun treenaamatta ei kehtaa tunnille mennä :). Ekalla tunnilla treenattiin luoksepäästävyyttä, perusasentoa ja paikallamakuuta. Iitu oli uudessa hallissa niin ylikierroksilla, että arvelin ensin, ettei tunnista tule yhtään mitään. Neiti luuli ihan selvästi olevansa agilityhallissa ja käytös sen mukainen: riekkui sinne tänne. Kummasti se vaan rauhoittui makuuseen ja saatiin heti onnistunut treeni. Iitu makaa aika varmasti. Otin varman päälle oudossa hallissa ja vieraiden koirien seurassa (vieressä oli vielä todella rauhaton koira), ja menin vain parin metrin päähän. Olkapäät liikahti, kun kävin palkkaamassa, muuten ei ongelmaa. Perusasento on kehittynyt tosi paljon. Tosin ohjaaja aiheuttaa palkkaamispaikalla sen, että koira menee vinoon istumaan. Treenattiin toista palkkaustyylia ja kas, asento oikeni. Iitu on muuten hauska. Kun se näkee, että otan namit käteen, se istahtaa perusasentoon pyytämättä. Hyvin on oppinut siis homman nimen :) Ohjaajamme sanoi, että hän tykkää Iitusta. Koira on yritteliäs ja innokas. Ja sitähän se onkin, mukana täydellä sydämellä. Tuosta riehakkaasta pikkuneidistähän on kehkeytymässä oikein työkoira :)

Nyt treenin alla on käskyt istu-maahan-seiso. Seiso-käsky ei ole vielä Iitulle valjennut ja paljon joutuu namilla vedättämään peffaa lattiasta. Ajattelin ensin, että etenen sheippaamalla ja odotan, että se tarjoaa seisomista, mutta sitä tarjoamista saakin odottaa sitten ikuisuuden. Eli täytyy yrittää toisenlaista taktiikkaa.

Agility taitaa olla entinen harrastus. Iituhan kuumenee ryhmässä niin, että menettää korvat ja kaiken kontrollin eikä mistään tulee yhtään mitään. Agiseuramme hallitus päätti, että vapaaharjoitteluoikeuden kentälle saa vain ne, jotka käyvät ohjatuissa ryhmissä. Ihan älytön päätös minun mielestäni, koska se merkitsee agiharrastuksen loppumista. Tai palaamista vanhaan seuraan ja edestakaista ajamista 30 kilsaa suuntaansa. Tällä hetkellä tauko tuntuu hyvältä ja keskitytään tuohon tokopuoleen. Ihan yhtä lailla kivaa yhteistä tekemistä on sekin. 

Lillin ilmoitan seuraavalle rally-tokon alkeiskurssille. Toki olen jo opettanut sille liikkeitä, mutta sille tekisi hyvää treenata liikkeitä häiriötilanteessa niin, että on muitakin koiria ja melua. Jos saan sen kanssa alokasluokan  liikkeet treenattua, niin voitaisiin kokeilla kisaamista kesällä. Iitun kanssa en ole paljon treenannut viime viikkoina, joten helmikuun kisat tulevat vähän nopeasti. Kyllä me varmaan mennään kokeilemaan, kuinmka meidän käy :)

Muistin yhtäkkiä, että mulla on kaapissa Mujusen kirja Tie totteleveisuusvalioksi. Täytyyköhän laittaa se yöpöydälle muistutukseksi, jos ottais iltalukemiseksi vaikka ees luku kerrallaan :)