Takaakiertoja

Menneen viikon agitreeneistä voisi raapustella muutaman ajatuksen. Itse asiassa, oli tosi kivat treenit kummankin kanssa ja molempien treeneissä tehtiin sattumalta paljon takaakiertoja. Aloitetaas Iitusta. Meillä oli lyhkäisiä radanpätkiä ja treenattiin ohjausta: oli mutkia ja niitä takaakiertoja. Iitu osaa takaakierron tosi hyvin ja tulee käteen, vähän liiankin hyvin. Irtoaminen on se juttu, mitä Iitun kanssa pitäisi treenata paljon. Esim. putkeen se pitää saatella melkein suulle asti. Ei mene Iitu-neiti lähettämällä. Jatkossa palkataan sitä treeneissä ainoastaan namialustalta. Nytkin se jokaikinen kerta kiersi katsomaan, saako kädestä mitään, vaikka ohjaaja odotti namin kassa esteen takana Iitua huhuillen. Iitu ei edes kuullut kutsua, se oli niin mun perään. Eli tätä siis harjoitellaan paljon. Intoa on edelleen 150% lasissa, sitä ei todellakaan tarvitse hakea. Iitu ei malttaisi tehdä edes lämppärilenkkiä: koko ajan pitäisi kääntyä takaisin hallille päin.

Lillikin oli hyvin kuulolla omissa treeneissään. Hallille ajaessani tosin tuumasin. että taidan laittaa Lillin kisatauolle talven ajaksi. Joulukuussahan olisi omat kisat Areenalla, mutta luulen että paikka on Lillille liikaa: meteliä, musiikkia, outo paikka. Se kun ei kestä ylimääräisiä ärsykkeitä radalla ollessaan, niin luulenpa että me keskitytään vaan pitämään treeneissä hauskaa. Kun niissä Lilli kerta nauttii. Mietitään sitten kesällä kisaamista, tai jos oikein putkeen menee, niin voihan sitä aikaisemminkin harkita. Mennään hetki kerrallaan.
Niin ne treenit. Rata oli hieman helpotettu pätkä kolmosten kisaradasta. Sai juosta, mutta oli paljon mutkia ja ohjattavaa, haltuunottoa ja paljon takaakiertoja. Ne ei ole olleet Lillin vahvaa osaamista, mutta nyt meni eka rata melkein nappiin. Kaikki takaakierrot onnistuivat hienosti ja Lilli oli mutkissa hyvin hallussa, eikä painellkut omiaan. Sanoinkin ohjaajalle, että kun eka yritys oli niin hyvä, niin toisella kämmätään ja varsinaista sotkemistahan se sitten olikin. Noissa tiukissa käännöksissä, missä koira on otettava haltuun, mun täytiysi muistaa pitää kädet alhaalla. Ne tahtoo nousta liikaa ja koira ajautuu väärälle esteelle. Mutta oikein olen tyytyväinen Lillin treeneihin. Me mentiin hienosti.

Eilen istuin Areenassa shelttikehän laidalla, kun täällä Seinäjoella oli KV-näyttely. Mukavaa katsella rauhassa, kun ei tarvinnut omien koirien kanssa hätäillä ja jännittää. Oli varsin opettavainen keikka shelteistä ja shelttien esittämisestä. Kun saisi tuon Iitun kehäesiintymisenkin kuosiinsa, niin sen kanssa olisi tosi kiva käydä kehässä. Noh, ehkä veteraanikehässä sitten viimeistään...:)

Alive and kicking...

...kasaribändi Simple Mindsiä lainatakseni... Täällä ollaan, vaikka hiljaista on ollutkin. Aina vaan näyttää menevän vaikeammaksi tämä päivittäminen. Mutta yritetään taas jotain rykäistä.  Koirilla alkoi uudet agikurssit. Iitun aloitus piti tosin jättää väliin. Olin viime viikonloppuna kipeänä, enkä tiistaina siis lainkaan juoksukunnossa. Kun Iitun kanssa treenaa, on oltava huippukunnossa, muuten iskee maitohapot jo starttiviivalla :) Lillin treeneihin mentiin sitten torstaina. Ehkä jokusen kommentin niistäkin treeneistä laittaisi. Lilli oli erittäin vauhdikkaalla päällä, mikä oli huippujuttu. Ei tosin siinä mielessä huippu, etten ollut vieläkään oikein kunnossa ja meni välillä pakka sekaisin, kun piti yrittää raahustaa koiransa perässä ja vielä ohjatakin...  Meinasi tulla noutaja radalle muutaman kerran. Mulla on muutenkin omassa ohjauksessa sellainen ongelma, että olen näille nopeille koirille liian hidas ja usein käskytyksessäni myöhässä. Sitten kun ehdin niiden mukaan, hätäilen, että nyt ehdin kerrankin tekemään jotain ajoissa.Tuloksena kaaos, yleensä. Kun vain maltan itse pysyä rauhassa, kaikki sujuu hyvin. Niin nytkin: eka kerta oli enemmän tai vähemmän sekoilua ja toisella kerralla hoin itselleni, että rauha, rauha... Heti meni paremmin. Oikein tyytyväinen olin keppeihin, jotka radalla mentiin kahteen kertaan kummaltakin puolelta. Lilli haki ne erittäin hyvin ja pujotteli ne loppuun asti. Olen yrittänyt nyt syksyllä treenata keppejä niin, että Lilli jatkaa, vaikka jään jälkeen tai leikkaan sen takana. Mut eipä se jatka, vaan keskeyttää heti, kun häivyn viereltä. Toisekseen mun ei saa sanoa mitään muuta kuin kepi-komentoa. Lilli keskeyttää pujottelun heti. Samoin käy, jos ohjaaja puhuu tai liikkuu, tai joku muu puhuu, tai ovi kolahtaa, tai... Eli tekemistä on edelleen ja paljon.

Jossain välissä käytiin shelttilenkillä tuolla Hoikkasaaren lenkillä, ei kovin kaukana Seinäjoelta. Meitä oli neljä ihmistä ja viisi shelttiä. Käveltiin 2,5 kilsaa laavulle ja makkaran paiston jälkeen takaisin. Matkalla taisi joku jo kommentoida, että pitkospuilla ja muuallakin polulla oli ilmeisesti karhunkakkaa. Mikä muukaan elukka tekisi isoja läjiä, joiden sisällä on puolukkaa. Ei mikään. Parin päivän päästä agikaveri oli ollut samassa paikassa lenkillä ja nähnyt myös läjiä ja myllätyt muurahaispesät. Voi yäääh, ollaan reilun viiden kilsan päässä Seinäjoen keskustasta ja karhunläjiä näkyvillä. Harmittaa, koska oli tosi kiva lenkkipaikka, mutta mua tuskin sinne enää saa. Olen petokammoinen...

Lilli, Iitu, Severi, Ada ja Ilmi Hoikkasaaren laavulla

Ensilumikin tuli ja ehti jo sulaakin. Talvi on Lillin ehdoton lempparivuodenaika ja sillä olikin hauskaa, kun sai pyydystää putoilevia lumihiutaleita. Iitukin innostuu niistä, mutta se ei voi ymmärtää Lillin intoa umpihankikahlailuun. Iitu on city-tyttö, joka ei tassuaan juuri laita auratun maantien tai tallatun polun ulkopuolelle, ellei ole ihan pakko. On ne vaan erilaisia tässäkin asiassa :)

Tänään oltiin sitten Jalasjärvellä match show:ssa. Kehään pääsi Iitu, joka sai kunnian olla myös junior handler-kehässä vaihtokoirana. Haastetta siis, sekä Iitulle että handlereille, jotka aika hyvin tehtävästään suoriutuivatkin. Varsinaisessa pikku koirien kisassa oltiin sitten sinisten neljäs. Koiria oli vähän, melkein kaikki pääsivät palkinnoille, joten ei tässä kauheasti kannata henkseleitä paukutella. Iitu ei juurikaan loiki, mutta ei osaa juosta nätisti rinnalla harjoituksesta huolimatta. Liikkeet on edellä menevän perässä kaasuttelua. Se seisoo kyllä erittäin nätisti. Voipi olla, että meitä ei siis virallisissa kehissä yhdessä nähdä, vaan täytyy hommata sille handleri. Tekisi mieli muutaman kerran viedä sitä näytille, kun ikää on tullut lisää. Kunhan tuo turkki tulisi joskus takaisin. Se alkoi kesällä kasvamaan takaisin, ja oli keskivartaloa lukuunottamatta jo aika hyvällä mallilla ja nyt se lähtee taas. Eli se siitä sitten. Toivottavasti keväällä päästäisiin johonkin näyttelyyn, jospa saisi metsästettyä sen ykkösruusukkeenkin.  Jep, tämä tällä kertaa. Koitan taas ryhdistäytyä, kun seuraavan kerran on jotain kerrottavaa...