Toista viikkoa oli aivot narikassa tokon suhteen. Yhdellä rally-tokokoulutuskerralla tosin käytiin, ja voi pojat kun sekin oli kivaa. Harmi, ettei meillä päin järjestetä säännöllistä rally-tokokoulutusta minkään seuran puitteissa. Täytyy toivoa, että tilanne muuttuu, kun/jos laji keväällä virallistetaan.
Eilen oltiin Iitun kanssa ryhmätreeneissä Ilmajoella ja päätin tälläkertaa treenata avoimen luokan liikkeistä paikallamakuun lisäksi noutoa, luoksetulon stoppia ja kaukokäskyjä.
Avoimen luokan paikallamakuuta ei olla treenattu kuin kotipihalla. Ja siinä on edessä pitkä ja kivinen tie. Huoh.... Etäisyys ei ollut normaali etäisyys ja Iitulla oli etäisyyttä muihin koiriin. Siltikin, aina kun menin näkösuojaan, se pomppasi istumaan. Perääni ei sentään lähtenyt, mutta heti kun poistuin sen näkökentästä, liikkuri huusi, että nousi. Lopuksi laitoin Iitun makaamaan vain muutaman metrin päähän vajasta ja palasin palkkaamaan heti, kun olin käväissyt näkösuojassa ja Iitu pysyi maassa. Treeniä, treeniä vaan...
Kaukokäskyt oli edistynyt. Etäisyyttä oli jo enemmän ja Iitu nousi reippaasti istumaan. Juuri tuo istumaan nousu on tapahtunut tähän asti kuin hidastetussa filmissä. Parempaan suuntaan siis, hyvä hyvä. Luoksetulon stoppi on paikallamakuun ohella varmasti toinen työstettävä liike. Iitu on niin älyttömän nopea, että sen on hankala pysähtyä siitä vauhdista, ja se valuu ja valuu ja valuu.... Pallon heittämisestä ei ole apua, koska Iitu ei pallosta piittaa ja namitkin on niin pieniä, että se ei näe, jos niitä heitän... Takapalkan avulla nyt toistaiseksi treenataan, ja vähän me ollaan sitä vasta treenattu, eli ei nyt voi vielä ihmeitä odottaakaan.
Nouto oli positiivinen ylläri. Mehän ollaan treenattu ohjatun noudon kapulalla, koska pieninkin sorvattu kapula on niin pieni, ettei se tahdo mahtua Iitun suuhun, eikä se siitä syystä ole halunnut ottaa normikapulaa suuhunsa. No, olin onnistunut kadottamaan ohjatun noudon kapulan johonkin. Kaikkea pitäisi näemmä olla enemmän kuin yksi, että aina joku kappale löytyis.... Päätin sitten ottaa normikapulan mukaan treeneihin ja kokeilla sillä. Ja IItu, wau!!!, haki sen kapulan ja palautti sen nätisti. Ja tosi nätisti sitä kantoikin. Siis, me ei millään pilipalikapuloilla enää treenaa, vaan kunnon kapulat kehiin, tuumas Iitu. Ja kun kapula juuri ja juuri mahtuu Iitun suuhun, se ei pääse järsimään sitä, kuten ohjatun noudon kapulaa.
Vaikka työtä on edessä paljon, varsin positiivin mielin siis jatketaan treenejä ja lähdetään haastetta päin, eli kohti avointa luokkaa-tavoite starttasi nyt... :)
tiistai 24. syyskuuta 2013
perjantai 13. syyskuuta 2013
TK1 :)
Vihdoinkin se kolmas ykköstulos ja TK1-koulari!!!! Ollaan rämmitty tokokokeesta toiseen keskinkertaisin tuloksin ja epäonnisen esityksen syynä on yleensä ollut Iitun ylivirittyneisyys. Nyt oli kerrankin tähdet kohdallaan, Iitu toimi kuin unelma, mikä tuotti heti tuloksen. Mutta kyllähän mä oon tiennytkin sen, että koira osaa kun vaan malttaa.
Eiliseen kokeeseen mulla oli selvä suunnitelma: väsyttää koira ennen koetta niin, että se ei rieku ja possuile itse kokeessa. Tämähän on ollut siitä hankala ongelma, koska se ei esiinny treeneissä, vaan ainoastaan kokeessa eli ei oikein pääse treenaamaan. Onneksi oli iltakoe ja mulla lomaviikko, niin ehdin panostamaan Iitun väsyttämiseen. Päivällä tehtiin 1,5 tunnin metsälenkki. Ennen koetta koepaikalla ohjelmana oli namietsintää ja tiukkaa kontaktitreeniä. Iitultahan on ollut perusasennotkin vähän hukassa parissa aikaisemmassa kokeessa. Nyt tarjosi perusasentoa ja kontaktia koko ajan treenauksen jälkeen. Itse kokeessa pidin aika tiukkaa linjaa. En kehunut sanallisesti oikeastaan yhtään, ainoastaan silitin pari kertaa pään päältä liikkeiden välissä. Iitu ei ole ainoassakaan kokeessa ollut noin rauhallinen ja haukahti koko kokeen aikana vain kolme kertaa. Aivan upea, toimiva Iitu, jonka kanssa oli ilo tehdä töitä. Oli mahtava suorittaa liikkeitä sen kanssa. Täydellinen suoritus ei kumminkaan ollut, parannettavaa ja treenattavaa jäi, ja kokeeseen mahtui myös dramatiikkaa paikallamakuussa.
Alokasluokkaan osallistui 13 koirakkoa, joten paikallamakuu tehtiin kolmessa erässä. Meidän starttinumeromme oli yksi eli Iitu makasi ensimmäisessä erässä laitimmaisena, jälleen kerraan :) Rivissä keskimmäisenä maannut sakemanni piippasi heti alusta asti ja 20 sekunnin kohdalla lähti tuulispäänä ohjaajansa luokse. Arvasin, että Iitu ei pysy, vaan lähti vauhdilla mun luokse. Samoin toisesta laidasta lähti koira. Mua otti niin päähän ja manasin mielessäni, että tässäkö se oli. Onneksi tuomari päätti, että makuu uusitaan! Vähän jännitti, että mahtaako Iitun muistissa olla edellinen lähtö, mutta ei... todella ylväs ja rauhallinen makuu jälleen kerran, eikä ennakoinut perusasentoakaan. Täysi kympin suoritus siis.
Lopputuloksena oli viides sija, ALO1-tulos, 184 pistettä ja TK1. Tuomarina Allan Aula, joka ei tarkimmasta päästä tokikaan ole. Mutta laskeskelin, että pisteet olisivat riittäneet 1-tulokseen tarkemmallakin tuomarilla. Sen verran hyvin Iitu suoritti.
Tässä osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, hieman Iitu nousi, mutta siitä ei rokotettu.
Paikallamakuu 10, uusinnassa täydellinen suoritus
Seuraaminen hihnassa 10, paras seuruu ikinä, mahtava kontakti!!!
Seuraaminen vapaana 9, kontakti ei ihan yhtä hyvä kuin edellisessä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10, ehkä hieman vartaloapua... :)
Luoksetulo 10, kuten numero kertoo, oli täydellinen
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8, joku kentän laidalla kiinnosti, kontakti ei paras ja liikkui käskyn jälkeen vähän eteenpäin
Hyppy 7, edelleen katseli jotain kentän laidalla. Olisi pitänyt varmistaa kontakti ennen kuin sanoin valmis. Jouduin antamaan tuplakäskyn ja Iitu otti pari askelta hypyn takana mua kohti.
Kokonaisvaikutelma 10, tuomarin kommentti: iloista tekemistä, yhteistyö sujuu, kevyttä alokasluokan tasoa (mitä ikinä tämä tarkoittaakaan...)
Nyt voidaan Iitun kanssa jatkaa tosissaan avoimen luokan liikkeiden treenaaminen. Ne kaikki on keskeneräisiä, eikä vähiten paikallamakuu. Onneksi ollaan siinä treeniryhmässä ja nyt meillä on selkeä treenitavoite: osallistua avoimen luokan kokeeseen keväällä. Taidetaan ensin pitää viikon parin treenitauko ja olla ajattelematta koko tokoa. Sunnuntaina on rally-tokokoulutusta, taidetaan piipahtaa siellä.
Eiliseen kokeeseen mulla oli selvä suunnitelma: väsyttää koira ennen koetta niin, että se ei rieku ja possuile itse kokeessa. Tämähän on ollut siitä hankala ongelma, koska se ei esiinny treeneissä, vaan ainoastaan kokeessa eli ei oikein pääse treenaamaan. Onneksi oli iltakoe ja mulla lomaviikko, niin ehdin panostamaan Iitun väsyttämiseen. Päivällä tehtiin 1,5 tunnin metsälenkki. Ennen koetta koepaikalla ohjelmana oli namietsintää ja tiukkaa kontaktitreeniä. Iitultahan on ollut perusasennotkin vähän hukassa parissa aikaisemmassa kokeessa. Nyt tarjosi perusasentoa ja kontaktia koko ajan treenauksen jälkeen. Itse kokeessa pidin aika tiukkaa linjaa. En kehunut sanallisesti oikeastaan yhtään, ainoastaan silitin pari kertaa pään päältä liikkeiden välissä. Iitu ei ole ainoassakaan kokeessa ollut noin rauhallinen ja haukahti koko kokeen aikana vain kolme kertaa. Aivan upea, toimiva Iitu, jonka kanssa oli ilo tehdä töitä. Oli mahtava suorittaa liikkeitä sen kanssa. Täydellinen suoritus ei kumminkaan ollut, parannettavaa ja treenattavaa jäi, ja kokeeseen mahtui myös dramatiikkaa paikallamakuussa.
Alokasluokkaan osallistui 13 koirakkoa, joten paikallamakuu tehtiin kolmessa erässä. Meidän starttinumeromme oli yksi eli Iitu makasi ensimmäisessä erässä laitimmaisena, jälleen kerraan :) Rivissä keskimmäisenä maannut sakemanni piippasi heti alusta asti ja 20 sekunnin kohdalla lähti tuulispäänä ohjaajansa luokse. Arvasin, että Iitu ei pysy, vaan lähti vauhdilla mun luokse. Samoin toisesta laidasta lähti koira. Mua otti niin päähän ja manasin mielessäni, että tässäkö se oli. Onneksi tuomari päätti, että makuu uusitaan! Vähän jännitti, että mahtaako Iitun muistissa olla edellinen lähtö, mutta ei... todella ylväs ja rauhallinen makuu jälleen kerran, eikä ennakoinut perusasentoakaan. Täysi kympin suoritus siis.
Lopputuloksena oli viides sija, ALO1-tulos, 184 pistettä ja TK1. Tuomarina Allan Aula, joka ei tarkimmasta päästä tokikaan ole. Mutta laskeskelin, että pisteet olisivat riittäneet 1-tulokseen tarkemmallakin tuomarilla. Sen verran hyvin Iitu suoritti.
Tässä osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, hieman Iitu nousi, mutta siitä ei rokotettu.
Paikallamakuu 10, uusinnassa täydellinen suoritus
Seuraaminen hihnassa 10, paras seuruu ikinä, mahtava kontakti!!!
Seuraaminen vapaana 9, kontakti ei ihan yhtä hyvä kuin edellisessä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10, ehkä hieman vartaloapua... :)
Luoksetulo 10, kuten numero kertoo, oli täydellinen
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8, joku kentän laidalla kiinnosti, kontakti ei paras ja liikkui käskyn jälkeen vähän eteenpäin
Hyppy 7, edelleen katseli jotain kentän laidalla. Olisi pitänyt varmistaa kontakti ennen kuin sanoin valmis. Jouduin antamaan tuplakäskyn ja Iitu otti pari askelta hypyn takana mua kohti.
Kokonaisvaikutelma 10, tuomarin kommentti: iloista tekemistä, yhteistyö sujuu, kevyttä alokasluokan tasoa (mitä ikinä tämä tarkoittaakaan...)
Nyt voidaan Iitun kanssa jatkaa tosissaan avoimen luokan liikkeiden treenaaminen. Ne kaikki on keskeneräisiä, eikä vähiten paikallamakuu. Onneksi ollaan siinä treeniryhmässä ja nyt meillä on selkeä treenitavoite: osallistua avoimen luokan kokeeseen keväällä. Taidetaan ensin pitää viikon parin treenitauko ja olla ajattelematta koko tokoa. Sunnuntaina on rally-tokokoulutusta, taidetaan piipahtaa siellä.
Iitu poseeraa itsevalitsemansa lelun kanssa. Yleensä sitä ei lelut hirveesti innosta, mutta tämä on tapettu jo monta kertaa
maanantai 9. syyskuuta 2013
Vaihteeksi näytelmäkuulumisia
Jospa taas jotain pientä päivittäis. Tokorintamalla on ollut pientä hiljaiseloa. Ollaan kyllä käyty kerran viikossa treenaamassa ryhmässä, mutta omatoimitreenaus on jäänyt vähemmälle parin viimeisen viikon aikana. No, huomenna tähän tulee muutos, koska meillä on ensi viikolla kaksi koetta tiedossa eli alokasluokan liikkeitä täytyy palautella mieleen. Avoimen luokan liikkeitäkin ollaan alettu treenaamaan enemmän. Nouto on ehkä pisimmällä, mutta kaukana valmiista vielä. Hommaa siis piisaa.... Ollaan päästy IItun kanssa treenaamaan IKKJ:n ryhmään. Ensimmäisen kerran treenaan tokoa itseohjautuvassa ryhmässä. Olen kyllä tykännyt. Ilmajoella on niin hyvät treeniolosuhteet, että säiden kylmetessä päästään vielä halliin treenaamaan.
Eilen oltiin Iitun kanssa näyttelyssä pitkän tauon jälkeen. Ajeltiin lauantaina Lahteen, missä yövyttiin, ettei tarvinnut aamulla lähteä kukonlaulun aikaan liikenteeseen. Näyttely oli siis Vantaalla ja tuomarina Elena Ruskovaara, joka piti Iitusta silloin, kun Iitu oli vuosikkaana hänen arvosteltavanaan. Oli ihanan lämmin päivä, lähes hellelukuja hipova. Mikäpä siis näytelypäivää viettäessä. Hiukan harmitti, kun näyttely oli nurmikentällä. Iitu ei mielestäni liiku nurmella mitenkään hyvin. Liikkeistä tulikin sanomista. Tuomari epäili, että IItu voisi olla takaa jumissa. Ei mahdoton ajatus. Hierojalla käytiin heinäkuussa ja silloin oli jumia nimen omaan takapäässä. Kun olisi ollut oikein visas, olisi tuon elohopean kanssa käynyt hierojalla juuri ennen näyttelyä. No, seuraavalla kerralla sitten.
Tuomari arvioi IItun erittäin hyväksi. Erinomaisia oli sen verran, että kilpailuluokkaan ei päästy. Arviointi kuuluu seuraavasti:
Selvä sukupuolileima, keskivahva runko, kokoon sopiva luusto, kohtuulliset kulmaukset, eturinta voisi olla täyttyneempi, unelmoiva ilme, hyvin asettuneet korvat, ja kaunis tasapaino kallon ja kuonon välillä, liikkuu kapeasti takaa, häntä pyrkii turhan korkealle liikkuessa, saisi ravata rasapainoisemmin takaraajoilla.
Ihan hyvä ja Iitun näköinen arvostelu. Tuo unelmoiva ilme on hauskasti sanottu, mutta Iitun ilme on juuri sitä. Hyvin kuvattu :) Seuraava näyttely meillä on varmaan joskus ensi vuonna. Pesun jälkeen alkoi pohjavilla housuista irtoamaan, että se siitä turkista tälle vuodelle.
Loppuun vielä Riitta Vanha-Perttulan kuva Iitusta kehässä. Uutta päivitystä tiedossa sitten tokokokeiden jälkeen. Toivottavasti ei tarvitsisi osallistua kuin siihen ensimmäiseen :).
Eilen oltiin Iitun kanssa näyttelyssä pitkän tauon jälkeen. Ajeltiin lauantaina Lahteen, missä yövyttiin, ettei tarvinnut aamulla lähteä kukonlaulun aikaan liikenteeseen. Näyttely oli siis Vantaalla ja tuomarina Elena Ruskovaara, joka piti Iitusta silloin, kun Iitu oli vuosikkaana hänen arvosteltavanaan. Oli ihanan lämmin päivä, lähes hellelukuja hipova. Mikäpä siis näytelypäivää viettäessä. Hiukan harmitti, kun näyttely oli nurmikentällä. Iitu ei mielestäni liiku nurmella mitenkään hyvin. Liikkeistä tulikin sanomista. Tuomari epäili, että IItu voisi olla takaa jumissa. Ei mahdoton ajatus. Hierojalla käytiin heinäkuussa ja silloin oli jumia nimen omaan takapäässä. Kun olisi ollut oikein visas, olisi tuon elohopean kanssa käynyt hierojalla juuri ennen näyttelyä. No, seuraavalla kerralla sitten.
Tuomari arvioi IItun erittäin hyväksi. Erinomaisia oli sen verran, että kilpailuluokkaan ei päästy. Arviointi kuuluu seuraavasti:
Selvä sukupuolileima, keskivahva runko, kokoon sopiva luusto, kohtuulliset kulmaukset, eturinta voisi olla täyttyneempi, unelmoiva ilme, hyvin asettuneet korvat, ja kaunis tasapaino kallon ja kuonon välillä, liikkuu kapeasti takaa, häntä pyrkii turhan korkealle liikkuessa, saisi ravata rasapainoisemmin takaraajoilla.
Ihan hyvä ja Iitun näköinen arvostelu. Tuo unelmoiva ilme on hauskasti sanottu, mutta Iitun ilme on juuri sitä. Hyvin kuvattu :) Seuraava näyttely meillä on varmaan joskus ensi vuonna. Pesun jälkeen alkoi pohjavilla housuista irtoamaan, että se siitä turkista tälle vuodelle.
Loppuun vielä Riitta Vanha-Perttulan kuva Iitusta kehässä. Uutta päivitystä tiedossa sitten tokokokeiden jälkeen. Toivottavasti ei tarvitsisi osallistua kuin siihen ensimmäiseen :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)