Eiliset epikset

Lillin kanssa kisattiin eilen oman seuran epiksissä. Starttasin sen kanssa vain ykkösten kisassa, koska halusin säästellä kipeää kinttuani ja ajattelin, ettei virallisissakaan kisoissa saa kuin yhden startin, että olis mahdollisimman kisanomainen fiilis. Toiveena ja tavoitteena oli saada onnistunut suoritus ennen ens lauantain virallista kisaa.

Lilli kävi erittäin kuumana hallissa, enkä oikein tiennyt onko se hyvä vai huono merkki. Kesällä se oli kisoissa samanlainen ja kierteli epävarmana kaikki hypyt. Ykkösten rata oli mielestäni aika kiva. Oli siinä pari tarkkaa paikkaa: alussa kahden hypyn jälkeen käännös 180 astetta seuraavalle hypylle, vaikka A-este olisi ollut tarjolla suoraan edessä. Lopussa oli välistäveto, joka ei meidän bravuuri ole ollut koskaan.

Meillä oli pari viikkoa sitten treeneissä samanlainen alku kuin nyt oli. Treeneissä tehtiin jaakotus tuossa alun käännöksessä, mutta päätin jättää sen tällä kertaa tekemättä. Hiukka olin myöhässä ja Lilli melkein ehti karata A:lle, mutta onneksi vain melkein. Sain sen viime tipassa pois.

Meidän treenihalli on entinen kanala ja naapurihalli on edelleen kanalakäytössä. Juuri kun Lilli oli kaartamassa hallin perällä hypyltä kepeille, hallin katossa olevaa putkea pitkin meni naapurihalliin rehua. Lilli jäi kuuntelemaan katosta kuuluvaa rapinaa ja pari sekkaa tärvääntyi siinä ihmettelyssä. Kepit se aloitti kuitenkin hienosti ja jatkoi puhtaasti loppuun asti, ei ihan niin nopsasti kuin mitä se on treeneissä viime aikoina tehnyt, mutta ilman virheitä kummiskin. Hienoa!

Puolivälissä rataa oli meidän kohtalon este eli keinu. Olin etukäteen päättänyt, että me ei mitään ohitella, vaan keinu suoritetaan. Lilli hyppäsi ensimmäisellä kerralla keinulta pois ja olin ihan varma, ettei se sitä suostu menemään. Sain sen maaniteltua takaisin ja se meni kuin menikin keinun hienosti. Ja mikä parasta se jatkoi rataa innoissaan keinusta huolimatta. No pari estettä myöhemmin olleelle hypylle tuli kielto. Keinu rämähti takaisin maahan juuri kun Lillin olisi pitänyt valmistautua hyppyyn ja Lilli säikähti sitä. Loppuradan se jatkoi kuitenkin hyvin häntä tötteröllä loppuun asti. Saldona siis 10 vp kielloista ja vähän yli 10 sekkaa yliaikaa noiden kieltojen takia, mutta oltiin ainoat, jotka sai tuloksen ja voitettiin luokkamme. Kyllä oli kartturillakin hyvä fiilis. Ihanaa... Lilli kisasi hyvällä asenteella, kepit meni ok ja keinukin meni loppujen lopuksi. Nyt melkein harmittaa, että ilmoitin sen lauantaina vain hyppärille. Toisaalta, aloitetaan rauhallisesti, kun Lilli on herkkä paikan ja melun suhteen, tai itse asiassa kaiken suhteen. Ehtiihän tuota kisaamaan vielä monet kerrat. Ja mulla itselläkin on jalat aika huonossa kunnossa. En rehellisesti tiedä, kestäisikö ne kolmea starttia samana päivänä. Tuskinpa...

Lauantain suunnitelma on mennä WallSport-areenalle jo aamusta ja hengailla siellä niin, että Lilli tuntisi olonsa turvalliseksi sitten, kun on oma kisavuoro. Hienoa, kun saa kisata lämpöisessä hallissa näillä keleillä, se on kyllä luxusta. Sunnuntaina menenkin sitten töihin kolmosten minien kisoihin ratahenkilöksi. Kivaa sekin, saa seurata edistyneempien kisaamista aitiopaikalta :)

Ostin viime viikolla videokameran, joten nyt voi katsoa treenejä ja kisasuorituksia jälkeen päin. Tässä olisi sitten meidän eilisestä kisasta video. ei mitään rakettimaista huippumenoa, mutta kivaa menoa kuitenkin :)

Illalla Lilli pääsi vielä hierojalle. Hiukan jäykkyyttä oli, muttei mitään jumeja. Kaikki kunnossa siis siltä osin.
Ja ensi viikonloppuna pukkaakin sitten kisaraporttia. Saako ruveta jo jännittämään...

Tehotreeni kannatti

Ollaan nimittäin tehty koko viikko töitä Iitun ja namialustan kanssa. Ollaan treenattu joka päivä viime viikon treenien jälkeen niin, että laitan namialustan olohuoneen kauimmaiseen nurkkaan ja sitten kävellään Iitun kanssa eteiskäytävän toiseen päähän. Matkaa on ehkä seitsemän metriä. Luvan kanssa ja mene-käskyllä Iitu on saanut sitten palkkansa hakea. Kotitreenit on menneet erittäin hyvin ja niin paljon jännitti onko treeneistä hyötyä myös agihallilla, että lähdettiin tiistain treeneihin hieman ennemmin testaamaan opittua. Lähetin Iitun ensin yhdelle hypylle. Kun se onnistui, kokeiltiin vielä kahta ja kolmeakin hyppyä lähettämällä ja hienosti Iitu irtosi. Sitten piti vähän leikkiä jo upporikasta ja rutiköyhääkin. Laitoin neljä hyppyä peräkkäin ja lähetin Iitun ensimmäisen hypyn takaa. Mitä teki pimatsu: hyppäsi komeasti koko sarjan. Tehtiin sama vielä niin, että juoksin vierellä ja hienosti Iitu eteni: ei yhtään kääntynyt räkyttämään mulle. Varsinaisissa treeneissä se tosin kuumui ja mulle räksytys palasi takaisin. Harjoiteltiin välistävetoja, jotka ei oikein menneet putkeen. Nopea koira ja hidas, myöhässä oleva kartturi. Siinäpä se pulma... Mutta ihan lopuksi treenattiin vielä sylikäännöstä, mikä taas onnistui hienosti. Katotaan nyt, miten seuraava treenikerta meillä menee. Kehtaisko ton kuumakallen kanssa osallistua möllikisoihin, vai mennäänkö Lillin kanssa kahden... We'll see...

Lillin treenit oli eilen. Menin hallille jo hieman ennemmin ja treenattiin takaaleikkausta, joka tahtoo tuottaa tuskaa ajoittain. Kokeilin vaihdella omaa kulkusuuntaani ja seurata miten koira käyttäytyy. Itse asiassa sainkin muutaman hyvän suorituksen, jossa Lilli eteni oikeaan suuntaan eikä tehnyt ekstra-pyörähdystä kuten sillä tapana on. Varsinaisessa treenissä meillä oli kiva rata, jossa kepit mentiin kahdesti, jälkimmäinen kerta oli vielä tosi hankalasta kulmasta. Lilli haki hienosti kepit. Se on kyllä edistynyt huimasti. Se sietää aika kovaa vedätystäkin, muttei sitä, että jään jälkeen tai leikkaan sen takana. Mutta kaiken kaikkiaan olen keppien edistymiseen enemmän kuin tyytyväinen.

Tilasin itselleni joululahjaksi videokameran eli kohta tässä pääsee videoimaan treenejä ja kisoja. Hui kauhistus... Mutta jospa jotain oppiskin, kun näkee itsekin, missä menee pieleen...

Agitreenejä jälleen kerran

Taas on tytsyjen kanssa treenailta agilitya eli on päivityksen vuoro.

Iitu jatkaa kädessä roikkumista, kirjailmellisesti. Ranteessa on muistona patti ja mustelma sen hampaista. Jospa sitä muistais jatkossa, ettei laita käsiään liian alas. Treeneissä palkkana oli vanha urheilusukka, jonka sisään olin sullonut napuja ja makkaraa. Ajatuksena oli, että Iitu kiinnostuisi lelusta enemmän kuin kädestäni. Jonkin verran se Iitua kiinnostikin, mutta ei ihan vielä vakuuttavasti. Tehtiin odotellessä sellaista treeniä, että heitin namia maahan parin metrin päähän ja Iitu sai luvan saatuaan hakea. Iitu oli yllättävän rauhallinen ja keskittyi aika hyvin. Joku treenikavereista tuumasi, että sun koirastasihan on tullut flegmaattinen. No ei nyt sentään, ei Iitusta flegmaattista saa tekemälläkään :) Kotiläksyksi saatiin namialustan vahvistamista ja oon nyt pitkin viikkoa treenannut niin, että namialusta on muutaman metrin päässä ja Iitu saa Mene-käskyllä hakea namin. Irtoamistreeniä samalla. Niin, itse treeneissä harkattiin pakkovalssia ja puolivalssia. Ihan hyvin menee, kun vain ehdin olla edellä Iitusta. Se teettää hieman töitä, kuten arvata saattaa...

Lillin treeneissä oli vauhdikas rata: alussa ja lopussa pienet syheröt ja väli luukutettiin ihan täysillä: pitkät suorat juostiin neljästi.  No senhän arvas, että jalkoihin jäin. Vaikka täytyy sanoa, että kahdella kerralla ehdin hyvinkin mukaan. Lilli hakee esteet tosi hyvin, kun vaan käskytän ajoissa, vaikka olisin metritolkulla jäljessä. Paikoin yllättävänkin hyvin se haki. Syheröissäkin se pysyi tällä kertaa hanskassa, eikä lähtenyt väärille esteille. Tais kartturin kädet pysyä siis maltillisen alhaalla :) Oli kyllä hyvän mielen treenit ja näitä on Lillin kanssa tullut nyt peräkkäin aika monta. Kun vielä saatais molemmat ne kisahermot jostain, niin olisi ihan huippua....

Ai niin, otettiin muutaman kerran keppejä, kun oltiin hallilla ennen kuin treenit alkoi ja nyt Lilli on löytänyt vauhdin pujotteluun. Oli tosi hienon näköistä menoa koiralta, jonka kepitys on ollut tähän saakka pääasiassa hissuttelua. Hieno Lilli <3

Keinun kanssa edistystä

Eli treenipäivitystä tulossa jälleen kerran ja Lillin kanssa varsin mukavissa tunnelmissa vielä. Aloitetaas Iitun treeneistä kuitenkin. Iitu käy kerta kerralta kuumempana, komentaa mua ja yrittää näykkiä kädestä. Se touhottaa enemmän ja kuuntelee vähemmän. Suunta on selvä näiden kahden kurssin ajalta. Tarttis siis tehdä jotain... Onhan se hyvä, että pienellä on intoa, mutta kun sitä on ihan liikaa ja aivot jää narikkaan. Toinen, mitä oikeesti täytyy treenata on irtoaminen. Nytkin treeneissä ohjaaja kutsui Iitua namialustan kanssa hypyn takana, ja Iitu ei huomannut mitään muuta kuin mut. Hypyn jälkeen se kiersi mun luokse takaisin ja viis veisas makkaroista. Aika hämmentävää käytöstä koiralta, joka on hirvittävän ahne normaalisti. Omatoimitreeneissä pyrin käyttämään namialustaa jos se vain suinkin on mahdollista, siksi ihmettelen tätä mussa roikkumista. Mutta nää on nyt kaks asiaa, johon täytyy kiinnittää huomiota treeneissä. Kun vain ehtis viikonloppuisin treenaamaan itsekseenkin, mutta nyt ei ole käyty pitkään aikaan. Onneksi joulukuun eka viikko on lomaa ja sitten kyllä käydään treenailemassa.

Lilli repäisi torstain treeneissä ja meni upeasti keinun. Tosin, luulen että se luuli sitä puomiksi, koska toinen kerta oli jo pari astetta varovaisempi. Mutta se, mikä oli tosi huippujuttu, oli se että Lilli jatkoi tekemistä tarmolla keinusta huolimatta. Tähän asti se on yleensä muuttunut haluttomaksi tekemään yhtään mitään keinun jälkeen, ja lähtenyt ovea kohti. Keinu oli radalla toisena esteenä ja Lilli painoi innolla loppuun asti ja kesti vielä toistojakin lopun syheröissä. Ehkä se tästä. Onneksi kisoissa ei tartte mennä keinu kuin kerran. Noita syheröitä takuttiinkin sitten useamman kerran. On se jännä, että Iitun kanssa tulee noottia siitä, että käsi on liian lähellä ja Lillin kanssa käsi on liian ylhäällä. .. Ehkä sitä pienemmälle koiralle vaistomaisesti laskee kättään.  Kepit meni myös hienosti. Ekaksi Lilli haki ne tosi hyvin ja toiseksi pujotteli sangen vauhdikkaasti. Lillin pujotteluhan on tavannut olla kuin hidastetusta filmistä: vakaata, mutta hissuttelua. Nyt oli vauhtia ja se pujotteli loppuun asti, vaikka vedätin aika reippaasti. Musta tuntuu, että pujottelu on tainnut nousta yhdeksi Lillin lemppariesteistä :)

Hyvin menneestä treenistä innostuin sen verran, että päätin ilmoittaa Lillin omiin joulukuun kisoihin hyppyradalle. Luulin, että kaikki kolme kisaa ovat agilityratoja, mutta yks kisa onkin hyppäri. Ja sille päätin Lillin ilmoittaa. Voipi olla, että Lilli arastelee Wall Sport Areenaa, meteliä, kuulutuksia ym. ja alkaa hyppyjen kiertelyn, mutta pakko on ainakin yrittää. Eihän kisahälinään totu kuin kisaamalla,, ei muu auta.  On sitä kymmenen euroa paljon turhempaankin törsätty. Välillä naurattaa itseäkin tämä ajatusten vuoristorata. Viime viikolla suunnittelin kisaavani Lillin kanssa seuraavan kerran vasta kesällä, mutta tuo positiivisesti yllättänyt keinu muutti mieltä. No muutenkin, eipä sitä korkealta putoa ja onhan se niin, ettei koira kisahärdelliin koskaan totu, ellei sitä sinne vie...