Hyvää Joulua

Joulun jälkeen täytyy varmaan tehdä tilinpäätöstä tästä vuodesta, mutta nyt joulukiireet kutsuu ja työntäyteinen ilta aloitetaan laittamalla kalkkuna uuniin. Sen tietää mitä koirat tekee loppuillan: kuolaavat keittiön lattialla ja tuijottavat uunia transsitilassa. Huomenna vielä töihin muutamnaksi tunniksi ja sitten alkaa joulurauha. Kunpa pakkaset vähän hellittäisi, että saisi nauttia kauniista talvesta ulkoilemalla.

Tässä meidän poppoon joulutervehdys. Merry Christmas everybody!!!

Ei mene ei

Ja tarkoitan siis keinua. Ärrmurr... Eilisistä Lillin treeneistä siis raapustelua. Oltiinhan me Iitunkin kanssa treeneissä  tiistaina, mutta niistä ei hirveesti kerrottavaa ole. Positiivista oli se, että Iitu paikka paikoin irtos ja paineli namialustalle sen sijaan, että olisi räksyttänyt mulle. Ehkäpä se joskus alkaisi irtoamaan ja hakemaan esteitä räksyttämisen sijaan.

No, Lillin treeneissä oli sijaisohjaaja, joka oli hiukan myöhässä. Päätettiin omatoimisesti treenata keinua, kun ohjaajaa ei ruvennut kuulumaan. Sen kanssa tulee takapakkia ja rajusti. En sitten tiedä, teinkö väärin, kun pakotin Lillin keinulle, mutta hihnan kanssa mentiin se pari kertaa ja viimeinen oli aika lailla pakolla. En kyllä ymmärrä, mikä tuon keinun kanssa on taas tullut, koska Lilli meni sen välillä jo aika reippaastikin. Onneksi tuosta keinusta ei pysyvää traumaa muuhun suorittamiseen tullut. Lilli tarvitsi tosin pienet motivoinnit pallolla, ennen kuin into löytyi uudelleen. Muuten treenistä jäi käteen se, että takaaleikkaukset ei kunnolla suju. Lilli tekee ylimääräisen pyörähdyksen, eli omaan liikkumislinjaan pitäis kiinnittää huomiota. Lilli haki kepit hienosti, kun käskytys tuli ajoissa ja vedättämällä tuli taas nopeutta rutkasti. Lilli myös irtoaa hyvin ja osaa hakea esteitä näemmä aika kaukaakin, mikä mun pitäisi muistaa. Sitä ei tarvitse saatella esteelle asti, mikä antaa itselle pelivaraa, kunhan vain aina muistaisin sen, että Lilli kyllä osaa.

Mä en jaksa tuosta keinusta ottaa pulttia. Ilmoitan Lillin jatkossa agikisoihinkin. Täytyy toivoa, ettei keinu osu  kohdalle joka kisoissa tai jos se kisoissa vaikka meniskin. Who knows. Seuraan on tulossa korkeussäädettävä keinu, josta vois olla apua harjoitteluun Lillin kanssa, toivottavasti.

Tämä tällä kertaa. Ens viikolla Iitun kanssa on vielä yhdet rästitreenit, mutta Lillin kanssa alkoi jo joulutauko. Toivottavasti jossain välissä ehtisi käymään hallilla itsekseenkin, kun taas avainmaksun maksoin.

Nyt joulusiivot kutsuu, siis hommiiin...

Voihan keinu...

Mulla on näemmä ollut oletettua positiivisempi käsitys aiheesta Lilli ja keinu. Torstain treeneissä tömähdin oikein kunnolla maan pinnalle niin että kipiää otti. Meillä oli oikein mukava radanpätkä, joka meni muuten ihan ok:sti, lukuunottamatta sitä, että flunssan takia olin vielä normaaliakin hitaampi, ja parissa kohtaa olin sokkarin kanssa myöhässä. Radalla oli myös keinu ja sitä Lilli ei nyt suostunut menemään. Se ravasi ympäri hallia, eikä tullut lähellekään keinua, ei edes ihanan vinkupallon avulla. Kahdesti nostin sen väkisin keinulle ja sen jälkeen ruhtinaalliset palkat pallon kanssa. Keinupelko heijastui sitten lopputuntiinkin. Tehtiin lopussa pieni pätkä pöytätreeniä. Pari hyppyä-pöytä-pari hyppyä-pöytä-putki-pöytä. Lilli oli epävarma hypyissä eikä rentoutunut lainkaan, vaikka leikitin sitä pallollakin. Se selvästi katseli, että tuolla se kaamea keinu näkyy, pitääköhän mun mennä sille vielä uudelleen...

Mua ottaa niin päähän, ettette voi kuvitellakaan. Aina kun tuntuu menevän hyvin ja ollaan edistytty, tulee jossakin askel taakse päin. Mä en nyt oikein tiedä, että pitäisikö tuo keinu unohtaa taas hetkeksi aikaa kokonaan vai pitäisikö sitä treenata uiseammin. Jos ei treenata, ei Lilli siihen koskaan totu. Jos treenataan usein, yleistyykö Lillin keinua kohtaan tuntema vastenmielisyys  koko agilityyn. Sitä en haluaisi, koska Lilli muuten nauttii siitä. Kun vaan tuota keinua ei olisi... Ei sen tarttisi oppia keinusta pitämään, kun vain edes sietäisi sitä niin, että pystyisi suorittamaan.

Iitun kanssa käväistiin hallilla pikatreeneissä yhtenä aamuna. Flunssa hidasti menoa, etten tosiaankaan päässyt kuin yhtenä päivänä omatoimisesti treenaamaan Iitun kanssa, mikä oli ihan toista mitä olin suunnitellut :(
Treenattiin pakkovalssia, sylkkäriä ja irtoamista. Iitu on sairaan nopea Lilliin verrattuna. Mä en käsitä, miten se edes voi olla niin nopea, mitä se on. Se tarttisi ehdottomasti nopeamman kartturin, koska mun nopeus ei tästä hirveesti parane, vaikka kuinka kuntoa kohottais.  Pakkovalssit ja sylkkärit meni hyvin, mutta se irtoaminen... Iitu irtoaa putkeen tosi hyvin, jos lähetän paikoiltani. Mutta jos lisään tähän oman liikkeen eli on esim. hyppy-putki ja juoksen vierellä, se räksyttää mulle, eikä irtoa. Hmmm... eli jotain tarttis tehdä. Täytyy kotitreeneihin ottaa tää oma liikekin mukaan.

Ensi viikolla onkin viimeiset treenit ennen joulutaukoa ja tammikuussa alkaa uudet ryhmät. Koirien juoksut ei taida osua tauolle, vaan kumpikin juoksuilee todennäköisesti tammi-helmikuussa. Toivottavasti Lillin juoksut olisi ennen maaliskuuta, että päästäisiin omiin kisoihin kisaamaan...

Sitten olis vielä loppukevennyksen paikka: olen aina sanonut, että en kuvaa koiria tonttulakit päässä, kun mun mielestä ne ei vaan oo koirien juttu. Noh, viikolla huomasin tällääväni lakkeja niiden päähän. Homma ei vaan ollut ihan niin yksinkertaista kuin luulin (tai no en mä luullut...) Ensin yritettiin ulkokuvauksilla, joista ei tullut yhtään mitään. Lakit sai sellaista kyytiä, että luulin niiden olevan jo entisten. Illalla Iitu oli kypsytetty niin, että lakki pysyi päässä vaadittavat pari sekuntia ja kuva saatiin, mutta ilme olikin sitten sen näköinen, että koskaan en eukko anna tätä sulle anteeksi...:).

Tätä mieltä IItu oli ensin tonttulakistaan...

Illemmalla pieni tonttutyttö "uhrautui"...:) 

Lagun kisat

on nyt sitten takana. Lillin kanssa kisattiin eilen hyppyradalla. Ja voin sanoa, että HIEMAN jännitti, millä mielialalla Lilli on. Kesällä virallisten kisojen aloitus kun meni niin penkin alle, oli hiukan paineita. Mun päätavoite oli, että Lilli olisi normaali itsensä ja suorittaisi radan samalla innokkuudella kuin treeneissä. Jos saadaan tulos, se olisi vielä plussaa.

Hyppyrata oli vasta klo 10.45, mutta mentiin Lillin kanssa WallSport-areenalle hyvissä ajoin ottamaan paikkaan tuntumaa. Lilli oli innoissaan häntä tötteröllä ja vaikka se pelkäsi areenan pyöröovia, se kiskoi halliin sisälle päin. Hyppyytin sitä harjoitusesteillä ja se oli ihan into piukeena. Ei hallin melu, kuulutukset, musa yms. häirinneet yhtään. Se kävi niin kuumana, että pelkäsin jo, lähteekö koko koira lapasesta, kun radalle päästään. Ei onneksi lähtenyt.

 Itse kisarata ei ollut erityisen vaikea. Toki siinä oli omat kohtansa, eikä mikään läpihuutojuttu, mutta pelkäsin pahempaa. Vai huomaako tässä sen, että mä oon tainnu tässä vaativassa lajissa jopa kehittyä, kun tältä tuntuu.  Rataantutustumisessa suunnittelin, että lähden Lillin kanssa yhtäaikaa ja estän sillä mahdollisen ensimmäisen hypyn ohituksen. Sitten kun tuli meidän vuoro, muutin mieltäni ja päätin jättää sen lähtöön. Kivi putosi siinä vaiheessa sydämeltä, kun näin sen hyppäävän ekan esteen yli. Se aloitti niin hyvin, että itselleni ominaiseen tapaan jäin ihmettelemään, että wau mun koira etenee ja unohdin liikkua. Tässä samaisessa ihmetyksessä meinas tulla tokan putken jälkeen vähän kiire tehdä sokkari, mutta ehdin kuin ehdinkin. Pussista tullessa Lillille tapahtui jotain, mitä en ymmärrä: se muuttui poissaolevaksi, samanlaiseksi kuin se oli Lapuan kisoissa kesällä. Jos olisin aavistanut tämän etukäteen, olisin mennyt sitä vastaanottamaan pussilta, mutta olin edennyt jo seuraavan hypyn taakse. Tuolla hypyllä pasmat meni sitten vähän sekaisin, kun Lilli oli jo hyppäämässä sen väärin päin, mutta sain sen lopuksi menemään oikein. Tuon hyppytakun jälkeen ajauduin väärälle puolelle koiraa, eikä kepeille lähetys mennyt ihan putkeen ja Lilli aloitti kakksovälistä. Olis vaan pitänyt sen hypyn jälkeen rauhoittaa tilanne ja aloittaa kepit kunnolla. Kepit Lilli meni kävelyvauhtia, mutten viitsinyt yhtään vedättää, ettei ropise lisää vitosia. Loppu meni melko sulavasti ja oli virheetön. Tuloksena 10 virhepistettä hypyn kiellosta ja keppien väärästä aloituksesta ja lisäksi tuli vielä kuutisen sekuntia yliaikaa noiden takkujen takia. Mutta saatiin sentään tulos ja Lilli oli oma itsensä tuota pussista tuloa lukuunottamatta. En tiedä mitä siinä oikein tapahtui. Säikähtikö se pussista tullessaan paikkaa, meteliä, tuomaria.... En tiedä, mutta onneksi se palautui normaaliksi pian.

Eilsestä kisasta jäi tosi hyvä fiilis ja nyt harmittaa, kun tässä lähellä ei ole kisoja moneen kuukauteen. Nyt kun tekis mieli kisata :) Sen huomasi, että kaiken on mentävä sujuvasti, että saa tuloksen ilman aikasakkoa. Me kun ei olla Lillin kanssa mitään raketteja. Tai Lilli on, jos se sille päälle sattuu...
Latasin kisavideon Youtubeen ja se löytyy täältä.