Kaupunkikävelyä

Käytiin Iitun kanssa tänään vähän kaupungilla hengailemassa. Ensin mentiin Mustiin & Mirriin tilaamaan sille nimikyltti pantaan. Kaupassa Iitu oli tosi reipas (miten musta tuntuu, että tällä lauseella toistan itseäni...). En kyllä muuta siltä odottanutkaan. Se meni moikkaamaan muita asiakkaita ja tunki itseään rapsutettavaksi. Tai tärkeämpi kohde oli Iitun mielestä näiden ihmisten käsien pureskeleminen. Viis rapsutuksista, kun tarjolla oli ihania sormia, joihin sai upottaa hampaansa :). M&M:stä selvittyämme kävelimme viereiselle rautatieasemalle, jossa ei onneksi ollut kuin kourallinen ihmisiä. Saatiin rauhassa tutustua paikkaan. Etupihan ulospäin aukeavat automaattiovet olivat hieman pelottavat, mutta asemalaiturille johtavista liukuovista mentiin läpi ongelmitta. Aseman kivilattiaakaan Iitu ei oudoksunut. Muutama ihminen tuli rapsuttelemaan. Iitu kyllä saa ihmisten huomion, kun se kiskoo heitä kohtii haukkuen ja loikkien, että huomaattehan mut varmasti: "Hei haloo, MINÄ olen täälläpäin..." Rautatieasemalla käydään varmaan toistekin ihmettelemässä noita automaattiovia. Seuraavaksi voitaisiin mennä ruuhka-aikaan, että nähtäisiin enemmän ihmisiäkin.

Koirat otti välissä päikkärit ja sitten lähdettiin käymään LAGUn hallilla. Ei me Lillin kanssa juurikaan treenattu, mutta Iitu pääsi tutustumaan mahdolliseen tulevaan harkkapaikkaansa. Uteliaana, mutta reippaana se paikkaa tutki. Ihmetteli vain, että miksi ihmeessä Lilli haukkuu. Lopuksi mentiin pellolle kävelemään, jossa Iitu sai juoksennella vapaana ja harjoiteltiin luoksetuloa. Käytiin äsken vielä metsässä. Iitu käveli hihnassa sinne ja kotiin. Metsässä se sai olla vapaana ja treenattiin taas luoksetuloa, mikä sujui kyllä hyvin nakkipalkalla. Kotiinpäin tullessa kohdattiin kultainen noutaja, jota Iitu tyytyi rauhassa katselemaan.

Remontti-Reiska alias Iitu

Iitu on löytänyt uuden huvituksen: makuuhuoneen seinän järsimisen. Lilli on aikoinaan pentuna tehnyt jo hyvän pohjatyön ja repinyt ikkunan alta tapettia pois ja gyprokkiin reiän alkua. Siitä on Remontti-Iitun hyvä jatkaa... Puruluita on ympäri asuntoa joka nurkassa (ja suurin osa niistä kannettu kevythäkkiin) ja silti tuo seinä on vaan NIIN kiinnostava. Kevythäkissä on muuten niin paljon kamaa, että hyvä kun koira sekaan mahtuu ja sen saa joka aamu kaataa tyhjäksi leluista ym. roinasta. Niin, siihen remontointiin... Laitoin veden sekaan hiukan etikkaa ja seoksen sumutepulloon. Suihkaisin kevyesti etikkaliuosta seinään. Iitu nuuhkaisi seinää varovasti kaukaa ja lähti aivastaen pois. Erävoitto mulle 1-0! Noh, parin tunnin päästä huomasin, että tää oli vain torjuntavoitto ja neiti remontoija oli jatkamassa työtään. No, jospa tuosta etikasta olisi kuitenkin edes vähän apua tässä hampaiden vastaisessa taistelussa =) Saas nähdä, mikä on seinän kohtalo ens viikolla, kun Iitu saa työpäivän ajan remontoida.

Tuo ipana on mennyt muutenkin sata lasissa koko päivän. Sille sais hommata kypärän päähän, jos koirille sellaisia olis. Päätöntä koheltamista lelun kanssa, hyppii ja loikkii mihin sattuu. Ja Lilli oli sen näköinen, että voi v.... Välillä Lilli kyllä leikkisi Iitun kanssa. Kuten äsken, sillä oli ihan selvä leikkiinkutsuasento. Mutta kun se pitää sitä omaa örinäänsä, niin sitä ei Iitu tunnu tajuavan ja kipittää karkuun. Lilli hieroi selkäänsä mattoon ja kiemurteli siinä ihan Iitun ääressä, mitä se ei olisi viikko sitten tehnyt. Luulisin, että jotakin suhteen tynkää on kehittymässä, kun vaan pääsisivät samalle aaltopituudelle.

Eilen istuin nojatuolissa katsomassa telkkaa. Mitäs teki Iitu: otti vauhtia, pomppas säären kautta reidelle ja siitä syliin. Että semmoinen remontoiva akrobaatti täältä löytyy.

Vauhdikasta viikonloppua

Lauantaina ajeltiin koirien kanssa Lapualle. Iitua ei paljon matkustelu hetkauttanut. Mennen tullen piippaili aluksi boxissaan muutaman kerran. Sen jälkeen rupesi nukkumaan, eikä kotimatkalla herännyt kuin vasta sitten kun boxi oli jo kotiportailla. Kyläpaikassa Iitu otti rennosti. Käytiin vähän pellolla kävelemässä ja sitten ihmettelemässä liikennettä. Ei Iitu autoihin reagoi mitenkään. Ohi meni kovaääninen traktorikin, eikä se sillekään korviaan lotkauttanut. Ensi viikolla voitaisiin mennä jo lähemmäksi autoja, kun eivät kerran Iitua vaivaa.

Aamulla Iitu sai tutustua imurin ääneen. Lillihän yrittää joka kerta tappaa imurin, siispä se pääsi imuroinnin ajaksi ulos, ettei Iitu saa huonoja vaikutteita. Iitu pysytteli jalkojeni välissä koko ajan. Melkoista taiteilua imurointi siis. Mitään tappomeininkiä ei esiintynyt:). Vieraitakin on käynyt ja ensi viikolla käy Iitulla ihailijoita melkein päivittäin. Eipä tuo näytä ketään vierastavan. Shelttimäinen pidättyväisyys on tämän vekaran kohdalla täysin vieras käsite =D. Nyt on vekara puhki poikki, kun on saanut vieraiden kanssa riehua.

Viimeinen lomaviikko alkaa huomenna. Pitäis käväistä agihallilla jossain välissä, että Iitukin saisi tutustua tulevaan harkkapaikkaan. Siellä on taas uudenlainen lattiamateriaali, kaikuu ja paikka on täynnä outoja tavaroita. Suunnittelin, että voitais mennä Iitun kanssa hengailemaan rautatieasemalle. Siellä näkisi paljon erilaisia ihmisiä. Katotaan nyt mennäänkö vielä ensi viikolla vai säästetäänkö seuraavalle.

Valokuvaamisesta on tullut vallan vaikeaa, kun Iitulla on niin kova meno päällä. Moneen kuvaan osuu vain hännänpää. Eikä nuo säätkään oikein ulkona kuvaamista ole nyt viikonloppuna suosineet. Olen jotakin saanut kumminkin kuvattua, ja kuvat löytyvät tuttuun tapaan Picasasta.

Iitu-jutut jatkuu

Iitu Piitu Pikkuruinen pääsi tänään metsälenkille. Kannoin sen sylissä läheiselle metsäpalalle, ettei se väsähdä jo menomatkalla. Reippaasti se tutki ympäristöään ja häntä pystyssä mennä viipotti hangilla. Reissu tuli ikuistettua tietysti kameralla ja kuvia löytyy täältä. Äsken jatkettiin hihnakävelytreenejä. Eteenpäin menoa oli jo huomattavasti enemmän kuin eilen. Yhdistelmä nälkäinen koira ja juustonpalat siis toimii. Oltiin parinkymmenen metrin päässä autotiestä. Autot eivät herättäneet Iitussa mitään reaktiota. Polkupyörän perään olisi juossut, jos olisi päässyt. Joo, tuosta tavasta pitääkin opettaa eroon heti alkuunsa. Yks paimentava koira piisaa täs taloures...

Eilisiltana nauroin sille kippurassa ja harmittelin, kun kamera ei ollut käden ulottuvilla. Iitu sai nimittäin hepulin ja kaahasi lelut suussaan kevythäkkiinsä kuin "päätön kana". Se sieppasi itseään kolme kertaa suuremman lohikäärmelelun ja yritti yhdellä loikalla sen kanssa häkkiin. Eihän siitä mitään tullut. Tarvittiin useampi yritys ja vauhti sen kun kiihtyi. Hetken päästä se oli valtavalla vimmalla vienyt kaikki lelunsa häkkiin ja simahti sinne.

Lilli on innostunut leikkimään Iitun kanssa vetoleikkejä leluilla tänään vähän enemmänkin. Lilli on jopa vienyt lelujaan Iitun eteen, että vedetääs nyt. Iitu-parka ei vain aina ymmärrä Lillin elekieltä, kun tämä örisee leikkiessään ja Iitu piiloutuu selkäni taakse. Mutta kun lelulla leikkivät, Lilli päästää ennemmin lelusta irti kuin Iitu. On täytynyt sitä tsempata, että vedä nyt, äläkä päästä ipanaa voitolle. Kädet on täynnä reikiä naskalinterävistä hampaista. Vinkaisu ei toimintaa keskeytä. Murahduksella se kyllä lopettaa, mutta ellei sen nenän edessä näytä äkkiä jotakin sallittua, se on sekunnin päästä kädessä kiinni uudestaan. Aika päättäväinen kaveri siis...

Vieraita

Tänään meillä kävi Iitun ensimmäiset vieraat, Tai no eihän noi mitään kovin vieraita olleet "hoitotäti/koiramumma" kera koiransa Hanin. Hani haisteli kiltisti Iitua ja antoi Iitunkin tutkia itseään. Leikkimään se ei kuitenkaan Iitun kanssa innostunut, tyytyi vain kummastelemaan, että mikäs tänne on oikein ilmestynyt.

Tehtiin äsken Iitun kanssa pieni hihnalenkki. Hih, lenkki tosiaankin... mentiin 100 metriä tyyliin loikka sivulle, loikka taakse, enpäs tule vaan istun, loikka sivulle... =D
Päästiin me toki vähän matkaa nätisti eteenpäinkin ja lopuksi Iitu sai pyydystää hurjaa hansikasta. Lillikin innostui aamulla vähän leikkimään Iitun kanssa. Vetivät yhdessä lohikäärmelelua, eikä Iitu kyllä antanut piiruakaan periksi. Muuten Iitu on vielä Lillille enimmäkseen kuin ilmaa. Käy se välillä kyllä Iitua haistelemassa ja antaa Iitun haistaa itseään, mutta siinä se vielä on.



Tänään olen kokeillut muutaman minuutin yksinoloja niin, että molemmat jäävät sisälle. Laitoin kameran kuvaamaan ja kukas perään vinkuikaan: Lilli. Se ei koskaan itke perään, joten siitä on varmaan ahdistavaa jäädä yksin oudon otuksen kanssa eli treenataan vaan molempien yhteistä yksinoloa joka päivä. Hain varastosta kevythäkin, että Iitu voisi halutessaan mennä sinnekin. Häkin kokoamisesta ei meinannut vaan tulla mitään, kun Iitu tuumas, että hänen on päästävä sinne heti sisään. On tää hassunhauska tapaus...

Meteliä kerrakseen

Iitu on saanut tänään tutustua metelöiviin tavaroihin: hiustenkuivaajaan ja vatkaimeen. Rautahermoinen pimu on, ei hiustenkuivaajastakaan piitannut tuon taivaallista, vaikka järsi kylppärissä mattoa jalkojeni juuressa, kun kuivasin hiuksia.
Uusia taitojakin Iitu on oppinut. Iitu osaa istua ja ilmoittaa isommasta hädästään itkemällä terassin ovella. Viisas tyttö siis.

Päivällä lähdettiin Lillin kanssa lenkille. Iitu tuntui aavistavan, että nuo kaksi puuhaa jotakin hänen selkänsä takana eikä mennyt unille millään. Laitoin kameran kuvaamaan videolle, että mitä Iitu puuhaa, kun ollaan lähdetty ulos. No, se vingahti eteisen oven takana muutaman kerran ja meni nukkumaan. Kun tultiin takasin, se ei ollut millänsäkään. Hyvä juttu...

"Iitu The Evil"

Pihan valloitus

Tänään ollaan käyty Iitun kanssa takapihaa pidemmällä kolme kertaa. Kylmän tuulen takia visiitit jäivät vain kovin lyhyeksi, pyörittiin lähinnä taloyhtiön pihamaalla. Huomenna jatketaan lähiympäristöön tutustumista. Aamulla kohdattiin roska-auto, jota tosin katsottiin turvallisen välimatkan päästä. Iltapäivällä tavattiin pihamaalla puolentoista vuoden vanha tyttönen ja tiibetinspanielipoika. Tipsu oli kiltti ja antoi rauhassa Iitun tehdä tuttavuutta. Iitu ei hätkähtänyt oikeastaan mistään tänään kohtaamastaan jutusta. Tosi reipas tyttö se on.

Lillikin on osoittanut enemmän kiinnostusta Iitua kohtaan. Lillin leikkityyli vain on raju, eikä se näemmä oikein osaa varoa pientä kaveriaan ja lisäksi Lilli örisee leikkiessään. Iitua hieman pelottaa tuo örinä. Lilli kyllä selvästi kutsuu Iitua leikkiin, mutta äänen kera. Iitu sitten hyppää syliini piiloon ja kommentoi sieltä. Eikä millään pienellä äänellä, Lillikin oikein pysähtyy katsomaan, että täh. Mielenkiintoista nähdä, kuinka noiden kahden suhde edistyy.

Tunnusteluja

Koirat ovat tänään tunnustelleet puolin ja toisin. Lilli on edelleen kummissaan, että mikä ihme olio tänne on tullut. Sen päivä on mennyt lähinnä Iitua väistellessä ja näytellessä hampaita, kun toinen on yrittänyt lähestyä. Niinpä Iitukin on tyytynyt lähinnä väistelemään Lilliä. Kun äsken leikin molempien kanssa lattialla, Lillikin innostui vähän Iitun kanssa leikkimään. Lilli tosin innostui niin kovasti, että Iitu kellahti kumoon. Iitu pomppasi pystyyn ja haukahti kolme kertaa Lillille, joka oli niin kummissaan, että pakitti. Hupaisa näky, kun toinen niin tomerana haukkui. Mutta kyllä tuo Lillikin näyttäisi siis pikku hiljaa lämpiävän tuolle pikkukaverille.

Viime yö meni hyvin. Iitu nukkui koko yön itkemättä ja on ollut tosi reipas muutenkin. Ollaan oltu tänään moneen otteeseen takapihalla, eikä meidän kadun liikenne ainakaan näyttänyt hetkauttavan Iitua mihinkään päin. Aika läheltä pihaa tie kuitenkin menee. Huomenna voitaiskin ottaa vähän hihnatreeniä ja köpötellä samalla läheiseen metsään. Yksinoloharkatkin alkoi tänään. Lillin kanssa ollaan käyty kahdestaan pissalenkeillä ja pidemmällä lenkillä. Iitu tuli kerran eteiseen katsomaan, että mihinkäs te nyt meette, mutta 10 minuutin päästä takaisin tullessa se nukkui sikeästi olohuoneen lattialla.

Iitun valokuvia löytyy lisää Picasan albumista täältä.

Saanko esitellä: Iitu

Tänään sitten haettiin Anjan (kiitos kovasti seurasta ja kuskina toimimisesta) kanssa kotiin shelttityttönen Iitu (eli Happy Master's Love 'N' Kisses). Iitu on tosi reipas tyttö. Matka meni hyvin. Iitu nukkui suurimman osan ajasta ja hereillä ollessaankaan ei autoilusta ollut pahemmin moksiskaan. Viimeiset 12 kilometriä ajoin itse kotiin ja jouduin laittamaan Iitun boxiin. Siitäpä neiti ei lainkaan tykännyt ja pisti boxissa melkoisen konsertin pystyyn.

Iitu tutki sisällä kotona paikkoja tosi reippaasti ja retuutti pian jo pehmoleluja. Ruokakin maistui ihan hyvin ja tällä hetkellä se nukkuu tuossa vieressä petillään. Ainut mikä vähän herätti sille hämmennystä oli Lilli, joka kyllä uteliaana katseli Iitun touhuja, mutta jonka tutustumisyritykset hieman pientä pelottivat. Lilli on näemmä päättänyt, että tulokas tulee syömään kaikki hänen ruokansa, koska on leiriytynyt keittiöön tiskipöydän eteen makaamaan. Ja jos menen keittiöön, se on heti ruokaa kerjäämässä, mikä ei tapoihinsa normaalisti kuulu.

Iitu 7 viikkoa

Tässä pikaiset kotiintulokuulumiset. Taidanpa mennä päikkäreille, kun koiiratkin nukkuvat. Huomenna voin laittaa lisää kuvia...

Hemmetin avaimet

Minuuttiaikataululla menee tämäkin ilta, mutta käynpä silti avautumassa tämäniltaisen episodin. Oltiin Lillin kanssa agiharkoissa. Harkat meni tosi hyvin, siis Lillin vireen suhteen. Ollaan keritty käymään enemmän kahdestaan hallilla ja aina on harkat lopetettu lyhyeen silloin kun ilo on ollut ylimmillään. Ehkä se rupeaa nyt tuottamaan tulosta myös kimppaharkoissa. Lilli oli tänään nimittäin häntä tötteröllä, energiaa ja intoa täynnä koko ajan. Ihanaa katsoa sen iloa, kun jokunen kerta sitä on enemmän kiinnostanut hallin ulko-ovi kuin esteitä viittilöivä emäntä ja esteet. Lähdettiin tänäänkin harkkojen puolessa välissä kotia päin, silloin kun meni kaikista vauhdikkaimmin, että jäis koiralle edelleen nälkää seuraavaan kertaan. Toivottavasti tää konsti puree jatkossakin.

No me porhallettiin Lillin kanssa kotiin. Tarkoituksena oli käydä pikasuihkussa ja lähteä kauppaan. Ovella huomasin, että kotiavaimia ei löydykään taskusta. Olin täysin varma, että avaimet olivat olleet mukanani. Hain kuitenkin naapurista vara-avaimen ja kävin tarkistamassa sisältä, ettei avaimet ole siellä. No, eihän ne prkl olleet. Ei muuta kuin autoon ja takaisin agilityhallille 12 kilsan päähän. Avaimet ovat oletettavasti tulleet taskusta auton avainten mukana ja pudonneet maahan. Niinpä etsin hämärtyvässä illassa lossakkoisesta maasta avaimiani. Katselin ensin paikkaa, jossa autoni oli ollut, ei mitään. Sitten katselin reittiä, mistä mennään pellolle koirien kanssa, eipä avaimia näkynyt sielläkään. Olin jo hermoromahduksen partaalla, kun rupesin uudelleen katsomaan paikkaa, jossa ehkä olisin avaimet taskusta ottanut. Lätäköstä loisti hopeanvärinen rengas ja siellähän ne mun avaimet oli. Thank god, olin jo täysin kypsä siinä vaiheessa, mutta onneksi lopuksi löytyivät. Täytyy kai laittaa niihin sellainen pampula killumaan, etteivät varmasti mene hukkaan.

Avaimet on mun heikko kohtani, yleensä liian hyvässä tallessa, että sen takia niitä saa monesti katsella. Kerran laitoin metsälenkillä avaimet turvalliseen paikkaan, etteivät vaan tipahda metsään. Kotona en enää muistanutkaan tätä erinomaista, mutta uutukaista avainpaikkaa, vaan etsin avaimia tuloksetta jo valmiina lähtemään 20 kilsan päähän laavulle niitä etsimään. Onneksi jostakin muistin sopukoista putkahti päähän avainten sijainti, ennen kuin ehdin lähteä takaisin metsään. Mä kun yleensä ensin toimin ja sitten ajattelen...

Kiirettä...

Kiirettä pitää. Eilisilta meni takapihan aitauksen kimpussa. Siitä piti saada tiiviimpi, ettei pentu livahda silmän välttäessä naapurin puolelle. Tämä ilta on sitten mennyt huushollin laittamisessa pentuturvalliseksi. Olen katsellut erinäisiä irtokamoja sillä silmällä, että pitäiskö ne siirtää kokonaan pois vai ylemmäksi. Sähköjohtoja olen suojaillut ja piilotellut. Ykkösluokan matot on roudattu varastoon odottelemaan parempia aikoja ja laitettu tilalle kakkosluokan matonretaleet, joiden ei oo niin väliä, vaikka vähän kastuisikin. Parketti on niin kamalan liukas tassujen alla, etten viitsi täysin matottomaksi asuntoa laittaa. On mukavampi kirmailla, kun on pitoa pienten tassujen alla.

Huomenna meillä on vielä agi-harkat Lillin kanssa ja H-hetki koittaa sitten lauantaina, kun lähdemme pennunhakumatkalle. Vitsit, että vaan jännittää. Mielenkiinnolla odotan, miten Lilli uuteen kaveriinsa suhtautuu ja kauanko kestää, että tämän kaverikseen hyväksyy. Ihanaa kun on vielä luntakin maassa. Pelkäsin, että osuu kamalin lossakkokausi juuri tähän hetkeen, muttei onneksi vielä. Takapihallakin on paikoin yli metri lunta, kun sitä on tullut katolta alas reilusti.

Ollaan me Lillin kanssa ehditty tänään kameraakin ulkoiluttamaan ja siitä reissusta pari esimerkkiä tässä:

ja tässä:

Viikonloppuna blogista löytyykin varmasti pentujuttuja ja valokuvia. Eli siihen saakka, vi ses...

Autoilua

Tämä päivä on mennyt lähinnä lepäillessä ja toipuessa eilisestä. Lähdettiin nimittäin Lillin kanssa heti töitten päälle liikenteeseen pentuja katsomaan. Noin 200 kilsaa ja 2,5 tuntia ajoa/suunta ja lisäksi kotimatka pimeässä (inhoan pimeässä ajamista) teki tehtävänsä. Nyt on niskat jumissa niin, että huimaa ja oksettaa. Mutta reissu oli vaivan arvoinen. Pennut olivat suloisia ja vauhtia riitti. Energiataso oli ihan eri kuin viime visiitillä, aikasta vekkuleita olivat kaikki. Viikko vielä pitää odotella, sitten mulla alkaa kahden viikon loma ja saadaan vaavi kotiin. Pian varmasti on jo jotakin ihan virallista tiedotettavaakin =D Saatte siis vielä odotella...

Lillikin oli reissusta väsyksissä. Autoilu ei ole ollut sen lempi-hobby koskaan. Se vain lähinnä sietää sitä. Sain eläinlääkäriltä joskus kokeeksi mielialalääkettä, Xanoria, sille kokeiltavaksi kovan tenttaamisen jälkeen. Kaipa lääkkeiden väärinkäyttäjät yrittävät saada lääkkeitä kaikista mahdollisista paikoista, jopa eläinlääkäristä. Sen verran tiukasti mua tentattiin. Loppujen lopuksi Xanorit jäi käyttämättä, en kuitenkaan viitsinyt niitä Lillille antaa. Nykyään Lilli sentään yleensä hyppää oma-aloitteisesti autoon. Ennen se pakitti niin pitkälle kuin hihnaa riitti ja lopuksi se piti nostaa autoon. Itse asiassa Lilli tykkää autoilusta niin kauan kuin nopeus on alle kuuskymppiä. Siihen saakka se istuu pelkääjän paikalla ja katselee tyytyväisenä ulos. Kun nopeus kiihtyy, Lilli sukeltaa "maihin". Häkki on autossa sille suuri kauhistus, joten se saa maata lempipaikallaan kuskin ja pelkääjän penkin välissä persus menosuuntaan (kyllä, näin se todellakin makoilee...). Pidemmille matkoille laitan sille turvavyövaljaat päälle, mutta muuten tunnustan olevani turvallisuuden kannalta huoleton koiranomistaja. Sen verran täytyy ryhdistäytyä, että tuleva pentu saa kyllä opetella matkustamaan häkissä.

Lyhyesti ja yksinkertaisesti

...eli teemamme agi-harkoissa tänään. Oli kauhea väsy töistä tultuani, mutten silti antanut laiskuudelle periksi vaan lähdettiin hallille niin kuin olin etukäteen suunnitellut. Päätin, että ollaan hallilla vain parikymmentä minuuttia eli sen verran, että Lilli ei kyllästyisi, vaan juttu jäisi vähän kesken ja koiralle into päälle. Ja hyvin meni. Kertaakaan se ei edes katsonut ovelle päin. Hyvä hyvä...

Harjoiteltiin samaa, mitä muut harjoitteli viimeksi meidän ryhmässä eli sitä, että putken suu on piilossa. Kivasti Lilli putken löysi, eikä tarvinnut saatellakaan ihan ääreen. Sitten kokeiltiin tyrkkyputkea eli hypyn jälkeen oli putken suu houkuttelevasti, mutta Lillin oli muutettava suuntaa takaisin minuun päin. Jep, Lilli paineli silmät kiiluen putkeen vähät välittäen meikäläisestä. Rupesi se sitten muutaman kerran jälkeen hoksaamaan, että putkeenmenosta tulee emännältä vain laimea hyvä. Kun taas "tänne"-komennon tottelemisesta lentää pallo ja tulee paljon riemukkaampi hyvä...

Annoin Lillin mennä kertaalleen myös A:n ja puomin ihan vain nähdäkseni, ettei se ole ruvennut arastelemaan niitä. Edellisestä kerrasta, kun niitä on menty, on kuitenkin aikaa. Ei se arastellut. A on itseasiassa Lillin lempiesteitä, jonne se mielellään tilaisuuden tullen karkaa vain ihan esteen harjalla tähystelläkseen.

Perjantaina olisi tarkoitus lähteä heti töistä päin penneleitä katsomaan. Koko ilta reissussa menee, mutta on niitä vaan niin mukava katsella ja kasvaneetkin ovat viime reissusta, joten on mielenkiintoista nähdä ne livenä taas. Parin tunnin ajelu siis ei haittaa. Kurkku vain meinaa tulla kipeäksi. Hemmetti, flunssaa tähän ei enää tarvittaisi.

Kuvissa käyty

Tänään Lilli kävi sitten vihdoin ja viimein virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa sekä kopeloitiin polvet. Nämä olis pitänyt saada tehtyä jo toista vuotta sitten, mutta sain itseäni niskasta kiinni vasta nyt.

Tulokset olivat sitten seuraavanlaiset: polvet 0/0, joka on siis lopullinen ja virallinen tulos. Kyynärät lähtee 0/0 ja lonkat A/B. Toisessa lonkassa oli nähtävillä aavistuksen verran rasituksen jälkiä vaikka itse lonkkanivel oli normaali (jotain tänne päin muistelen el:n sanoneen). Siksi eläinlääkäri arveli toisen lonkan tulevan Kennelliitosta takaisin B:nä. Odotellaan nyt sitten, millaiset on lopulliset lausunnot. Jos samanlaisina palaavat, ja toivottavasti kanssa palaavat, olen toosi tyytyväinen.

Tuossa tuo pimu maata röhnöttää eteisen lattialla. Taitaa olla rauhallinen ilta tiedossa...

Hillumista

Se oli agiharkkojen päivän teema, siis mulla ja Lillillä. Ei me edes yritetty mitään rataa. Mentiin hyppy ja putki. Sitten hilluttiin pallon kanssa. Lopussa sama juttu. Mentiin kepit pari kertaa, putki kerran ja taas hilluttiin. Ja välissä hilluttiin. Eihän nämä ohjatut treenit nyt hirveän suunnitelmallisesti mene. Täytyy suunnitella omat treenit sitten paremmin, kun koiralla on siellä aivan eri vire ja tahtotila. Hilluminen toimi tänään. Häntä oli tötteröllä koko ajan, eli hillutaan jatkossakin enemmän. Puoli välissä tuli pieni uupumisen hetki koiralle. Sen huomasi selvästi, että ei huvittanut. Väki väheni kuitenkin ennen tunnin päättymistä ja Lillikin innostui uudelleen. Onneksi tuo koira kuitenkin vetää hallin pihassa joka ikinen kerta ovea kohti eikä pois päin.

Tämän agility-uramme aikana on huomannut selvästi Lillin luonteen kaksi puolta. Toisaalta se on kuin tulta ja tappuraa, eikä anna periksi. Se osoittaa välillä terrierimäisiäkin piirteitä tilanteissa, joissa se ei halua luovuttaa. Mutta välillä se on hirvittävän herkkä ja herkästi loukkaantuva. Tyypillinen nainen, toteaisi varmaan joku. Kyllä tuon tippaleipäaivon kanssa saa monesti miettiä mitä tehdä, kun asiat ei aina mene niin suoraviivaisesti kuin ajattelisi. Mutta on se vaan niin lutuna, etten ikinä pois antaisi. Täytyyhän sitä olla haasteita. Liian helpolla ei tässä elämässä saa päästä...

Tilasin Lillille vihdoin ja viimein lonkkakuvausajan ens tiistaille. Kuvataan lonkat ja kyynärät sekä tutkitaan polvet. Toivottavasti kaikki on ok ja tulokset priimaa. Onneksi niitä rekkaripapereita ei tarvittukaan, kun niitä ei enää Kennelliittoon lähetetäkään. En ole nimittäin vieläkään saanut kopiota, jonka tilasin kadonneiden rekkareiden tilalle jo joulukuussa. Tosin lasku tuli eilen, joten eiköhän ne kopiotkin pian tule, vihdoinkin.

Lisäsin Picasa-albumiin kuvia Lillin pikkupentuajalta, ikää neidillä kuvissa 8-9 viikkoa. Onpa se aika vierähtänyt nopsaa. Vajaan kuukauden päästä Lilli täyttää kolme vee.

Agi-iloa

Sitä löytyy taas...!!! Aivan liian kauan on kulunut siitä, kun ollaan ehditty Lillin kanssa kahdestaan halllille treenaamaan. Ohjatut harkat on menneet persiilleen koiran haluttomuuden takia, mikä välillä on syönyt naista ja pistänyt miettimään koko harrastuksen jatkamista. Tämän päiväisen jälkeen jaksaa taas jatkaa. Töistä päästyäni lähdettiin heti Lillin kanssa hallilla käymään. Otettiin ihan simppeliä juttuja, helppoja valsseja ja eteenlähetystä, missä treenasin myös käskyjen antamista AJOISSA. Välillä palkkasin pallolla ja välillä maksapihvillä. Ja koira, se oli ihan innoissaan. Se riekkui mun ympärillä, että mitä seuraavaksi, mitä, mitä, mitä.
Kokeilin ensin kahden, kolmen ja lopuksi neljän hypyn sarjaa ja viimeisen hypyn taakse laitoin namialustalle maksapihviä. Jäin ensimmäisen esteen luo seisomaan ja koira meni käskystäni hienosti ilman epäröinnin häivääkään suoraan eteenpäin. Kaikki hienosti yli: no problem. Me todella pidettiin hauskaa: välillä hassuteltiin ja hömpöteltiin, nautittiin kumpikin sydämemme pohjasta.
Kotimatkalla mietin, että käyttäydynkö ohjatuissa harkoissa itse erilaisesti, kangistunko jännityksestä, pelkäänkö koiran pelkäämistä ja välinpitämättömyyttä ja näin omalla käytökselläni ruokin koiran käytöstä. Voi olla näinkin, kaikkea juolahtaa mieleen. Koiralla kuitenkin on eroa kuin yöllä ja päivällä ohjattujen harkkojen ja omatoimisen harkkaamisen välillä.

Lillin mahavaivat on sillä dieettiruualla täysin loppuneet, ja oikeastaan siirtyneet toiseen ääripäähän. Nyt koira paskoo 2-3 päivän välein 20 senttimetrin mittaisia pötköjä. Aika erikoista. Mulla meinasi jo mennä hermo, kun kolmeen päivään ei tapahtunut mitään. Eli ääripäästä toiseen mennään näemmä tässäkin asiassa. Mutta Lillihän ei koskaan ole ollutkaan mikään keskitien tallaaja... :)

Tuiskua ja pennuntuoksua

Tulipahan sitten ajeltua poikki Suomen kyläillessä ja penneleitä katsomassa. Perjantaina etelään päin mennessä oli aivan kaamea keli. Välillä tuiskusi niin, ettei nähnyt edessä ajavien autojen takavaloja lainkaan. Rekan tullessa vastaan ei hetkeen nähnyt edessä olevaa tietäkään. Pari kertaa manasin mielessäni, kun en ole viitsinyt opetella autoni kaikkia toimintoja. Mulla ei ole harmainta haisuakaan, mistä saadaan takasumuvalo päälle. Nyt olis ehkä kerrankin ollut käyttöä sillekin. Onneksi ei kukaan täräyttänyt tuiskussa perään... Hartiat oli jännityksestä aivan jumissa kun pääsin perille.

Viikonloppu oli tosi mukava. Takaisin tulllessa oli ihana talvisää, ja sokerina pohjalla: ah ne pennelit... Ne olivat kerrassaan syötäviä. Mutta mitä muuta voi pieniltä shelttivauvoilta odottaakaan. Näin myös äiti- ja isäkoiran, jotka oli molemmat tosi kivoja. Kun oma sheltti ei ole todellakaan mikään sylikoira, tuntui hauskalta kun äitikoira hyppäsi minun, ventovieraan ihmisen syliin ja nukkui siinä hyvän tovin.

Pentuja olisi katsellut koko päivän, vaikka eivät vierailuni aikana virkeimmillään olleetkaan. Oma suosikkikin niistä löytyi. Nyt vaan täytyy malttaa jännittää ja odotella, mitä eläinlääkäri pennuista sanoo ja mikä pennuista mahdollisesti meille tupsahtaa. Voi olla, että lähden vielä toistamiseen pentuja katsomaan. Ajattelin ensin, että en jaksa vajaan kolmentunnin ajomatkaa tehdä montaa kertaa, mutta mieli on tämän päivän aikana ruvennut muuttumaan. Voisi vaikka ottaa Lillinkin mukaan tutustumaan tulevaan "pikkusiskoon".

Laitetaas tähän loppuun vielä kuva painimatsista... :)