Treenitauolla

Räyhä-Reetta aka Iitu oli taas ryhmätreeneissä omimmillaan: edennyt ei yhtään, ei kuunnellut vaan räksytti vain mulle ja vuoroa odotellessa kävi kuumana kuin mikä. Iitun keskittyminen menee kerta kerralta alas päin treeneissä samaa tahtia kun meikäläisen ketutus lisääntyy. Asiaa hetkosen tuumattuani päätin ottaa Iitun pois seuraavasta ryhmästä ja palataan back to basics ihan kahdestaan. Iitu on ihan eri koira, kun sen kanssa treenaa ilman ryhmää. Se on kuulolla ja tekee tarmolla, ei uskoisi samaksi Räyhä-Reetaksi kuin ryhmätreeneissä.

Ohjaajaltamme sain vinkin kissanruuasta rasiapalkkana ja sitä ollaan nyt sitten käytetty kotipihaharkoissa ja hallilla pariin kertaan. Viimeksi Iitu irtosi aika hienosti. Mentiin putken - neljän hypyn - putken - kolmen hypyn sarja. Ja Iitu ei kääntänytkään päätä mua kohti vaan eteni nätisti. Näitä pieniä etenemisharkkoja nyt tehdään ja haetaan onnistumisia. Tuon kuumumisen suhteen mulla on suunnitelmia, joista sitten myöhemmin, jos homma menee putkeen.

Tarkoitus oli, että nyt kun mulla alkaa loma ens viikolla, käydään hallilla usein tekemässä irtoamistreeniä. No ei tartte mennä, Iitu kun päätti aloittaa myös juoksun. Mulla on nyt sitten molemmat koirat juoksussa ja Lilli muutenkin treenikiellossa. Lilli tosin tuntuu paremmalta: se on alkanut venyttelemään jo itsekin takapäätään. Ensi viikolla meillä on kontrolli fysioterapeutille ja elättelen toivoa, että voitais hiljalleen aloittaa treenaaminen sen kanssa. Keinutreeniä me on tehty omalla pihalla ja se menee hyvin. Lilli tarjoaa itse keinua ja saattaa mennä sen monta kertaa peräkanaa ihan omasta halusta. 

Kun ei Iitunkaan kanssa nyt päästä hallille, tilasin Petnetstoresta pari tällaista hyppyestettä. Mun takapiha on niin pieni, ettei sinne sitten juuri muuta mahdukaan noiden hyppyjen ja keinun lisäksi, mutta eiköhän me jotain saada noillakin tehtyä.

Iitun juoksuväliksi on näyttänyt muodostuvan viisi kuukautta, joka on aivan liian lyhyt harrastusten kannsalta. Lillin kerran vuodessa on paljon sopivampi väli. Päätinkin, että elo-syyskuun vaihteessa, kun mulla on viikon loma, leikkautan Iitun, niin päästään siitäkin riesasta. Muuten voi sitä tunteen paloa, mikä täällä myrskyää kahden juoksuisen nartun kesken. Ei jaksais koko aikaa katella sitä touhua. Huoh... :)

Terveyskuulumiset

Pitäis taas yrittää päivittääkin viime kuulumisia. Tahtoo tää bloggaaminen käydä työlääksi.... Ollaan Lillin kanssa treenitauolla. Sillä alkoi loppujen lopuksi kauan odotettu juoksu, mutta ei se agilitykunnossa olisi muutenkaan.

Vappukisoissa se tosiaan kierteli hyppyjä ja selvästi näytti, ettei se halua hypätä. Seuraavana keskiviikkona oli treenit ja sama kiertely ja vaikean näköinen hyppääminen jatkui. Jossain vaiheessa Miira huomasi, että Lillillä roikkuu tiukasti iso havu tassukarvoissa. Havun poiston jälkeen hyppääminen sujui paremmin, mutta ei Lilli oma itsensä ollut vieläkään ja lisäksi sitä ahdisti valtavasti, kun toiset koirat meni keinua samaan aikaan. Eli kyllä sitä joku vielä vaivasi muutenkin. Ei se enää nykyään ihan noin herkkä ole keinun suhteen.

Seuraavana päivänä oli Iitun treenit. Neidillä oli tapansa mukaan sata lasissa, eipä se puolella teholla tee yhtään mitään. Katsoin rataantutustumisessa jo A-estettä, että sen alla oleva putki pakottaa ohjaajan ottamaan etäisyyttä. Aattelin kuitenkin, että A:lla ei tuu ongelmia, koska Iitu on mennyt sen monet monet kerrat aikaisemminkin. Iitulla oli A:lle tullessa kova vauhti ja se lähestyi estettä hieman vinosti. Kun jouduin itse ottamaan etäisyyttä esteeseen, Iitu seurasi liikettäni ja ajautui esteen reunalle samalla kun vauhdilla hyppäsi harjan yli. Siitä reunalta se sitten horjahti ja putosi päistikkaa maahan voltin kera ja suoraan niskalleen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten edes käsittänyt mitä tapahtui. Luulin, että koira on ihan varmasti kuollut, ettei tuollaisesta ilmalennosta voi selvitä niskoja taittamatta. Ilmalento oli niin karmean näköinen. Tempaisin Iitun järkyttyneenä ensin syliin. Kun laitoin sen sitten maahan, se otti ensin pari horjuvaa askelta, sitten se ravisti päätään pari kertaa ja lähti kävelemään. Ihmeellistä kyllä Iitu näytti olevan täysin kunnossa. Laitettiin se menemään A-este vielä kerran, ettei sille jää traumoja. Juu, Iitulle ei jäänyt ilmalennosta mitään traumoja. Ne traumat oli emännällä, joka ei meinannut saada seuraavana yönä nukuttua. Iitulla oli kyllä suojelusenkeli matkassa...

Olin saanut Lillille ajan fysioterapeutille lauantaiksi ja otin sitten Iitunkin mukaan tarkastettavaksi. Fysioterapeutti kehui Iitun lihaskuntoa, että sillä on tosi mahtavat lihakset. Kaularangan liikkuvuus oli ihan normaali eikä Iitu aristanut mitään paikkaa. Iitu kun on niin energinen ja ottaa kaksi askelta siinä missä Lilli, niin en yhtään ihmettele sen lihaskuntoa. Onneksi ainakin vielä näyttää siltä, ettei ilmalennosta jäänyt suurempia seuraamuksia.

Lilli aristi selvästi vasenta reittään eikä antanut käsitellä tai venytellä sitä. Fysioterapeutin mielestä reisi- ja pakaralihaksessa oli revähtymä ja Lilli sai siihen laser-hoitoa. Neljään viikkoon ei saisi hypätä eikä juosta, vain hihnalenkit sallittuja ja koira olisi pidettävä ravissa. Kesäkuun alussa katsotaan tilanne uudelleen. Onneksi Lillillä on se juoksu, että hihnalenkille joutuis muutenkin. Mutta koitapa pitää sitä juoksematta, kun Iitu haastaa leikkiin. Siinäpä sitä tehtävää. Lillillä oli selässäkin selvä kohouma, mistä sitä tirtää vaikka siinä olisi joku nikamalukko tmv. Tilasin sitten osteopaatillekin ajan ja se menee heinäkuulle asti. Sitä käyntiä odotan kyllä suurella mielenkiinnolla... Lillillähän on selässä nikamamuutos eli kaksi nikamaa on yhteen luutunut. Eläinlääkärin mukaan sen ei pitäisi koiraa vaivataa mitenkään. Fysioterapeutin kanssa tuumattiin, että ehkä kotikoiralla näin onkin, mutta mitä se aiheuttaa urheilukoiralle, on sitten ehkä eri asia. En muuta toivo kuin että Lilli ei saisi ihan rauskan tuomiota, että voitais harrastusta jatkaa muodossa tai toisessa.

Tähän loppuun vielä muutama kuva vappukisoista. Kaikki kuvat on ottanut Taija Linna:

Vappukisat ja syvä ketutus

Kovasti odotetut vappukisat siis takana ja täytyy sanoa, ettei todellakaan mennyt niin kuin elokuvissa, ei... :(

 Aloitetaan kuitenkin siitä, mikä oli hyvää ja toi hyvän mielen. Molemmilla agiradoilla oli keinu ja ekan radan keinu onnistui 100%. Se oli tosi hieno. Lilli meni keinun varmasti ilman mitään epäröintiä. C-radan keinulta Lilli hyppäs ensin pois, mutta toisella yrittämällä sekin meni. A-radalla oli pöytä, jonka yli Lilli on monesti treeneissä luisunut. Nyt sekin onnistui hyvin. Tuomarisedällä oli piippava sekuntilaskuri, jota Lilli pää kenollaan tuijotti. Taisipa laskuri edistää monen koiran pöydällä pysymistä :)

Sitten siihen murheenkryyniin: Lilli alkoi taas ohittelemaan hyppyjä. Ekalla radalla se ohitti kolme. B-radalla se ohitti lähtöhypyn ja muutamana muunkin. C-radalla sama juttu, lisäksi se teki kierroksen kentällä eli kaikin tavoin näytti, ettei haluaisi hypätä. Ne hypyt, mitkä se hyppäsi, se varmisteli eikä edennyt sujuvasti, ja hyppääminen oli ruman näköistä. C-radan jälkeen mua harmitti todella niin, että piti muutama kyynelkin tirauttaa. Harmitti penkin alle menneet odotetut kisat ja murhe, että onko koiralla jotain fyysistä vikaa, miksi se tekee näin. Silmien edessä valui hukkaan kaikki se kova työ, mitä Lillin kanssa ollaan tehty yhdessä ja se kaikki, mitä olen tenyt valaakseni uskoa itseeni ja koiraani. Jotenkin tuohon fyysiseen vaivaan, esim. kipuun, en usko, koska treeneissä ei ole ollut hyppyongelmaa eikä pääsiäisen epiksissä myöskään. Jotenkin tuntuu, että vika on korvien välissä. Ensiksikin ei olla treenattu ulkona eikä kisattu ulkokentillä vuoteen, Lilli tuntui häiriintyvän kaikesta kentän laidalla. Se keskeytti pujottelunkin, kun keppien kohdalla oli paljon yleisöä ja kepit oli ihan radan reunalla. Startattiin toisena, joten jouduin hakemaan sen häkistä ja heti suoraan sieltä radalle.. Lilli kun inhoaa häkissä olemista. Olisiko ihan näinä päivinä alkavalla juoksullakin osuutta... Lili on niin kovin herkkä koira, johon vaikuttaa kaikki ja ihan aikojen alussahan se teki sitä, että kiersi hyppyjä, kun oli epävarma.

Helpointahan se olisi, jos olisi taustalla esim. joku jumi, mutta luulen, että kyse ei ole siitä, ei ainakaan pelkästään. Vaikka kyllä sekin puoli nyt tutkitaan.  Toivottavasti juoksu odotuttais vielä muutaman päivän, että päästäisiin keskiviikon treeneihin. Voisi kuvauttaa videolle Lillin hyppäämistä ja pyytää ohjaajaakin tarkkailemaan Lillin hyppytekniikkaa. Jos se ensi viikon treeneissä hyppää ok, niin korvien välistä löytyy syy tuolle ohittelulle ja varmistelulle. Siihen kai auttaa vain kisaaminen erilaisissa ympäristöissä, mutta en enää tiedä kauanko jaksan lyödä päätä seinään, kun olen tehnyt sitä niin kauan. Pitäiskö vaan alkaa panostamaan Iituun. ja jäähdytellä Lillin kanssa. Siinäpä sitä miettimistä kerrakseen...