Laiskuus iski

Blogin päivittämisessä nimittäin... No eipä koirarintamalla ole juuri tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Lillin juoksua odottelen edelleen ja ihmettelen, että missä kummassa ne viipyy. Vajaa viikko armonaikaa, muuten menee vappukisatkin sivu suun. Pitkäperjantaina olis Vöyrillä kisat ja sinne ajattelin Lillin ilmoittaa, niin ja sinne vappukisoihinkin, jos joku ihme tapahtuisi ja juoksu venyy vielä vapunkin yli....

Tällä hetkellä meillä on treeneissä taukoviikko, enkä ole saanut hinattua itseäni hallille, vaikka oli taannoin lomakin. Huono omatunto, ääh... Lillin viimeiset treenit oli oikein kivat. Ensin meillä oli kisatyyppinen harkka: aika perusrata ykkösten tasoa. Homman nimi oli se, että kun un koira teki virheen, ohjaaja komensi pois radalta. Kummasti tuli jännitystä housun punttiin, kun kisanomaisuus tuli mukaan. Kolme yritystä saatiin, eikä Lillin kanssa päästy rataa kertaakaan loppuun, kun meidät komennettiin ulos. Radalla oli vauhtipätkä, jossa oli suora putki, eikä mitenkään pystynyt ennakoimaan, että olisi koiran edellä putkella, kun piti varmistella, ettei koira hyppää edellistä hyppyä takaisin. Tuo suora putki koituu meidän kohtaloksi joka kerta, koska en ehtinyt Lillin edelle ja putkea seuraavalle hypylle tuli kielto. Mutta oli hauska treeni joka tapauksessa.

Toinen rata oli tiukkaa käännöstä, valssia, pakkovalssia, ansaesteitä. Aikamoinen syherö. Ja Lilli meni sen tosi upeasti. ja minäkin selvisin kunnialla kaikista koukeroista ja yllätin jopa itseni siinä, miten hyvin onnistuin - ja muistin syheröisen radan. varsinkin yhteen pakkovalssi-valssi-kuvioon olin tyytyväinen, koska se vaati ketteriä kinttuja ja selvisin. Juuri tällaiset hetket on niitä, jotka on niitä ilonpilkkuja, yhdessä koiran kanssa tekemisen lisäksi. Kun selviää jostain, mistä oli varma ettei tule selviämään, oli se vaan aika hieno tunne...:)

Olen alkanut palkkaamaan  Lilliä niin, että vieritän palloa heittämisen sijaan. Heittoliike tulee siis maata pitkin. Lilli on ihan eri lailla kuulolla, valssitkin sujuu paremmin, kun se kääntyy tiukemmin, eikä vaan ammu esteen yli meikäläisestä piittaamatta...

Lilli on niin hieno. Viimeksikin se örähteli radalla jatkuvasti. Lillihän ei radalla hauku. Örinä on sen tapa kertoa, että sillä on kivaa. Vielä kun saatais paremmat kisahermot molemmille. No ne ei kai taida tulla kuin kisaamalla, kisaamalla ja kisaamalla...

Lillin juoksua ei vieläkään kuulu vaikka kuinka odotan. Toivottavasti ei veny niin, että menee vappukisatkin sivu suun.  No, päästiin Lillin kanssa sitten vakiotreeneihin. Treenien teemana oli houkutukset. Rata oli alkupäästään hyppy-putki-hyppy-putki (puomin alla)-hyppy-puomi-jne. Ansapaikkoja viritetty oikein kunnolla koko radalle. Lilli selvisi ansakarikoista aika hyvin. Puomille meno oli ensin varovaista ja se kieltäytyi ensiyrittämällä. Seuralla on uusi puomi, joka varmaan tuoksahteli kisojen jäljiltä vähän maneesille ja alla oli vielä putki, ja takana keinuharjoittelua. Kyllä Lilli sen sitten lopuksi suoritti ja seuraavat kerrat meni sen reippaasti, ja valitsi aina puomin kuten pitikin, eikä vieressä ollutta putken suuaukkoa.  Lillin meno oli kokonaisuudessaan hiukan varovaista, ei tavallista vauhti-Lilliä. Menon teki varovaiseksi omatoimiharjoitteena ollut keinu, jota treenikaverit paukutteli vieressä.  Kisoissa ei onneksi kukaan muu ole radalla yhtäaikaa keinua paukuttelemassa, Lilli kun ei siedä keinua missään muodossa.

Seuralla on myös uusi keinu, jonka saa laskettua ihan alas ja olin heti toiveikas, että jospa siitä saataisiin Lillille apu keinuoppiin. Ensin laskettiinkin kainu noin 20 sentin korkeudelle, sitten se tuettiin maxipöytään niin, että se ei pääse liikkumaan lainkaan. Tämän version Lilli suoritti oikein vauhdikkaasti muutaman kerran. Sillä ei ollut mitään hätää, kun mikään osa keinussa ei liikkunut. Sitten kokeiltiin keinua niin, että alla oli minipöytä ja tyyny vaimentimena. Keinun liike oli vielä tosi pieni, mutta jo se oli Lillille liikaa. Jouduin maanittelemaan. Huokaus.... Kunpa tulisi kesä ja voitais taas omalla takapihalla treenailla omalla keinulla. Toivottavasti se ei ole talven aikana lahonnut käyttökelvottomaksi lumen alla. Sitä ei ole nimittäin puunsuoja-aineilla pahemmin käsitelty.

Iitun kanssa jatkuu sama meno: liian hidas kartturi nopealle ja kärsimättömälle koiralle. Meidän menoa haittaa se, että Iitu juoksee kanssani kilpaa ja kääntyy aina eteeni haukkumaan. Vaistomaisesti tulee varottua etten tallo sitä ja se kyllä vaikuttaa sekä etenemiseen että ohjaukseen.  Kun jostain sais sprintterin jalat... :) Muutenkin vasemman jalan akillesjänne ei meinaa millään parantua. Vaatisi sen totaalilevon, mutta kun ei tahdo malttaa... No, kun Lillin juoksu alkaa, ei tarvitse treenata kuin yhden koiran kanssa ja jalkakin saa vähän levätä.

Loppuun pari talvista kuvaa. Nyt on ollut ihania aurinkoisia päiviä. On kyllä kelvannut lenkkeillä ja kameraa ulkoiluttaa :)