Meinasin tähän alkuun kirjoittaa perusteellisen selonteon Lillin agilitytreeneistä keskiviikolta, mutta enhän mä oikein enää muista mitä tehtiin. Vauhdikas radanpätkä meillä kuitenkin oli ja lopussa oikein mielenkiintoinen kohta: kaksi suoraa putkea peräkkäin ja niiden jälkeen takaakiertohyppy. Lisäksi ohjaajan oli melkein pakko ohjata niin, että puomi jää putkien ja ohjaajan väliin, koska puomin kiertäminen olisi tiennyt lisämatkaa ja sitten ainakin olisi jäänyt koiran taakse. Olin ihan varma, että Lilli ei mene jälkimmäiseen putkeen, kun olen puomin takana, mutta niinpäs vain meni. Ja takaakiertohypyllä olin jo jäljessä, mutta komennolla kierrä kierrä, niin vain koira kiersi esteen taakse, vaikka olin kaukana enkä millään ehtinyt näyttämään koiralle kuinka päin hyppy mennään. Lilli yllätti tässäkin. Koira osaa näemmä enemmän kuin ohjaaja olettaa :) Keinu olisi ollut radan lopussa, mutta sitä Lilli ei suostunut menemään, enkä halunnut pakottaa. Mutta muuten jäi treeneistä oikein hyvä maku.
Eilen oli sitten vuorossa KV-näyttely täällä Seinäjoella. Iitu olikin oikein biksu-Iitu. Karvanlähtö alkoi heti kun sain näyttelymaksun maksettua. Kaikki pohjavilla on irronnut ja loput lähtikin sitten ennen kehäesiintymistä harjatessa. Aattelin kuitenkin osallistua, kun maksettu on. Ja täytyy tunnustaa että, kyllä se kotona näytti ruusunpunaisten lasien läpi kohtuukarvaiselta, kun vertailukappale Lilli on vielä paljon surkeamman näköinen. Areenassa karvaisempien kaverien rinnalla Iitu näytti surkealta, mutta kun kerran paikalla oltiin, niin niillä mentiin, mitä jäljellä oli.
Tuomarin kaverina oli kaksi harjoittelijaa ja pöydällä piti seistä tosi kauan. Ajattelin jo, että Iitu ei malta olla niin kauaa paikoillaan, mutta malttoihan se. Liikkeetkin meni ihan ok. Pelkäsin pöydän jälkeisiä yksilöliikkeitä, koska niissä Iitu tahtoo ottaa parit pomput. Nyt meni ees taas nätisti, ympyrässä vähän levottomasti. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin Iitun esiintymiseen tyytyväinen, niin paljon muutakin on nähty. Iitu sai H:n eli hyvän, arvostelussa maininta että turkki on jäänyt kotiin. No niinhän se olikin :) Mutta eipä tuomari tuntunut Iitussa tykkäävän yhtään mistään. Arvostelussa ei taida olla muuta positiivista kuin pää, kaunis turkin väri ja iloinen luonne. Hmmm, mihin on kadonnut se laadukas kokonaisuus, joka Iitu oli vielä junnuluokassa. No, odotellaan karvan kasvua ja katsotaan mitä Iitusta ollaan mieltä ensi keväänä. Kyllä me ainakin joissakin näyttelyissä aiotaan käydä ensi vuonna. Iitun arvostelu löytyy näyttelyarvostelut-välilehden alta, jos kiinnostaa.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Päästiinpä Iitunkin kanssa treenaamaan
Mulla on huono omatunto, kun en oo pitkään aikaan ehtinyt käydä Iitun kanssa hallilla treenaamassa. Aamulla päätin ryhdistäytyä ja piipahdettiin hallilla. Nyt kun Iitu ei oo ryhmässä, taidetaan vaan taantua. Mä en tee tarpeeksi haastavia ratoja. Toisaalta meidän ongelma nro 1 on edelleen se, että Iitu ei irtoa pätkääkään, räksyttää mun jaloissa. Siksi oon toistaiseksi noudattanut erään jääkiekkovalmentajan slogania "keep it simple"... :) Iitu irtoaa kyllä erinomaisen hyvin, jos lopussa on namikuppi odottamassa. Mutta jos sitä kuppia ei ole, niin irtoamisesta ja esteiden hakemisesta ei oo tietoakaan. Huoh... paitti putkeen ja kepeille. Hyvä, että irtoaa edes niille. Neidin äänenkäyttö on sitä luokkaa, että sain karjua komentoni, kirjaimellisesti. Kuului varmaan Jalasjärventielle asti, kun mä karjuin putkeen ja kepikepi... :)
Keppejä ollaan treenattu verkkojen kanssa ja niitä on otettu joka kerta, kun hallilla käydään. Verkkojen kanssa Iitu kepittää hienosti. Vaikka kärrynpyöriä tekisin, se pujottelee. Otin kokeeksi kaksi keskimmäistä verkkoa pois. Edelleen kepitti hienosti. Poistin vielä yhden lisää ja se oli jo liikaa. Iitu pomppas kepeiltä pois. Kepit kyllä sujuu ilman verkkoa, jos juoksen vierellä oikealla puolella. Kaikissa muissa variaatioissa ei sitten sujukaan. Jatkamme siis verkkojen kanssa toistaiseksi.
Yksittäisistä esteistä kokeiltiin rengasta, jonka Iitu näyttää unohtaneen. Jos menin vastaanottamaan, se hyppäsi läpi. Muuten yritti alta ja sivusta. Keinun kanssa ei ole ongelmia. Hidastuskäsky toimii, eikä Iitulla ole mitään pelkoa keinua kohtaan. Onneksi. Riittää, että Lillin kanssa ei keinu suju.
Ens lauantaina on sitten vuorossa Seinäjoen näyttely. Iitu ei vain valitettavasti ole parhaassa mahdollisessa turkissaan. Pohjavilla alkaa olla aika lailla irti. Onneksi Iitulla sentään on muhkea turkki, mistä on varaa vähän pudottaakin, mutta viikko on aika pitkä aika odottaa. Lillikin oli viikossa ihan naku, sitten kun karva rupes lähtemään. Katotaan nyt, kuinka bikini-lady kehässä loppujen lopuksi esiintyy...
Keppejä ollaan treenattu verkkojen kanssa ja niitä on otettu joka kerta, kun hallilla käydään. Verkkojen kanssa Iitu kepittää hienosti. Vaikka kärrynpyöriä tekisin, se pujottelee. Otin kokeeksi kaksi keskimmäistä verkkoa pois. Edelleen kepitti hienosti. Poistin vielä yhden lisää ja se oli jo liikaa. Iitu pomppas kepeiltä pois. Kepit kyllä sujuu ilman verkkoa, jos juoksen vierellä oikealla puolella. Kaikissa muissa variaatioissa ei sitten sujukaan. Jatkamme siis verkkojen kanssa toistaiseksi.
Yksittäisistä esteistä kokeiltiin rengasta, jonka Iitu näyttää unohtaneen. Jos menin vastaanottamaan, se hyppäsi läpi. Muuten yritti alta ja sivusta. Keinun kanssa ei ole ongelmia. Hidastuskäsky toimii, eikä Iitulla ole mitään pelkoa keinua kohtaan. Onneksi. Riittää, että Lillin kanssa ei keinu suju.
Ens lauantaina on sitten vuorossa Seinäjoen näyttely. Iitu ei vain valitettavasti ole parhaassa mahdollisessa turkissaan. Pohjavilla alkaa olla aika lailla irti. Onneksi Iitulla sentään on muhkea turkki, mistä on varaa vähän pudottaakin, mutta viikko on aika pitkä aika odottaa. Lillikin oli viikossa ihan naku, sitten kun karva rupes lähtemään. Katotaan nyt, kuinka bikini-lady kehässä loppujen lopuksi esiintyy...
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Laiskiainen
Ei jaksa, ei huvita... kirjoittaa siis. Täytyy kyllä sanoa, ettei oo paljon kirjoitettavaakaan. Lillin kanssa oli yhdet penkin alle menneet treenit. Joku kuvittelee olevansa helikopteri ja jälki on sen mukaista, koira väärillä esteillä. Koskahan sitä oppis pitämään kädet alhaalla ja selän suorana. Ei kai koskaan. Taas kerran tulee siihen lopputulemaan, että kun jonkun harrastuksen aloittaa vanhana pieruna, niin ei sitä ikinä opi. Mutta revin ilon irti siitä, että Lillillä oli hauskaa. Se jopa innostui haukkumaan mulle radalla ja sitähän se ei ole oikeastaan koskaan tehnyt. Ja sen pystyi jättämään starttiin kahden hypyn päähän, eikä se kiertänyt aloitushyppyä. Taitaa Lillilläkin olla vapautunut olo, kun ei (toivon mukaan) kolota mistään hypätessä. Perjantaina sillä on toistaiseksi viimeinen treenikerta vesijuoksumatolla. Lilli varmaan huokaisee helpotuksesta, kun pääsee eroon siitä puuhasta. Vesiallasjuoksu ei taatusti ole Lillin lempipuuhaa.... :D
Ilmoitin Iitun Seinäjoen näyttelyyn, joka on 29.10. Kyllä siltä hiljalleen irtosi karvaa jo ennen ilmoittamista, mutta nyt tuntuu siltä, että joka kerta kun menen olkkariin, löytyy sen tummalta matolta valkoisia karvatuppoja. Reilu kolme viikkoa taitaa olla turhan kaukana ja kun tuo koira pitäis vielä pestäkin. Ääääh..... Mutta mä peukutan, ettei nuo karvat ihan hirveellä vauhdilla tippuisi, että päästäis sinne näyttelyyn asti ja olis edes vähän karvoja jäljellä. Sunnuntaina olis aikomus osallistua mätsäriin ihan treenimielessä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)