Kuvapläjäys

Laitetaas Iitu ja Lilli Linssiluteista tänne kunnon kuvapläjäys. Kaikissa Iitun kuvissa kuvaajana Taija Linna. Kiitos Taijalle ihanista kuvista. Kuvat on otettu viikko sitten, jolloin Iitu oli peräti 11 viikkoa vanha :)
Lillin kuvat ovat sitten omia tuotoksia viime kesältä.

Pendelöintiä

Tänä aamuna käytiin koirien kanssa rokotuksilla. Lilli on vieraillut ko. paikassa jo useasti ja löikin vastaanottohuoneen ovella jarrut päälle. Pöydällä olo sujui siltäkin ihan rauhallisesti, vaikka se ei siitä tykkääkään. Iitu ei pöydällä oloa jännittänyt tippaakaan. Tuskin edes huomasi olevansa pöydällä. Sen verran tiheästi kylvin makkaraa suuhun…

Päivällä tehtiin koirien kanssa lenkki järven penkalla. Onneksi oli vähän lenkkeilijöitä liikenteessä, joten Iituakin sai pitää aika paljon irti. Aika mukavasti se tottelee tänne-kutsua. Itse asiassa se pyörii niin paljon jaloissa, että valokuvaaminen on välillä hankalaa... Osan matkasta Iitu sai olla oikeasti-vapaana ja osan liinassa. Jotakin varmistusta tykkään pitää niin kauan, kunnes sillä on hiukan enemmän järkeä päässään...

Iitun kanssa käväistiin illalla kaupungilla. Ensin käväistiin Mustissa ja Mirrissä, mikä oli jo tuttu paikka. Sen jälkeen käppäiltiin viereiselle rautatieasemalle. Automaattiovet olivat nytkin hiukan jännittävät, mutta läpi mentiin reippaammin kuin viimeksi. Asemalaiturilla odotettiin sitten Helsingistä tulevaa Pendolinoa ja saatiin istuakin hyvä tovi, kun juna oli myöhässä. Ihmisiä ei ollut niin paljoa kuin odotin, ja olivat aika tylsiäkin. Juuri ketään ei kiinnostanut pieni koiranpentu, vaikka toinen teki itseään niin tykö. Koska juna oli myöhässä, saatiin kuulla aika monet kuulutukset. Ensimmäinen kuulutus oli vähän pelottava, mutta seuraavista ei enää piitattu. Onneksi otin Iitun syliin hyvissä ajoin ennen junan saapumista. Pendolino sai nimittäin aikaan aikamoisen tärinän ja jyrinän, mikä oli Iitusta pelottavaa. Junan lähdettyä paikalle ilmaantui paikallinen puliveivari, jota vasten Iitu innoissaan hyppeli. Heppu julisti, että hän niin rakastaa lassien poikasia. Minä totesin vain, että niinpä… Tuumasin Iitulle autossa, että vastaisuudessa voisit sitten vähän katsoa, ketä vasten pompit :)

Kivat fiilikset

Meillä oli taasen agiharkat tänään. Lillin juoksu ei vielä onneksi alkanut, että päästiin mukaan. Hyvä näin, koska meillä oli kivaa. Mukana oli Lillille hankalahkoja esteitä kuten pituus ja pussi. Mikään ei aiheuttanut ongelmia, vaan Lilli oli baanalla innokkaana ja vautsi miten ilmavia oli hypyt tänään. Riman ja koiran väliin jäi varmaan kolkyt senttiä. Ehkä mun ohjaus nyt ei teknisesti mennyt kaikissa kohdissa ihan ookoosti, mutten viitsinyt ruveta sitä hinkkaamaan, koska koiralla oli niin hauskaa. Piirrän radan vihkoon ja muutaman ohjaajan vinkin ja kokeillaan hinkata sitten kahdestaan. Lillillä oli vauhti päällä ja se todellakin meni jopa pussin ilman mitään ongelmia. Aiemmin talvella pussi ahdisti sitä valtavasti, mutta nyt ei ollut mitään merkkiäkään samanlaisesta. Päin vastoin, Lilli tuntuu saaneen Iitun läsnäolosta virtaa. Ryhmäkaveri sanoi, ja niin oon itsekin ajatellut, että Lilli on innoissaan kun saa tehdä mun kanssa kahdestaan jotakin kivaa ja ipana jätetään boxiin itkemään. Eli mustasukkaisuus olisi innostava ja rohkaiseva asia. Jotakin vaikutusta Iitulla kuitenkin on, koska Lilli on ollut täysin eri koira sen jälkeen, kun Iitu on ollut harkoissa mukana. Eli Iitu saa roikkua mukana jatkossakin, jos sillä on tällainen vaikutus :)

Tähän asti Lilli on ulkona pääasiassa halunnut haistella omiaan ja ärähtänyt Iitulle, jos tämä on suvainnut tulla häiritsemään Lillin rauhaa. Eilisestä alkaen Lilli on kuitenkin alkanut leikkimään ulkonakin Iitun kanssa, joten ystävyys sen kun syvenee. Sisällähän nuo ovatkin jo kuin paita ja peppu.

tytöillä vauhti päällä

Iitu söpöstelee

Liikenteessä

Viime päivät on menneet kiivaasti töissä ja on tuntunut, ettei koirille ole ollut viikkoon kunnolla aikaa. Ja sitten, kun olisi ollut aikaa, säät on olleet mitä on olleet. Tänään lenkitin koirat erikseen. Ensin tein Lillin kanssa oman lenkin järven penkalla ja sen jälkeen lähdettiin Iitun kanssa ihmettelemään liikennettä neljän ruuhkaan tuohon ohikulkutielle. Samalla harkattiin luoksetuloa. Iitulla on hassu (ja hassu...) tapa, kun sitä kutsuu luokse. Se nimittäin katsoo ensin, että lähteekö Lilli ja jos ei lähde, ei tuu Iitukaan. Lillihän ei tietystikään tule, kun sitä ei kutsuta. Mutta jos kutsun Lilliä, tulee myös Iitu. Sikäli kätevää, että yhdellä kutsulla tulee kumpikin, mutta Iitun on toki opittava, että kutsu voi koskea vain myös häntä. Siispä otettiin treenausta makkara- ja lelupalkalla pururadan vieressä Iitulla liina perässään. Häiriöksi osui paikalle myös naapurin tipsu ja siitä huolimatta Iitu oli kuulolla ihan kivasti. Musta rupeaa tuntumaan, että Iitu luulee sanan makkara tarkoittavan luoksekutsua,koska olen muutaman kerran erehtynyt käyttämään tuplakäskyä tänne-makkaraa. Nyt se tulee pelkällä makkara-sanallakin... =)

Luoksetulotreenien jälkeen mentiin maantielle ihmettelemään neljän ruuhkaa. Ohi mennä jyristeli rekkoja kolmekin peräkkäin, eikä tuo korviaan lotkauttanut, mutusteli vain makkaraa. Eikä nuo autot herätä paimennusvaistoakaan millään tavalla.

Autoilusta Iitu ei ole ollut moksiskaan, paitsi nyt muutaman kerran se on kuolannut reilusti ja viimeksi se oli oksentanut, vaikka ruokailusta oli jo pidempi aika. Toivottavasti tämä on vain ohimenevä juttu. Tähän asti kaikki on autossa mennyt niin hyvin, että toivois niin jatkuvankin.

Tänään muuten nähtiin sellainen ihme, että Iitu pakitti vieraan ihmisen tavatessaan. Tähän asti se on häntä heiluen mennyt moikkaamaan jok'ikistä näkemäänsä ihmistä. Kyseessä oli naapurin täti, ei mielestäni mitenkään pelottavan tuntuinen millään lailla. Vähän ihmettelin, mikä ko. ihmisessä Iitua jännitti. Olisko ollut valtaisa ostoskori, jonka täti laski maahan Iitua moikatakseen. Senpä tietäis, mitä pienen mielessä liikkuu.

Pari päivää on vielä töitä ja sitten neljä vapaata. Jee... Perjantaina koirat pääsee eläinlääkärille rokotuksille, Iitu ekoille sellaisille. Lauantaina aion lähteä katsomaan Vaasan koiranäyttelyä. Toivottavasti säät suosii viikonloppuna, että saisi koirien kanssa ulkoilla kunnolla ja pääsisi muutenkin pihatöiihn.

Lauantaihepulit

Lauantai-illan viihdettä a'la Lilli & Iitu. Saivat varsinaiset hepulit, josta sain vain loppuosan videolle ja sekin hiukka huonolaatuinen. Mutta linkki videoon on täällä.

Puutarhahommia

En meinannut silmiäni uskoa, kun aamulla katsoin ulos ja yön aikana oli satanut lunta. Minä kun niin odottelen kevättä ja kesää. Koirat oli kyllä innoissaan. Molemmat kulkivat nenä maassa ja työntelivät lunta kuonollaan. Lilli ei tiennyt kuinka päin olisi ollut, kun hokasi, että sen lempparivuodenaika oli palannut takaisin.

Iitu on siirtynyt kodin kunnostuksesta puutarhatöihin. Juu, viisas koira tietää, että keväisin puuhaillaan ulkona. Sen puutarhahommat keskittyy vaan hiukan väärään paikkaan, meikäläisen ainoaan kukkapenkkiin nääs. Viis minuuttia takapihalla ja tuloksena kaksi ammottavaa monttua penkissä. Syyllinen oli helppo löytää. Kummalla olikaan nenä ja tassut mullassa... Juu, juniorillahan ne. Tosin ei Lillilläkään täysin puhtaat jauhot ole pussissa. Se kunnostautuu puolestaan nurmikon kaivuussa. Tämä kevät on niin ihanaa aikaa, kun lumen alta paljastuu uusia tuoksuja haisteltavaksi.

Pitää kai lähteä koirien kanssa lenkille tuonne hyytävään tuuleen. Koko päivän oon yrittäny ottaa itteäni niskasta kiinni, mutta nyt on kai pakko. Oon ajatellut Lillin kanssa koittaa treenata vaikka tokoa vaihteeksi. Pian meillä jää agiharkatkin väliin muutamaksi viikoksi juoksujen takia, niin vois puuhailla vähän muutakin, jos meikäläinenkin koittais vähän innostua tokoilusta.

Agiharkoissa porukalla

Oltiin tänään pimatsujen kanssa agiharkoissa. Teemana oli kepit. Mentiin Lillin kanssa vähän oma variaatio, kun en halunnut stressata sitä liikaa. Ensin kepit + putki ja toiseksi mentiin hypyltä 90 asteen kulmassa kepeille, putki, uudelleen kepit ja hyppy. Lilli oli reippaalla päällä. Se pärjäs pienemmällä käsiohjauksella kepeillä ja osasi hypyn jälkeen hakea hyvin keppien aloitusta, kun vain meikäläinen ei sörkkis mihin sattuis kädellään. Mut, pääasia oli se, että Lillillä oli kivaa ja se piti muhun kontaktia, eikä haahuillut muualle. Tauko on tehnyt sille hyvää. Ja kohta on pakkotaukoa edessä lisää, kun sen juoksut alkavat lähiaikoina. Siihen malliin jo merkkailee, että alkavat varmaan päivänä minä hyvänsä.

Sitten tää toinen pikkupimu oli hallilla mukana, reippaana kuten aina. Ei sitä paljon haukut ym. meteli stressanneet, vaan meinas boksiinsa välillä jo nukahtaakin. Jackrusseliin se teki tuttavuutta ja vähän olisi leikittänytkin. Kotimatkalla uni maistui ja ajattelin, että nyt on väsynyt pikkutyttö kotona. Mitä vielä, olkkarissa koirat vetää peräkanaa rallia matot rullalla. Että se siitä väsystä. Mutta kivat harkat oli, molemmat koirat tosi reippaina.

Pääsiäisen jälkimainingeissa

Ihanaa, kun aurinko on taas vaihteeksi tullut esiin. Heti omakin mieli piristyi potenssiin sata. Pyhät meni osin töissä, osin vapaalla. Eilen en jaksanutkaan lähteä koirien kanssa mätsäriä katsomaan, kun sää oli niin surkea. Harmi, koiria oli kuulemma ollut paikalla paljon.

Pääsiäispäivänä osallistuttiin shelttilenkille. Mukana oli vajaat 20 shelttiä omistajineen. Lenkkipolku oli niin rapainen, että Iitu sai lenkkeillä pääasiassa sylissä. Tuo olis muuten uponnut kaulaansa myöten rapakkoon. Lillikin oli reipas eikä sitä ahistanut koirien paljous. Ei se innostunut kenenkään kanssa leikkimään, mutta oli joukossa oma itsensä kuitenkin ja nautti kun sai juosta metsässä vapaana. Iitukin oli reipas itsensä eikä hämmentynyt koiralaumasta laisinkaan. Makkarat laavulla jäi paistamatta. Kas, kun kellään ei ollut tulentekovärkkejä mukana. Paistettiin makkarat lähtöpaikalla grillissä, että käyhän se näinkin.

Illalla yritettiin ystävän kanssa ottaa Iitusta poseerauskuvaa. Tulos oli vielä huonompi kuin yksinyrittäessäni. Digikameran kortilla oli vajaat sata kuvaa, joissa Iitu istui tai makas vaan ei seissyt¨, siis ainakaan kunnolla =D.

kuvausyritys nro 75 tai jotain...

Noiden koirien luonteella on eroa kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä Lilli on hiukan varautunut, varovainen ja tosi älykäs, niin Iitu on rohkea ja reipas, mutta häslääjä. Tulevat kuukaudet näyttävät, mitä tuosta kaahaajasta oikein tulee. Äsken oltiin Iitun kanssa kaupungin keskustassa kävelyllä ja kyllä se ainakin sanan makkara tunnistaa satavarmasti :) Niin, ja nyt se on oppinut haukkumaan. Lillin kanssa touhottaessaan se on löytänyt oman äänensä ja nauttii siitä, eikä oo mikään pieni ääni...

tytöt painin pyörteissä

"on niin hikikin..."

Lilli katsoo tv:stä agilitya ja Iitu tuumaa, että mitä ihmettä...

Iitu 10 viikkoa

Mun pitäisi siivota, vaan ei yhtään huvita. Paljon kivempaa on istahtaa tähän koneelle ja blogata vähän. Iitulla tuli 10 viikkoa mittariin. Nopsaa on aika mennyt. Kasvun merkkejä näkyy: jalkoihin on tullut jo korkeutta. Kauaa ei mene, kun se on yhtä jalkaa ja alkaa pentumainen pyöreys häviämään. Eli ystävät ja tuttavat, jotka haluatte nähdä livenä pennunpyöreän Iitun, alkaa olla kiire...

Yritin ottaa poseerauskuvaa makkaran ja viivelaukaisimen avulla. Noo, tulos ei ollut kaksinen. Täytyy yrittää paremmalla onnella avustajan kera. Yksi kuva kuitenkin onnistui aika hyvin ja se on tässä:


Projekti sisäsiisteys tarpoo paikallaan ja sitä vaikeuttaa hupeneva lumi. Iitu etsii viimeisiä lumikasoja, johon se voi lirauttaa. Sillä on selvästi hätä, mutta kun sen päästää takapihalle, siellä on selvästi paljon mukavampia juttuja kun tarpeiden teko. Eilenkin toistui sama kuvio kertaa monta monituista. Iitu piippasi ja suunnisti kohti lehteä. Päästin ulos: vekara juoksee ympäri takapihaa, haistelee, järsii aronian oksia jne., muttei pissaa. Päästän sisälle ja taas suunta kohti lehteä. Eikun takaisin ulos ja taas juoksennellaan jne. Tää toistui eilen varmaan viis tai kuus kertaa peräkkäin. Lopuksi laitoin pimatsun hihnaan ja vein hihnassa takapihalle ja sitten pissat tuli. Ja sama kuvio tais toistua isommankin asian kanssa. Aikaa meni yhteensä toista tuntia. Kuulostaa hölmöläisen puuhalta, mutta päätin että periksi ei anneta :). Tuo piha on niin rasittava, kun se aivan lilluu vedestä. Kuivais nyt äkkiä, että pääsis haravoimaan, eikä se olisi niin kuin upottava suo, kun sinne koirien kanssa menee. Muutenkin on niin rapaista joka paikassa, paitsi tuossa järven penkalla. Mutta sen on äkänneet moni muukin eli trafiikki on melkoinen.

Eilen oltiin koirien kanssa siinä järven penkalla, molemmat irti. Iitulla oli perässään viiden metrin liina. Yhtäkkiä huomaan mönkijän lähestyvän hurjaa vauhtia. Saan Iitun kaapattua syliin, mutta Lilli ei meinannut tulla luo. Se huomas varmaan hätääntyneen käytökseni, eikä siksi tullut. Sain siepattua sitä pannasta kiinni, mutta panta luiskahtikin kaulasta pois ja Lilli oli edelleen vapaana. Mönkijä ei näyttänyt yhtään siltä, että hidastais vauhtia ja oli jo parin-kolmenkymmenen metrin päässä. Karjaisin Lillille tänne, jota se sitten uskoi ja sain sen kaapattua syliin. Eipä tuo mönkijä muuten olisi tykytyksiä aiheuttanut, mutta Lilli olisi todennäköisesti paimentanut sitä ja hypännyt sen eteen, jos olisi irti ollut. Tuolla penkalla sais pää pyöriä koko ajan kuin pöllöllä, että näkisi ajoissa lähestyvät pyöräilijät, mopot ym. Eli pitäisi siis löytää rauhallisempi lenkkeilypaikka...

Edit. Piti vielä käydä lisäämässä unohtamani Iitun kriittiset mitat tänään eli:
korkeus noin 22-23 senttiä ja paino 2,6 kiloa eli aika lailla korkeuden kanssa menee samassa kuin Lilli pentuna.

Odottelen tässä sitä luvattua aurinkoa, jotta pääsisi koirien kanssa lenkille. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

Läpimurto on tapahtunut

Jes, vihdoinkin koirat on ruvennut kaveeraamaan. Toissa iltana se tapahtui. Tuntui, että Iitu rupes ymmärtämään Lillin outoja eleitä ja uskalsi vastata tämän leikkikutsuun. Ja nyt ne hilluu melkein koko ajan. Nytkin kuuluu painimisen ääntä tuolta olkkarista. Ensin Iitu vetää rallia kevythäkistä nojatuolin alle Lilli perässään. Sitten Lilli rallaa häkistä nojatuolien taakse Iitu perässään. Päivällä ne oli sulloutuneet molemmat tuonne kevythäkkiin ja paini siellä. Toi on tosi hauskan näköistä puuhaa: Lilli makaa selällään ja Iitu loikkii sen yli. Eipä tuossa mennytkään kuin melkein kolme viikkoa ennen kuin alkoivat kunnolla leikkimään. Ehdin jo ajatella, että sulattaako Lilli koskaan tuota pienempää.

Eilen Iitu sai liimat korviinsa. On liimat edelleen paikoillaan, vaikka meno on tänään ollut aika hurjaa. Iitu tapasi kolme shelttiä, vesikoiran ja bortsun. Eipä tuo tytteli vierastanut ketään eikä ollut millänsäkään. Meno oli ihan yhtä päätöntä kuin kotonakin. Olikin sitten väsynyt koira loppuillan. Kiitos vaan Miira liimausavusta. Piipahdetaan toistekin...

Pääsiäinen menee osin töiden merkeissä, osin vapaalla. Lauantaina voitaisiin mennä koirien kanssa ihmettelemään pääsiäiskokkoa ja sunnuntaina on tiedossa shelttilenkki. Maanantaina näyttää Cittarin pihassa olevan match show. Sinne vois mennä menoa ihmettelemään. Harmi, kun olen töissä, mutta toivottavasti siellä tapahtuu vielä kahden jälkeenkin.

Ensin vähän kitamiekkailua...

... ja sitten pannaan painiksi

Helpotuksen huokaus

Tänään soitin töistä Kennelliittoon kysyäkseni Lillin selkämuutos-maininnasta lonkkalausunnossa. Ensin eläinlääkäriä ei saatu langan päähän, mutta välittivät soittopyynnön ja ystävällinen eläinlääkäri-täti soitti minulle iltapäivällä. Kyseinen selkämuutos on nikaman välimuoto, joka on yleinen, synnynnäinen "valuvika", jossa yksi nikama on liikaa tai liian vähän. Vika voi aiheuttaa ongelmia ja toispuoleista nivelrikkoa, varsinkin jos selkä on vino. Lillin selkä on onneksi suora, joten hänen mukaansa ei ole mitään, mikä aiheuttaisi aihetta jatkotoimenpiteisiin. Lihashuollosta on kuitenkin hyvä huolehtia. Vika voi ilmeisesti iän myötä vetää koiran selkää hieman kieroon, jolloin lihashuollon merkitys kasvaa. Mutta, anyway, oli helpottavaa kuulla, että vika ei ollut vakava. Ehdin taas jo kuvittelemaan vaikka mitä.

Koirat on pärjänneet hyvin työpäivän ajan. Tosin puolilta päivin on käynyt "hoitotäti" eli yksinoloa ei ole tullut kuin nelisen tuntia. Venytteleviä, vastaheränneen näköisiä koiria on vastaan tullut, kun olen tullut töistä kotiin. Iitun sisäsiisteystreenit polkee vähän paikallaan. Ulkona on niin märkää, etten malta odotuttaa sitä pihalla niin kauan kuin olisi tarve. Saa pieni vielä virtsiitin kylmässä, märässä istuessaan. Varsinkin pissaa Iitu panttaa. Äskenkin meillä oli puolentoistatunnin sessio. Koira meinasi päästää lehdelle ja laitoin sen ulos. Tämä toistui monen monta kertaa tuloksetta. Lopuksi luovutin ja Iituhan se paineli suoraa päätä lehdelle. Uskon kuitenkin, että tuo pissa-asiakin mene pikkuhiljaa jakeluun...

Arkiset kuviot

Niin se arki sitten alkoi ja loma loppui. Olishan tuota lomaa vielä viettänyt. Onneksi jo kuukauden kuluttua on pieni loman pätkä ennen varsinaista kesälomaa. Koirat on ottaneet töihin menoni ihan rennosti. Lilli on ollut sen näköinen, että jätätkö todellakin minut tänne kahden TUOn kanssa. Ei se kuitenkaan ole protestoinut lähtöäni. Kotiin tullessani Lilli on iloinnut entiseen tyyliinsä ja Iitu on ollut aika välinpitämätön. Eli ei onneksi mitään suurta dramatiikkaa kummaltakaan.

Kennelliitosta tuli kirjalliset vastaukset Lillin kuvista. Odotin, että niistä olisi lausuttu enemmän kuin pelkät kirjaimet, ei kuitenkaan ollut. Mutta, lisätiedot-sarakkeessaa luki sana: selkämuutos. Siis, mikä hemmetin selkämuutos, onko kyseessä kenties jotakin vakavaa??!! Paperissa ei lukenut mitään muuta, mikä olisi antanut asiasta lisävalaistusta. Yritin soittaa Kennelliittoon, jos saisin yhteyden kuvat lausuneeseen eläinlääkäriin, mutta eihän siellä enää neljän maissa vastattu. Täytyy yrittää huomenna uudelleen, jos saisi selvyyttä asiaan. Pitäisikö tuo selkä kuvata erikseen ja onko siellä kenties sellaista vikaa, mikä estää esim. agilityn. Eipä tuo näytä selkäänsä kyllä mitenkään aristavan. Lenkillä pomppii järvenpenkkaa ylös alas niin kuin ennenkin. Harmituksen harmitus. Täytyy vaan toivoa, että asiaan tulee selvyys, eikä kyseessä olisi mitään vakavampaa.

Onnea Lilli 3 v.

Lilli täyttää tänään kolme vuotta. Aika on mennyt tosi nopeasti. Vastahan se oli pieni pentu ja nyt jo iso neiti. Iltapäivällä on sille synttärikakkua tiedossa. Täytyy antaa herkkua vain varovasti, ettei päivänsankarin maha mene sekaisin.

Kennelliitosta tuli Lillin lonkka- ja kyynärävastaukset. Kyynärät olivat 0/0, mutta lonkat tuli takaisin C/B, kun ne lähtivät B/A:na. Eihän tuo C-tulos automaattisesti sairasta koiraa tarkoita, mutta en voi kieltää, etteikö hiukan harmittaisi. Olen kova murehtimaan asioita etukäteen ja kuvittelemaan huonojakin asioita tapahtuvaksi. Hyvä kuitenkin, kun tuli kuvattua. Nytpä tietää, ettei ainakaan turhan takia päästä Lilliä lihomaan ja pitää hyvää huolta sen lihaskunnosta.

Synttärisankari

Pihasiisti

Se on termi, jolla voisi kuvailla Iitun tämän hetken siisteystasoa. Pihalla ollessaan se oikein panttaa ja sisälle päästyään juoksee salamannopeasti lehdelle. En ole tuosta asiasta ottanut stressiä, kyllä se sisäsiisteys sieltä tulee. Ilmatkin lämpenee koko ajan ja voidaan odotella sitä pissaa ulkona kauemmin. Saan takapihan aitauksenkin nyt pentuvarmaksi, joten voin päästää Iitun sinne rauhassa jaloittelemaan ilman, että pitäisi heti olla vetämässä vaatteita päälle ja vahtia. Pitäisi varmaan mennä haravan kanssa heilumaan ja noukkimaan pois jäniksenpapanat, mädäntyneet aronianmarjat ym. Iitua houkuttelevat roskat. Naapurit varmaan ihmettelevät touhuani, kun painan takapihalle haravan kanssa: keskellä takapihaa on metrin korkuinen lumikasa ja reunoilla 20 senttiä leveä lumeton alue. Sitä oon miettinyt, että miten tuolla aitauksessa voi olla jäniksenpapanoita. Ovatko jänikset tosiaan nähneet vaivaa ja hypänneet aidan yli, ihmettelen ma :)

Ollaan koirien kanssa kyläilty tänään ja ajeltu taas vähän pidemmälle. Iitu piippaili pari minuuttia ja nukkui loppumatkan boxissaan. Sillä on kyllä todella rento ote tuohon autoiluun. Se ei turhia hötkyile. Onneksi näin...

Loma lähenee loppuaan ja sunnuntaina pitää töihin. Olishan tuota lomaa vielä jatkanut, jotenkin surettaa jättää nuo työpäivän ajaksi kahdestaan. Äiti on onneksi luvannut ensi viikolla käydä koiria katsomassa päivällä. Pääsiäisen jälkeen saavatkin sitten pärjätä kahdeksan tuntia. Olen loman aikana jättänyt niitä päivittäin kahdestaan yli kahdenkin tunnin ajaksi ja hyvin ovat onneksi pärjänneet. Nukkumasta ovat tulleet, kun olen kotiin palannut. Onneksi näin, on helpompi jättää koirat kotiin, kun ei ole eroahdistuksesta merkkejä.

Iitu ja "isosisko" Lilli poseeraavat