Tokotreeni kokeenomaisesti

Tokon alo/avokurssi loppui eilen varsin ristiriitaisissa merkeissä. Iitu on kyllä kokonaisuutena kehittynyt aimo harppauksin kurssin aikana, mutta eilisen perusteella jossain tuntuu tulleen jopa takapakkia. Viimeisen kerran kunniaksi tehtiin alokasluokan liikkeet kokeenomaisesti, Se oli tosi hyvä; sai konkreettisen kuvan tämänhetkisestä taitotasosta.

Luoksepäästävyys meni huipusti. Tein sen kokeenomaisesti niin, että koira istuu perusasennossa enkä puhu tai houkuta sitä millään. "Tuomarin" tullessa moikkaamaan Iitu istui hievahtamatta paikallaan. Tästä liikkeestä olisi kuulemma kokeessa tullut 10. Hieno alku siis  :)

Paikallamakuu menikin sitten pipariksi. Iitu oli jo hallille mennessä hirveen ylivirittynyt, kierroksilla käyvä, aivan kuin oltais aksahallille oltu menossa. Maahan-käsky piti toistaa, mikä myös enteili vaikeuksia. Yleensä Iitu menee kerrasta maahan heti käskyn kuultuaan. Etäisyytenä oli normaali alokasluokan etäisyys. Olisi ehkä pitänyt helpottaa, mutta halusin kokeilla. Niin vain kävi, että kun kaveri lähti rivistä, niin lähti Iitukin.Uudelleen koira makaamaan. Hetken kuluttua se lähti uudelleen. Sitten jo helpotin ja jäin vain muutaman metrin päähän loppuajaksi. Lopussa Iitu taisi ennakoida ylösnousua. Tää ennakointi alkaa muodostua joka liikkeen ongelmaksi. Voi olla, että Iitua hämäsi se, että tehtiin makuu ensimmäisen kerran niin, ettei hihna jäänyt paikoilleen. Se on kuitenkin painona vaikka maassa onkin, ja voi olla jarruna koiran liikkeelle lähdölle.

Seuraamisessa teimme alokaskokeen kuvion ja saatiin valita tehdäänkö liike hihnassa vai ilman. Valitsin hihnassa tehtävän liikkeen ja päätin, että yritän tehdä kokeenomaisesti niin, etten katso koiraan vaan eteen päin. Seuraaminen sujui itse asiassa paljon paremmin kuin etukäteen odotin. Kontakti pysyi hyvin, samoin paikka. Hieman ehkä etäisyys minuun seilas, mutta paikka oli muuten ok. Täyskäännöksissä valui, samoin pysähtymisissä otti pari askelta ja pysähtyi melkein eteeni. Taisi olla vauhtikin ohjaajalla liian nopea. Olisi pitänyt vähän varoittaa koiraa, että kohta tulee stoppi.

Liikkeestä maahan on aivan alkutekijöissään edelleen. Iitu tarvitsee reilun käsiohjauksen maahan menossa ja juoksi lisäksi perääni. Tää liike on eniten "kesken".

Luoksetulo on ollut Iitulla hyvä liike. Olen yrittänyt pitää mielessä sen, että pidän liikkurin käskyn jälkeen vielä taukoa ennen kuin kutsun luokse, ettei koira oppisi ennakoimaan tänne-käskyä. Nyt muuten kävi ensimmäisen kerran niin, että Iitu ennakoi. Se lähti liikkeelle murto-osasekuntia aikaisemmin kuin annoin käskyn. Luoksetulo sillä on vauhdikas ja pienen käsiavun turvin tuli sivulle oikeaan paikkaan. Ennakointia lukuunottamatta siis hyvä liike.

Liikkeestä seisominen yllätti mut positiivisesti, koska en osannut ollenkaan odottaa, että Iitu pysähtyy. Me ollaan treenattu seisomista todella paljon, mutta ilman liikettä. Päätin yrittää ilman mitään käsiapuja pelkällä käskyllä. Käsky tuli kyllä todella painokkaasti, enkä jäänyt edes katsomaan, mitä koira tekee. Kun sain luvan kääntyä, en voinut kuin ihmetellä haavi auki: Iitu oli pysähtynyt niille sijoilleen käskystä :) Tosin lopun perusasentoa ennakoi taas ja tuli vähän vastaan, mutta se pysähdys oli upea!

Hyppy oli sitten viimeisenä ja tää on liike, joka on ehkä lähimpänä kisavalmiutta. Tätä ollaan kyllä treenattu kotonakin aika paljon pahviesteellä. Iitu hyppäsi hienosti käskystä ja jäi paikalleen käskystä. Sitten lähti kääntymään mun liikkeen mukana ja ennakoi jälleen kerran perusasentoa. Mutta muuten Iitu on mennyt hypyssä huimasti eteenpäin. Ennen kurssia se vaati käsi- ja vartalo-ohjauksen, nyt riittää pelkkä käsky.

Eilsen perusteella mulla on aika hyvä kuva siitä, mitä pitää treenata: itse asiassa kaikkea, eri paikoissa ja häiriössä. Lopun ennakointi lähes kaikissa liikkeissä on saatava pois, paikallamakuu varmemmaksi ja liikkeestä maahanmenosta käsiohjaukset pois. Iloinen olen seuraamisesta, liikkeestä seisomisesta ja hypystä. Tavoite on edelleen osallistua kokeeseen kesäkuussa. Siitä en anna vielä periksi. Jossain vaiheessa, varmaankin huhtikuun kisojen jälkeen, jätän rally-tokoa vähemmälle. Tuli vähän sellainen vaikutelma, että Iitua sekoittaa se, että tokoa treenataan sekä eleettömästi että iloisesti kannustaen lajista riippuen. Loppukevät treenataan enemmän tokopainotteisesti. Iloa ja tarmoa Iitulla on vaikka muille jakaa. Se on siitä mukava koira, että kestää toistoja turhautumatta, ei nyt tosin tappiin asti, mutta huomattavasti paremmin kuin tää mun toinen kaveri. Nyt vain toivon, että kennelkerhossa alkaisin pian tuo kolmos-kurssi. Toinen vaihtoehto on tietty kerrata alo/avo-kurssi IKKJ:ssa. Täytyypä tuumata. We'll see.... :) Lillin kanssa harrastaminen on jäänyt viime aikoina vähälle, kun agility on jäänyt pois kuvioista. Rally-tokon liikkeitä ollaan jonkin verran treenattu ja nopeaoppinenhan se on. Voi olla, että jatkossa Iitun kanssa keskitytään tokoon ja Lillin kanssa rally-tokoon. Sen verran täytyy IItunkin kanssa kisata, että saadaan RTK1-tunnus sille, sitten voimme siirtyä puhtaasti tokoon, ehkä...

Olen huomannut, että tää blogin kirjoittaminen tekee musta tokon treenaamisessa paljon analyyttisemman ja suunnittelen treenit paremmin. Kirjoitellaan siis vaikka omaksi iloksi, vaikka kyllä täällä laskurista päätellen joku näyttää mun pölinöitä käyvän lukemassa :)

Rally-tokokisat korkattu

Nyt on meidän ekat viralliset rally-tokokisat takana ja hengissä ollaan! Mä kyllä tarttisin jotain henkistä valmennusta, kun onnistun näemmä jännittämiselläni sössimään yhden sun toisenkin lajin tulokset. Mutta, aloitetaas alusta... Aamusella lähdettiin Iitun kanssa ajelemaan Kannukseen. Mieli oli rento, koska paikka oli jo tuttu ja tuomari tuttu. Tiesin, että koira osaa ne liikkeet mitä pitääkin ja jos keskityn suoritukseen niin, että tehdään liikkeet rauhassa oikein, ei pitäisi olla hyväksytyn tuloksen saamisen kanssa mitään ongelmaa.

Kisapaikalla jännitys alkoi vaan hiipimään ja lähtöhetkellä olin jo aika lailla kanki-kaikkosmallia, kauhusta jäykkänä. Iitukin vaistosi tämän, koska ei meinannut mennä perusasentoon startissa, katseli vaan mua kummissaan. Jännityksen piikkiin laitan sen, että eka liike meni penkin alle. Eteen ja siitä oikealta sivulle pitäisi olla Iitulle ihan perushuttua, mutta se istahti huonosti eteen enkä jännitykseltäni huomannut, että se korjasi asennon ja istahti toisenkin kerran. Väärin suoritetusta tehtävästä lähti siis 10 pojoo. Shokkialun jälkeen lähti kumminkin kulkemaan hyvin. Toiseksi viimeinen tehtävä oli liikkeestä maahan meno. Katsoin kyllä, että meniköhän koira maahan kunnolla, mutta en kuitenkaan uusinut liikettä. Olisi pitänyt, Iitu nimittäin meni istumisen kautta maahan. Nämä kaksi väärin tehtyä liikettä aiheuttivat 20 pisteen menetyksen. Jos olisin heti ymmärtänyt ne uusia, olisi lähtenyt vain 2 pistettä. Mutta jännitys oli niin kova, ettei järki juossut tässä kohtaa niin kuin olisi pitänyt ja sääntötuntemuskaan ei ole ihan selkäytimessä vielä.

Mutta Iitu oli ihan loistava. Se piti kontaktin koko suorituksen ajan. Hihna kiristyi kerran lähdössä, mutta sen jälkeen ei kertaakaan. Koiralta siis ihan loistoloistosuoritus ja jos ohjaajallekin olisi osunut loistosuoritus, tulos olisi ollut lähes täydellinen. Nyt saatiin hyväksytty suoritus pistein 79, mutta kieltämättä kismittää se, että paljon parempaa oli tarjolla. Sen totesi tuomarikin tuloslomaketta palauttaessaan. Tästä ei ohjaajalla voi suunta olla kuin ylös päin, ja jos molemmat onnistutaan, tulos on erinomainen. Näinhän se on, että kun kyseessä on parityöskentely, on kummankin onnistuttava. Siitä oon kuitenkin onnellinen, että onnistuja oli koira :)

Kisakalenteria on selattu ja meidän seuraava kisa on Tampereella pääsiäisenä, ellei nyt sitten osu juoksu juuri silloin. Näyttämisen halu kumminkin jäi. Pitää näyttää itselle, että en mä nyt näin noloo ole, kuin miltä eilen näytti...

Jotta saisitte vähän käsitystä siitä, millainen on rally-tokorata, niin alla kuva eilisestä radasta. Rata siis kävellään läpi tehtävä tehtävältä numerojärjestyksessä. Kontaktin tulisi pysyä koko radan ajan lähdöstä maaliin hihnan kiristymättä. Tehtäviä ei saa pysähtyä miettimään vaan ne on tehtävä saman tien ja sitten jatkettava matkaa.

Reipas kisakaveri odottaa vuoroaan. Emäntä oli tässä vaiheessa jo kauhusta jäykkänä...

Eilisen kisan arvostelulomake. Tämän saa tuomarin suullisten kommenttien kera.

Tokossa kurssi loppuu ensi viikolla ja kovasti olen miettinyt, mitä sitten. Ollaan edistytty hyvin ja pelkään, että kun ei ole ryhmää, tapahtuu taantuminen. Jotain pitäis siis keksiä... Toivottavasti kennelkerhossa alkaisi 3-kurssi pian, että päästään jatkamaan ohjattuja treenejä. 

Se pysyy suussa sittenkin

Päivittäinen treenaus tuottaa tulosta: tunnarikapula on alkanut pysymään Iitun suussa yhä pidempään. Aluksi olin todella skeptinen, että niinköhän tästä mitään tulee, mutta tunnustettava vaan on, että naksuttelulla tulee tulosta. Kapula pysyy suussa jo aika pitkänkin aikaa. Seuraava vaihe on se, että Iitu ottais kapulan maasta suuhunsa. Siinä mennään vielä evvk-vaiheessa. Iitu tyytyy nuuhkaisemaan kapulaa inhon ilme naamallaan. Jonkinlaista kiinnostusta aiheuttaa, jos se joutuu saalistamaan kapulaa. Voi olla, että siihen suuntaan mennään treeneissä. Tähän asti olen naksauttanut, kun se tyytyy nuuhkaisemaankaan sitä.

Myös seisomista ollaan tehotreenattu ja ollaan myös edistytty. Iitu ei tarvitse käsiapua tai namivedätystä, pelkkä käsky riittää. Nyt voisi alkaa treenaamaan seisomista myös liikkeestä. Kaiken kaikkiaan on niin paljon treenattavaa, ettei oikein aina tiedä, mihin keskittyis. Tuumasin, että jos ottais pari kolme liikettä, joissa olisi pääpaino. Ja niin kauan kuin tää kurssi kestää, on otettava kaikki ilo irti. Oikein hirvittää, että mitenkähän treenaamisen käy, kun kurssi loppuu, eikä uutta ole näköpiirissä. Ilmajoella on tavoitteellisten ryhmä. Olen miettinyt, josko hakisi siihen, että saisi jotain tukea treenaamiseensa. Katsotaan...

Heinäkuussa Turun shelttikerho järjestää tokon viikonloppuleirin ja olen yllätyksekseni ilmoittautunut sinne. Enpä olisi muutama kuukausi sitten uskonut, että innostun tokosta näin paljon, että olen ihan spesiaalileirille menossa. Näin on vaan päässyt käymään :)

Maaliskuussa alkaa rally-tokon ratakurssi, ja sinne oon tietenkin ilmoittautunut. Tuumasin, että voisin vuorotella kurssilla koirien kanssa, ja Lillin kanssa voitaisiin kokeilla kisaamista kesällä. Ensi lauantaina on vuorossa Iitun ensimmäinen virallinen rally-tokokisa. Odotukset eivät ole suuria, jos miettii viime aikojen treenin määrää. Koiran tekemistä en niinkään stressaa, vaan omaani. Osaanko kaikkien kylttien suoritustavat  ja -paikat oikein. Koira kyllä osaa liikkeet. Joulukuun möllikokeessa taisi suurin osa virheistä olla ohjaajavirheitä, ei koiran virheitä. Kunhan saataisiin hyväksytty tulos, sijoituksesta tai pisteistä viis, ja meillä olisi kivaa. Ne on päätavoitteet meidän debyyttikisalle :)

Noudon alkeita

Tokokurssi menee puolivälissä ja viime kerralla vuorossa oli nouto. Tähän liikkeeseen suhtaudun jokseenkin varauksella. En nimittäin koskaan saanut Lilliä oppimaan noutoa. Tai ehkä se olisi pitkän ajan kuluessa oppinutkin, mutta meikäläisen kärsivällisyys loppui ensin. Lilli tykkää hakea tavaroita, leluja ja keppejä, mutta noutokapulaa ei halua pitää suussaan. Varmaan käytettiin aikoinaan Lillin suhteen väärää taktiikkaakin treeneissä, kun noutokapula työnnettiin suuhun ja palkattiin. Lilli kun ei tee mitään mitä se ei halua, ja jos tekee, se näyttää kyllä kaikella olemuksellaan, ettei tykkää. No, Iitu sitten, se ei koskaan hae mitään. Luoja tietää, että oon heittänyt sille keppiä, leluja ja palloa. Se ei ole ikänänsä tuonut mitään takaisin. Se korkeintaan juoksee Lillin perässä, jos Lilli hakee vaikkapa keppiä ja haukkuu Lillille. Eli, kun ope sanoi tunnin aluksi, että nyt aloitetaan noudon treenaus, ajattelin heti, että tästä ei hyvää seuraa.

Opellamme olikin erilainen taktiikka: ei treenata noutoa oikealla noutokapulalla vaan tunnarikapulalla. Ja esitellystä komesta opetustyylistä valitsin sheippaamisen. Aattelin, että jos kapulan tunkeminen suuhun ei toiminut Lillillä, niin tuskin se toimii Iitullakaan. Olen nyt treenannut joka ilta vähän, ja uskomatonta mutta totta: jo kahden illan treenin jälkeen se kapula pysyy suussa. No, tosin vain kolme sekuntia, mutta kuitenkin. Olin ihan varma, että tähän liikkeeseen kosahtaa koko ura. Onhan tässä vielä tähtitieteellinen matka siihen, että se ottaa kapulan suuhunsa, sitten hakee sen ja luovuttaa sen minulle. Ja tämä kaikki sen jälkeen vielä oikealla noutokapulalla. Mutta IItu on yllättänyt positiivisesti jo sillä, että se kalikka pysyy suussa.... :)

Hyppykin kulki mukavasti. Edelliskerralla Iitu tarvitsi vielä vartalo-ohjausta lähteäkseen hyppyyn, mutta nyt riitti pelkkä suullinen komento. Makupalalla on treenattu sitä, että Iitu jatkaisi hypyn jälkeen eteenpäin, eikä kääntyisi takaisin päin, ja sekin asia näyttäisi korjaantuneen.

Jäävissä liikkeissä on vielä suurin työ, ja seuraaminen. Huoh... Se on ilman palkkaa liian väljää, eikä kontaktista ole tietoakaan. Meillä on varmaan koetta ajatellen suurin työ juuri seuraamisessa ja siinä, että se kontakti säilyy. Silloin kun kontakti pysyy, Iitu seuraa loistavasti oikealla paikalla. Eli kyllä se idean osaa, jos vaan haluaa.

Ai niin, oon aivan unohtanut mainita Iitun synttäreistä. Neiti täytti neljä vuotta. Niin se aika vain rientää. Tämän kuvan oli tarkoitus olla hieno nelivuotisposeeraus, mutta aurinko oli pilvessä, koira ei halunnut katsoa kameraan päin ja survaisin vielä peukaloni kameran linssiin. Eli tässä se on, meidän epäonninen synttärikuva :) Mä toivon ja rukoilen, että tuo tulossa oleva tukka pysyisi. että pystyttäisiin osallistumaan muutamaan näyttelyyn kevään aikana.

Treenipäivitystä

Jospa sitä vähän treenikuulumisia yrittäisi taas muistella. IKKJ:n tokokurssi on puolivälissä ja oikein jo kauhistuttaa, että kohta se loppuu. Oon tykännyt kurssista hirveen paljon. Ope on vaativa ja suorasanainen. Mutta toisaalta antaa kehua, kun menee hyvin, ja se korjaava palautekin on ansaittua. Tykkään... Iituhan on hirveen pätevä, Se on niin innokas, yritteliäs, haluaa tehdä oikein ja miellyttää. Siis aivan mainio. Tuntuu, että meidän yhteistyö on oikein puhjennut kukkaan. En nyt keksinyt tähän parempaakaan kuvausta, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan... :) Koira on siis hirveen hyvä, ohjaaja ei ihan yhtä hyvä. Palkkaan epäselvästi ja myöhässä. Mitenköhän se ope viimeksi kauniisti sanoi, olisimme jo vaikka kuinka pitkällä, jos olisin palkkauksen kanssa tarkempi. Siis tuli hirvee morkkis sen jälkeen. Koira tekee parhaansa ja emäntä pyrkii vaan sössimään sen etenemisen tokossa. Hmmm... morkkista kesti kotimatkan verran. Kotona kaivoin laatikosta naksuttimen ja päätin, että alan opettelemaan uudelleen sen käyttöä, jospa saisin sen palkkauksenkin oikea-aikaisemmaksi.

Olin ajatellut,että osallistuttaisiin viralliseen toko-kokeeseen toukokuussa. Saas nähdä, tuleeko toukokuu vastaan liaan pian. Harjoiteltavaa on niin paljon, että tulee uskon puute. Tässä lyhyt oppimäärä: missä mennään... Perusasento tahtoo edelleen olla vino. Näyttää se ylhäältä päin katsottuna suoralta, mutta edestä päin ei. Lisäksi maahan menoa on treenattu niin paljon, että Iitu tarjoaa makuuta koko ajan. Hyvä jos jaksaa 10 sekuntia istua vieressä ja sitten jo pistää maata. Eli vieressä istumista nakkisateessa siis treenattava. Seuraaminen on hyvää, tiivistä ja oikeassa kohtaa niin kauan kuin sataa nakkia ja kehuja. Ilman niitä kontakti katoaa, ja hajut vievät neidin mennessään. Paikallamakuu on Iitun vahvin liike. Se makaa rauhassa. Toisinaan ennakoi perusasentoa ja nousee istumaan ennen lupaa, mutta maassa se pysyy siis kalkkiviivoille asti. Tänään treenattiin kotona. Pistin Iitun eteiseen makaamaan ja tein itse pikku spurtteja keittiön ja olohuonnen välillä. Ja tokoteltiin Lillin kanssa vieressä. Iitu makasi tyynesti. Oonhan mä kerran unohtanutkin sen eteiseen makaamaan, niin  se rupesi nukkumaan :) Liikkeestä jäävät liikkeet ovat aika lailla alkutekijöissään. Varsinkin tuohon liikkeestä seisomiseen (joka on jo hiukan hallussa), tartten naksun apua merkkaamaan pysähdyshetken. Luoksetulo on hieno ja vauhdikas. Perusasento on siinä vähän epävarma. Iitu jää helposti liian eteen vinoon, joten käsiapua tarttee vielä, jos etäisyys on pitkä. Hyppyä ollaan treenailtu kotona pahvilevyn avulla. Idea on Iitulle selvä. Se tahtoo hypyn jälkeen vain kääntyä takaisin ja seistä niin esteen vieressä, ettei siihen ohjaaja perusasentoon mahdu. Nyt treenaamme namialustan kanssa sitä, että Iitu jatkaa hypyn jälkeen suoraan eteenpäin eikä heti käännähdä takaisin.

Olen tyytyväinen itseeni, että tokomotivaatio on kestänyt näinkin kauan. Mulla on nyt selkeä tavoite, ehkäpä se motivoi... :) Ja niin, ilmoitin Iitun rally-tokon viralliseen kisaan, joka on tämän kuun lopussa. Iiiks.... Pitäisi treenata siis sitäkin. Kuun loppu tulee äkkiä....