Kohti vuotta 2009

Pum, pum, pum... Kaameaa jytkettä kuuluu ulkosalta. Sen vastapainoksi metelöi olohuoneessa TV ja makuuhuoneessa radio. Ei tuo Lilli oikeastaan raketteja pelkää, mutta reagoi niihin voimakkaasti: haukkuu ja ulkona yrittää ottaa kiinni. Pitäisi vielä käväistä iltapisulla jossakin välissä ennen kuin räiske alkaa oikein kunnolla.

Vuoden vaihtuessa on hyvä katsoa taakse päin menneeseen ja asettaa tavoitteita uudelle vuodelle. Lillin kanssa tavoitteena oli agilityn saralla aloittaa harrastus ja mahdollisesti jo kisatakin. Alkeiskurssi aloitettiin viime tammikuussa. Lajin opettelu on sujunut vaihtelevalla menestyksellä lähinnä Lillin epäluuloisuuden takia, toisaalta omistajansa tuntuu olevan melkoinen tampio. Mutta eteenpäin on kuitenkin menty. Putki, pussi ja A-este olivat Lillille ensin melkoisia kauhistuksia; nykyään lemppariesteitä. Kisaura aloitettiin möllikisoissa juuri ennen vuodenvaihdetta. Tulosta ei jäänyt käteen, kokemusta kylläkin. Näyttelyrintamalla tavoitteena oli saavuttaa shelttiyhdistyksen ykkösruusuke. Näyttelyissä käytiin neljä kertaa. Saldona oli 2 x ERI, kerran EH ja kerran H. Näillä tuloksilla ykkösruusuke saavutettiin ja odotellaan, koska se postista tupsahtaa. Lilli on perusnätti koira. Näyttelymenestystä on tosin verottanut liikkeessä taivaalle sojottava häntä, joka kuuluu Lillin kaikenhuomaavaan / kaikkeen reagoivaan "draama queen"-luonteeseen. Se osaa kyllä kulkea häntä kauniisti alas päin, jos vain haluaisi. Omaa laiskuutta, kun en ole panostanut opettamiseen.

No mitäs vuodelle 2009... Agilityrintamalla tehdään edelleen töitä sen eteen, että Lilli tottuisi halliin. Haaveena olisi aloittaa viralinen kisaura keväällä, kunhan kepit ja varsinkin keinu saataisiin sujumaan. Näyttelyrintamalla on varmaan hiljaista. Ehkä parissa näyttelyssä käydään kesällä ihan huvin vuoksi. Suunnitelmissa olisi kevään aikana vihdoinkin tutkittaa Lillin lonkat, polvet ja kyynärät. Tarkoitus oli jo viime kesänä, mutta näyttelyiden doping-varoaikojen vuoksi tutkimukset jäivät odottelemaan ensi vuotta. Toiveena olisi tietysti myös, että oltaisiin terveitä, saataisiin mukavia hetkiä harrastusten parissa ja muutenkin sekä saataisiin lisäystä meidän laumaan: nimittäin toista shelttineitokaista. Sen projektin eteen olen vähän tehnyt tiedusteluja ja ehkä jotain kevään mittaan varmistuu. Hope so. Odotellaan, mitä tapahtuu...

Lopuksi kaikille blogin lukijoille ( joita laskurin mukaan onneksi on) menestyksekästä vuotta 2009!

Kisaura korkattu

Dodii, kisaura on sitten avattu, eikä ihan mennyt putkeen. Ensiksikin jännitin ihan jumalattomasti, joka näkyi kaikessa tekemisessä. Yritin aamulla hokea itselleni, että tämä on vain leikkiä eikä vakavasti otettavaa laisinkaan. Mutta mitä sitä ihminen itselleen tekee, kun se jännityssiru on sisäänrakennettuna.

Toiseksi Lilliä pelotti hallissa olleet ihmiset. Möllien kisatessa hallissa ei saanut olla muita koiria, mutta yleisöä oli. Ja selvästi Lilliä ne ihmiset vaivasivat. Siinä on asia, mitä täytyy vakavasti pohtia: jos ei tottumista hallin hälyyn ala tapahtua tämän talven aikana, täytyy kai treenata ja kisata vain kesäisin ulkona tms. Vakavan mietinnän paikka kuitenkin.

Itse rata oli aika helppo. Jos olisin toiminut rauhallisesti, ei sen kanssa olisi ollut ongelmia. Lilli ohitti ensimmäisen hypyn, koska hätäilin. Samaten se kieltäytyi putkella kerran. Käskyjeni kanssa olin koko ajan myöhässä. Hylly tuli sitten Lillin karkaamisesta A-esteelle, mikä oli 100% oma moka. Lilli kun on nopeampi kuin minä, kiirehdin liikaa ehtiäkseni valssaamaan, enkä kunnolla katsonut, että Lilli ehtisi mukaan. Ehdin kääntämään sille selkäni ja sehän syöksyi selkäni takaa A:lle. Tuo liika kiirehtiminen onkin oikein helmasyntini. Pitäisi malttaa odottaa, että koira ehtii mukaan, eikä hätäillä. No, hyvää on sentään se, että kun tietää mikä meni pieleen voi asialle yrittää tehdä jotakin. Eli ei muuta kuin uuteen koitokseen kuukauden kuluttua. Jospa meitä molempia jännittäisi ensi kerralla vähemmän...

Koiran (ja kameran) ulkoilutusta

Oli niin kaunis, aurinkoinen sää, että piti lähteä oikein piiiitkälle lenkille Lillin kanssa. Jännä sää, aivan kuin keväällä, aurinko paistoi ja silti oli plus-asteita. Ennen vanhaan auringonpaiste jouluna tiesi vähintään -20 astetta pakkasta. Lilli pääsi lempipuuhaansa: hyppimään rantapenkan lumikinoksissa ylös alas. Leikin seurauksena sillä roikkui karvoista aivan kaameita lumipalloja. Kunpa keksisi keinon, miten nuo pallot voisi välttää. Sadepuku tietysti auttaisi asiaa, mutta Lilli ei alkuunkaan tykkää siitä. Kukapa sitä haluaisi kirmailla kahiseva puku päällä. Olen jostakin lukenut, että ruokaöljyn sively turkkiin ehkäisisi lumen tarttumista turkkiin. Ehkä näin on, kuulostaa vaan liian sotkuiselta puuhalta.
Tuli otettua myös kamera mukaan, kun kerrankin aurinko paistoi. Tässä on muutama otos. Kuvat tosin valehtelevat sen, kuinka jyrkkä tuo rinne oikeasti on. Lisää kuvia löytyy Picasa-albumista, johon tein linkin tuonne sivupalkkiin.

Saisinkohan tuon lumihiutaleen kiinni....?

Saan, jos avaan suuni oikein suurelle...

Viikon aikana ollaan keritty käymään peräti kerran agility-hallilla. Nyt kun ollaan käyty enemmän myös yksistämme harjoittelemassa, olen varmistunut siitä että Lilliä ei pelota itse halli ja esim. hyppyesteet, vaan se ei vaan voi sietää hallissa haukkuvia muita koiria ja säikkyy muiden aiheuttamia ääniä / kolahduksia. Se oli nytkin koko ajan täpinöissään, että mitäs mamma tehtäis seuraavaksi. Treenattiin keppejä ja muistuteltiin mieleen, että mitäs ne esteet on, kun edellisestä kerrasta on parisen viikkoa. Muuten meni hyvin, mutta Lilli sai päähänsä hypätä puomin alastulolta pois jo puolestavälistä. Sitä se ei ole oikeastaan koskaan tehnyt, vaikka mikä muu asia olisi mennyt päin p....ä niin puomin alastulon se on ottanut tosi nätisti. Vauhti on puomilla selvästi kasvanut. Ennen Lilli meni sen varovasti. Kasvaneessa vauhdissa on varmaankin syy kontaktin puuttumiseen. Tulipa taas yksi asia, mihin kiinnittää tarkempi huomio. Sunnuntaina olisi tarkoitus osallistua möllikisoihin. Odotukset eivät ole korkealla. Varmaan jännitän niin paljon, että onnistun sössimään koko jutun. Mutta, siitä kuullaan sitten...

Hyvää Joulua kaikille

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy,

sinne saattaa löytää,vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa,
itsestäni etsittävä on mun joulu rauhaa.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,
kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi,jos jostain saada voisin suuren puurokauhan,
sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,
mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha,
itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta,
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!
(Sanat: Juha Vainio)

Menneen viikon kuulumiset

En kerta kaikkiaan keksinyt eläväisempää otsikkoa. Mielikuvitus ei nyt oikein lentänyt... Kulunut viikko on ollut yhtä haipakkaa. Tänään on peräti yksi vapaapäivä ja sitten kuusi päivää töitä ennen jouluvapaita. Voi, että mä odotan niitä. Pitäis ennen joulua siivota, leipoa ym. mutta käväistä myös hallilla harjoittelemassa Lillin kanssa. Meillä oli torstaina viimeiset agilityharkat ennen joulutaukoa. Ohjaajamme teki meille ensin vähän pidemmän radan ja toisena harjoiteltiin välistävetoja. Lilli meni ihan reippaasti, eikä epäröinyt hypyissäkään. Tällä kertaa minä vain pakkasin "edistää" ja se aiheutti Lillille epävarmuutta mihin edetä. Kun itse maltoin saatella sen huolella hypyille ja renkaalle, se kyllä meni hyvin. Nyt käytin palkkana palloa, kun en ole pitkään aikaan sitä käyttänyt. Pitäis näemmä pallotella useammin, koska siitä Lilli selvästi innostuu ja saa virtaa lisää. Tauon aikana voitais ottaa kepit tehotreeniin. Lilli menee ne ihan hyvin pienellä käsiavulla, mutta se tahtoo tehdä pienen kunniakierroksen alussa eli ei oikein tunnu tietävän, että mitenkäs ne kepit aloitetaan. Sitä siis treenaamma ja keinuakin pitäis kattella, kun se on meillä aivan alkutekijöissään.
Ohjaajamme kannusti meitä osallistumaan epiksiin joulun välipäivinä. Olin ajatellut, ettei me mihinkään osallistuta, kun koira on medi ja se on hypännyt pääasiassa minikorkeutta. Ei ollut itselle tullut mieleen, että voisihan sitä kisata kilpailun ulkopuolella miniluokassa ja saada kisakokemusta itselle ja koiralle. Että voipi olla, että osallistutaan. Katellaan... Nyt pitäis lähteä ostamaan viimeiset joululahjat. Parasta olla aamusta liikkeellä, että ehtii ennen ryysistä.

Vaihteeksi valokuvia

Viikonloppu on ollut vapaata. Eilinen päivä meni töissä seuran agi-kisoissa. Puitteet olivat tosi hienot. Istuin muutaman tunnin ilmoittautumisessa ja moni kilpailija kilpailunumeroa palauttaessaan kehui kisapaikkaa. Eikä syyttä: tuo uusi kuplahalli oli upea kisapaikka: lämmin, valoisa ja tilava. Toivottavasti omistajat päästävät toistekin sinne kisaamaan.

Tänään päätin ottaa kameran lenkille mukaan sekä kuvailla Lilliä ja talvista maisemaa. Sääennusteessa kun oli luvattu ihan mukavaa talvisäätä. Noh, luontoäiti oli vähän eri mieltä kuvaussäästä ja pudotti sumu-räntä-lumikuuron niskaamme. Sain kuitenkin muutamia kuvia otettua. Harmittaa vain, kun tuolla kameralla ei saa kunnollisia liikekuvia sen urheilutoiminnolla ja kuvat ovat aina poseerauskuvia. Pitäisi vissiin olla oikein järkkäri, että saisi kunnon kuvia talven riemuista. Mutta se hankinta saa toistaiseksi odottaa. Kun nyt opettelisi ensin käyttämään tuon puoli-sellaisen kaikkia toimintoja. Mutta tässä nyt kumminkin muutama kuva tältä päivältä:

" Lumitunneli"

Hei kuuraparta...

Sininen hetki

Pikaiset kuulumiset

Laitetaas muutama rivi tämänpäiväisistä agitreeneistä. Mua jännitti kovasti, miten Lilli suhtautuu hyppyesteisiin viime kertaisen kammotuksen jälkeen. Ensin se kieltäytyikin parista esteestä, mutta kun laitettiin rima ihan alas ja hirveet tsempitykset, niin hypyt rupes hiljalleen sujumaan. Tänään harjoiteltiin takaaleikkauksia. Ne meni ihan ok:sti. Keppejä ei olla harjoiteltu pitkään aikaan ja se näkyi omassa ohjauksessa. Mutta huomasin, että vaikka minä takkusin, niin Lilli osasi pujotella. Vaikka mun käsi harhaantui väärään väliin, niin koira se jatkoi ihan oikein emännän haahuiluista huolimatta. Ei se todellakaan vauhdikkaasti keppejä mene, mutta oikein kumminkin. Jospa se vauhtikin siitä lisääntyy pikku hiljaa.
Harkoissa oli meidän lisäksi tänään vain kaksi koirakkoa ja sovittiin, että radan rakentamisen aikana Lilli saa hengailla vapaana hallissa. Ja kyllä se siitä nauttiikin. Ihan positiivinen mieli jäi tämän päivän harkoista. Jospa sitä uskaltaisi möllikisoihin nyt talven aikana viihdyttämään yleisöä...

Huh kun helpotti

Tuli nimittäin suurin osa joululahjoista ostettua tänään, eikä kaupoissa ollut aamusella pahaa ryysistäkään. Siitä nämä vuorotyöläisen arkivapaat ovat kivoja, että pääsee kauppaan muulloinkin kuin viikonloppuisin, jolloin kaupat yleensä ovat pullollaan ihmisiä, varsinkin näin joulun alla. Ostamatta on enää pari lahjaa, jotka on onneksi sillä lailla helppoja, että periaatteessa tiedän, mitä tulen ostamaan. Ifolorin joulukortitkin kopsahti tänään postilaatikkoon. Tosi nopeata palvelua. Ja kortit on ihan nätitkin.Olisi niitä voinut tietysti itsekin tuunata, mutta tällä kertaa mentiin yli siitä mistä aita on matalin. Täytyy laittaa tänne kuva näytille sitten aivan joulun alla. Korttia ei voi vielä paljastaa, ettei mene yllätys niiltä, joiden laatikkoon kortit sitten oikeasti tupsahtavat...

Kiirusta pitää tällä viikolla. Huomenna on päivällä työporukan tyky-päivä. Illalla on tiedossa jouluruokaa. Torstai-iltana on taas agilityharkat kahden viikon treenitauon jälkeen. Mielenkiintoista nähdä, mitä Lilli tykkää hypyistä tauon jälkeen. Viime harkoissa kun hyppykammo ilmeni jälleen. Itsenäisyyspäivä meneekin sitten agilitykisoissa työn merkeissä. Uusia kuulumisia taitaa olla luvassa vasta aikaisintaan sunnuntaina.