Indy 6 kuukautta vanha, pian 4 kuukautta talossa

Blogi on viettänyt yli vuoden hiljaiseloa, enkä lupaa mitään isompaa aktivoitumista tästä eteenpäinkään. Kävin tekemässä lisälehtiä uudelle perheenjäsenelle, joka muutti meille kesällä. Bblogiin päivittelen varmaan lähinnä näyttely- ja muita tuloksia sekä arvostelut, kun kertoilut tapahtuu pääasiassa Facebookissa.

Mutta mikä on muuttunut edellisen päivityksen jälkeen... Iitu kisaa rally-tokossa mestariluokassa ja on saanut koulutustunnuksen RTK3. Toko on toistaiseksi tauolla motivaation puutteen takia. Lilli täyttää huhtikuussa 11 vuotta. Kyynärässä oleva rikko ajoittain vaivaa. Muuten se on oikein virkku mummeli.

Elokuussa lauma kasvoi valloittavalla shelttipojulla, Indyllä, viralliselta nimeltään Trickteam Dances With Wolves. Indyn nimi pohjautuu virallisessa nimessä olevaan elokuvan nimeen, suomeksi Tanssii Susien Kanssa, kun leffassa on intiaaneja. Indystä tulee mieleen myös leffasankari Indiana Jonesin koira,jonka nimi oli Indy. Seikkailijapoika siis. Iitusta ja Indystä on tulleet hyvät leikkikaverit. Lilli ei tulokkaalle ole juurikaan lämmennyt ja tyytyykin lähinnä poliisin rooliin.

Indyn kanssa treenataan ainakin rally-tokoa. Myös näyttelykehissä tullaan hyväraamisen pojan kanssa varmasti pyörähtämään kerran jos toisenkin.

Ahkeria päivityksiä en tosiaan lupaa, mutta täytyi Indyn tiedot sivuille päivittää.

Vihdoinkin tulos voittajasta!

Vihdoinkin saatiin IItun kanssa tulos rally-tokon voittajaluokasta. Meillä on alla viisi nollaa ja olen ollut jo pari kertaa vaihtamassa lajia pitsinnypläykseen. Aina on tullut jokin tyhmä tai tyhmiä virheitä eikä olla saatu ehjää suoritusta. Ilmajoen jälkeen ollaan ehditty käydä yksissä ilta(yö)kisoissa Kannuksessa. Siellä IItu teki alussa virheet helpoilla kylteillä ja jouduin käyttämään uusinnat jo niihin, ja sitten kun vaikeilla kylteillä tuli virheet, kaikki uusinnat oli jo käytetty. Meidän suoritus on kokonaisuutena mennyt kuitenkin koko ajan eteenpäin. Tuloksen on vienyt isot virheet kolmella kyltillä, mutta yhden pisteen pikkuvirheet ovat vähentyneet huomattavasti. Siihen täytyy kyllä olla todella tyytyväinen. Vielä ensimmäisessä voittajaluokan kisassa tuomari huomautti paljosta kumartelusta.

Eilen siis ajettiin Poriin kisaamaan. Menimme IItun kanssa kahdestaan, kun kukaan seurakavereista ei lähtenyt sinne. No sehän ei haitannut. Otin yksinajelusta kaiken ilon irti kuunnellen Spotifysta hyviä biisejä ja lauloin mukana. Kummasti se vajaa kolme tuntia suuntaansa näinkin hurahti. Sitä en sitten tiedä, mitä Iitu tykkäsi. Ei ainakaan ruvennut laulamaan mukana....

Kisa oli pienessä hallissa, Royal Canin Sport Centerissä. Hieman jännitti, miten Iitu hallissa menee, kun sinne ei päässyt etukäteen odottamaan vuoroaan. Aluksi Iitu olikin kuutamolla. Neljä viisi ensimmäistä kylttiä se keskittyi kuuntelemaan hallin ääniä. Siellä nimittäin kaikui aika lailla. Radan aloitti Iitulle vaikein kyltti: peruutus. Ja senhän arvasi, että kun koira katseli omiaan, niin eihän se lähtenyt peruuttamaan. En viitsinyt sitten uusia, kun ajattelin ettei se toistettunakaan välttämättä peruuta oikein. Peruutuksesta tuli siis kympin virhe, mutta se toinen kymppi oli todella yllättävä: 270 astetta käännös oikeaan, joka on niin peruskamaa kuin olla voi. Iitu meni ensin ihmettelemään kylttiä ja samalla kiersi sen. Rintamasuunta muuttui, josta siis kympin virhe. En uusinut tätäkään, koska kaksi vaikeaa kylttiä odotti lopussa, ja ajattelin säästää uusinnat sinne. Liikkeestä seiso kierrä koiran ympäri meni yllätyksekseni puhtaasti ja toinen vaikea kyltti: istu seiso maahan, meni uusinnan kautta oikein. Ekalla kerralla Iitu meni istumisen kautta maahan. Toisen uusinnan jouduin käyttämään puolenvaihto jalkojen välistä-kyltillä,kun Iitu sijahtikin jalkojen edestä eikä välistä. Kannuksessa teki muuten tämän saman virheen.

Olin ihan varma, että emme saa tulosta, koska virheet tuntui itsestä niin pahoilta. Olinkin todella yllättynyt ja onnellinen, kun sihteeri tuli kirjoittamaan tulosta tulostaululle ja näin numeron alkavan seiskalla. Ensimmäinen tulos voittajaluokasta oli siis totta. Ja vaikka se tapahtui rimaa hipoen 70 pisteellä, olin tosi tyytyväinen. Rata oli kiva, mutta sisälsi myös paljon vaikeutta eikä ollut mikään läpihuutojuttu. Tuomarina oli muuten Anna Klingenberg, joka oli mulle uusi tuttavuus ja tykkäsin tosi paljon loogisesti etenevästä radasta, jossa oli vaikeutta ja joukossa kivoja alokasluokan kylttejä. Hänen radalleen voi ehdottomasti mennä toistekin. Mutta tuonne Royal Canin Sport Centeriin emme vähään aikaan mene kisaamaan. Se ei ollut Iitun paikka lainkaan.

Kisasta ei ole kuvia eikä videota, mutta laitetaan nyt tähän loppuun ratapiirros sekä loppukenneykseksi treenikaverimme Tuija Selänpään treeneissä ottama kuva. Iitun ilme on melko hilpeä (nauruhymiö).

Rally-tokokisa Ilmajoella

Kyllä nyt syö naista. Meillä oli IItun kanssa viime sunnuntaina neljäs startti voittajaluokassa, eikä vieläkään tulosta. Erityisen paljon harmittaa siksi, että jäätiin hyväksytystä tuloksesta vain pisteen päähän eikä radalla ollut IItulle vaikeimpia kylttejä lainkaan ja seisomiskylteiltä, jotka oli molemmat (istu seiso kierrä koiran ympäri ja liikkeestä seiso kierrä koiran ympäri) saatiin vain -1 molemmista. Noita yhden pisteen virheitä olikin aivan liikaa. Iitun oli välillä ylivirittynyt eikä tahtonut pysyä kontaktissa ja välillä laamaili haistellen. Se raukka varmaan vaistosi, että ohjaaja oli jälleen kerran  starttiviivalla pakkotuloksen toivossa ja yritti rauhoitella monella tavalla.

Tulos meni oikeastaan radan viimeisellä kyltillä, jota Iitun kanssa verryteltiin ennen kisaa tehden useita kertoja ja joka kerta se teki sen siinä oikein:


Itse kisassa Iitu kääntyi sitten mua vasten eikä poispäin. Enkä voinut enää kylttiä uusiakaan, koska olin uusinut jo kaksi kertaa ja kolmas uusinta olisi tuottanut hylätyn. Tuo viimeinen kyltti harmittaa tosi paljon, kun tosiaan lämmitellessä tehtin sitä monta kertaa eikä IItu kertaakaan epäöinyt kääntymissuunnassa.

Ainut mihin olen tosi tyytyväinen on se, että käytösruutu sujuu. Käytösruudussa piti istua ohjaajan vieressä, ja kauniisti IItu istui, vaikka radalla olevan ohjaajan maahan-käsky kuului hyvin. Ihan ensimmäisessä voittajaluokan kisassa IItu meni maihin jokaisella radalla olijan maahan-käskyllä eli edistymistä on tapahtunut.

Kunpa joskus saataisiin vre ja taidot kohdalleen samaan kisaan, kun aina jommassa kummassa on jotain. Viimeksi vire oli hyvä, mutta oli vaikeita kylttejä. Noh, tulosta metsästetään syyskuussa ainakin Porissa ja jos vaan pääsen Kannuksen iltakisaan niin siellä kisataan seuraavan kerran.

Rally-tokokisat Seinäjoella

Neljän kuukauden tauon jälkeen oltiin taas kisaamassa Iitun kanssa. Meillä on ollut siis neljä kuukautta aikaa treenata,mutta valitettavasti ollaan käytetty se mahdollisuus aika huonosti. Viimeiset kaksi viikkoa on ollaan kyllä tehotreenattu, mutta voittajaluokassa on vielä monta kylttiä, jotka on jääneet liian vähälle. Noh, saatiinpa pitkä vikalista siitä mitä pitää treenata ennen seuraavia kisoja...

Kisat oli oman seuran järjestämät ja tutulla hallilla. Tuomarina oli Tiia Hämäläinen, jolla on aika tiukan tuomarin maine. Rata ei ollut mielestäni mitenkään erityisen vaativa, vaan oikeastaan aika kiva. Ei ollut minun inhoamaani houkutustakaan, jolle Iitu karkaa aina jossain vaiheessa. Pitäisi vissiin ottaa houkutuksia enemmän treeneihin mukaan. Mutta - radalla oli peruutus, joka on Iitulle vielä erittäin epävarma liike. Se saattaa peruuttaa vaaditut kolme askelta, mutta 2/3:ssa yrityksistä ei sitä tee, eikä tehnyt nytkään vaan lopetti ensimmäisen askeleen jälkeen..

Hyväksyttyä tulosta ei saatu tälläkään kerralla; kokonaispisteet 56, Tämä oli meidän kolmas yritys voittajassa. Mutta täytyy sanoa, että moni asia on kehittynyt ja parantunut. Varmuus oikealla puolella suorittamiseen on parantunut. Olen saanut selkää oikaistua aika lailla. Aikaisemmissa voittajaluokan kisoissa on tullut virhepinnoja kumartelusta. Nyt ei tainnut tulla yhtään. Kuulutus ei tällä kertaa vaikuttanut Iitun suoritukseen, eikä se kuunnellut hallin ääniä nyt yhtään. Ja mikä oli ihmeellisintä, ei yhtään haukkua koko radan aikana; ei edes spiraalissa, vaikka se tehtiin juosten. Juoksu on yleensä kirvoittanut Iitulta muutaman haukun. Voi olla, että spiraali oikealla puolella seuraten vaatii niin paljon keskittymistä, ettei se ehtinyt haukkumaan.

Lopputulos siis 56 pistettä ja VOI0. Harmittaa, kun en pyytänyt ketään kuvaamaan videolle, koska parissa kohdassa virheet on mulle vähän hämärän peitossa, että mistä oikein tulivat.
- 1-2-3 askelta oikealla puolella, koira kääntyi eteen,  -10 pistettä, tätä ei olla koskaan treenattu     oikealla puolella, joten ihmeitä ei voitu odottaakaan :)
- spiraali oikealle juosten oikealla puolella -1 tvä ja -3 ov, taputinkohan reittä vaistomaisesti kun IItu oli yhdessä kohdassa aikaissa häröillä omiaan
- normaali vauhti,  -3 uusi ja -3 ov, tuota jälkimmäistä en tiedä mistä tuli, vaihdoinko nopeuden väärässä kohtaa...
- istu, seiso, maahan -3ov käsiapu maahanmenossa, muuten Iitu menisi istumisen kautta
- istu käännös oikealle istu -10 ov apuaskel??? tässä auttaisi video, perusvarma ja helppo liike, missä steppailin...
- 2 x vasen täyskäännös -1 tvä, syytä en tiedä miksi
- peruutus 3 askelta -10 ov askeleen pituus, noh koirakaan ei peruuttanut kuin yhden askeleen, joten 10 virhe olisi ollut joka tapauksessa

Ratapiirros

Voittajaluokassa rankaistaan pikkuvirheistä jo sen verran vähästä, että tarkkuuta liikkeisiin pitä saada lisää: sekä omaan että koiran suoritukseen. Ja kaikkia liikkeitä pitäisi treenata myös oikealla puolella, koska ikinä ei tiedä milloin ne tulee vastaan, kuten eilen huomattiin...

Mutta mikä sai minut iloiseksi
- Iitu ei haukahtanut kertaakaan koko radalla! Vähän yritti kyllä napsia lahkeesta juosten spiraalissa, mutta ei ääntä!
- Iitu oli jotakuinkin oma itsensä, kuulutus ei radalla vaivannut, eikä se jäänyt kertaakaan ihmettelemään mitään radalla tapahtunuttta
- käytösruutu oli täydellinen. Aikaisemmissa kisoissa Iitu on mennyt maahan, kun radalla menijä on käskenyt oman koiransa maahan, Mutta nyt se istui niin kuin pitikin.

Oma kisajännitys pitäisi vielä saada kuriin. Se yksi hyväksytty tulos varmaan auttaisi asiaa paljon, ettei olisi pakkoyrittämistä. Seuraava mahdollisuus tuloksen metsästykseen on jo kuukauden päästä, ja sitä ennen lupaan treenata...

Tuurin näyttelyssä

Piipahdimme Lillin kanssa tänään Tuurin näyttelyssä. Lillin jalka on ollut koko talven ja kevään hyvässä kunnossa, ja se on ontunut todella harvoin, lähinnä vain isomman rasituksen ja joidenkin äkkinäisten käännösten jälkeen. Niinpä uskaltauduin ilmoittamaan sen Tuurin näyttelyn veteraaniluokkaan. Virallisissa näyttelyissä ollaan käyty viimeksi vuosi sitten myös Tuurissa, jossa tuomiona oli eva (ei voi arvostella) ontumisen takia. Tänään ei ontumisesta onneksi ollut merkkiäkään.

Lilli esiintyi ihan hyvin ja oli pöydällä hienosti. Korvia se ei vain suostunut tuomarille näyttämään. Supattelin, että mennään kohta lenkille, niin se höristi korviaan sen verran, että korvat käväisivät oikeassa asennossa.

Tuomarina oli Elina Haapaniemi, joka oli minulle uusi tuttavuus ja olikin miellyttävä tuomari. Hän käsitteli koiraa kauniisti ja jutteli sille mukavasti, mikä sai esittäjänkin rentoutumaan. Tiesin, että tuomari on tiukan maineessa, eikä odotukset olleet korkealla. Olin ihan varma, että lähdemme kehästä T.n tai H:n kanssa. Lilli sai erittäin hyvän, mikä oli positiivinen yllätys. Sijoitukseen se ei kuitenkaan riittänyt, koska luokassa oli peräti seitsemän narttua, joista neljä sai erinomaisen. Olin kuitenkin tähänkin tyytyväinen. Tuomari jakeli myös T:tä ja H:tä. Lilli esiintyi hienosti, eikä ontunut. Ja sai mielestäni omannäköisensä arvostelun.

"9v. soopelivalkoinen, erittäin hyvä koko, feminiininen veteraani. Hieman kapea pää, kauniit tummat silmät, oikea korva aavistuksen kevyt. Luustoa voisi olla hieman enemmän. Hieman pehmeät välikämmenet ja litteät käpälät. Hyvä runko, hieman tepsuttelevat etuliikkeet."

Tämän päiväinen meni sen verran hyvin, että aloin tosissani miettimään, josko ilmoittaisin Lillin Laukaan näyttelyyn, jossa tuomarina on Päivi Eerola. Katotaan katotaan, on tässä pari päivää aikaa miettiä.

Kuvia ei tullut tänään otettua, mutta tässä tuore kuva Lillistä toissapäivältä.

Voi voi kertaa kaksi

En näemmä ole muistanut kirjoittaa mitään oman seuramme rally-tokokisasta. Noh, ei sen niin väliä, koska niistä ei ole paljon kertomista. Iitua näytti pelottavan kuulutus ja se tunki heti ensimmäisen kuulutuksen kuultuaan jalkojeni väliin ja oli koko ajan sen näköinen, että haluaisi olla jossain muualla. Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja tehtiin helppoja rallyliikkeitä lämmittelyksi, eikä se kyennyt keskittymään edes niihin. Arvasin, että varsinainen kisauoritus ei hyvin mene, eikä se sitten  mennytkään. Peruuttmisesta otettiin 0 vp, mikä ei ollut yllätys, koska Iitu ei sitä kunnolla osaa treeneissäkään. Lisäksi se nollasi pari helppoa alokasluokan liikettä, eteentulon ja 270 asteen käännöksen. Huono tulos toki harmitti, mutta vielä enemmän mua harmitti koiran käytös ja se, ettei se jännityksen vuoksi pystynyt tekemään sitä mitä osaa. Ihmettelen, miksi Iitua pelotti kuulutus, koska on hallissa ollut aikaisemminkin kuulutus, eikä Iitu ole piitannut siitä mitään.

Kisan jälkeen ajattelin ensin, että pidetään kisataukoa kesään saakka, mutta kun treenikaverit ilmoittautui Kannuksen kisaan, innostuin minäkin sitten ilmoittautumaan matti myöhäisenä ja onneksi päästiin mukaan varasijalta. Kannuksen hallissa ollaan kisattu kaksi kertaa aikaisemmin. Halli on pieni ja Iitu on toiminut siellä aina hyvin. Tuloksellisesti reissu ei ollut hyvä, koska saatiin VOI0 (65 pistettä), mutta se, että Iitu oli oma itsensä ja suoritti vaaditut jutut ilman suuria virheitä, oli mulle suuri helpotus. Se, ettei saatu tulosta, taisi olla enemmän mun vikani, koska jostain kummallisesta systä, lähdin pujotteluun väärästä välistä ja otin siitä -10 vp. Ilman tätä mokaa oltaisiin saatu tulos. Ainut Iitun tekenmä 10 pisteen virhe oli käytösruutu, jossa piti istua 2 minuuttia. Iituhan tarjoaa herkästi maahanmenoa, kun on tokossa treenattu paikallamakuuta, ja sen se teki nytkin 1 minuutin 15 sekunnin kohdalla. Ehkä se olisi muuten istunut loppuun asti, mutta radalla oli kaksi maahanmeno-kylttiä ja Iitu meni maahan, kun seuraavana vuorossa ollut kilpailija käski oman koiransa maahan. Yritin kyllä höpöttää Iitulle koko ajan, mutta se bongasi kaikesta höpötyksestä huolimatta sen käskyn sieltä ja meni maihin.

Muut pistevähennykset olivat vain yhden pisteen virheitä haistelusta yms. Lisäksi vähennettiin viisi pistettä kokonaisvaikutelmasta vartalo- ja käsiavun käytöstä. Joo, kuljen hirveän kumarassa,kun yritän saada Iitua pysymään mukana. Se näkyi videolta todella selvästi. Hankalaahan se on, kun itse on pitkä ja koira on pieni, mutta täytyy vaan treeneissä ruveta oikaisemaan selkänsä ja opettaa Iitu pysymään kontaktissa vaikka en kumarassa olekaan. Mutta kaikesta huolimatta, vaikka tulosta ei saatu, olen erittäin onnellinen, kun koira oli oma itsensä ja toimi odotetusti (ja osas muuten nyt myös peruuttaa!!!) ja minä olin se, joka eniten mokasi. Tässä vielä tuomarin kommentit: "Vähennykset vartaloavusta ja käsimerkeistä. Iloista hännänheilutusta ja ohjaajan positiivista kannustusta kiva seurata."

Ei meillä ole mikään kiire siirtyä mestariluokkaan, Siellä vaatimustaso nousee edelleen, eikä osata vielä kaikkia mestariluokan liikkeitäkään. Voittajaluokassa on meille vielä haastetta ihan riittävästi ja on tosi kiva päästä kisaamaan kesällä, Jos noustaisiin ylemmäksi, kesä menisi varmaan treenatessa. Mutta nyt saadaan kisata; monta ruksia onkin kalenteriin merkattu.

Menneen ja tulevan pohdintaa

Hups, kolme kuukautta edellisestä päivityksestä. Koitetaas taas aktivoitua...

Piti käydä tarkistamassa olinko asettanut tänne tavoitteita viime vuodelle. En ollut niitä julkistanut, vaikka omassa mielessä ne toki olivat. Osittain tavoitteet saavutettiin ja osittain jäätiin kauas niistä. Ensin Lilli; tavoitteena oli saada sille rally-tokosta RTK1-koulari ja käydä muutamassa näyttelyssä toiveena saada sijoituksia vetskukehissä. Rally-tokotavoite saavutettiinkin ja Lilli sai lokakuussa RTK1-koularin. Tällä hetkellä on mietinnässä jatkanko sen kanssa tavoitteellisesti. Se on treeneissä aivan älyttömän intopiukeena ja sen intoa seuratessa välillä innostuukin miettimään, että josko jatkaisi. Lillillä on kuitenkin terveysrajoituksia, eikä sen pinna kestä toistoja, vaan se alkaa hömpöttelemään omiaan. Jatkamme siis rallyn treenaamista omaksi iloksemme mielenvirkistykseksi ja jos siltä tuntuu, voidaan kisoihinkin ilmoittautua.

Yhdessä näyttelyssä kävimme. Tuomari piti Lillistä, mutta se alkoi ontumaan juuri ratkaisevalla hetkellä ja tuloksena oli EVA, ei voi arvostella. Harmi.

Iitun kanssa tavoitteena oli saada rally-tokosta RTK2 ja tokosta TK2. Rallyn suhteen tavoite toteutui ja IItu sai syyskuun kisoissa RTK2-koularin. Tulokset ei kuitenkaan olleet niin hyviä kuin olisin halunnut. Iitun häiriöherkkyys ja reagointi mun omaan jännitykseen on vain pahentunut tässä kisauran aikana. Näiden ongelmien poistamiseksi pitäisi joku poppakonsti kyllä löytyä, koska ylemmät luokat ei anna yhtään anteeksi. Koiran pitäisi siellä pystyä esittämään parasta osaamistaan.

TK2 jäi saamatta, sillä paikallamakuun kanssa olis suuria ongelmia, ja vaikka loppuvuodesta alkoi näyttämään paremmalta, päätin että seuraavan kerran kisaamme tokossa vasta, kun uudet säännöt ovat astuneet voimaan. Sen jälkeen avoimessa luokassa ei ohjaaja mene piiloon, vaan paikkiksessa koirat istuvat minuutin ja ohjaaja on näkösällä. Yhdessä kokeessa kävimme vuoden 2014 aikana, saldona 3-tulos lepsulta tuomarilta.

Tämän vuoden tavoitteeksi voisin asettaa Lillille sen, että nivelrikko ei sen elämää kovin haittaisi ja pystyttäisiin sen kanssa harrastamaan rallya edelleenkin. Jos treenit sujuu hyvin, voitaisiin kokeilla kisaamista avoimessa luokassa, mutta mitään koularia en sille tavoitteeksi laita.

Iitun tavoitteeksi asetetaan koularit TK2 ja RTK3, ja jossain näyttelyssä edes luokkasijoituksia. Tällä hetkellä näyttää vaan siltä, että tänä vuonna osallistumme vain yhteen näyttelyyn elokuussa.

Saas nähdä, päästäänkö yrittämään ensimmäistä tulosta voi-luokasta viikon päästä. Ollaan neljännellä varasijalla Kannuksen rally-kisaan. Toivottavasti tulee sen verran peruutuksia, että päästään mukaan.