Perjantaina taas agilitytreenit Lillin kanssa. Kovin kaksijakoiset tunnelmat oli treenien jälkeen. Tehtiin kaksi helpohkoa radan pätkää. Ensimmäisellä pätkällä päätin koittaa medi-korkeilla esteillä. Se ei ollut ollenkaan viisas päätös. Lilli ei ensiksikään ollut yhtään kuulolla, eikä oma itsensä ja lopuksi rupesi kiertämään korkealla olleita rimoja, eikä auttanut vaikka laskin toisen pään rimasta alemmaksi. Kiertäminen jatkui. Lillin säkäkorkeus on noin 36 senttiä ja voi olla piirun ylikin, joten pahaa pelkään että se mediksi mitataan. Nyt tuntuu vaan siltä, että se 10 senttiä rimojen korkeudessa on sille liikaa. Rimakauhu tuntuu mediesteillä toistuvan, kun minikorkeuksilla se menee niin hienosti. Voi plääh, jos kaikki on yhdestä vaivaisesta senttimetristä kiinni, niin ei oo reilua...:/ Tai toivon, että olisin mitannut väärin ja yläkanttiin. Se ei näytä kovimkaan paljon Iitua korkeammalta, ehkä pari senttiä ja Iitu on noin 33-33,5 senttiä. Tai sitten haluan vaan nähdä niin, onhan niillä kokoeroa...
Noh, mahtui treeneihin jotain hyvääkin. Odotellessamme vuoroamme kokeilin keppejä niin, että jätän käsiavun melkein kokonaan pois. Ja vau, koirahan meni ne virheettömästi ja vauhdikkaasti, kun se on tähän asti pujotellut sipsutellen. Ohjaajan huitominen on siis tainnut olla sille liikaa, siis käsien käyttö vähemmälle tästä eteenpäin.... Koira kyllä osaa.
Iitunkin kanssa oon ottanut keppitreeniä olohuoneessa. Mulla on muoviset koiranruokapussin mukana tulleet kepakot, joista neljä mahtuu olkkarin lattialle. Niitä me ollaan parina iltana kokeiltu ja voi sanoa, että innokkuutta ei tuolta Iitulaiselta ainakaan puutu, eikä se arastele millään lailla. Kepit on nääs hiukka huterat ja huojuvat, kaatuvat helposti. Lilli kaikkoaa heti makkariin, kun keppi kaatuu ja kolisee, vaan ei Iitu. Se painaa tuhatta ja sataa namin perässä keppejä nuollen, eikä sen maailmaa horjuta mikään. Ehkäpä agiliitäjäainesta siis... hope so.
Ensi viikonloppuna onkin sitten vipinää. Lauantaina on Alavudella ryhmänäyttely, johon olen ilmoittanut Iitun. Onneksi kasvattaja-Kaisa on luvannut sen esittää. En ole vielä valmis astumaan sen kanssa kehään, sillä Jyväskylän tapahtumat jyskyttää vielä takaraivossa. Katsotaan sitten parin mätsärin ja näyttelykurssin jälkeen josko uskaltaisi itsekin. Ollaan me kotona treenattu aina vähän väliä näytelmäjuttuja. Tänäänkin kokeiltiin ja se menee tosi hienosti. Harmi, kun kehässä kaikki on toisin... Sunnuntaina on Lapualla epikset ja sinne suunnataan Lillin kanssa ottamaan tuntumaa vieraisiin esteisiin. Jännää on sekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti