Eli Lillin kanssa jahdattiin jälleen kerran nollatulosta, tällä kertaa Pawsin kisoissa Maalahdessa. Kisat oli vilpoisassa hallissa, mikä oli kyllä ihana asia, koska auton lämnpötilamittari näytti 26 astetta ja ilma oli todella painostava. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka tekee tosi kivoja ratoja ja kaikille luokille oli kaksi starttia agirata ja hyppyrata. Agiradalta odotukset ei olleet kummoiset, koska siellä näytti kököttävän keinu :( Vaikka meidän tulos kosahti jo radan toiseen esteeseen eli putkeen. Pawsin putket oli mustia, ja sellaisia Lilli ei ole tainnut koskaan nähdä. Se tuli kaksi kertaa putkesta pois ja kolmannella yrityksellä tuli kielto; hyllytettiin jo siinä vaiheessa. Parin esteen päässä odotti keinu. Lilli kipesi kyllä kaksi kertaa melkein puoleen väliin, mutta hyppäsi sitten pois. Päätin, ettei yritetä enempää ja jatkettiin loppurata puhtaasti, ja loput putketkin meni hyvin.
Hyppyratakaan ei ollut vaikea, ja muuten se menikin hyvin, mutta ohjasin huolimattomasti toiseen putkeen ja siitä tuli vitonen. Kaikki muu sujui hyvin, ja tuloksena yliaikavitonen eli 10,50 ja neljäs sija. Mua harmittaa nuo yliajat. Tällä kertaa ei muistaakseni ollut kovin pitkäksi valuneita valssejakaan. Toki Lillin pujottelu on hirveän hidasta ja siihen kun saisi vauhtia, tippuisi ajasta varmaan pari sekuntia pois. Eihän meikäläinenkään ole mikään raketti, mutta Lilli vauhti on kisoissa paljon hitaampaa mitä se on treeneissä. Sitä saa suorastaan odotella putkesta pois ja en viitisis sitä kauheasti vedättääkään tai mennä kauas edelle, koska sitten se helposti ohittaa esteen. Kepeistä on sanottava se hyvä asia, että viimeisissä kisoissa ei yhtä lukuunottamatta ole ollut ongelmaa. Lilli hakee aloituksen hyvin ja pujottelee loppuun saakka, ainoastaan se vauhti puuttuu.
Vaikka tää touhu pään seinäänhakkaamiselta tuntuukin, kisaaminen on kivaa ja saa jännää kutinaa mahanpohjaan. Tulostavoitteet on haudattu ajat sitten. Mennään periaatteella onnistuu jos onnistuu. Pääasia, että on kivaa. Iitussahan mulla olisi varsinainen raketti kisaradoille, mutta sen ylikuumuminen ja "korvien unohtaminen" estää kyllä kisaamisen ja treenamisenkin, ainakin ryhmässä. Mutta tuohon kuumumiseen mulla on alkamassa projekti, josta kerron lisää joskus...
Kovasti tekisi mieli kisata, kun on lomakin menossa. Harmittelen, kun en ilmoittanut Lilliä Klagiin. Olin varma, että mulla on koko viikonloppu täynnä muuta ohjelmaa, mutta sunnuntaina olisin ehtinytkin kisaamaan. Nyt on pohdinnassa sitten Ylöjärven iltakisat. Tosin agilityliiton sivut näyttää olevan pois toiminnasta ja viimeinen ilmopäivä on tänään, joten saa nähdä, miten käy, ehtiikö ilmoittautumaan. Ylöjärvellä kyllä näyttää olevan molemmat agilityratoja, joten on suuri riski että molemmilla radoilla on keinu. Mutta voi myös olla niin, ettei ole kummallakaan...
Maalahdessa tavattiin myös Lillin siskopuoli Della ja muita saman kasvattajan koiria. Lillillä ja Dellalla on sama emä, ja tytöt olivat ihan samannäköisiä, toinen vaan soopeli ja toinen trikki :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti