Kärpäsen puremat...

Nimittäin tokokärpäsen puremia ollaan minä ja Iitu. Rallytokotreenit antoi kipinän myös varsinaisen tokon treenaamiseen ja jatkettiin keväällä juoksun takia kesken jäänyttä tokon kakkoskurssia. Nyt treenataan kolmoskurssin testiin. Enpä olisi koskaan uskonut, että kolmoskurssille yritetään ja vielä vähemmän olisin uskonut sitä, että oikeasti edes mietin toko-kisoihin osallistumista. Mutta hei, meillä on hyvät idolit: Iitun serkku Jiri ja ohjaajansa Heidi. Eli jos Heidi tätä luet, tää on sun syytäs.  Kun teidän tekemistä katsoo, innostuu itsekin ;) Paljon, ja oikeastaan hirmuisesti, on treenattavaa edes alokasluokan kokeeseen, mutta semmoisen tavoitteen olen nyt ottanut ensi keväälle, että josko meitä kokeessa nähtäis.

Hieman omatunto soimaa, koska ollaan treenattu aikaisemmin todella satunnaisesti ja ihan fiilispohjalta. Nyt kun vähän viitsii nähdä vaivaa, huomaa koiran valtavan kehityksen. Seuraaminen on mennyt kesän aikana huimasti eteenpäin. Tosin seuraaminen vaatii koko ajan vahvistamista eli kehumista tai namia, että kontakti pysyy. Maan vetovoima on niin suuri; varsinkin kun treenataan seuran kentällä, mistä voi imuroida toisten pudottamia nameja... Samoin perusasennosta maahan meno loksahti paikalleen tällä viikolla. Sitä ollaan treenattu vaihtelevissa paikoissa ja se onnistuu ilman käsiapua. Tänään huomasin, että onnistuu jo kauempaakin 3-4 metrin etäisyydeltä. Vielä viikko sitten vaatii käsimerkkiä, että Iitu meni maihin. Myös paikallamakuuta on treenattu ja se on Iitulle aika vahva liike. Luoksetulossa on vauhtia, mutta hieman käsiapua Iitu tarvii loppuasenno hakemisessa. Sen kun sais vielä kohdallensa, niin sitten meillä on kolmoskurssin pääsykokeen osat hallinnassa :) Hyppy on ihan alkutekijöissä, samoin liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen. Että on tässä kovasti vielä tekemistä ennen kuin voidaan kokeesta haaveilla. Seisominen oli jo hyvällä alulla, mutta kun lisäsin siihen liikkeen Iitu on ruvennut pyllähtämään istualleen eli täytyy helpottaa. Toivottavasti päästään sille kolmoskurssille, että saataisiin treeniä lähemmäksi kokeenomaisuutta.

Rallytoko-innostus sai pienen kolauksen, kun ei mahduttu möllikokeeseen. Talvella tietysti niitäkin kisoja on vähemmän, joten täytyy kevään koekalenteria tähystellä sitten tarkemmin. Täytyy yrittää kaivaa treeni-intoa vielä siihenkin lajiin.

Ai niin, Seinäjoen näyttelyn saa unohtaa meidän osalta. Iitu alkoi pudottamaan turkkiaan. Onneksi aloitti sen ennen kuin ehdin maksaa näyttelyn. Osasin tätä viime syksyiseen tapaan vähän ounastella ja jätin maksamisen viime tippaan. Hyvä näin. Jospa keväällä päästäisiin edes yhteen kahteen näytelmään. Katellaan...