Kisapaikka oli Dogness-halli, joka oli kisapaikkana muuten tosi hieno halli: siisti ja lämmin. Mölliluokka oli virallisten luokkien jälkeen eli ehdimme odottelemaan hyvän tovin ja seuraamaan alo- ja voi-luokkien kisan. Se, että mölli-luokka oli viimeisenä, oli aika haasteellista kisatessa, koska maa oli täynnä aikaisempien koirien hajuja. Maan vetovoima meinasi voittaa kontaktin monelle koiralla, myös Iitulla. Mulla oli aikomuksena suorittaa kisa ilman nameja niin kuin kisailtaisiin virallisessa luokassa, mutta todettuani tuon maan vetovoiman oli pakko ottaa namit kehiin.
Itse rata oli aika helppo. Siinä ei ollut Iitulle vaikeimpia liikkeitä, mutta haastetta tuo ihan riittävästi jo laji sinänsä, varsinkin kun jännittää. Kävelepä itse reipasta vauhtia eteenpäin tehtäväkyltille, koira tekee liikkeen välittömästi ja matka jatkuu seuraavalle kyltille. Ei ole aikaa jäädä miettimään, miten kyltin liike tehdään, vaan se on tultava selkäytimestä.
Hieman lajista... Rally-tokorata koostuu erilaisista tehtäväkylteistä, jotka suoritetaan oikeassa järjestyksessä. Rataantutustumisaikaa on 15 minuuttia ja tuomarilta voi kysyä epäselvistä kohdista radalla. Liikkeet on suoritettava tietyssä kohtaa tehtäväkylttiin nähden. Tehtävinä on mm. seuraamista, käännöksiä, pujottelua, istumista, pysähtymistä, askelia eteen, taakse ja sivulle, maahanmenoa, paikallaoloa jne. Virhepinnoja ropisee mm. hihnan kiristymisestä (alo-luokassa koira on hihnassa), kontaktin menettämisestä, tehtäväkylttien koskemisesta ja haistelusta, liikkeen uudelleen suorittamisesta, ohjaajan virheestä jne. Maksimisuoritus on 100 pistettä ja siitä aletaan vähentämään virhepisteitä. Hyväksytyn tuloksen saadakseen on oltava yli 70 pistettä jäljellä. Voittaja on se, jolla on vähiten virhepinnoja. Jos virheitä on yhtä paljon, nopein voittaa. Kolmestä hyväksytystä tuloksesta saa alokasluokassa RTK1-tunnuksen ja koira siirtyy avoimeen luokkaan. Luokkia on neljä: alokas-, avoin, voittaja- ja mestariluokka. Laji ei ole vielä virallinen, mutta käsittääkseni lajin virallistamista on anottu niin, että se olisi mahdollista 2014. Tässäpä rally-tokotietoutta pähkinänkuoressa. Tykkään lajista, koska siinä tärkeintä on yhdessätekeminen ja iloisuus. Ja sana iloisuushan sopii Iitulle kuin nenä päähän.
Takaisin eiliseen kisaan. Jouduin tosiaan ottamaan namit avuksi puolessa välissä, kun totesin, että maan hajut on liian houkuttelevia. Iitu suoritti liikkeet varmasti ja oltaisiin saatu vielä paremmat pisteet, jos ohjaaja ei olisi mokannut. Saatiin nimittäin 96/100 pistettä. Neljä virhepistettä tuli kyltin haistelusta, taluttimen kiristymisestä ja kaksi kertaa ohjaajan virheestä, joista toinen oli väärä suorituspaikka. Hitsit, kun en enää muista mikä liike oli tuolla kyltillä missä virhe tuli ja mikä suorituspaikassa sitten oli vikana. Tää onkin haasteellista harrastamisessa, kun treenaa itsekseen, eikä ole ollenkaan varma liikkeiden oikeista suoritustavoista ja -paikoista.
Tää oli tosi hyvä harjoitus virallista kisaa varten. Näin, mikä on meidän tasomme, ja saatiin yksi möllikisa alle, ettei tarvitse sitten virallisessa startissa jännittää niin paljoa. Iitu osaa liikkeet, mutta ratasuorittamista täytyy harjoitella vielä paljon, ja siinä nimenomaan kontaktin säilymistä. Onneksi mulla on vapaaharjoitteluoikeus Lakken lämpimään halliin. Kunhan saan kylttitelineitä hommattua, päästään treenaamaankin kisanomaisissa olosuhteissa. Aika hienoa!!!
Tuomari kommentoi palkintojen jaossa, että oli rauhallinen ja varma suoritus, ja seuraavan kerran sitten viralliseen kisaan :) Ja se aikomushan meillä todellakin on: helmikuun lopussa kisataan samassa paikassa virallisessa kisassa. Loppuun on totta kai laitettava kuva iitulaisesta kaulassaan pronssimitali, joka on tietty blingbling-malli niin kuin kaikilla koiraprinsessoilla kuuluukin olla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti