Tulihan se 1-tulos sieltä

Ja me niin ansaittiin se :) !!!

Vöyrin kokeen paikallamakuu harmitti mua todella paljon ja pari päivää meni, etten ajatellut tokoa lainkaan. Sitten sain hyviä vinkkejä paikallamakuun harjoitteluun Tokoshelttien FB-ryhmästä ja kavereilta, ja eikun uudella tarmolla treenaamaan... Aloin käyttämään paikallamakuussa takapalkkaa eli superhyvää herkkua kannelliseen rasiaan pari metriä Iitun taakse. Treenattiin yksin ja porukalla erilaisissa häiriöissä. Kun Iitu pysyi kahdessa treenissä maassa täydet 2 minuuttia 20 metrin etäisyydellä, ja se makasi niin rauhallisen näköisenä, päätin että osallistutaan Vimpelin kokeeseen. Jos makuu ei siellä onnistuisi, pidettäisiin pidempi kisatauko ja treenattaisiin vain.

Oltiin sillä lailla onnekkaita, että meidän treeniporukka osallistui samaan kokeeseen ja suurin osa kokeen koirista oli tuttuja. Ryhmä jaettiin makuussa kolmeen osaan. Iitu sai maata reunassa. Lisäksi ehdittiin ennen koetta ottaa pieni makuutreeni kokeessa vieressä makaavan koiran kanssa. Tiedä häntä vaikuttiko nää, mutta Iitun paikallamakuu oli ihan loistava. Mä en uskaltanut katsoa sitä kertaakaan vaan tuijotin maata mielessäni aikaa laskien. Kaksi minuuttia meni muuten yllättävän nopeasti, kun laskin mielessäni kahden minuutin kulumista, mutta hitaammin kuin oikeasti. Pääsin vasta 60:n kohtaan, kun liikkuri sanoi ajan olevan täyden. Iitu oli maannut kuin tatti samassa paikassa kaula pitkänä ja ylväänä. Näin mulle sanottiin, itse en tosiaan uskaltanut katsoa. Itse asiassa jännitin niin, että taisin hyperventiloida: rintaan pisti ja käsiä pisteli & puudutti ranteita myöten. Voi mitkä tuuletukset, kun päästiin kehänauhan ulkopuolelle. Kova työ toi ansaitun tuloksen, ihana Iitu <3 Toki sanottakoon se, että kovin häiriöaltis Iitu on. uskon, että jos vierestä joku lähtee, Iitu lähtee myös. Nyt on ollut tuuria, että kokeissa muut koirat ei ole lähteneet, eikä Iitukaan ole pilannut muiden koetta.

Vimpelin kokeessa tuomarina oli Veijo Kinnunen, harmaapäinen pappa. Hän oli todella miellyttävä, mutta ei mun mielestä säälipisteitäkään jakanut. Juoksutarkastuksessa ja luoksepäästävyydessäkin höpötti Iitulle kivasti :). Kokeen päätyttyä tuomari sanoi, että onpa siinä mukava pieni koira ja niin hyvin hallinnassa. En teidä, mitkä oli sitten odotukset sheltinrimpulaa kohtaan... :)

Iitun pisteet osa-alueittain:
Muut liikkeet ei niin loistokkaasti menneetkään, kuin esim. Vaasassa, mutta riittävän hyvin kuitenkin. En tiedä, oliko Iitu jo vähän väsynyt, kun meidän vuoro oli vasta ennen kymmentä ja oltiin kuitenkin paikalla jo kuuden jälkeen.
Luoksepäästävyys 10, jälleen kerran istui kuin tatti paikallaan
Paikallamakuu 10!!!!, Iitu makasi niin ylväästi kaula pitkänä hievahtamatta
Seuraaminen hihnassa 8½, ihan hirveetä seuraamista, kontakti olematonta, nuuhki maata, hihna kiristyi. Ihmettelen noinkin hyvää arvosanaa, ehkä tää oli sittenkin se säälipiste :)
Seuraaminen vapaana 8, kontakti tässä parempaa kuten aina, pysähtymisissä perusasennot valui ja toinen täyskäännös oli huono
Liikkeestä maahanmeno 8, tahallinen vartaloapu tipautti arvosanaa, halusin varmistaa, että menee maahan eikä jää seisomaan
Luoksetulo 8, vauhdikas kuten aina, mutta lopussa jäi vinosti eteen seisomaan eikä mennyt perusasentoon
Liikkeestä seisominen 7, todennäköisesti otti askelia käskyn jälkeen, ennakoi myös perusasentoa hieman
Hyppy 7, annoin tarkoituksella käsimerkin, ettei liike jää nollille, muuten suoritus ok, ja apu oli oikee ratkaisu, varmisti 1-tuloksen :)
Kokonaisvaikutelma 9, piste lähti räksyttämisestä, kuten tuomari sanoi. Itse asiassa Iitu haukkui vähemmän kuin kahdessa edellisessä kokeessa, nyt vain ennen hyppyä.

Kokonaispisteet siis 166 ja ALO1-tulos!!! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraava koetta, joka on ensi  keskiviikkona Ilmajoella. Olen ilmoittautunut myös 2.8 kokeeseen Vöyrille. Pitäis kai noita avoimen luokan liikkeitäkin alkaa treenaamaan. Mutta jos me tästä tämän kesän aikana saadaan ansaittua TK1, niin onhan meillä talvi aikaa treenata avoimen liikkeitä.