Ensimmäisenä päivänä tehtiin ensin pientä kontaktitreeniä lämmittelyksi porukalla. Sen jälkeen jatkettiin yksilöopetuksella. Iitun kanssa otettiin ensin noutoa, joka on aika lailla alkutekijöissään. Iitun nouto on sillä tasolla, että se pitää noutokapulaa suussaan, kun sen sinne laittaa ja irrottaa käskystä. Kapulaa hakemaan en ole sitä saanut. No, otettiin noutoa tunnarikapulalla ja ohjatun noudon kapulalla. Kyllä Iitu alkoi pikku hiljaa osoittamaan kiinnostusta kapulan hakua kohtaan ja toikin 1-2 metrin matkalta. Lentsu sanoi, että Iitulla on niin pieni suu, että sillä ei kannata käyttää edes pienintä normikapulaa vaan kisoissakin Iitulle on heitettävä ohjatun noudon kapula. Lentsu nauroi, että se on sitten ohjaajan ongelma, miten sen kapulan saa heitettyä vastatuulessa tarpeeksi kauas...
Open kanssa noutotreenausta
Seuraavalla kierroksella treenattiin liikkeestä seisomista, joka Iitulla on aika huono. Se ottaa muutaman askeleen seis-komennon jälkeen. Ensin halusin itse kokeilla treenaamista hankkimallani "agimunalla", mutta se ei tuntunut hyvältä ratkaisulta, joten siirryttiin takapalkkaan, jolla tulikin nopeasti onnistuneita suorituksia. Iitulle tuntui asia menevän kerralla jakeluun, koska kokeessa perjantaina se seisahti nätisti.
Liikkeestä seisomista, takapalkalle tulossa
Lauantaipäivän lopuksi tehtiin porukalla häiriötreeniä luoksetulossa, kaukokäskyissä ja seuraamisessa. Iitulla oli luoksetulossa vauhti kohdillaan, mutta vilkuili kyllä sivussa olevia koiria. Seuraamisessa kontakti pysyi yllättävän hyvin ja vasta lopussa Iitu vilkuili lelua, jota nenän edessä heiluteltiin. Tehtiin myös yksi paikkamakuutreeni, joka sujui mainiosti. Ei ongelmia siinä :)
Luoksetulossa vauhtia riittää
Illalla ehdittiin tekemään koirien kanssa kunnon lenkki Tuorlan kauniissa peltomaisemissa. Kämppiksenä meillä oli Heidi ja Jiri. Samassa solussa oli myös muuta leirin väkeä. Yllättävän hyvin koirat tuli toimeen keskenään, ja koirat reagoivat ulkoa kuuluviin ääniin vähemmän kuin pelkäsin. Tosin ulko-oven avaus sai aina haukku-puhkun aikaan ja meidän huoneen oven ääni oli selkäpiitä riipivä kuin jostain kauhuelokuvasta.
Iltalenkillä Iitu, Jiri ja Mette Kuva: Heidi Mattila
Kuva: Heidi Mattila
Sunnuntaina aloitettiin aamuvarhain. Ehdittiin tehdä koirien kanssa pieni lenkki ensin. Iitun kanssa aloitettiin seuraamisella. Lentsu sanoi, että seuraaminen oli muuten ok, mutta oikealle käännöksessä seuraaminen on huonoa. Mulla itsellä on vikana se, että seuraan koiraa, kun pitäisi olla niin, että koira seuraa mua. Kieltämättä on pientä epävarmuutta, varsinkin kun koira on niin pieni, että sitä ei suorana seistessä näe. Pitäisi vain luottaa siihen, että koira tulee niinkuin pitää. Kun katson syrjäsilmällä Iituun, asentoni on samalla vino ja Iitu ottaa minuun etäisyyttä, kun pelkää mun kaatuvan sen päälle. Ihan loogista kyllä... Treenattiin niin, että seuratessa pidän ryhdin suorana, katson eteenpäin enkä koiraa ja avustaja naksauttaa naksutinta aina kun koira on hyvin. Näin tiedän palkata koiraa oikeasta seuraamisesta, vaikka en itse sitä näekään. Myös käännöksessä pitää muistaa katsoa käännöksen suuntaan eikä koiraa. Seuraaminen sujuikin paremmin. Tosin olen joutunut Lentsun määräyksestä lipsumaan, kun Lentsu sanoi etten saa treenata seuraamista ilman naksuttelevaa apuohjaajaa...
Seuraava treenattiin hyppyä. Iitu on kokeissa tehnyt sitä, ettei ole hypännytkään vaan on jäänyt haistelemaan vierasta estettä. Hypyn jälkeen se myös seuraa mun liikettä ja kääntyy esteen takana. Lemtsu pyysi mua näyttämään ja kas kummaa, Iitu hyppäsi esteen yli ongelmitta.. Tepastelun se sentään opelle näytti :) Treenattiin hyppyä ensin niin, että laitettiin namialusta hypyn taakse vähän kauemmas, että saadaan Iitu hypyn jälkeen vähän kauemmas ja sitten menin hypyn taa Iitun viereen laitoin mennessäni namialustan hypyn viereen ja luvalla Iitu sai mennä namille, kun oli paikoillaan. Homma muuten toimi, ei tullua askeleita ja toimi kokeessakin perjantaina :)
Tässä ootellaan ohjaajaa ja namialustaa
Viimeisenä saatiin treenata jotain pientä kivaa ja me treenasimme Iitun kanssa ruutua, kun sitä ei ole koskaan oikeastaan treenattu. Eli namikippo ruutuun ja sinne lähetystä. Muutaman kerran treenattiin ja vauhdillahan sinne mentiin, kuinkas muuten, namin perään... :)
Iitu matkalla ruutuun
Olin kaikin puolin tyytyväinen leirin antiin. varmasti menen toistekin, jos vastaavaa järjestetään. Tokoinnostus otti ainakin pienen askeleen ylöspäin leirin jälkeen. Mun oli tarkoitus kirjoittaa parista tokokokeesta, jossa ollaan leirin jälkeen oltu. Mutta ne saa nyt odottaa omaa postaustaan. kaikki tokokuvat on Sirpa Saaren ottamia, kiitos Sirpalle hienoista kuvista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti