Kohti avointa luokkaa

Toista viikkoa oli aivot narikassa tokon suhteen. Yhdellä rally-tokokoulutuskerralla tosin käytiin, ja voi pojat kun sekin oli kivaa. Harmi, ettei meillä päin järjestetä säännöllistä rally-tokokoulutusta minkään seuran puitteissa. Täytyy toivoa, että tilanne muuttuu, kun/jos laji keväällä virallistetaan.

Eilen oltiin Iitun kanssa ryhmätreeneissä Ilmajoella ja päätin tälläkertaa treenata avoimen luokan liikkeistä paikallamakuun lisäksi noutoa, luoksetulon stoppia ja kaukokäskyjä.

Avoimen luokan paikallamakuuta ei olla treenattu kuin kotipihalla. Ja siinä on edessä pitkä ja kivinen tie. Huoh.... Etäisyys ei ollut normaali etäisyys ja Iitulla oli etäisyyttä muihin koiriin. Siltikin, aina kun menin näkösuojaan, se pomppasi istumaan. Perääni ei sentään lähtenyt, mutta heti kun poistuin sen näkökentästä, liikkuri huusi, että nousi. Lopuksi laitoin Iitun makaamaan vain muutaman metrin päähän vajasta ja palasin palkkaamaan heti, kun olin käväissyt näkösuojassa ja Iitu pysyi maassa. Treeniä, treeniä vaan...

Kaukokäskyt oli edistynyt. Etäisyyttä oli jo enemmän ja Iitu nousi reippaasti istumaan. Juuri tuo istumaan nousu on tapahtunut tähän asti kuin hidastetussa filmissä. Parempaan suuntaan siis, hyvä hyvä. Luoksetulon stoppi on paikallamakuun ohella varmasti toinen työstettävä liike. Iitu on niin älyttömän nopea, että sen on hankala pysähtyä siitä vauhdista, ja se valuu ja valuu ja valuu.... Pallon heittämisestä ei ole apua, koska Iitu ei pallosta piittaa ja namitkin on niin pieniä, että se ei näe, jos niitä heitän... Takapalkan avulla nyt toistaiseksi treenataan, ja vähän me ollaan sitä vasta treenattu, eli ei nyt voi vielä ihmeitä odottaakaan.

Nouto oli positiivinen ylläri. Mehän ollaan treenattu ohjatun noudon kapulalla, koska pieninkin sorvattu kapula on niin pieni, ettei se tahdo mahtua Iitun suuhun, eikä se siitä syystä ole halunnut ottaa normikapulaa suuhunsa. No, olin onnistunut kadottamaan ohjatun noudon kapulan johonkin. Kaikkea pitäisi näemmä olla enemmän kuin yksi, että aina joku kappale löytyis.... Päätin sitten ottaa normikapulan mukaan treeneihin ja kokeilla sillä. Ja IItu, wau!!!, haki sen kapulan ja palautti sen nätisti. Ja tosi nätisti sitä kantoikin. Siis, me ei millään pilipalikapuloilla enää treenaa, vaan kunnon kapulat kehiin, tuumas Iitu. Ja kun kapula juuri ja juuri mahtuu Iitun suuhun, se ei pääse järsimään sitä, kuten ohjatun noudon kapulaa.

Vaikka työtä on edessä paljon, varsin positiivin mielin siis jatketaan treenejä ja lähdetään haastetta päin, eli kohti avointa luokkaa-tavoite starttasi nyt... :)