Alkaahan se sujumaan...

Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jo aikaa. Tarkoitus oli kirjoittaa loputkin jutut paikkis-kurssin annista, mutta kun en ole kirjoittanut (tyhmä minä) asioita ylös, on osa päässyt jo unohtumaan. Ensimmäinen oppi on se, että minun on oltava tosissani. Jos koira nousee, se palautetaan maahan vaikka pienellä pakotteellakin. Olen torunut ja sen jälkeen antanut käskysanan maahan iloisella äänensävyllä. Tarvittaessa olen tehostanut käskyä vetämällä kevyesti pannasta alaspäin, Myös luopumista ja yleistä häiriönsietoa treenataan muussakin tekemisessä kuin paikallamakuussa. Ja sitten yks juttu millä vahvistetaan maassapysymistä on se, että vedän kevyesti koiran hihnasta, kun se on maassa. Alussa tuli aika helpostikin ylösnousuja, mutta nyt Iitu sietää enemmänkin vetoa ja pysyy maassa.

Toinen iso ja tärkeä asia on luottamus, ja nimen omaan ohjaajan luottamus koiraansa. En luottanut siihen, että koira pysyy maassa. Oma toiminta oli varovaisen näköistä ja Iituhan luki mua kuin avointa kirjaa. Nyt kun ollaan saatu paljon onnistumisia, pystyn luottamaan Iituun. Olen myös muuttanut treenitapaani. Ei treenata enää tutusti ja turvallisesti tyyliin: me mennään IItun kanssa reunaan, kun sitä ahdistaa levoton vieruskaveri. Nyt olen hakeutumalla hakeutunut tilanteisiin, joissa on häiriötä. Mennään varta vasten sen ryhmän levottomimman kaverin viereen. Joku viikko sitten ryhmätreeneissä Iitun vieressä oli pentukoira, jota omistaja kävi palauttamassa riviin monen monta kertaa. Entinen Iitu olisi noussut istumaan ja lähtenyt hiljalleen mua kohti. Nykyinen Iitu makasi ryhdikkäänä paikoillaan.

Kurssista oli siis selkeästi hyötyä. Kaikki sen jälkeen tehdyt paikkistreenit on onnistuneet 99%:sti. Torstaina olisin saanut kirjoittaa vielä että 100%:ksi, mutta viime perjantai-illan häiriö oli liian kova ja kai kerroin Iitulle epäselvästi, että tähän nyt jäädään. Hallilla oli yhtä aikaa agility- ja rally-treenit, ja Iitunhan on todella vaikea keskittyä muuhun tekemiseen, jos se kuulee toisen koiran menevän putkeen. Siihen nähden olen tyytyväinen, että muistutuksen jälkeen Iitu pysyi maassa pari minuuttia. Nyt ollaan siinä pisteessä, että voiruvetaan harjoittelemaan piiloon menemistä niin, että on muitakin koiria läsnä. Aloitetaan pienestä. Nyt en ahnehdi liikaa, vaan tehdään vahvaa pohjaa ensin.