Talvikuvia

Pitihän sitä ottaa kamera mukaan lenkille, kun oli lunta maassa. Tässä hieman eilisen satoa.

Kas näin nousee tassu, ja tassu nousee näin...

Enköhän mä nyt varmasti pääse tuon oksan yli, kun kunnolla hyppään...

Lillin bestis / inhokki, kumpi vaan... Hani

Valeraskauttako...

Olen tässä pohtinut Lillin omituista käytöstä vinkuleluaan kohtaan. Lelu on vanha, eikä Lilli koskaan aiemmin ole itkenyt / ulvonut sille, eikä kyllä millekään muulle lelulle. Lelun läsnäolo myös selvästi stressasi sitä. Jos Lilli nukkui makkarissa ja kuuli, että esim. nousen sohvalta, se tuli kuin ohjus tarkistamaan leluaan. Juoksusta on sen verran aikaa, että käytös sopisi valeraskauteen. Lelun pieni vingahdus kuulostaa pennun vinkumiselta. Lisäksi Lilli nuoli sitä, mikä myös on outoa käytöstä. Olettaisin, että se luulee nuolevansa pennun takapuolta. Illalla rupesi koiran käytös olemaan niin levotonta, että piti laittaa lelu kaappiin. Hetken aikaa Lilli sitä etsi, mutta rauhoittui sitten. Mielenkiintoista, Lillillä ei ole koskaan ollut valeraskautta, joten en osannut sitä odottaa. Mutta mitään muuta en näin omituisen käytöksen syyksi osaa arvata.

Lillin "vauva" :D

Eipä mitään erikoista

Jippii, lunta on satanut. No, ei sitä kyllä kovin paljoa ole, mutta juuri sen verran kuitenkin, että maa on valkoinen. Lillin mielestä se on kuitenkin upea juttu. Lenkillä on hauska katsella sen touhuja, kun se kulkee nenä maassa ja työntelee lunta eteenpäin nenällään. Tulisi nyt vähän enemmän lunta maahan, niin sais näpsäistyä neidistä jonkinmoiset joulukorttikuvat.

Agilityrintamalla on hiljaista. Parin viikon harkat on peruttu ärhäkän kennelyskäepidemian vuoksi. Lilli on pysynyt toistaiseksi terveenä (koputtaa puuta...). Ei onneksi osallistuttu S:joen näyttelyyn, josta monet koirat on tartunnan saaneet. Ollaan kyllä vältelty muiden koirien seuraa tehokkaasti ja viime viikonkin harkoista jouduin olemaan työn vuoksi pois. Meidänkin harkkaryhmässä ilmeisesti on ollut sairastuneita. Tosi tylsä tällainen epidemia. Täytyy vaan toivoa, että se pian laantuis.

Lilli on aloittanut "laulamisen". Se on nimittäin ruvennut ulisemaan yhdelle vinkulelulleen. Kyllä nyt olis hyvä omistaa videokamera. Äskeinen ulvominen olis nimittäin ollut kuvaamisen arvoinen. Ja sitten kun lopetin lelun vinguttamisen, Lilli alkoi "piippailemaan", että vinguta nyt sitä lelua. Hassu juttu, Lilli ei yleensä ole piippaillut, mutta on ruvennut tässä syksyn aikana tekemään sitä yhdestä sun toisesta syystä.

Etupihan pensaassa odottaa punaiset valot sitä, että kehtais ne sytyttää. Yleensä olen sytyttänyt ne ensimmäisenä adventtina, mutta saas nähdä maltanko odottaa sinne asti. Pensaassa on pientä kuuraa, valot olisi nyt tosi kauniit...

Lillin viimejouluinen kuvakortti

Yökylässä ja keikalla

Lilli oli eilen yökylässä luottohoitajallaan, kun emännällä oli iltamenoa. En ehtinyt viemään Lilliä, joten sovittiin että se haetaan kotoa. Lilli oli ollut ensin onnessaan, kun oli nähnyt kuka tuli, mutta kohta se oli arvannut, mitä seuraavaksi on ohjelmassa ja sukeltanut häntä koipien välissä nojatuolin taakse. Lilli kun ei laisinkaan tykkää autoilusta, eikä siksi suostu menemään autoon vapaaehtoisesti juuri koskaan. Vauhtiraja on noin kuudessakympissä. Siihen asti Lilli istuu ja katselee rauhassa ulos, mutta vauhdikkaammassa menossa se sukeltaa heti "maihin".

Vietettiin työkavereiden kanssa mukavaa, leppoisaa iltaa nyyttärimeiningillä. Seuraavana päivänä oli mentävä aamuseitsemäksi töihin ja se muistutteli takaraivossa. Lähdin kuitenkin katsomaan Pave Maijasen akustista keikkaa paikalliseen ravintolaan. Pave olikin positiivinen yllätys. Onhan hänen kasarihittinsä tuttuja, mutta muuten miehen musiikkiura on itselle melko tuntematon. Hän lauloikin omia ja lainabiisejä, hitaita, bluesia ja rockia. Tunnelma oli rento ja välitön. Hyvä, kun tuli lähdettyä, vaikka ensin pohdinkin, että jaksaisko sitä.

Kisatunnelmaa :)

Katseltiin Lillin kanssa agilityn MM-kisoja telkusta. Kuvasin Lilliä vähän videolle. Pätkästä tosin puuttuu ääni, kun ei ole videokameraa, vaan täytyy käyttää digikameran videotoimintoa. Kisatunnelma välittyy silti; se on melkoisen kiihkeä... Ja välillä täytyy käydä eteisen puolella tsekkaamassa, että näkyiskö tuota telkkarin koiraa siellä. Se on yleensäkin Lillin tapa, jos telkussa on eläimiä. Aina pitää käydä eteisen puolella kurkkimassa, että mihin ne eläimet häviää...

Yksi askel eteenpäin, kaksi taakse

Eli meilä oli taas tänään agilityharkat... Jos aloittais ensin niistä positiivisista asioista. Mulla oli palkkana extraherkkua: rosvopaistia! Lilli näyttikin ensin nauttivan. Ei aikonut yhtään ovelle, ei yrittänyt karata lähdössä ja kuunteli käskytystä kivasti. Mitä nyt emännän käskyt olivat myöhässä tai epäselviä, mutta sehän ei koiran vika oo, jos emäntä ei ossaa...

Sitten se tylsä juttu: ollaan taas pudottu kukkulan huipulta murheen laaksoon, jos näin dramaattisesti asiaa kuvaisi. Lilli oli just lähdössä suorittamaan rataa ja aikoi hypätä ekaa estettä, kun vieressä koira haukahti möreästi. Eipä siinä sitten muuta tarvittukaan. Lilli päätti, että hypyt on tylsiä, ei huvita ja ylitti hyppyjä epäröiden. Lopuksi alkoi kieltäytymään koko hypyistä. Ja juuri, kun näytti hyvältä, että koira alkaa tästä jutusta nauttimaan. Tulipa taas huomattua, kuinka herkkä Lilli on. Ensi kerralla saa tehdä taas kaksin verroin hommia, että saa Lilliltä tuon hyppykammon pois. Pitkään aikaan sitä ei ole ilmennytkään. Meinasin jo nostaa rimat medikorkeuteen, kun oon hyppyyttänyt Lilliä minikorkeudesta tähän asti. Onneksi en kuitenkaan nostanut. Plääh, kyllä emäntä saa taas kaivaa sitä motivaatiota itsestään esiin ens kerralle.
Lukeekohan näitä juttuja kukaan, vai kirjoittelenkohan näitä jorinoita itselleni. Comments, anyone....?

Valokuvailua

Oli niin hieno, aurinkoinen sää, että lähdin heti töistä päästyäni Lillin kanssa lenkille läheisen tekojärven rannalle. Eilenkin oli hieno ilma ja todella kaunis auringonlasku punertavine pilvineen. Oikein harmitti, kun eilen ei tullut kameraa joukkoon. Täytyi tyytyä vain kännykkäkameran kuviin. Yritin lähettää kuvat kamerasta sähköpostiini, mutta en kertakaikkiaan ymmärtänyt nokialaisen ohjeesta, että miten sähköpostia käytetään. Jäi kuvat sitten lähettämättä... Tänään otin opikseni ja otin sitten kameran mukaani. Auringonlasku ei ollut läheskään niin kaunis kuin eilen, mutta koiraa tuli kuvattua senkin edestä, ja osui se auringonlaskukin lopuksi kuvaan.

Lilli poseeraa


Ja tässäkin poseerataan...

Ja tässä se auringonlasku: