Eli meilä oli taas tänään agilityharkat... Jos aloittais ensin niistä positiivisista asioista. Mulla oli palkkana extraherkkua: rosvopaistia! Lilli näyttikin ensin nauttivan. Ei aikonut yhtään ovelle, ei yrittänyt karata lähdössä ja kuunteli käskytystä kivasti. Mitä nyt emännän käskyt olivat myöhässä tai epäselviä, mutta sehän ei koiran vika oo, jos emäntä ei ossaa...
Sitten se tylsä juttu: ollaan taas pudottu kukkulan huipulta murheen laaksoon, jos näin dramaattisesti asiaa kuvaisi. Lilli oli just lähdössä suorittamaan rataa ja aikoi hypätä ekaa estettä, kun vieressä koira haukahti möreästi. Eipä siinä sitten muuta tarvittukaan. Lilli päätti, että hypyt on tylsiä, ei huvita ja ylitti hyppyjä epäröiden. Lopuksi alkoi kieltäytymään koko hypyistä. Ja juuri, kun näytti hyvältä, että koira alkaa tästä jutusta nauttimaan. Tulipa taas huomattua, kuinka herkkä Lilli on. Ensi kerralla saa tehdä taas kaksin verroin hommia, että saa Lilliltä tuon hyppykammon pois. Pitkään aikaan sitä ei ole ilmennytkään. Meinasin jo nostaa rimat medikorkeuteen, kun oon hyppyyttänyt Lilliä minikorkeudesta tähän asti. Onneksi en kuitenkaan nostanut. Plääh, kyllä emäntä saa taas kaivaa sitä motivaatiota itsestään esiin ens kerralle.
Lukeekohan näitä juttuja kukaan, vai kirjoittelenkohan näitä jorinoita itselleni. Comments, anyone....?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti