Eka tokokoe meni nollaantuneita osioita lukuunottamatta erittäin hyvin. Nyt tultiinkin sitten oikein rytinällä alas pilvistä pohjamutiin. Osallistuttiin Iitun kanssa toissa päivänä Vöyrillä tokokokeeseen, jossa tuomarina oli mielestäni aika tiukka Tiina Laakko, ja tulos ei ollut lainkaan Vaasan tasoa.
Vaikka oltiin tässä välissä treenattu paikallamakuuta häiriöissä ilman koiraseuraa ja koiraseurassa, makuu nollaantui. Iitu otti hatkat jo 10 sekunnin kohdalla. Myös hyppy nollaantui. Iitu ei hypännyt taaskaan, vaikka oon rakentanut oman hyppyesteen ja on kuljettu pitkin kyliä treenaamassa sen kanssa. Kolmas nollille mennyt liike oli liikkeestä maahan meno, jossa Iitu jäi seisomaan. Arvasin heti käskyn sanottuani, että Iitu ei mennyt maahan, koska käsky lipsahti suustani aivan liian korkealla äänensävyllä, kun olis pitänyt murahtaa matalalla äänellä. Epäonnea ja tason laskua oli vähän joka liikkeessä, joten eipä ihme että pinnat jäivät 99,5:een eikä saatu tulosta.
Pisteet osa-alueittain:
- luoksepäästävyys 10, koira ei värähtänytkään
- paikallamakuu 0, lähti rivistä 10 sekunnin kohdalla
- seuraaminen hihnassa 7, seuraamisasento välillä hieman kaukana ja perusasennot istuessa vinoja
- seuraaminen vapaana 7, harmillisesti Iitu ei mennyt lopussa perusasentoon vaan jäi seisomaan. Tätä tuomarikin harmitteli, sanoi että oli erinomainen kontakti koiralla ja hyvä seuraaminen muuten, olisi saanut 9:n jos loppuasento olisi ollut oikea
- liikkeestä maahanmeno 0, koira jäi siis seisomaan
- luoksetulo 9½, edelleen lemppariliike, puoli pinnaa lähti siitä, kun perusasento jäi vähän eteen
- liikkeestä seisominen 5, Iitu ennakoi reilusti ja seisahtui jo ennen käskyä
- hyppy 0, Iitu ei hypännyt vaan jäi seisomaan esteen eteen
- kokonaisvaikutelma 8, haukkumisesta lähti taas nää pisteet, Iitu haukkui ennen kolmea viimeistä osiota, alkoi vissiin kärttämään palkkaa.
Paikallamakuuta täytyy nyt treenata enemmän, lyhyemmällä ajalla ja matkalla. Tänään päästiin treenaaman koiraporukassa ekaa kertaa kokeen jälkeen. Otettiin kaksi makuuta. Toisessa koirat makasi 30 sekuntia ja toisessa 2 minuuttia. Lyhensin välimatkaa 10 metriin ja Iitu pysyi paikoillaan molemmilla kerroilla. Nyt oli käytössä myös takapalkka, vapautin Iitun superherkulle makuun jälkeen :) Toivottavasti saataisiin tuota paikallamakuun ongelmaa nyt pikku hiljaa pois.
Olin ilmoittanut Iitun kokeeseen , joka on ensi viikon keskiviikkona. Täytyy nyt pohtia, mitä teen. Mennäänkö kokeeseen ollenkaan, mennäänlö ja jätän paikallamakuun kokonaan tekemättä, vai tehdäänkö koko koe. Viikonlopun treenit sen näyttää, mitä tehdään. Tänään oli ainakin toiveita herättävä treeni. Tästä jatketaan... :)
torstai 4. heinäkuuta 2013
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Eka virallinen tokokoe takana
Ollaan treenattu Iitun kanssa talvi ja kevät eri ryhmissä ja välillä itseksemme. Loppukevään jouduimme juoksun takia treenaamaan itseksemme, eikä saatu möllikisaakaan alle. Olin kuitenkin päättänyt, että kaikesta huolimatta tänä kesänä korkataan viralliset kokeet. Ja niinpä me sitten eilen ajeltiin Vaasaan kisaamaan. Emännällä oli hirvee pelko persuksissa, suorastaan kokovartalokipsi varmaan jo kaksi edeltävää päivää. En ole tosiaan koskaan osallistunut möllikokeeseen, saatika viralliseen kokeeseen, eikä Iitu ole koskaan suorittanut liikkeitä täysin kokeenomaisesti ilman palkkaa. Mutta ei auta, jostain se kisaura vaan on aloitettava.
Tuomarina oli Jaana Tala, ihan miellyttävä tuttavuus ja paikkana Vaasan koirakerhon harjoituskenttä, jonka vieressä oli ratsastustallit ja hevosaitaukset. Niistä ei onneksi ollut Iitulle haittaa.
Koe meni ensikertalaisille hyvin. Lähdin matkaan ilman tulostavoitetta: tavoitteensa vain selvitä koe läpi pyörtymättä ja hakea ensikertalaisena kokemusta :) Ykköstulos oli kuitenkin tosi lähellä. Jos paikallamakuu olisi onnistunut, se olisi ollut siinä. Paikallamakuu on vaan Iitulle hankala liike. Se säikähti kerran makuun aikana treeneissä ja sen jälkeen on pienelle ollut aika ahdistavaa maata rivissä muiden koirien kanssa, kun emäntä on kaukana.
Tulos oli siis ALO3 135,5 pistettä ja 3. sija :)
Osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, Iitu istui paikoillaan hievahtamatta, no problem :)
Paikallamakuu 0, tätä pelkäsin eniten. Arvasin, ettei Iitu makaa vaadittua aikaa, kun vieressä makasi sakemanni, joka liikehti ja ääntelehti levottomasti ennen makuun alkua... Minuutin kohdalla tuli äitiä ikävä ja Iitu pinkaisi rivistä.
Seuraaminen kytkettynä 9, oli mielestäni tosi hyvän näköistä ja tais se kontaktikin pysyä pisteistä päätellen.
Seuraaminen vapaana 9, jouduin antamaan lisäkäskyn vasemmalle käännöksen jälkeen, kun Iitu rupesi jätättämään, Se todennäköisesti ennakoi maahanmenoa tai seisomista.
Maahanmeno seuraamisesta 8, tää oli muuten aivan mahtava liike. Iitu meni sukkana maahan. Valitettavasti vaan kumarruin koiraan päin vaistomaisesti antaessani käskyä, mikä tipautti arvosanaa. Seuraavalla kerralla muistettava ryhti.
Luoksetulo 9,5. En tiedä, mistä puoliska lähti. Iitu hieman törmäsi jalkaani lopun perusasentoon tullessaan, olisko ollut se. Luoksetulo on Iitun paras liike: todella vauhdikas ja loppuasento napsahtaa yleensä hyvin paikalleen.
Seisominen seuraamisesta 9. En tiedä, ottiko Iitu pari askelta seis-käskyn jälkeen, vai mistä pisteen vähennys tuli. Mutta tää on niin työvoitto. Vielä lauantaina Iitu meni maahan seis-käskyllä. On vissiin liikaa treenattu nopeaa maahanmenoa seisomisen kustannuksella. Jännitti kääntyä ja nähdä, missä asennossa se koira siellä on... Onneksi seisoi :)
Hyppy 0. Tää hyppy on niin mystinen juttu. Iitu lähti kyllä hypyn luo, mutta jäi sen eteen seisomaan. Meni vasta kolmannella kerralla käsimerkin avulla. Iitu teki viime viikolla saman jutun, kun oltiin Ilmajoella treenamassa. Ekaan hyppyyn tarvitsi käsimerkin. Sen jälkeen sujui. Harmin paikka, koska Iitu osaa tämän liikkeen kyllä.
Kokonaisvaikutelma 9. Piste lähti siitä, kun Iitu haukkui ennen kahta viimeistä liikettä, ja hypyn nähdessään oikein innostui...
Kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Iitu toimi hyvin, vaikka ei palkkaa saanutkaan liikkeiden välissä. Itse asiassa Iitulle taitaa olla paras palkka, että saa tehdä töitä mun kanssa. Kisasuorituksen aikana kykenin hallitsemaan oman jännitykseni, vaikka etukäteen jännitys oli kova. Mulle tultiin jopa sanomaan, että näytti siltä, etten jännittänyt yhtään ja olin hyvinkin rento. Hih... Ne liikkeet, mistä saatiin tulos, meni hyvin. Pientä viilaamista varmaan on, mutta se ensikertalaisille suotakoon. 9-9,5:n luvut on mun mielestä erinomaisia. Ja kun vielä viilataan, alkaa varmaan kymppejäkin tipahtelemaan. Paikallamakuu ja hyppy on nyt treenattava kuntoon, että niihin ykköstuloksiin olisi mahdollisuus. Eli treenaamaan vaan... Kisakärpänen puraisi sitten tässäkin lajissa ja ilmot on jo lähtenyt kolmeen kisaan.
Tuomarina oli Jaana Tala, ihan miellyttävä tuttavuus ja paikkana Vaasan koirakerhon harjoituskenttä, jonka vieressä oli ratsastustallit ja hevosaitaukset. Niistä ei onneksi ollut Iitulle haittaa.
Koe meni ensikertalaisille hyvin. Lähdin matkaan ilman tulostavoitetta: tavoitteensa vain selvitä koe läpi pyörtymättä ja hakea ensikertalaisena kokemusta :) Ykköstulos oli kuitenkin tosi lähellä. Jos paikallamakuu olisi onnistunut, se olisi ollut siinä. Paikallamakuu on vaan Iitulle hankala liike. Se säikähti kerran makuun aikana treeneissä ja sen jälkeen on pienelle ollut aika ahdistavaa maata rivissä muiden koirien kanssa, kun emäntä on kaukana.
Tulos oli siis ALO3 135,5 pistettä ja 3. sija :)
Osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, Iitu istui paikoillaan hievahtamatta, no problem :)
Paikallamakuu 0, tätä pelkäsin eniten. Arvasin, ettei Iitu makaa vaadittua aikaa, kun vieressä makasi sakemanni, joka liikehti ja ääntelehti levottomasti ennen makuun alkua... Minuutin kohdalla tuli äitiä ikävä ja Iitu pinkaisi rivistä.
Seuraaminen kytkettynä 9, oli mielestäni tosi hyvän näköistä ja tais se kontaktikin pysyä pisteistä päätellen.
Seuraaminen vapaana 9, jouduin antamaan lisäkäskyn vasemmalle käännöksen jälkeen, kun Iitu rupesi jätättämään, Se todennäköisesti ennakoi maahanmenoa tai seisomista.
Maahanmeno seuraamisesta 8, tää oli muuten aivan mahtava liike. Iitu meni sukkana maahan. Valitettavasti vaan kumarruin koiraan päin vaistomaisesti antaessani käskyä, mikä tipautti arvosanaa. Seuraavalla kerralla muistettava ryhti.
Luoksetulo 9,5. En tiedä, mistä puoliska lähti. Iitu hieman törmäsi jalkaani lopun perusasentoon tullessaan, olisko ollut se. Luoksetulo on Iitun paras liike: todella vauhdikas ja loppuasento napsahtaa yleensä hyvin paikalleen.
Seisominen seuraamisesta 9. En tiedä, ottiko Iitu pari askelta seis-käskyn jälkeen, vai mistä pisteen vähennys tuli. Mutta tää on niin työvoitto. Vielä lauantaina Iitu meni maahan seis-käskyllä. On vissiin liikaa treenattu nopeaa maahanmenoa seisomisen kustannuksella. Jännitti kääntyä ja nähdä, missä asennossa se koira siellä on... Onneksi seisoi :)
Hyppy 0. Tää hyppy on niin mystinen juttu. Iitu lähti kyllä hypyn luo, mutta jäi sen eteen seisomaan. Meni vasta kolmannella kerralla käsimerkin avulla. Iitu teki viime viikolla saman jutun, kun oltiin Ilmajoella treenamassa. Ekaan hyppyyn tarvitsi käsimerkin. Sen jälkeen sujui. Harmin paikka, koska Iitu osaa tämän liikkeen kyllä.
Kokonaisvaikutelma 9. Piste lähti siitä, kun Iitu haukkui ennen kahta viimeistä liikettä, ja hypyn nähdessään oikein innostui...
Kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Iitu toimi hyvin, vaikka ei palkkaa saanutkaan liikkeiden välissä. Itse asiassa Iitulle taitaa olla paras palkka, että saa tehdä töitä mun kanssa. Kisasuorituksen aikana kykenin hallitsemaan oman jännitykseni, vaikka etukäteen jännitys oli kova. Mulle tultiin jopa sanomaan, että näytti siltä, etten jännittänyt yhtään ja olin hyvinkin rento. Hih... Ne liikkeet, mistä saatiin tulos, meni hyvin. Pientä viilaamista varmaan on, mutta se ensikertalaisille suotakoon. 9-9,5:n luvut on mun mielestä erinomaisia. Ja kun vielä viilataan, alkaa varmaan kymppejäkin tipahtelemaan. Paikallamakuu ja hyppy on nyt treenattava kuntoon, että niihin ykköstuloksiin olisi mahdollisuus. Eli treenaamaan vaan... Kisakärpänen puraisi sitten tässäkin lajissa ja ilmot on jo lähtenyt kolmeen kisaan.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Harjavallan ryhmänäyttely 25.5.13
Lilli pääsi kehään kolmen vuoden tauon jälkeen, kun matkattiin sen kanssa Harjavallan ryhmänäyttelyyn. Harjavallassa on kuulemma aina ollut kolea sää, mutta onneksi ei eilen. Aurinko paistoi komeasti koko päivän, mistä muistona palanut niska. Lilli esiintyi ihan ok:sti, ei nyt mitenkään riemukkaasti muttei haluttomastikaan. Loppuseisonnassa sain sen seisomaan ryhdikkäästi, kun supattelin Iitun nimeä sille :) Korvia se ei vain tahdo näyttää, mokomat ovat nousemassa hiljalleen pystyynkin iän myötä. Tarttis vissiin koittaa tehdä niille jotain.
Avoimessa luokassa oli muistaakseni 22 narttua. tuomari oli herra Makedoniasta, joka ei kyllä ollut eriautomaatti vaan jakoi myös sinistä ja keltaistakin nauhaa. Avoimessa luokassakin taisi melkein puolet saada eh:n. Ja EH oli myös Lillin tulos. Tuomarin arvostelut oli hyvin samantyyppiset. Kun verrattiin Lillin puolisiskon arvostelua, se oli suurimmalta osaltaan melkein sanasta sanaan sama. Tässä Lillin arvostelu:
Medium strong, correct bite, ears correct set, nice neck, topline is going little high in rear when moving, tail correct set, little higher carried, open angulations, correct enough in movement.
Oli mukava päivä kaiken kaikkiaan. Arvostelu oli Lillille ihan ok. Oli mukava nähdä kehän laidalla tuttuja. Tavattiin Lillin kasvattaja pitkästä aikaa ja muita kasvatteja omistajineen. Lilli on ilmoitettu Tuuriin, mutta sillä on karvanlähtö menossa ja vaikka turkki oli lähtötilanteessa muhkea, se on enää kalpea varjo siitä. Taidamme siis suosiolla jättää Tuurin väliin. Seuraavan kerran Lilli taitaa näytelmöidä ensi kesänä veteraanikehässä. Nyyhkis, mun pieni pentu on kohta veteraani-iässä. Niin se aika rientää...
Kuvassa Lilli sukulaisten kera. Vasemmalta täti Muru, puolisisko Della, pikkuserkku Taika, isoisä Pico ja Lilli :)
Avoimessa luokassa oli muistaakseni 22 narttua. tuomari oli herra Makedoniasta, joka ei kyllä ollut eriautomaatti vaan jakoi myös sinistä ja keltaistakin nauhaa. Avoimessa luokassakin taisi melkein puolet saada eh:n. Ja EH oli myös Lillin tulos. Tuomarin arvostelut oli hyvin samantyyppiset. Kun verrattiin Lillin puolisiskon arvostelua, se oli suurimmalta osaltaan melkein sanasta sanaan sama. Tässä Lillin arvostelu:
Medium strong, correct bite, ears correct set, nice neck, topline is going little high in rear when moving, tail correct set, little higher carried, open angulations, correct enough in movement.
Oli mukava päivä kaiken kaikkiaan. Arvostelu oli Lillille ihan ok. Oli mukava nähdä kehän laidalla tuttuja. Tavattiin Lillin kasvattaja pitkästä aikaa ja muita kasvatteja omistajineen. Lilli on ilmoitettu Tuuriin, mutta sillä on karvanlähtö menossa ja vaikka turkki oli lähtötilanteessa muhkea, se on enää kalpea varjo siitä. Taidamme siis suosiolla jättää Tuurin väliin. Seuraavan kerran Lilli taitaa näytelmöidä ensi kesänä veteraanikehässä. Nyyhkis, mun pieni pentu on kohta veteraani-iässä. Niin se aika rientää...
Kuvassa Lilli sukulaisten kera. Vasemmalta täti Muru, puolisisko Della, pikkuserkku Taika, isoisä Pico ja Lilli :)
lauantai 11. toukokuuta 2013
RTK1 ja siirto avoimeen :)
Mönkään menneen Jyväskylän rally-tokokisan jälkeen päätin näyttää, ettei me olla niin huonoja kuin tuloslista näytti, vaan paremminkin olosuhteiden uhreja. Siispä helatorstaina matkattiin Tampereelle, jossa oli peräti kaksi kisaa tarjolla ja siten hyvä mahdollisuus nousta avoimeen luokkaan. Sää oli aamusta kolea ja sateinen. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen aikana tuli vettä kuin aisaa, mutta sade onneksi taukosi itse kisan ajaksi. Rata oli ihan kiva. Iitulle vaikeista kylteistä mukana oli vain 1-2-3:n askeleen peruutus, jossa Iitu ei yleensä tahdo pysyä edessä, vaan haluaisi kiertää taakse. Viimeisessä kolmen askeleen peruutuksessa mun viimeinen askel oli liian lyhyt ja se tuotti 10 pisteen menetyksen. Kaksi kylttiä jouduin uusimaan ja näistä vähennettiin kolme pistettä kummastakin. Muita pistevähennyksiä ei ollut, joten lopputuloksena 84 pistettä, hyväksytty tulos, RTK1 ja siirto avoimeen luokkaan!!! Reissun päätavoite oli siis saavutettu. Kakkoskisassa saatiin siis kisata avoimessa luokassa. Olin ensin lähtemässä kotiin, koska kakkoskisaa piti odottaa kaksi tuntia, mun kengät oli läpimärät, oli kylmä ja radan kylteissä mukana sellaisia, joita ei oltu juurikaan harjoiteltu. Sää rupesi kuitenkin kirkastumaan, muut kisaajat tsemppasivat, että ette kai te nyt kotiin lähde ja itseäkin kiinnosti kokeilla, miten avoimen luokan rata sujuisi ilman paineita. Niinpä sitten kiikutin kisakirjani takaisin ilmopisteeseen ja lähdin Iitun kanssa treenaamaan avoimen luokan vieraampia likkeitä. Kisassa oli yksi liike, jota ei oltu koskaan treenattu ja pari sellaista, joita ollaan treeneissä kerran tai kaksi kokeiltu. Oli onneksi hyvää aikaa harjoitella niitä.
Oli valtavan helppoa lähteä kisaamaan, kun ei ollut mitään onnistumisen painetta. Lähdin vaan tekemään iloista rataa ja aattelin, että jos menee mönkään, ei haittaa, koska päivän tavoite oli jo saavutettu. Pieni pelko oli siitä, että pysyykö Iitu radalla, koska avoimen luokan kisassa koira on irti, eikä me olla kotipihan ulkopuolella harjoiteltu niin, että koira on vapaana. Huomasin pian, että pelko on täysin turha: Iitun kontakti oli loistava. ja kun ei ollut painetta, niin rata onnistui ihan hyvin. Jopa ensimmäisellä kyltillä ollut houkutus meni ongelmitta. Iitu ei edes katsonut houkuttimena olleen namiastian päälle :) Saimme jopa yhdellä pisteellä paremman tuloksen kuin alokasluokan kisassa eli 85 ja hyväksytty tulos. Päästyämme maaliin, tuomari huikkasi, että kannatti kisata, se oli hyvä rata. Oli kyllä niin loistofiilis kuin vaan olla voi :) Palkintojenjaossa koin vielä jättiyllätyksen, kun meidät nimettiin tuomarin suosikiksi! Oli tosi kiva päivä muutenkin. Kiva jutella itselle ennestään vieraiden harrastajien kanssa, ja osa alkaa tulla jo tutuksikin. Ja Iitu tietysti oli huippu kisakaveri jälleen kerran <3
Eilisen kisan jälkeen on kiva laittaa rally-toko hetkeksi tauolle ja keskittyä tokoon. Rally-toko virallistetaan ensi keväänä. Tällä hetkellä on tiedossa se, että jo saavutetut koulutustunnukset eivät siirry virallisiksi, mutta saa jatkaa kisaamista siinä luokassa missä virallistamishetkellä kisaa. Niinpä ensi keväänä jatkamme avoimessa luokassa tavoitteena saada virallinen RTK2-tunnus. Ennen sitä keskitymme tosiaan tokoon, ja yritämme saada siitä TK1:n. Treenattavaa kuitenkin riittää ennen kuin kisaamaan päästään; se tuli selväksi eilisissä treeneissä. Treenien teemana oli liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Sain hyviä vinkkejä siihen, miten saada steppaaminen ja valuminen pois pysähtymisestä. Toki käsiapukin pitäisi häivyttää pois. Luoksetulo on Iitulla hyvä liike, vauhdikas ja lopun perusasentokin napsahtaa kohdilleen. Muuten siis hyvä, mutta Iitu on alkanut varastamaan. On se kumma, että kun liikkeessä saa yhden asian kuntoon, niin sitten siinä rupeaa tökkimään joku toinen. On meillä kova treenirupeama tiedossa, jos aiotaan kesäkuussa kisata virallisissa kisoissa. Mut ei siinä mitään, mehän treenataan :)
Oli valtavan helppoa lähteä kisaamaan, kun ei ollut mitään onnistumisen painetta. Lähdin vaan tekemään iloista rataa ja aattelin, että jos menee mönkään, ei haittaa, koska päivän tavoite oli jo saavutettu. Pieni pelko oli siitä, että pysyykö Iitu radalla, koska avoimen luokan kisassa koira on irti, eikä me olla kotipihan ulkopuolella harjoiteltu niin, että koira on vapaana. Huomasin pian, että pelko on täysin turha: Iitun kontakti oli loistava. ja kun ei ollut painetta, niin rata onnistui ihan hyvin. Jopa ensimmäisellä kyltillä ollut houkutus meni ongelmitta. Iitu ei edes katsonut houkuttimena olleen namiastian päälle :) Saimme jopa yhdellä pisteellä paremman tuloksen kuin alokasluokan kisassa eli 85 ja hyväksytty tulos. Päästyämme maaliin, tuomari huikkasi, että kannatti kisata, se oli hyvä rata. Oli kyllä niin loistofiilis kuin vaan olla voi :) Palkintojenjaossa koin vielä jättiyllätyksen, kun meidät nimettiin tuomarin suosikiksi! Oli tosi kiva päivä muutenkin. Kiva jutella itselle ennestään vieraiden harrastajien kanssa, ja osa alkaa tulla jo tutuksikin. Ja Iitu tietysti oli huippu kisakaveri jälleen kerran <3
Eilisen kisan jälkeen on kiva laittaa rally-toko hetkeksi tauolle ja keskittyä tokoon. Rally-toko virallistetaan ensi keväänä. Tällä hetkellä on tiedossa se, että jo saavutetut koulutustunnukset eivät siirry virallisiksi, mutta saa jatkaa kisaamista siinä luokassa missä virallistamishetkellä kisaa. Niinpä ensi keväänä jatkamme avoimessa luokassa tavoitteena saada virallinen RTK2-tunnus. Ennen sitä keskitymme tosiaan tokoon, ja yritämme saada siitä TK1:n. Treenattavaa kuitenkin riittää ennen kuin kisaamaan päästään; se tuli selväksi eilisissä treeneissä. Treenien teemana oli liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Sain hyviä vinkkejä siihen, miten saada steppaaminen ja valuminen pois pysähtymisestä. Toki käsiapukin pitäisi häivyttää pois. Luoksetulo on Iitulla hyvä liike, vauhdikas ja lopun perusasentokin napsahtaa kohdilleen. Muuten siis hyvä, mutta Iitu on alkanut varastamaan. On se kumma, että kun liikkeessä saa yhden asian kuntoon, niin sitten siinä rupeaa tökkimään joku toinen. On meillä kova treenirupeama tiedossa, jos aiotaan kesäkuussa kisata virallisissa kisoissa. Mut ei siinä mitään, mehän treenataan :)
Avoimen luokan kisan arvostelulomake
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Vaasa KV 13.4.13
Iitun kanssa piipahdettiin Vaasassa näytelmöimässä. Kovasti arvoin, lähdetäänkö, koska Iitulaisen pohjavilla oli paikoin huvennut ja tuomarin tiesin olevan erittäin tiukka. Päätin sitten kuitenkin lähteä, kun maksettu on ja karva ei vielä ihan onneton ollut.
Kovasti toivoin, että edes EH saataisiin, mutta H sieltä lopulta tipahti. Arvosanaa alensi liian lyhyet askeleet. Iitun kanssa ollaan treenattu viime aikoina yksinomaan tokoa ja rally-tokoa. Niinpä se pitää kontaktia yllä liikkeessä ja askeleet muuttuu töpöttäviksi. Harmi kun ei ehditty yhteenkään mätsäriin treenaamaan. No, tätä treenaamme ennen seuraavia koitoksia, joita saadaan odottaa, koska Iitu on tosiaan pudottamassa loppujaankin turkistaan.
Lilli pääsee tänään pesulle ja jos sen turkki näyttää hyvältä, se pääsee toukokuussa Harjavaltaan ja kesäkuussa Tuuriin näytelmöimään.
Iitun arvostelu löytyy omalta välilehdeltään, ken sen haluaa lukea....
Kovasti toivoin, että edes EH saataisiin, mutta H sieltä lopulta tipahti. Arvosanaa alensi liian lyhyet askeleet. Iitun kanssa ollaan treenattu viime aikoina yksinomaan tokoa ja rally-tokoa. Niinpä se pitää kontaktia yllä liikkeessä ja askeleet muuttuu töpöttäviksi. Harmi kun ei ehditty yhteenkään mätsäriin treenaamaan. No, tätä treenaamme ennen seuraavia koitoksia, joita saadaan odottaa, koska Iitu on tosiaan pudottamassa loppujaankin turkistaan.
Lilli pääsee tänään pesulle ja jos sen turkki näyttää hyvältä, se pääsee toukokuussa Harjavaltaan ja kesäkuussa Tuuriin näytelmöimään.
Iitun arvostelu löytyy omalta välilehdeltään, ken sen haluaa lukea....
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Hyväksytty tulos nro 2 :)
Ja kysehän on siis rally-tokosta. Pääsiäismaanantain aamuna ajattelin, että onkohan tässä mitään järkeä, ajella puolentoista minuutin takia Tampereelle ja takaisin. Ei varmaankaan, mutta minkäs teet... Jos haluaa rally-tokossa kisata, on oltava valmis ajelemaan toiselle puolelle suomea. Etelä-Pohjanmaalla kun lajissa ei kisoja järjestetä.
Meillä oli siis Iitun kanssa toinen alokasluokan startti. Eikä mua pahemmin edes jännittänyt, koska tiesin että koira osaa ja jos vain luen kyltit oikein, meillä ei ole hädän päivää hyväksytyn tuloksen kanssa. Ratapiirroksen nähtyäni huokaisin helpotuksesta, koska sillä ei ollut kahta Iitulle vaikeinta liikettä. Ehkäpä tästä selvitään...
Radalla Iitu ei pitänyt ihan niin hyvin kontaktia kuin ekassa kisassa Kannuksessa. Olin ihan varma, että siitä ropisee virhepisteitä, mutta arvostelulomakkeessa ei ollut kuitenkaan kontaktin puutteesta mainintaa. Kaksi liikettä jouduin uusimaan, koska Iitulla oli aika lailla vauhti päällä ja myöhästyin käskyissäni. Toisella kerralla se suoritti liikkeet oikein. Eli tuloksella 93/100 pistettä saatiin hyväksytty tulos. Sijoituksesta ei ole tietoa, palkintopallilla emme kuitenkaan olleet, koska kaksi parasta sai täydet pinnat ja kolmaskin melkein... Todella tyytyväinen olen Iitun tekemiseen ja me hullut startataankin ensi lauantaina kisaamaan Jyväskylään. Jos siellä saadaan hyväksytty tulos, Iitu saa tunnuksen RTK1 ja siirrytään avoimeen luokkaan. Sinne emme ole vielä ollenkaan valmiita. Liikkeitä on avoimessa enemmän, eikä olla uusia liikkeitä treenattu vielä lainkaan. Lisäksi avoimessa luokassa koira on vapaana, mikä sekin voi Iitun kanssa olla ainakin aluksi hiukan haasteellista. Lajihan on vielä epävirallinen ja kun se ehkä ensi vuonna virallistetaan, toiveissa olisi, että saavutetut tunnukset pysyisivät. Silloin Iitukin saisi kantaa nimensä edessä RTK-tunnusta. Niin, kunhan se yksi hyväksytty tulos nyt ensin saadaan plakkariin... :)
Iitu sai kisoista itselleen tuliaisen: ostin sille oikean kokoisen noutokapulan, jota se innokkaana jo piti suussaan. Onneksi kapula ei näytä olevan Iitulle samanlainen yök-juttu kuin Lillille. Treenattiin sitten illalla vielä kapulan suussa pitämistä ja käskystä luovuttamista. Noutamiseen on vielä pitkä matka ja kivinen tie, mutta eikö se siitä, treenaamalla...
Meillä oli siis Iitun kanssa toinen alokasluokan startti. Eikä mua pahemmin edes jännittänyt, koska tiesin että koira osaa ja jos vain luen kyltit oikein, meillä ei ole hädän päivää hyväksytyn tuloksen kanssa. Ratapiirroksen nähtyäni huokaisin helpotuksesta, koska sillä ei ollut kahta Iitulle vaikeinta liikettä. Ehkäpä tästä selvitään...
Radalla Iitu ei pitänyt ihan niin hyvin kontaktia kuin ekassa kisassa Kannuksessa. Olin ihan varma, että siitä ropisee virhepisteitä, mutta arvostelulomakkeessa ei ollut kuitenkaan kontaktin puutteesta mainintaa. Kaksi liikettä jouduin uusimaan, koska Iitulla oli aika lailla vauhti päällä ja myöhästyin käskyissäni. Toisella kerralla se suoritti liikkeet oikein. Eli tuloksella 93/100 pistettä saatiin hyväksytty tulos. Sijoituksesta ei ole tietoa, palkintopallilla emme kuitenkaan olleet, koska kaksi parasta sai täydet pinnat ja kolmaskin melkein... Todella tyytyväinen olen Iitun tekemiseen ja me hullut startataankin ensi lauantaina kisaamaan Jyväskylään. Jos siellä saadaan hyväksytty tulos, Iitu saa tunnuksen RTK1 ja siirrytään avoimeen luokkaan. Sinne emme ole vielä ollenkaan valmiita. Liikkeitä on avoimessa enemmän, eikä olla uusia liikkeitä treenattu vielä lainkaan. Lisäksi avoimessa luokassa koira on vapaana, mikä sekin voi Iitun kanssa olla ainakin aluksi hiukan haasteellista. Lajihan on vielä epävirallinen ja kun se ehkä ensi vuonna virallistetaan, toiveissa olisi, että saavutetut tunnukset pysyisivät. Silloin Iitukin saisi kantaa nimensä edessä RTK-tunnusta. Niin, kunhan se yksi hyväksytty tulos nyt ensin saadaan plakkariin... :)
Iitu sai kisoista itselleen tuliaisen: ostin sille oikean kokoisen noutokapulan, jota se innokkaana jo piti suussaan. Onneksi kapula ei näytä olevan Iitulle samanlainen yök-juttu kuin Lillille. Treenattiin sitten illalla vielä kapulan suussa pitämistä ja käskystä luovuttamista. Noutamiseen on vielä pitkä matka ja kivinen tie, mutta eikö se siitä, treenaamalla...
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Sitä sun tätä
Kevät keikkuen tulevi ja koiraharrastusrintamalla on ollut hiljaista... Ollaan Iitun kanssa treenattu itseksemme tokon alokasluokan liikkeitä. Olen yrittänyt hioa perusasentoa paremmaksi. Iitu käyttää takapäätään aika huonosti ja jää helposti vinoon. Olen palkannut vain hyvistä perusasennoista ja se näyttää tuottavan tulosta. Tosin perusasentoon meneminen on hidastunut. Iitu kierähtää kuin hidastetussa filmissä ja lyö peffansa maahan hitaaaasti samalla katsoen mua, et onhan tää oikein, eikös. Tarvittais kipeästi ryhmätreeniä, mutta IKKJ:n alo/avo-ryhmä, minkä meinasin kerrata, oli täynnä nin nopeasti, etten ehtinyt työpäivän aikana ilmoittautumaan ajoissa. Voi vietävää, että harmittaa. Seinäjoen kennelkerhon kurssi alkanee toukokuussa, kun kenttä on kuivunut. Jotenkin alkaa tuntumaan siltä, että tokouran virallinen aloitus kesäkuussa siirtyy. En kuitenkaan haluaisi mennä vaan kokeilemaan. Ainakin paikallamakuuseen pitää tulla huimasti varmuutta.
Iitu on ilmoitettu Vaasan näyttelyyn, johon on reilut kaksi viikkoa. Ja tietysti neidiltä on pohjavilla irti. Mä niin justiin tiesin tämän. Iitu juoksee puolen vuoden välein ja tiputtaa karvansa neljän kuukauden kuluttua juoksusta eli näyttelykelpoinen turkki sillä on helmi-maaliskuussa ja syys-lokakuussa eli silloin, kun näyttelyjä ei hirveästi ole. Mulla oli suunnitelmissa osallistua IItun kanssa Jämsään, Harjavaltaan ja Tuuriin, mutta ne saa Iitun osalta unohtaa. Päätinkin, että nyt saa astua Lilli kehään, koska sillä on (ainakin vielä) hyvä turkki. Hännä kanto on Lillin kanssa ongelma, muutenhan sen näyttelyarvostelut on olleet ihan mukiinmeneviä. Mutta, toivotaan että Lillillä on hyvä häntäpäivä. No, turkki on Lillinkin kanssa pieni kysymysmerkki, koska yleensä sillä on juoksu kerran vuodessa ja karva lähtee syksyllä. Viime vuonna se juoksikin kaksi kertaa, ja on suuri vaara, että sekin tiputtaa karvansa kesäksi. Tällä hetkellä sen turkki on anakin muhkea.
Iitun kanssa kisataan pääsiäismaanantaina rally-tokossa, kun matkaamme Tampereelle asti kisoihin. Onneksi rally-tokon ratakurssi alkoi Seinäjoella ja treenit on juurikin sunnuntaina, niin saadaan sopivasti ratatreeniä alle. Seuraava kisa onkin jo viikon päästä Jyväskylässä, ja jos hyvin menee, siellä on mahdollisuus saada Iitulle RTK1-tunnus. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, kaiken on kuitenkin onnistuttava. Vaikkakin, täytyy sanoa, että rally-tokon alokasluokka on tosi helppo kontaktia pitävän sheltin kanssa. Avoimessa luokassa vaatimustaso sitten vähän nousee, kun koira on vapaana suorituksen ajan. Tosin, ohjaaja onnistuu tässäkin lajissa hyvin torpedoimaan suorituksen, vaikka koira olisi kuinka hyvä. Joten peukut sille, että ohjaaja pitää hermonsa kurissa :)
Mukavaa pääsiäistä kaikille!
Iitu on ilmoitettu Vaasan näyttelyyn, johon on reilut kaksi viikkoa. Ja tietysti neidiltä on pohjavilla irti. Mä niin justiin tiesin tämän. Iitu juoksee puolen vuoden välein ja tiputtaa karvansa neljän kuukauden kuluttua juoksusta eli näyttelykelpoinen turkki sillä on helmi-maaliskuussa ja syys-lokakuussa eli silloin, kun näyttelyjä ei hirveästi ole. Mulla oli suunnitelmissa osallistua IItun kanssa Jämsään, Harjavaltaan ja Tuuriin, mutta ne saa Iitun osalta unohtaa. Päätinkin, että nyt saa astua Lilli kehään, koska sillä on (ainakin vielä) hyvä turkki. Hännä kanto on Lillin kanssa ongelma, muutenhan sen näyttelyarvostelut on olleet ihan mukiinmeneviä. Mutta, toivotaan että Lillillä on hyvä häntäpäivä. No, turkki on Lillinkin kanssa pieni kysymysmerkki, koska yleensä sillä on juoksu kerran vuodessa ja karva lähtee syksyllä. Viime vuonna se juoksikin kaksi kertaa, ja on suuri vaara, että sekin tiputtaa karvansa kesäksi. Tällä hetkellä sen turkki on anakin muhkea.
Iitun kanssa kisataan pääsiäismaanantaina rally-tokossa, kun matkaamme Tampereelle asti kisoihin. Onneksi rally-tokon ratakurssi alkoi Seinäjoella ja treenit on juurikin sunnuntaina, niin saadaan sopivasti ratatreeniä alle. Seuraava kisa onkin jo viikon päästä Jyväskylässä, ja jos hyvin menee, siellä on mahdollisuus saada Iitulle RTK1-tunnus. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, kaiken on kuitenkin onnistuttava. Vaikkakin, täytyy sanoa, että rally-tokon alokasluokka on tosi helppo kontaktia pitävän sheltin kanssa. Avoimessa luokassa vaatimustaso sitten vähän nousee, kun koira on vapaana suorituksen ajan. Tosin, ohjaaja onnistuu tässäkin lajissa hyvin torpedoimaan suorituksen, vaikka koira olisi kuinka hyvä. Joten peukut sille, että ohjaaja pitää hermonsa kurissa :)
Mukavaa pääsiäistä kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)