Super luoksetulo

En viitsi enää lisätä videota edelliseen postaukseen, vaan laitetaan se tähän omanaan.

Tässä siis videonpätkä viime keskiviikon tokokokeen luoksetulosta, josta saatiin 10. Luoksetulo on Iitun lemppariliike, koska siinä yhdistyy kaksi asiaa, mistä se tykkää yli kaiken: vauhti ja omistaja :) :) Tällä kertaa loppuasentokin napsahti paikalleen. Aina se ei sitä ole, mutta tällä kertaa kaikki osa-alueet onnistuivat...

Lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana

Meillä on nyt koeputki päällä: kolmannet tokokokeet kahden viikon sisällä. Mutta kun vauhti on päällä, niin mitä sitä jarruttelemaan... :)

Keskiviikkona ajeltiin Ilmajoelle, jossa tuomarina oli Juha Kurtti. Kuulemma rento ja mukava tuomari, ja sellainen olikin. Alokasluokassa oli 14 osallistujaa, ja paikallamakuuseen jaettiin kahteen ryhmään. Iitu pääsi jälleen reunaan pötköttämään. Treenattiin ennen koetta ripeää maahanmenoa, mutta siltikin tosi paikan tullen oli annettava kaksi käskyä ennen kuin Iitu mani maihin. Itse makuu jännitti taas ohjaajaa ihan mahdottomasti, enkä uskaltanut katsoa Iitua lainkaan. edellisen kokeen tapaan tuijotin varpaitani ja laskin aikaa hitaasti. Täytyy sanoa, että aika meni nopeasti, kun itse pääsin taas vasta 58 asti, kun liikkuri ilmoitti ajan olevan täynnä. Hieman Iitu ennakoi ja nousi istumaan ennen käskyäni. Paikallamakuu oli muuten hieno suoritus ja tuomari antoi suorituksesta ysin. Hieno alku siis, lupasi hyvää. Vanha sanonta, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, piti kuitenkin paikkansa. Kun ei makuussa kämmätty, niin muualla sitten... Treenasin ennen koetta jääviä liikkeitä ja ne menivät mainiosti. Niinpä sitten tein tyhmästi, kun maahanmenossa en sen vertaa kääntänyt päätäni, että olisin katsonut, menikä Iitu maahan vai ei. Eihän se nimittäin mennyt, suorille jaloille jäi, sanoi tuomari. Mua harmitti todella paljon, pienellä pään käännöllä olisin nähnyt Iitun ja tuplakäskyllä saanut sen maahan. Kenties olisin jokusen pisteen menettänyt, mutta liike ei olisi mennyt nollille, mitä se nyt teki. Lopputulokseksi tuli siis 154 pistettä ja 2-tulos. Olin niin raivoissani itselleni, koska varma ykköstulos meni sivu suun ihan oman typerän mokan takia. Mutta kai se on tätä kilpailurutiinin puutetta, kun on vähän minkäänlaisia kokeita takana. Tiedänpähän seuraavalla kerralla kääntää sitä hiivatin päätä!!!

Tässä kokeen osa-alueet pisteineen:
Luoksepäästävyys 10, ensimmäisen kerran Iitu nousi tuomaria vastaan, mutta se ei näemmä haitannut.
Paikallamakuu 9, tuomari sanoi että koira olisi saanut mennä nopeammin alas ja hitaammin ylös :)
Seuraaminen hihnassa 7, järkyttävää maan haistelua ja kontaktin puutetta, moni koira haisteli kentällä tosi paljon
Seuraaminen vapaana 9½, välillä vähän sivusuunnassa väljää, mutta hieno kontakti, tuomari totesi että tämä näytti jo seuraamiselta
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0, ei kai tartte sanoa enää enmpää... :(
Luoksetulo 10, tää oli aivan super!!! Älyttömän nopea ja loppuasento napsahti paikoilleen <3
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6, Iitu sai hepulin liikkeen alkaessa, innostui ja räksytti, seuraamisesta ei voinut puhuakaan, onneksi rauhoittui seuraamaan ennen käskyn antoa, että saatin edes joku tulos
Estehyppy 8, pienestä käsimerkistä huolimatta, seis-käsky tuomarin mielestä myöhässä
Konaisvaikutelma 7, räksytys pudotti. Iitu kävi melkoisen kuumana alusta saakka. Parkkipaikalla räksytti koira autossa koko ajan ja Iitu tuntui reagoivan siihen voimakkaasti, kun muutenkin oli jo virittyneessä tilassa. Tälle räksyttämiselle täytyy saada tehtyä jotain, koska kokonaisvaikutelmassa se on näkynyt joka kokeessa. Tässä viimeisessä kokeessa käytös oli ruminta ja arvosana sen mukaista.

Seuraava koe on kahden viikon päästä Vöyrillä. Sitä ennen osallistutaan shelttien tokoleirille Turussa. Tosi kiva päästä asiantuntevaan ohjaukseen shelttiseurassa :)

Tulihan se 1-tulos sieltä

Ja me niin ansaittiin se :) !!!

Vöyrin kokeen paikallamakuu harmitti mua todella paljon ja pari päivää meni, etten ajatellut tokoa lainkaan. Sitten sain hyviä vinkkejä paikallamakuun harjoitteluun Tokoshelttien FB-ryhmästä ja kavereilta, ja eikun uudella tarmolla treenaamaan... Aloin käyttämään paikallamakuussa takapalkkaa eli superhyvää herkkua kannelliseen rasiaan pari metriä Iitun taakse. Treenattiin yksin ja porukalla erilaisissa häiriöissä. Kun Iitu pysyi kahdessa treenissä maassa täydet 2 minuuttia 20 metrin etäisyydellä, ja se makasi niin rauhallisen näköisenä, päätin että osallistutaan Vimpelin kokeeseen. Jos makuu ei siellä onnistuisi, pidettäisiin pidempi kisatauko ja treenattaisiin vain.

Oltiin sillä lailla onnekkaita, että meidän treeniporukka osallistui samaan kokeeseen ja suurin osa kokeen koirista oli tuttuja. Ryhmä jaettiin makuussa kolmeen osaan. Iitu sai maata reunassa. Lisäksi ehdittiin ennen koetta ottaa pieni makuutreeni kokeessa vieressä makaavan koiran kanssa. Tiedä häntä vaikuttiko nää, mutta Iitun paikallamakuu oli ihan loistava. Mä en uskaltanut katsoa sitä kertaakaan vaan tuijotin maata mielessäni aikaa laskien. Kaksi minuuttia meni muuten yllättävän nopeasti, kun laskin mielessäni kahden minuutin kulumista, mutta hitaammin kuin oikeasti. Pääsin vasta 60:n kohtaan, kun liikkuri sanoi ajan olevan täyden. Iitu oli maannut kuin tatti samassa paikassa kaula pitkänä ja ylväänä. Näin mulle sanottiin, itse en tosiaan uskaltanut katsoa. Itse asiassa jännitin niin, että taisin hyperventiloida: rintaan pisti ja käsiä pisteli & puudutti ranteita myöten. Voi mitkä tuuletukset, kun päästiin kehänauhan ulkopuolelle. Kova työ toi ansaitun tuloksen, ihana Iitu <3 Toki sanottakoon se, että kovin häiriöaltis Iitu on. uskon, että jos vierestä joku lähtee, Iitu lähtee myös. Nyt on ollut tuuria, että kokeissa muut koirat ei ole lähteneet, eikä Iitukaan ole pilannut muiden koetta.

Vimpelin kokeessa tuomarina oli Veijo Kinnunen, harmaapäinen pappa. Hän oli todella miellyttävä, mutta ei mun mielestä säälipisteitäkään jakanut. Juoksutarkastuksessa ja luoksepäästävyydessäkin höpötti Iitulle kivasti :). Kokeen päätyttyä tuomari sanoi, että onpa siinä mukava pieni koira ja niin hyvin hallinnassa. En teidä, mitkä oli sitten odotukset sheltinrimpulaa kohtaan... :)

Iitun pisteet osa-alueittain:
Muut liikkeet ei niin loistokkaasti menneetkään, kuin esim. Vaasassa, mutta riittävän hyvin kuitenkin. En tiedä, oliko Iitu jo vähän väsynyt, kun meidän vuoro oli vasta ennen kymmentä ja oltiin kuitenkin paikalla jo kuuden jälkeen.
Luoksepäästävyys 10, jälleen kerran istui kuin tatti paikallaan
Paikallamakuu 10!!!!, Iitu makasi niin ylväästi kaula pitkänä hievahtamatta
Seuraaminen hihnassa 8½, ihan hirveetä seuraamista, kontakti olematonta, nuuhki maata, hihna kiristyi. Ihmettelen noinkin hyvää arvosanaa, ehkä tää oli sittenkin se säälipiste :)
Seuraaminen vapaana 8, kontakti tässä parempaa kuten aina, pysähtymisissä perusasennot valui ja toinen täyskäännös oli huono
Liikkeestä maahanmeno 8, tahallinen vartaloapu tipautti arvosanaa, halusin varmistaa, että menee maahan eikä jää seisomaan
Luoksetulo 8, vauhdikas kuten aina, mutta lopussa jäi vinosti eteen seisomaan eikä mennyt perusasentoon
Liikkeestä seisominen 7, todennäköisesti otti askelia käskyn jälkeen, ennakoi myös perusasentoa hieman
Hyppy 7, annoin tarkoituksella käsimerkin, ettei liike jää nollille, muuten suoritus ok, ja apu oli oikee ratkaisu, varmisti 1-tuloksen :)
Kokonaisvaikutelma 9, piste lähti räksyttämisestä, kuten tuomari sanoi. Itse asiassa Iitu haukkui vähemmän kuin kahdessa edellisessä kokeessa, nyt vain ennen hyppyä.

Kokonaispisteet siis 166 ja ALO1-tulos!!! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraava koetta, joka on ensi  keskiviikkona Ilmajoella. Olen ilmoittautunut myös 2.8 kokeeseen Vöyrille. Pitäis kai noita avoimen luokan liikkeitäkin alkaa treenaamaan. Mutta jos me tästä tämän kesän aikana saadaan ansaittua TK1, niin onhan meillä talvi aikaa treenata avoimen liikkeitä.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Eka tokokoe meni nollaantuneita osioita lukuunottamatta erittäin hyvin. Nyt tultiinkin sitten oikein rytinällä alas  pilvistä pohjamutiin. Osallistuttiin Iitun kanssa toissa päivänä Vöyrillä tokokokeeseen, jossa tuomarina oli mielestäni aika tiukka Tiina Laakko, ja tulos ei ollut lainkaan Vaasan tasoa.

Vaikka oltiin tässä välissä treenattu paikallamakuuta häiriöissä ilman koiraseuraa ja koiraseurassa, makuu nollaantui. Iitu otti hatkat jo 10 sekunnin kohdalla. Myös hyppy nollaantui. Iitu ei hypännyt taaskaan, vaikka oon rakentanut oman hyppyesteen ja on kuljettu pitkin kyliä treenaamassa sen kanssa. Kolmas nollille mennyt liike oli liikkeestä maahan meno, jossa Iitu jäi seisomaan. Arvasin heti käskyn sanottuani, että Iitu ei mennyt maahan, koska käsky lipsahti suustani aivan liian korkealla äänensävyllä, kun olis pitänyt murahtaa matalalla äänellä. Epäonnea ja tason laskua oli vähän joka liikkeessä, joten eipä ihme että pinnat jäivät 99,5:een eikä saatu tulosta.

Pisteet osa-alueittain:
- luoksepäästävyys 10, koira ei värähtänytkään
- paikallamakuu 0, lähti rivistä 10 sekunnin kohdalla
- seuraaminen hihnassa 7, seuraamisasento välillä hieman kaukana ja perusasennot istuessa vinoja
- seuraaminen vapaana 7, harmillisesti Iitu ei mennyt lopussa perusasentoon vaan jäi seisomaan. Tätä tuomarikin harmitteli, sanoi että oli erinomainen kontakti koiralla ja hyvä seuraaminen muuten, olisi saanut 9:n jos loppuasento olisi ollut oikea
- liikkeestä maahanmeno 0, koira jäi siis seisomaan
- luoksetulo 9½, edelleen lemppariliike, puoli pinnaa lähti siitä, kun perusasento jäi vähän eteen
- liikkeestä seisominen 5, Iitu ennakoi reilusti ja seisahtui jo ennen käskyä
- hyppy 0, Iitu ei hypännyt vaan jäi seisomaan esteen eteen
- kokonaisvaikutelma 8, haukkumisesta lähti taas nää pisteet, Iitu haukkui ennen kolmea viimeistä osiota, alkoi vissiin kärttämään palkkaa.

Paikallamakuuta täytyy nyt treenata enemmän, lyhyemmällä ajalla ja matkalla. Tänään päästiin treenaaman koiraporukassa ekaa kertaa kokeen jälkeen. Otettiin kaksi makuuta. Toisessa koirat makasi 30 sekuntia ja toisessa 2 minuuttia. Lyhensin välimatkaa 10 metriin ja Iitu pysyi paikoillaan molemmilla kerroilla. Nyt oli käytössä myös takapalkka, vapautin Iitun superherkulle makuun jälkeen :) Toivottavasti saataisiin tuota paikallamakuun ongelmaa nyt pikku hiljaa pois.

Olin ilmoittanut Iitun kokeeseen , joka on ensi viikon keskiviikkona. Täytyy nyt pohtia, mitä teen. Mennäänkö kokeeseen ollenkaan, mennäänlö ja jätän paikallamakuun kokonaan tekemättä, vai tehdäänkö koko koe. Viikonlopun treenit sen näyttää, mitä tehdään. Tänään oli ainakin toiveita herättävä treeni. Tästä jatketaan... :)

Eka virallinen tokokoe takana

Ollaan treenattu Iitun kanssa talvi ja kevät eri ryhmissä ja välillä itseksemme. Loppukevään jouduimme juoksun takia treenaamaan itseksemme, eikä saatu möllikisaakaan alle. Olin kuitenkin päättänyt, että kaikesta huolimatta tänä kesänä korkataan viralliset kokeet. Ja niinpä me sitten eilen ajeltiin Vaasaan kisaamaan. Emännällä oli hirvee pelko persuksissa, suorastaan kokovartalokipsi varmaan jo kaksi edeltävää päivää. En ole tosiaan koskaan osallistunut möllikokeeseen, saatika viralliseen kokeeseen, eikä Iitu ole koskaan suorittanut liikkeitä täysin kokeenomaisesti ilman palkkaa. Mutta ei auta, jostain se kisaura vaan on aloitettava.

Tuomarina oli Jaana Tala, ihan miellyttävä tuttavuus ja paikkana Vaasan koirakerhon harjoituskenttä, jonka vieressä oli ratsastustallit ja hevosaitaukset. Niistä ei onneksi ollut Iitulle haittaa.

Koe meni ensikertalaisille hyvin. Lähdin matkaan ilman tulostavoitetta: tavoitteensa vain selvitä koe läpi pyörtymättä ja hakea ensikertalaisena kokemusta :) Ykköstulos oli kuitenkin tosi lähellä. Jos paikallamakuu olisi onnistunut, se olisi ollut siinä. Paikallamakuu on vaan Iitulle hankala liike. Se säikähti kerran makuun aikana treeneissä ja sen jälkeen on pienelle ollut aika ahdistavaa maata rivissä muiden koirien kanssa, kun emäntä on kaukana.

Tulos oli siis ALO3 135,5 pistettä ja 3. sija :)
Osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, Iitu istui paikoillaan hievahtamatta, no problem :)
Paikallamakuu 0, tätä pelkäsin eniten. Arvasin, ettei Iitu makaa vaadittua aikaa, kun vieressä makasi sakemanni, joka liikehti ja ääntelehti levottomasti ennen makuun alkua... Minuutin kohdalla tuli äitiä ikävä ja Iitu pinkaisi rivistä.
Seuraaminen kytkettynä 9, oli mielestäni tosi hyvän näköistä ja tais se kontaktikin pysyä pisteistä päätellen.
Seuraaminen vapaana 9, jouduin antamaan lisäkäskyn vasemmalle käännöksen jälkeen, kun Iitu rupesi jätättämään, Se todennäköisesti ennakoi maahanmenoa tai seisomista.
Maahanmeno seuraamisesta 8, tää oli muuten aivan mahtava liike. Iitu meni sukkana maahan. Valitettavasti vaan kumarruin koiraan päin vaistomaisesti antaessani käskyä,  mikä tipautti arvosanaa. Seuraavalla kerralla muistettava ryhti.
Luoksetulo 9,5. En tiedä, mistä puoliska lähti. Iitu hieman törmäsi jalkaani lopun perusasentoon tullessaan, olisko ollut se. Luoksetulo on Iitun paras liike: todella vauhdikas ja loppuasento napsahtaa yleensä hyvin paikalleen.
Seisominen seuraamisesta 9. En tiedä, ottiko Iitu pari askelta seis-käskyn jälkeen, vai mistä pisteen vähennys tuli. Mutta tää on niin työvoitto. Vielä lauantaina Iitu meni maahan seis-käskyllä. On vissiin liikaa treenattu nopeaa maahanmenoa seisomisen kustannuksella. Jännitti kääntyä ja nähdä, missä asennossa se koira siellä on... Onneksi seisoi :)
Hyppy 0. Tää hyppy on niin mystinen juttu. Iitu lähti kyllä hypyn luo, mutta jäi sen eteen seisomaan. Meni vasta kolmannella kerralla käsimerkin avulla. Iitu teki viime viikolla saman jutun, kun oltiin Ilmajoella treenamassa. Ekaan hyppyyn tarvitsi käsimerkin. Sen jälkeen sujui. Harmin paikka, koska Iitu osaa tämän liikkeen kyllä.
Kokonaisvaikutelma 9. Piste lähti siitä, kun Iitu haukkui ennen kahta viimeistä liikettä, ja hypyn nähdessään oikein innostui...

Kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Iitu toimi hyvin, vaikka ei palkkaa saanutkaan liikkeiden välissä. Itse asiassa Iitulle taitaa olla paras palkka, että saa tehdä töitä mun kanssa. Kisasuorituksen aikana kykenin hallitsemaan oman jännitykseni, vaikka etukäteen jännitys oli kova. Mulle tultiin jopa sanomaan, että näytti siltä, etten jännittänyt yhtään ja olin hyvinkin rento. Hih... Ne liikkeet, mistä saatiin tulos, meni hyvin. Pientä viilaamista varmaan on, mutta se ensikertalaisille suotakoon. 9-9,5:n luvut on mun mielestä erinomaisia. Ja kun vielä viilataan, alkaa varmaan kymppejäkin tipahtelemaan. Paikallamakuu ja hyppy on nyt treenattava kuntoon, että niihin ykköstuloksiin olisi mahdollisuus. Eli treenaamaan vaan... Kisakärpänen puraisi sitten tässäkin lajissa ja ilmot on jo lähtenyt kolmeen kisaan.

Harjavallan ryhmänäyttely 25.5.13

Lilli pääsi kehään kolmen vuoden tauon jälkeen, kun matkattiin sen kanssa Harjavallan ryhmänäyttelyyn. Harjavallassa on kuulemma aina ollut kolea sää, mutta onneksi ei eilen. Aurinko paistoi komeasti koko päivän, mistä muistona palanut niska. Lilli esiintyi ihan ok:sti, ei nyt mitenkään riemukkaasti muttei haluttomastikaan. Loppuseisonnassa sain sen seisomaan ryhdikkäästi, kun supattelin Iitun nimeä sille :) Korvia se ei vain tahdo näyttää, mokomat ovat nousemassa hiljalleen pystyynkin iän myötä. Tarttis vissiin koittaa tehdä niille jotain.

Avoimessa luokassa oli muistaakseni 22 narttua. tuomari oli herra Makedoniasta, joka ei kyllä ollut eriautomaatti vaan jakoi myös sinistä ja keltaistakin nauhaa. Avoimessa luokassakin taisi melkein puolet saada eh:n. Ja EH oli myös Lillin tulos. Tuomarin arvostelut oli hyvin samantyyppiset. Kun verrattiin Lillin puolisiskon arvostelua, se oli suurimmalta osaltaan melkein sanasta sanaan sama. Tässä Lillin arvostelu:
Medium strong, correct bite, ears correct set, nice neck, topline is going little high in rear when moving, tail correct set, little higher carried, open angulations, correct enough in movement.

Oli mukava päivä kaiken kaikkiaan. Arvostelu oli Lillille ihan ok. Oli mukava nähdä kehän laidalla tuttuja. Tavattiin Lillin kasvattaja pitkästä aikaa ja muita kasvatteja omistajineen. Lilli on ilmoitettu Tuuriin, mutta sillä on karvanlähtö menossa ja vaikka turkki oli lähtötilanteessa muhkea, se on enää kalpea varjo siitä. Taidamme siis suosiolla jättää Tuurin väliin. Seuraavan kerran Lilli taitaa näytelmöidä ensi kesänä veteraanikehässä. Nyyhkis, mun pieni pentu on kohta veteraani-iässä. Niin se aika rientää...

Kuvassa Lilli sukulaisten kera. Vasemmalta täti Muru, puolisisko Della, pikkuserkku Taika, isoisä Pico ja Lilli :)

RTK1 ja siirto avoimeen :)

Mönkään menneen Jyväskylän rally-tokokisan jälkeen päätin näyttää, ettei me olla niin huonoja kuin tuloslista näytti, vaan paremminkin olosuhteiden uhreja. Siispä helatorstaina matkattiin Tampereelle, jossa oli peräti kaksi kisaa tarjolla ja siten hyvä mahdollisuus nousta avoimeen luokkaan. Sää oli aamusta kolea ja sateinen. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen aikana tuli vettä kuin aisaa, mutta sade onneksi taukosi itse kisan ajaksi. Rata oli ihan kiva. Iitulle vaikeista kylteistä mukana oli vain 1-2-3:n askeleen peruutus, jossa Iitu ei yleensä tahdo pysyä edessä, vaan haluaisi kiertää taakse. Viimeisessä kolmen askeleen peruutuksessa mun viimeinen askel oli liian lyhyt ja se tuotti 10 pisteen menetyksen. Kaksi kylttiä jouduin uusimaan ja näistä vähennettiin kolme pistettä kummastakin. Muita pistevähennyksiä ei ollut, joten lopputuloksena 84 pistettä, hyväksytty tulos, RTK1 ja siirto avoimeen luokkaan!!! Reissun päätavoite oli siis saavutettu. Kakkoskisassa saatiin siis kisata avoimessa luokassa. Olin ensin lähtemässä kotiin, koska kakkoskisaa piti odottaa kaksi tuntia, mun kengät oli läpimärät, oli kylmä ja radan kylteissä mukana sellaisia, joita ei oltu juurikaan harjoiteltu. Sää rupesi kuitenkin kirkastumaan, muut kisaajat tsemppasivat, että ette kai te nyt kotiin lähde ja itseäkin kiinnosti kokeilla, miten avoimen luokan rata sujuisi ilman paineita. Niinpä sitten kiikutin kisakirjani takaisin ilmopisteeseen ja lähdin Iitun kanssa treenaamaan avoimen luokan vieraampia likkeitä. Kisassa oli yksi liike, jota ei oltu koskaan treenattu ja pari sellaista, joita ollaan treeneissä kerran tai kaksi kokeiltu. Oli onneksi hyvää aikaa harjoitella niitä.

Oli valtavan helppoa lähteä kisaamaan, kun ei ollut mitään onnistumisen painetta. Lähdin vaan tekemään iloista rataa ja aattelin, että jos menee mönkään, ei haittaa, koska päivän tavoite oli jo saavutettu. Pieni pelko oli siitä, että pysyykö Iitu radalla, koska avoimen luokan kisassa koira on irti, eikä me olla kotipihan ulkopuolella harjoiteltu niin, että koira on vapaana. Huomasin pian, että pelko on täysin turha: Iitun kontakti oli loistava. ja kun ei ollut painetta, niin rata onnistui ihan hyvin. Jopa ensimmäisellä kyltillä ollut houkutus meni ongelmitta. Iitu ei edes katsonut houkuttimena olleen namiastian päälle :) Saimme jopa yhdellä pisteellä paremman tuloksen kuin alokasluokan kisassa eli 85 ja hyväksytty tulos. Päästyämme maaliin, tuomari huikkasi, että kannatti kisata, se oli hyvä rata. Oli kyllä niin loistofiilis kuin vaan olla voi :) Palkintojenjaossa koin vielä jättiyllätyksen, kun meidät nimettiin tuomarin suosikiksi! Oli tosi kiva päivä muutenkin. Kiva jutella itselle ennestään vieraiden harrastajien kanssa, ja osa alkaa tulla jo tutuksikin. Ja Iitu tietysti oli huippu kisakaveri jälleen kerran <3

Eilisen kisan jälkeen on kiva laittaa rally-toko hetkeksi tauolle ja keskittyä tokoon. Rally-toko virallistetaan ensi keväänä. Tällä hetkellä on tiedossa se, että jo saavutetut koulutustunnukset eivät siirry virallisiksi, mutta saa jatkaa kisaamista siinä luokassa missä virallistamishetkellä kisaa. Niinpä ensi keväänä jatkamme avoimessa luokassa tavoitteena saada virallinen RTK2-tunnus. Ennen sitä keskitymme tosiaan tokoon, ja yritämme saada siitä TK1:n. Treenattavaa kuitenkin riittää ennen kuin kisaamaan päästään; se tuli selväksi eilisissä treeneissä. Treenien teemana oli liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Sain hyviä vinkkejä siihen, miten saada steppaaminen ja valuminen pois pysähtymisestä. Toki käsiapukin pitäisi häivyttää pois. Luoksetulo on Iitulla hyvä liike, vauhdikas ja lopun perusasentokin napsahtaa kohdilleen. Muuten siis hyvä, mutta Iitu on alkanut varastamaan. On se kumma, että kun liikkeessä saa yhden asian kuntoon, niin sitten siinä rupeaa tökkimään joku toinen. On meillä kova treenirupeama tiedossa, jos aiotaan kesäkuussa kisata virallisissa kisoissa. Mut ei siinä mitään, mehän treenataan :)

Avoimen luokan kisan arvostelulomake