Rally-tokokisa Ilmajoella

Kyllä nyt syö naista. Meillä oli IItun kanssa viime sunnuntaina neljäs startti voittajaluokassa, eikä vieläkään tulosta. Erityisen paljon harmittaa siksi, että jäätiin hyväksytystä tuloksesta vain pisteen päähän eikä radalla ollut IItulle vaikeimpia kylttejä lainkaan ja seisomiskylteiltä, jotka oli molemmat (istu seiso kierrä koiran ympäri ja liikkeestä seiso kierrä koiran ympäri) saatiin vain -1 molemmista. Noita yhden pisteen virheitä olikin aivan liikaa. Iitun oli välillä ylivirittynyt eikä tahtonut pysyä kontaktissa ja välillä laamaili haistellen. Se raukka varmaan vaistosi, että ohjaaja oli jälleen kerran  starttiviivalla pakkotuloksen toivossa ja yritti rauhoitella monella tavalla.

Tulos meni oikeastaan radan viimeisellä kyltillä, jota Iitun kanssa verryteltiin ennen kisaa tehden useita kertoja ja joka kerta se teki sen siinä oikein:


Itse kisassa Iitu kääntyi sitten mua vasten eikä poispäin. Enkä voinut enää kylttiä uusiakaan, koska olin uusinut jo kaksi kertaa ja kolmas uusinta olisi tuottanut hylätyn. Tuo viimeinen kyltti harmittaa tosi paljon, kun tosiaan lämmitellessä tehtin sitä monta kertaa eikä IItu kertaakaan epäöinyt kääntymissuunnassa.

Ainut mihin olen tosi tyytyväinen on se, että käytösruutu sujuu. Käytösruudussa piti istua ohjaajan vieressä, ja kauniisti IItu istui, vaikka radalla olevan ohjaajan maahan-käsky kuului hyvin. Ihan ensimmäisessä voittajaluokan kisassa IItu meni maihin jokaisella radalla olijan maahan-käskyllä eli edistymistä on tapahtunut.

Kunpa joskus saataisiin vre ja taidot kohdalleen samaan kisaan, kun aina jommassa kummassa on jotain. Viimeksi vire oli hyvä, mutta oli vaikeita kylttejä. Noh, tulosta metsästetään syyskuussa ainakin Porissa ja jos vaan pääsen Kannuksen iltakisaan niin siellä kisataan seuraavan kerran.

Rally-tokokisat Seinäjoella

Neljän kuukauden tauon jälkeen oltiin taas kisaamassa Iitun kanssa. Meillä on ollut siis neljä kuukautta aikaa treenata,mutta valitettavasti ollaan käytetty se mahdollisuus aika huonosti. Viimeiset kaksi viikkoa on ollaan kyllä tehotreenattu, mutta voittajaluokassa on vielä monta kylttiä, jotka on jääneet liian vähälle. Noh, saatiinpa pitkä vikalista siitä mitä pitää treenata ennen seuraavia kisoja...

Kisat oli oman seuran järjestämät ja tutulla hallilla. Tuomarina oli Tiia Hämäläinen, jolla on aika tiukan tuomarin maine. Rata ei ollut mielestäni mitenkään erityisen vaativa, vaan oikeastaan aika kiva. Ei ollut minun inhoamaani houkutustakaan, jolle Iitu karkaa aina jossain vaiheessa. Pitäisi vissiin ottaa houkutuksia enemmän treeneihin mukaan. Mutta - radalla oli peruutus, joka on Iitulle vielä erittäin epävarma liike. Se saattaa peruuttaa vaaditut kolme askelta, mutta 2/3:ssa yrityksistä ei sitä tee, eikä tehnyt nytkään vaan lopetti ensimmäisen askeleen jälkeen..

Hyväksyttyä tulosta ei saatu tälläkään kerralla; kokonaispisteet 56, Tämä oli meidän kolmas yritys voittajassa. Mutta täytyy sanoa, että moni asia on kehittynyt ja parantunut. Varmuus oikealla puolella suorittamiseen on parantunut. Olen saanut selkää oikaistua aika lailla. Aikaisemmissa voittajaluokan kisoissa on tullut virhepinnoja kumartelusta. Nyt ei tainnut tulla yhtään. Kuulutus ei tällä kertaa vaikuttanut Iitun suoritukseen, eikä se kuunnellut hallin ääniä nyt yhtään. Ja mikä oli ihmeellisintä, ei yhtään haukkua koko radan aikana; ei edes spiraalissa, vaikka se tehtiin juosten. Juoksu on yleensä kirvoittanut Iitulta muutaman haukun. Voi olla, että spiraali oikealla puolella seuraten vaatii niin paljon keskittymistä, ettei se ehtinyt haukkumaan.

Lopputulos siis 56 pistettä ja VOI0. Harmittaa, kun en pyytänyt ketään kuvaamaan videolle, koska parissa kohdassa virheet on mulle vähän hämärän peitossa, että mistä oikein tulivat.
- 1-2-3 askelta oikealla puolella, koira kääntyi eteen,  -10 pistettä, tätä ei olla koskaan treenattu     oikealla puolella, joten ihmeitä ei voitu odottaakaan :)
- spiraali oikealle juosten oikealla puolella -1 tvä ja -3 ov, taputinkohan reittä vaistomaisesti kun IItu oli yhdessä kohdassa aikaissa häröillä omiaan
- normaali vauhti,  -3 uusi ja -3 ov, tuota jälkimmäistä en tiedä mistä tuli, vaihdoinko nopeuden väärässä kohtaa...
- istu, seiso, maahan -3ov käsiapu maahanmenossa, muuten Iitu menisi istumisen kautta
- istu käännös oikealle istu -10 ov apuaskel??? tässä auttaisi video, perusvarma ja helppo liike, missä steppailin...
- 2 x vasen täyskäännös -1 tvä, syytä en tiedä miksi
- peruutus 3 askelta -10 ov askeleen pituus, noh koirakaan ei peruuttanut kuin yhden askeleen, joten 10 virhe olisi ollut joka tapauksessa

Ratapiirros

Voittajaluokassa rankaistaan pikkuvirheistä jo sen verran vähästä, että tarkkuuta liikkeisiin pitä saada lisää: sekä omaan että koiran suoritukseen. Ja kaikkia liikkeitä pitäisi treenata myös oikealla puolella, koska ikinä ei tiedä milloin ne tulee vastaan, kuten eilen huomattiin...

Mutta mikä sai minut iloiseksi
- Iitu ei haukahtanut kertaakaan koko radalla! Vähän yritti kyllä napsia lahkeesta juosten spiraalissa, mutta ei ääntä!
- Iitu oli jotakuinkin oma itsensä, kuulutus ei radalla vaivannut, eikä se jäänyt kertaakaan ihmettelemään mitään radalla tapahtunuttta
- käytösruutu oli täydellinen. Aikaisemmissa kisoissa Iitu on mennyt maahan, kun radalla menijä on käskenyt oman koiransa maahan, Mutta nyt se istui niin kuin pitikin.

Oma kisajännitys pitäisi vielä saada kuriin. Se yksi hyväksytty tulos varmaan auttaisi asiaa paljon, ettei olisi pakkoyrittämistä. Seuraava mahdollisuus tuloksen metsästykseen on jo kuukauden päästä, ja sitä ennen lupaan treenata...

Tuurin näyttelyssä

Piipahdimme Lillin kanssa tänään Tuurin näyttelyssä. Lillin jalka on ollut koko talven ja kevään hyvässä kunnossa, ja se on ontunut todella harvoin, lähinnä vain isomman rasituksen ja joidenkin äkkinäisten käännösten jälkeen. Niinpä uskaltauduin ilmoittamaan sen Tuurin näyttelyn veteraaniluokkaan. Virallisissa näyttelyissä ollaan käyty viimeksi vuosi sitten myös Tuurissa, jossa tuomiona oli eva (ei voi arvostella) ontumisen takia. Tänään ei ontumisesta onneksi ollut merkkiäkään.

Lilli esiintyi ihan hyvin ja oli pöydällä hienosti. Korvia se ei vain suostunut tuomarille näyttämään. Supattelin, että mennään kohta lenkille, niin se höristi korviaan sen verran, että korvat käväisivät oikeassa asennossa.

Tuomarina oli Elina Haapaniemi, joka oli minulle uusi tuttavuus ja olikin miellyttävä tuomari. Hän käsitteli koiraa kauniisti ja jutteli sille mukavasti, mikä sai esittäjänkin rentoutumaan. Tiesin, että tuomari on tiukan maineessa, eikä odotukset olleet korkealla. Olin ihan varma, että lähdemme kehästä T.n tai H:n kanssa. Lilli sai erittäin hyvän, mikä oli positiivinen yllätys. Sijoitukseen se ei kuitenkaan riittänyt, koska luokassa oli peräti seitsemän narttua, joista neljä sai erinomaisen. Olin kuitenkin tähänkin tyytyväinen. Tuomari jakeli myös T:tä ja H:tä. Lilli esiintyi hienosti, eikä ontunut. Ja sai mielestäni omannäköisensä arvostelun.

"9v. soopelivalkoinen, erittäin hyvä koko, feminiininen veteraani. Hieman kapea pää, kauniit tummat silmät, oikea korva aavistuksen kevyt. Luustoa voisi olla hieman enemmän. Hieman pehmeät välikämmenet ja litteät käpälät. Hyvä runko, hieman tepsuttelevat etuliikkeet."

Tämän päiväinen meni sen verran hyvin, että aloin tosissani miettimään, josko ilmoittaisin Lillin Laukaan näyttelyyn, jossa tuomarina on Päivi Eerola. Katotaan katotaan, on tässä pari päivää aikaa miettiä.

Kuvia ei tullut tänään otettua, mutta tässä tuore kuva Lillistä toissapäivältä.

Voi voi kertaa kaksi

En näemmä ole muistanut kirjoittaa mitään oman seuramme rally-tokokisasta. Noh, ei sen niin väliä, koska niistä ei ole paljon kertomista. Iitua näytti pelottavan kuulutus ja se tunki heti ensimmäisen kuulutuksen kuultuaan jalkojeni väliin ja oli koko ajan sen näköinen, että haluaisi olla jossain muualla. Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja tehtiin helppoja rallyliikkeitä lämmittelyksi, eikä se kyennyt keskittymään edes niihin. Arvasin, että varsinainen kisauoritus ei hyvin mene, eikä se sitten  mennytkään. Peruuttmisesta otettiin 0 vp, mikä ei ollut yllätys, koska Iitu ei sitä kunnolla osaa treeneissäkään. Lisäksi se nollasi pari helppoa alokasluokan liikettä, eteentulon ja 270 asteen käännöksen. Huono tulos toki harmitti, mutta vielä enemmän mua harmitti koiran käytös ja se, ettei se jännityksen vuoksi pystynyt tekemään sitä mitä osaa. Ihmettelen, miksi Iitua pelotti kuulutus, koska on hallissa ollut aikaisemminkin kuulutus, eikä Iitu ole piitannut siitä mitään.

Kisan jälkeen ajattelin ensin, että pidetään kisataukoa kesään saakka, mutta kun treenikaverit ilmoittautui Kannuksen kisaan, innostuin minäkin sitten ilmoittautumaan matti myöhäisenä ja onneksi päästiin mukaan varasijalta. Kannuksen hallissa ollaan kisattu kaksi kertaa aikaisemmin. Halli on pieni ja Iitu on toiminut siellä aina hyvin. Tuloksellisesti reissu ei ollut hyvä, koska saatiin VOI0 (65 pistettä), mutta se, että Iitu oli oma itsensä ja suoritti vaaditut jutut ilman suuria virheitä, oli mulle suuri helpotus. Se, ettei saatu tulosta, taisi olla enemmän mun vikani, koska jostain kummallisesta systä, lähdin pujotteluun väärästä välistä ja otin siitä -10 vp. Ilman tätä mokaa oltaisiin saatu tulos. Ainut Iitun tekenmä 10 pisteen virhe oli käytösruutu, jossa piti istua 2 minuuttia. Iituhan tarjoaa herkästi maahanmenoa, kun on tokossa treenattu paikallamakuuta, ja sen se teki nytkin 1 minuutin 15 sekunnin kohdalla. Ehkä se olisi muuten istunut loppuun asti, mutta radalla oli kaksi maahanmeno-kylttiä ja Iitu meni maahan, kun seuraavana vuorossa ollut kilpailija käski oman koiransa maahan. Yritin kyllä höpöttää Iitulle koko ajan, mutta se bongasi kaikesta höpötyksestä huolimatta sen käskyn sieltä ja meni maihin.

Muut pistevähennykset olivat vain yhden pisteen virheitä haistelusta yms. Lisäksi vähennettiin viisi pistettä kokonaisvaikutelmasta vartalo- ja käsiavun käytöstä. Joo, kuljen hirveän kumarassa,kun yritän saada Iitua pysymään mukana. Se näkyi videolta todella selvästi. Hankalaahan se on, kun itse on pitkä ja koira on pieni, mutta täytyy vaan treeneissä ruveta oikaisemaan selkänsä ja opettaa Iitu pysymään kontaktissa vaikka en kumarassa olekaan. Mutta kaikesta huolimatta, vaikka tulosta ei saatu, olen erittäin onnellinen, kun koira oli oma itsensä ja toimi odotetusti (ja osas muuten nyt myös peruuttaa!!!) ja minä olin se, joka eniten mokasi. Tässä vielä tuomarin kommentit: "Vähennykset vartaloavusta ja käsimerkeistä. Iloista hännänheilutusta ja ohjaajan positiivista kannustusta kiva seurata."

Ei meillä ole mikään kiire siirtyä mestariluokkaan, Siellä vaatimustaso nousee edelleen, eikä osata vielä kaikkia mestariluokan liikkeitäkään. Voittajaluokassa on meille vielä haastetta ihan riittävästi ja on tosi kiva päästä kisaamaan kesällä, Jos noustaisiin ylemmäksi, kesä menisi varmaan treenatessa. Mutta nyt saadaan kisata; monta ruksia onkin kalenteriin merkattu.

Menneen ja tulevan pohdintaa

Hups, kolme kuukautta edellisestä päivityksestä. Koitetaas taas aktivoitua...

Piti käydä tarkistamassa olinko asettanut tänne tavoitteita viime vuodelle. En ollut niitä julkistanut, vaikka omassa mielessä ne toki olivat. Osittain tavoitteet saavutettiin ja osittain jäätiin kauas niistä. Ensin Lilli; tavoitteena oli saada sille rally-tokosta RTK1-koulari ja käydä muutamassa näyttelyssä toiveena saada sijoituksia vetskukehissä. Rally-tokotavoite saavutettiinkin ja Lilli sai lokakuussa RTK1-koularin. Tällä hetkellä on mietinnässä jatkanko sen kanssa tavoitteellisesti. Se on treeneissä aivan älyttömän intopiukeena ja sen intoa seuratessa välillä innostuukin miettimään, että josko jatkaisi. Lillillä on kuitenkin terveysrajoituksia, eikä sen pinna kestä toistoja, vaan se alkaa hömpöttelemään omiaan. Jatkamme siis rallyn treenaamista omaksi iloksemme mielenvirkistykseksi ja jos siltä tuntuu, voidaan kisoihinkin ilmoittautua.

Yhdessä näyttelyssä kävimme. Tuomari piti Lillistä, mutta se alkoi ontumaan juuri ratkaisevalla hetkellä ja tuloksena oli EVA, ei voi arvostella. Harmi.

Iitun kanssa tavoitteena oli saada rally-tokosta RTK2 ja tokosta TK2. Rallyn suhteen tavoite toteutui ja IItu sai syyskuun kisoissa RTK2-koularin. Tulokset ei kuitenkaan olleet niin hyviä kuin olisin halunnut. Iitun häiriöherkkyys ja reagointi mun omaan jännitykseen on vain pahentunut tässä kisauran aikana. Näiden ongelmien poistamiseksi pitäisi joku poppakonsti kyllä löytyä, koska ylemmät luokat ei anna yhtään anteeksi. Koiran pitäisi siellä pystyä esittämään parasta osaamistaan.

TK2 jäi saamatta, sillä paikallamakuun kanssa olis suuria ongelmia, ja vaikka loppuvuodesta alkoi näyttämään paremmalta, päätin että seuraavan kerran kisaamme tokossa vasta, kun uudet säännöt ovat astuneet voimaan. Sen jälkeen avoimessa luokassa ei ohjaaja mene piiloon, vaan paikkiksessa koirat istuvat minuutin ja ohjaaja on näkösällä. Yhdessä kokeessa kävimme vuoden 2014 aikana, saldona 3-tulos lepsulta tuomarilta.

Tämän vuoden tavoitteeksi voisin asettaa Lillille sen, että nivelrikko ei sen elämää kovin haittaisi ja pystyttäisiin sen kanssa harrastamaan rallya edelleenkin. Jos treenit sujuu hyvin, voitaisiin kokeilla kisaamista avoimessa luokassa, mutta mitään koularia en sille tavoitteeksi laita.

Iitun tavoitteeksi asetetaan koularit TK2 ja RTK3, ja jossain näyttelyssä edes luokkasijoituksia. Tällä hetkellä näyttää vaan siltä, että tänä vuonna osallistumme vain yhteen näyttelyyn elokuussa.

Saas nähdä, päästäänkö yrittämään ensimmäistä tulosta voi-luokasta viikon päästä. Ollaan neljännellä varasijalla Kannuksen rally-kisaan. Toivottavasti tulee sen verran peruutuksia, että päästään mukaan.

Alkaahan se sujumaan...

Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jo aikaa. Tarkoitus oli kirjoittaa loputkin jutut paikkis-kurssin annista, mutta kun en ole kirjoittanut (tyhmä minä) asioita ylös, on osa päässyt jo unohtumaan. Ensimmäinen oppi on se, että minun on oltava tosissani. Jos koira nousee, se palautetaan maahan vaikka pienellä pakotteellakin. Olen torunut ja sen jälkeen antanut käskysanan maahan iloisella äänensävyllä. Tarvittaessa olen tehostanut käskyä vetämällä kevyesti pannasta alaspäin, Myös luopumista ja yleistä häiriönsietoa treenataan muussakin tekemisessä kuin paikallamakuussa. Ja sitten yks juttu millä vahvistetaan maassapysymistä on se, että vedän kevyesti koiran hihnasta, kun se on maassa. Alussa tuli aika helpostikin ylösnousuja, mutta nyt Iitu sietää enemmänkin vetoa ja pysyy maassa.

Toinen iso ja tärkeä asia on luottamus, ja nimen omaan ohjaajan luottamus koiraansa. En luottanut siihen, että koira pysyy maassa. Oma toiminta oli varovaisen näköistä ja Iituhan luki mua kuin avointa kirjaa. Nyt kun ollaan saatu paljon onnistumisia, pystyn luottamaan Iituun. Olen myös muuttanut treenitapaani. Ei treenata enää tutusti ja turvallisesti tyyliin: me mennään IItun kanssa reunaan, kun sitä ahdistaa levoton vieruskaveri. Nyt olen hakeutumalla hakeutunut tilanteisiin, joissa on häiriötä. Mennään varta vasten sen ryhmän levottomimman kaverin viereen. Joku viikko sitten ryhmätreeneissä Iitun vieressä oli pentukoira, jota omistaja kävi palauttamassa riviin monen monta kertaa. Entinen Iitu olisi noussut istumaan ja lähtenyt hiljalleen mua kohti. Nykyinen Iitu makasi ryhdikkäänä paikoillaan.

Kurssista oli siis selkeästi hyötyä. Kaikki sen jälkeen tehdyt paikkistreenit on onnistuneet 99%:sti. Torstaina olisin saanut kirjoittaa vielä että 100%:ksi, mutta viime perjantai-illan häiriö oli liian kova ja kai kerroin Iitulle epäselvästi, että tähän nyt jäädään. Hallilla oli yhtä aikaa agility- ja rally-treenit, ja Iitunhan on todella vaikea keskittyä muuhun tekemiseen, jos se kuulee toisen koiran menevän putkeen. Siihen nähden olen tyytyväinen, että muistutuksen jälkeen Iitu pysyi maassa pari minuuttia. Nyt ollaan siinä pisteessä, että voiruvetaan harjoittelemaan piiloon menemistä niin, että on muitakin koiria läsnä. Aloitetaan pienestä. Nyt en ahnehdi liikaa, vaan tehdään vahvaa pohjaa ensin. 

Lilli RTK1

Siinähän se tulikin jo otsikossa asia selväksi. Lilli lähti ensin vähän kuin sijaiskoirana harrastamaan rallya, mutta sitten kun se osoittautui oppivaiseksi ja varsinkin innostuneeksi, niin ajattelin, että why not, voihan senkin kanssa harrastaa muutenkin kuin Iitun sijaisena. Eikä Lilli odotuksia pettänyt. Nyt on eläkeläisellä RTK1-koulutustunnus. Kenraaliharjoitus edellisenä päivänä Lillille vieraassa hallissa meni suoraan sanottuna ihan persiilleen. Sitä ei kiinnostanut yhdessä tekeminen yhtään, vaan hallin hajut veivät mennessään. Luotin kuitenkin siihen, että kisatilanteessa se terästäytyy ja saadaan tulos, eikä Lilli pettänyt.

Kannuksen Dogness-hallissa olen kisannut Iitun kanssa useamman kerran, mutta Lillille se oli uusi tuttavuus. Ko. hallissa kisataan villasukat jalassa, kun siellä ei saa käyttää ulkokenkiä. Ihanaa yrittää olla katu-uskottava koiraharrastaja treeniliiveineen raitaiset villasukat jalassa. Vois olla pakko vaikka jokaiseen sisäkisaan :)

Lilli oli enemmän tai vähemmän kuutamolla. Se keulii ja perusasento seilasi koko ajan. Melkein joka kyltiltä tuli 1-3 pisteen vähennyksiä kiristyneen taluttimen ja liikkeen epätarkkuuden takia. Mutta kun koira ei onneksi laittanut peffaansa ylimääräisiä kertoja maahan, selvittiin ilman uusimisia. Noh, videolta katsottuna 1-2-3 askelta sivulla istu oli kyllä siinä ja siinä. Lilli korjasi peffaansa, mutta oli sellaisessa kulmassa, että tuomari ei sitä huomannut. Vaikka olin tyytymätön Lillin keulimiseen, niin se oli muuten oma iloinen itsensä ja seurasi häntä heiluen. Ja sen käännökset on parantuneet. Välillä voi jo nähdä pilkahduksia hyvästä takapään käännöksestä. Voi olla, että avoimessakin sen kanssa joskus kisataan, Ainakin yritän opettaa sille takapään liikkeen paremmaksi. Helppoa se ei tule olemaan, mutta yritetään ainakin.

Iitun kanssa on työtä voittajaluokan liikkeissä, lähinnä oikealla puolella tehtävissä kylteissä. Se osaa kyllä seurata oikealla puolella, mutta jos siellä pitää tehdä jotain liikkeitä, niin se pomppaa vasemmalle puolelle. Tokosta sen verran, että paikallamamakuukurssi on käyty. Ehkä meillä molemmilla lamppu syttyi. Omia rutiineja täytyy ainakin muuttaa ja treenata paikkistakin suunnitelmallisemmin. Ollaan me kuluneella viikolla saatu enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia. Oikealla tiellä siis toiottavasti ollaan. Lauantaina olisi tokokoe Maalahdessa, mutta todennäköisesti jätän sen väliin, tai katsotaan nyt mikä fiilis on lauantaiaamuna.

RTK1 Camicats Ofelia