Dodii, kisaura on sitten avattu, eikä ihan mennyt putkeen. Ensiksikin jännitin ihan jumalattomasti, joka näkyi kaikessa tekemisessä. Yritin aamulla hokea itselleni, että tämä on vain leikkiä eikä vakavasti otettavaa laisinkaan. Mutta mitä sitä ihminen itselleen tekee, kun se jännityssiru on sisäänrakennettuna.
Toiseksi Lilliä pelotti hallissa olleet ihmiset. Möllien kisatessa hallissa ei saanut olla muita koiria, mutta yleisöä oli. Ja selvästi Lilliä ne ihmiset vaivasivat. Siinä on asia, mitä täytyy vakavasti pohtia: jos ei tottumista hallin hälyyn ala tapahtua tämän talven aikana, täytyy kai treenata ja kisata vain kesäisin ulkona tms. Vakavan mietinnän paikka kuitenkin.
Itse rata oli aika helppo. Jos olisin toiminut rauhallisesti, ei sen kanssa olisi ollut ongelmia. Lilli ohitti ensimmäisen hypyn, koska hätäilin. Samaten se kieltäytyi putkella kerran. Käskyjeni kanssa olin koko ajan myöhässä. Hylly tuli sitten Lillin karkaamisesta A-esteelle, mikä oli 100% oma moka. Lilli kun on nopeampi kuin minä, kiirehdin liikaa ehtiäkseni valssaamaan, enkä kunnolla katsonut, että Lilli ehtisi mukaan. Ehdin kääntämään sille selkäni ja sehän syöksyi selkäni takaa A:lle. Tuo liika kiirehtiminen onkin oikein helmasyntini. Pitäisi malttaa odottaa, että koira ehtii mukaan, eikä hätäillä. No, hyvää on sentään se, että kun tietää mikä meni pieleen voi asialle yrittää tehdä jotakin. Eli ei muuta kuin uuteen koitokseen kuukauden kuluttua. Jospa meitä molempia jännittäisi ensi kerralla vähemmän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti