Tuli otettua myös kamera mukaan, kun kerrankin aurinko paistoi. Tässä on muutama otos. Kuvat tosin valehtelevat sen, kuinka jyrkkä tuo rinne oikeasti on. Lisää kuvia löytyy Picasa-albumista, johon tein linkin tuonne sivupalkkiin.
Saisinkohan tuon lumihiutaleen kiinni....?
Saan, jos avaan suuni oikein suurelle...
Viikon aikana ollaan keritty käymään peräti kerran agility-hallilla. Nyt kun ollaan käyty enemmän myös yksistämme harjoittelemassa, olen varmistunut siitä että Lilliä ei pelota itse halli ja esim. hyppyesteet, vaan se ei vaan voi sietää hallissa haukkuvia muita koiria ja säikkyy muiden aiheuttamia ääniä / kolahduksia. Se oli nytkin koko ajan täpinöissään, että mitäs mamma tehtäis seuraavaksi. Treenattiin keppejä ja muistuteltiin mieleen, että mitäs ne esteet on, kun edellisestä kerrasta on parisen viikkoa. Muuten meni hyvin, mutta Lilli sai päähänsä hypätä puomin alastulolta pois jo puolestavälistä. Sitä se ei ole oikeastaan koskaan tehnyt, vaikka mikä muu asia olisi mennyt päin p....ä niin puomin alastulon se on ottanut tosi nätisti. Vauhti on puomilla selvästi kasvanut. Ennen Lilli meni sen varovasti. Kasvaneessa vauhdissa on varmaankin syy kontaktin puuttumiseen. Tulipa taas yksi asia, mihin kiinnittää tarkempi huomio. Sunnuntaina olisi tarkoitus osallistua möllikisoihin. Odotukset eivät ole korkealla. Varmaan jännitän niin paljon, että onnistun sössimään koko jutun. Mutta, siitä kuullaan sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti