keskiviikko 26. elokuuta 2009

Alkavaa murkutusta

Meillä on ruvennut kyläilemään vieras nimeltä Murkku. Muuten niin tottelevainen Iitu on ruvennut antamaan piut paut tänne-käskylle lenkillä ja takapihalta sisäänkutsuttaessa. Olen kyllä pyrkinyt tiputtamaan sitä maan pinnalle. Eilen järven penkalla se ei ollut kuulevinaankaan tänne-käskyä, vaan lähti toiseen suuntaan lönköttelemään. Juu, minä annoin samalla mitalla takaisin; sanoin Lillille, että mennään ja pistin hölkäksi toiseen suuntaan. Kauaa ei tarvinnut odottaa, kun murkkukin saapui kovalla tohinalla meidän perään. Tää murkkuilu esiinty lähinnä silloin, kun ollaan kaikki kolme lenkillä, jännä juttu sinänsä. Jos ollaan Iitun kanssa kahdestaan, se kyllä seuraa perässäni kuin varjo. Äskenkin tein sen kanssa kahden pienen lenkin ja se totteli 100%:sti.

Eilisellä lenkillä poltin päreeni tolvanaan koiranomistajaan. Kohdattiin nimittäin nainen villakoiran kanssa. Nainen tuli hölkäten ja koira oli irti reilusti omistajansa edellä. Ajattelin, että naisella leikkaa sen verran, että laittaa koiransa kiinni, kun näkee meikäläisenkin laittavan koirat kiinni. No, eipä tuo hoksannut. Koira tuli räksyttäen ja muristen suoraan meidän luokse ja yritti Iitun iholle kiinni. Hyppäsin Iitun eteen ja ärähdin koiralle. Eipä tuo piitannut, nosti vain kierroksia ja ärisi kahta kauhemmin. Vähän jo aattelin, että tuleekohan nyt hammasta. Emäntänsä tuli 50 metrin päässä juosten eikä tehnyt elettäkään komentaakseen koiraansa pois meidän luota. Nainen oli lopuksi meidän kohdalla, eikä aikonutkaan sanoa mulle mitään, saatika sille koiralleen. Silloin meni hermo ja nainen sai kuulla kunniansa. Harvoin saan suutani auki, mutta silloin kun saan, sieltä kuuluu. Jälkeen päin jo itseäkin harmitti alkukantainen käytökseni. Toisaalta, sanoin kyllä ihan asiasta.

Iitu on päättänyt pistää emäntänsä omaisuuden risaiseksi. Tähän mennessä saldona on makuuhuoneen seinä, lukematon määrä sukkia, T-paita, kännykkä, nojatuolin käsinojat, ja eilen sai listaan lisätä uudet rintaliivit. Iitu oli siepannut sängyn päältä kerran päällä olleet liivit ja repi ne riekaleiksi. Kumma kun meikäläinen ei jo tajua, että kaikki kamat olisi parasta nostaa metrin korkeudelle maasta. No, ehkäpä eilinen on Iitun tapa sanoa, että eukko sä oot liikaa tietokoneella :)

1 kommentti:

Miira kirjoitti...

Hyvä että sanoit sille villakoiranaiselle!! HYVÄ!! Jos niille tolvanoille ei sano, sei ikinä lopu!! Ja sitäpaitsi: sä oot sanonut IHAN asiasta!!