Eilisellä lenkillä poltin päreeni tolvanaan koiranomistajaan. Kohdattiin nimittäin nainen villakoiran kanssa. Nainen tuli hölkäten ja koira oli irti reilusti omistajansa edellä. Ajattelin, että naisella leikkaa sen verran, että laittaa koiransa kiinni, kun näkee meikäläisenkin laittavan koirat kiinni. No, eipä tuo hoksannut. Koira tuli räksyttäen ja muristen suoraan meidän luokse ja yritti Iitun iholle kiinni. Hyppäsin Iitun eteen ja ärähdin koiralle. Eipä tuo piitannut, nosti vain kierroksia ja ärisi kahta kauhemmin. Vähän jo aattelin, että tuleekohan nyt hammasta. Emäntänsä tuli 50 metrin päässä juosten eikä tehnyt elettäkään komentaakseen koiraansa pois meidän luota. Nainen oli lopuksi meidän kohdalla, eikä aikonutkaan sanoa mulle mitään, saatika sille koiralleen. Silloin meni hermo ja nainen sai kuulla kunniansa. Harvoin saan suutani auki, mutta silloin kun saan, sieltä kuuluu. Jälkeen päin jo itseäkin harmitti alkukantainen käytökseni. Toisaalta, sanoin kyllä ihan asiasta.
Iitu on päättänyt pistää emäntänsä omaisuuden risaiseksi. Tähän mennessä saldona on makuuhuoneen seinä, lukematon määrä sukkia, T-paita, kännykkä, nojatuolin käsinojat, ja eilen sai listaan lisätä uudet rintaliivit. Iitu oli siepannut sängyn päältä kerran päällä olleet liivit ja repi ne riekaleiksi. Kumma kun meikäläinen ei jo tajua, että kaikki kamat olisi parasta nostaa metrin korkeudelle maasta. No, ehkäpä eilinen on Iitun tapa sanoa, että eukko sä oot liikaa tietokoneella :)
1 kommentti:
Hyvä että sanoit sille villakoiranaiselle!! HYVÄ!! Jos niille tolvanoille ei sano, sei ikinä lopu!! Ja sitäpaitsi: sä oot sanonut IHAN asiasta!!
Lähetä kommentti