Torstaina oli agitreenipäivä ja viimeistä kertaa oltiin treeneissä pihalla. Lilli on ollut alkukesän juoksujen jälkeen koko kesän tosi reipas ja innokas. Inhokeista pussin se on mennyt tosi loistavasti. Kammotus-keinua ei olla koko kesänä juurikaan otettu. Nyt kokeiltiin ja tuettiin keinu niin, ettei se päässyt laskeutumaan ja Lilli sai kiivetä ylös asti, minkä jälkeen nostin sen pois. Tosi reippaasti se aina keinulle nousi, eikä tarvinnut minkäänlaista houkutteluakaan siihen. Pitäisi varmaan askarrella kotiin jonkinnäköinen minikeinu, jotta saataisiin harjoitella sitä liikettä pienemmässä mittakaavassa ja kun liike ei enää aiheuta hämmennystä, niin sitten olis sen paukahduksen vuoro. Olen joskus kentällä paukutellut keinua ja syöttänyt Lillille namia. Kyllä se hiukan hätkähtää, mutta ei äänestä kauhistu. Luulen, että se liike on vielä ääntäkin pahempi asia Lillin mielestä. Taidan ottaa nyt syksyn tavoitteeksi sen, että Lillin saisi menemään keinun.
Mulla on turhautumisvaihe, siis turhaudun omaan itseeni. Lilli on tehnyt hienosti töitä koko kesän ja emäntä on nyt se, jonka pitäisi kehittyä. Mutta kun ei kehity: poljen paikallani ja se siis turhauttaa - ja kovasti. Varmasti osaan paljon enemmän kuin esim. puoli vuotta sitten, mutta kuitenkin... Täytyisi varmaan aloittaa kunnonkohotusprojektikin oikein toden teolla. Olen huomannut sen, että jos liikkuu kuntonsa äärirajoilla, ohjaus kärsii, koska kaikki tarmo menee siihen, että pysyy koiran mukana. Näin mä olen asiaa päässäni hahmottanut. Täytyy siis kuntopyörästä puhaltaa pölyt pois...
Eilen lähdettiin mätsäriin. Itsellä oli epämääräinen olo, että kannattaisko sittenkään. Matkalla ajattelin, että jos ennen ilmoittautumista alkaa satamaan, en mene. Ei satanut, joten ilmoitin sitten molemmat koirat. Ensin oli Iitun vuoro. Vettä tuli silloin taivaan täydeltä. Iitu loikki kengurua, enkä murahduksellakaan saanut sitä kuriin. Vesi nokkui nenänpäästä, kädet oli märät. Ei siis itsellä ollut mitään intoa tsempata, kunhan vain pääsi äkkiä pois. Sinisen nauhan saimme, eikä sijoitusta tullut loppukehässäkään. Vettä tuli välillä tosi rankasti. Alusvaatteet ja kengät olivat jälleen kerran märät. Voi miksei sitä ihminen opi pukeutumaan sään mukaan... Lilli oli omalla vuorollaan tavanomaisen varma ja sai punaisen nauhan. Loppukehässä Lilli tipautettiin pois viimeisenä ennen palkittavia. Tällä kertaa asia harmitti mua paljon, vaikka leikkiähän nää mätsärit on. Ainahan urheilijoitakin se neljäs sija harmittaa, ymmärrän nyt miksi. Lilli kuitenkin esiintyi kauniisti ja varmasti ja olisi siksi ansainnut sijoituksen. Lilliä kun ei aina välttämättä huvita esiintyä. Monesti kroppa on hyvin, mutta sielu on jossakin muualla. Nyt se oli läsnä ja iloinen, siksi harmitti sen puolesta. No, ensi viikonloppuna suuntaamme Ähtäriin mätsäriin, joka pidetäänkin maneesissa. Saadaan siis Iitulle sisähalliharjoitusta.
Tämä aamu meni ensin agilitykisoissa töissä. Mietin ykkösluokkalaisten hyppyrataa katsoessani, ettei se mulle ja Lillille olisi mikään ylivoimaisen vaikea ollut. Pitäisköhän sitä rohkaistua ja treenata joulukuun kisat mielessä. Rupeaa tuntumaan siltä, että kynnys kisata nousee pian niin suureksi, ettei kohta uskalla ottaa ensimmäistä starttia lainkaan. Oman työvuoron päätyttyä hain kotoa koirat ja nekin pääsivät katsomaan kisoja. Iitu kuumeni ihan mahdottomasti. Aina kun radalla meni koira, se haukkui ja hillui hihnansa päässä koko ajan. Mun oli pakko viedä koirat autoon jäähylle, kun tuntui, että se stressaa riekkumisellaan itseään ihan liikaa. Näyttää pienellä olevan kova into radalle, joten hyvä on treenit aloittaa sitten, kun ne aloitamme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti