Loppuviikon kuulumiset

Lillin kanssa oltiin torstaina taas agitreeneissä. Lillistä näki, että viimeviikkoinen kohtaus keinun kanssa oli siihen vaikuttanut. Se aluksi hieman epäröi hypyillä, eikä mennyt yhtä suoraviivaisesti kuin ennen. Mutta kun se pääsi vauhtiin, hypytkin rupes menemään. Ja Lilli meni muutenkin aika hyvin, vaikka ohjaaja pyrki sitä parhaansa mukaan sekoittamaan. Radalla oli mm. yks takaakierto, ja Lilli pienen pohtimisen jälkeen meni takaa, kun kerran käskettiin, vaikka näytin jotain ihan muuta. Kepit meni astetta vauhdikkaammin, tällä kertaa Lilli myös aloitti ne oikein ja pujotteli  loppuun asti. Parit sokkarijutut meni tosi hyvin. Lilli kyllä handlaa ne hienosti. Sen kummemmin en rupea kuvioita selostamaan, kun en kerran osaa. Mutta sen osaan sanoa, että olen tyytyväinen treeneihin. Niistä jäi hyvä mieli :)

Tänään olin töissä oman seuran kisoissa. Ei ne ykkösen radat olleet mitään ihmeellisiä. Kisafiilis siis nostaa hiljalleen päätänsä. Päätimmekin yhden treenikaverin kanssa, että jospa maaliskuun kisoissa startattaisiin, ehkä, maybe, mahdollisesti. Mennään sitte vaikka hyppyradalle, ellei keinu pelitä.

Iitun kanssa on noudatettu hyisempää olotilaa. En suoranaista jääkautta ole pitänyt, mutta en huomioi sitä sen aloitteesta ja vaadin siltä muutenkin enemmän, kun se kerran osaa. Parin viikon harjoittelun jälkeen se lyö pyrstönsä maahan automaattisesti ulosmennessä ja odottaa lupaa ennen kuin menee ovesta ulos. Ja sitä lupaa saa odottaa puolesta minuutista minuuttiin. Ruokupin kanssa on sama meininki. Eilen liitin ruokailuun paikallamakuun, tai siis yritin, mutta Iitulla ei oikein mennyt jakeluun, että ruokakupin ääressä voi myös maata. Mikä osataan tokoharkoissa, ei näemmä suju ruokaillessa. Siis treenataan, aloitetaan ensin siitä, että Iitu ymmärtää makuun olevan mahdollista myös keittiössä...