Alive and kicking...

...kasaribändi Simple Mindsiä lainatakseni... Täällä ollaan, vaikka hiljaista on ollutkin. Aina vaan näyttää menevän vaikeammaksi tämä päivittäminen. Mutta yritetään taas jotain rykäistä.  Koirilla alkoi uudet agikurssit. Iitun aloitus piti tosin jättää väliin. Olin viime viikonloppuna kipeänä, enkä tiistaina siis lainkaan juoksukunnossa. Kun Iitun kanssa treenaa, on oltava huippukunnossa, muuten iskee maitohapot jo starttiviivalla :) Lillin treeneihin mentiin sitten torstaina. Ehkä jokusen kommentin niistäkin treeneistä laittaisi. Lilli oli erittäin vauhdikkaalla päällä, mikä oli huippujuttu. Ei tosin siinä mielessä huippu, etten ollut vieläkään oikein kunnossa ja meni välillä pakka sekaisin, kun piti yrittää raahustaa koiransa perässä ja vielä ohjatakin...  Meinasi tulla noutaja radalle muutaman kerran. Mulla on muutenkin omassa ohjauksessa sellainen ongelma, että olen näille nopeille koirille liian hidas ja usein käskytyksessäni myöhässä. Sitten kun ehdin niiden mukaan, hätäilen, että nyt ehdin kerrankin tekemään jotain ajoissa.Tuloksena kaaos, yleensä. Kun vain maltan itse pysyä rauhassa, kaikki sujuu hyvin. Niin nytkin: eka kerta oli enemmän tai vähemmän sekoilua ja toisella kerralla hoin itselleni, että rauha, rauha... Heti meni paremmin. Oikein tyytyväinen olin keppeihin, jotka radalla mentiin kahteen kertaan kummaltakin puolelta. Lilli haki ne erittäin hyvin ja pujotteli ne loppuun asti. Olen yrittänyt nyt syksyllä treenata keppejä niin, että Lilli jatkaa, vaikka jään jälkeen tai leikkaan sen takana. Mut eipä se jatka, vaan keskeyttää heti, kun häivyn viereltä. Toisekseen mun ei saa sanoa mitään muuta kuin kepi-komentoa. Lilli keskeyttää pujottelun heti. Samoin käy, jos ohjaaja puhuu tai liikkuu, tai joku muu puhuu, tai ovi kolahtaa, tai... Eli tekemistä on edelleen ja paljon.

Jossain välissä käytiin shelttilenkillä tuolla Hoikkasaaren lenkillä, ei kovin kaukana Seinäjoelta. Meitä oli neljä ihmistä ja viisi shelttiä. Käveltiin 2,5 kilsaa laavulle ja makkaran paiston jälkeen takaisin. Matkalla taisi joku jo kommentoida, että pitkospuilla ja muuallakin polulla oli ilmeisesti karhunkakkaa. Mikä muukaan elukka tekisi isoja läjiä, joiden sisällä on puolukkaa. Ei mikään. Parin päivän päästä agikaveri oli ollut samassa paikassa lenkillä ja nähnyt myös läjiä ja myllätyt muurahaispesät. Voi yäääh, ollaan reilun viiden kilsan päässä Seinäjoen keskustasta ja karhunläjiä näkyvillä. Harmittaa, koska oli tosi kiva lenkkipaikka, mutta mua tuskin sinne enää saa. Olen petokammoinen...

Lilli, Iitu, Severi, Ada ja Ilmi Hoikkasaaren laavulla

Ensilumikin tuli ja ehti jo sulaakin. Talvi on Lillin ehdoton lempparivuodenaika ja sillä olikin hauskaa, kun sai pyydystää putoilevia lumihiutaleita. Iitukin innostuu niistä, mutta se ei voi ymmärtää Lillin intoa umpihankikahlailuun. Iitu on city-tyttö, joka ei tassuaan juuri laita auratun maantien tai tallatun polun ulkopuolelle, ellei ole ihan pakko. On ne vaan erilaisia tässäkin asiassa :)

Tänään oltiin sitten Jalasjärvellä match show:ssa. Kehään pääsi Iitu, joka sai kunnian olla myös junior handler-kehässä vaihtokoirana. Haastetta siis, sekä Iitulle että handlereille, jotka aika hyvin tehtävästään suoriutuivatkin. Varsinaisessa pikku koirien kisassa oltiin sitten sinisten neljäs. Koiria oli vähän, melkein kaikki pääsivät palkinnoille, joten ei tässä kauheasti kannata henkseleitä paukutella. Iitu ei juurikaan loiki, mutta ei osaa juosta nätisti rinnalla harjoituksesta huolimatta. Liikkeet on edellä menevän perässä kaasuttelua. Se seisoo kyllä erittäin nätisti. Voipi olla, että meitä ei siis virallisissa kehissä yhdessä nähdä, vaan täytyy hommata sille handleri. Tekisi mieli muutaman kerran viedä sitä näytille, kun ikää on tullut lisää. Kunhan tuo turkki tulisi joskus takaisin. Se alkoi kesällä kasvamaan takaisin, ja oli keskivartaloa lukuunottamatta jo aika hyvällä mallilla ja nyt se lähtee taas. Eli se siitä sitten. Toivottavasti keväällä päästäisiin johonkin näyttelyyn, jospa saisi metsästettyä sen ykkösruusukkeenkin.  Jep, tämä tällä kertaa. Koitan taas ryhdistäytyä, kun seuraavan kerran on jotain kerrottavaa...