Menneen viikon agitreeneistä voisi raapustella muutaman ajatuksen. Itse asiassa, oli tosi kivat treenit kummankin kanssa ja molempien treeneissä tehtiin sattumalta paljon takaakiertoja. Aloitetaas Iitusta. Meillä oli lyhkäisiä radanpätkiä ja treenattiin ohjausta: oli mutkia ja niitä takaakiertoja. Iitu osaa takaakierron tosi hyvin ja tulee käteen, vähän liiankin hyvin. Irtoaminen on se juttu, mitä Iitun kanssa pitäisi treenata paljon. Esim. putkeen se pitää saatella melkein suulle asti. Ei mene Iitu-neiti lähettämällä. Jatkossa palkataan sitä treeneissä ainoastaan namialustalta. Nytkin se jokaikinen kerta kiersi katsomaan, saako kädestä mitään, vaikka ohjaaja odotti namin kassa esteen takana Iitua huhuillen. Iitu ei edes kuullut kutsua, se oli niin mun perään. Eli tätä siis harjoitellaan paljon. Intoa on edelleen 150% lasissa, sitä ei todellakaan tarvitse hakea. Iitu ei malttaisi tehdä edes lämppärilenkkiä: koko ajan pitäisi kääntyä takaisin hallille päin.
Lillikin oli hyvin kuulolla omissa treeneissään. Hallille ajaessani tosin tuumasin. että taidan laittaa Lillin kisatauolle talven ajaksi. Joulukuussahan olisi omat kisat Areenalla, mutta luulen että paikka on Lillille liikaa: meteliä, musiikkia, outo paikka. Se kun ei kestä ylimääräisiä ärsykkeitä radalla ollessaan, niin luulenpa että me keskitytään vaan pitämään treeneissä hauskaa. Kun niissä Lilli kerta nauttii. Mietitään sitten kesällä kisaamista, tai jos oikein putkeen menee, niin voihan sitä aikaisemminkin harkita. Mennään hetki kerrallaan.
Niin ne treenit. Rata oli hieman helpotettu pätkä kolmosten kisaradasta. Sai juosta, mutta oli paljon mutkia ja ohjattavaa, haltuunottoa ja paljon takaakiertoja. Ne ei ole olleet Lillin vahvaa osaamista, mutta nyt meni eka rata melkein nappiin. Kaikki takaakierrot onnistuivat hienosti ja Lilli oli mutkissa hyvin hallussa, eikä painellkut omiaan. Sanoinkin ohjaajalle, että kun eka yritys oli niin hyvä, niin toisella kämmätään ja varsinaista sotkemistahan se sitten olikin. Noissa tiukissa käännöksissä, missä koira on otettava haltuun, mun täytiysi muistaa pitää kädet alhaalla. Ne tahtoo nousta liikaa ja koira ajautuu väärälle esteelle. Mutta oikein olen tyytyväinen Lillin treeneihin. Me mentiin hienosti.
Eilen istuin Areenassa shelttikehän laidalla, kun täällä Seinäjoella oli KV-näyttely. Mukavaa katsella rauhassa, kun ei tarvinnut omien koirien kanssa hätäillä ja jännittää. Oli varsin opettavainen keikka shelteistä ja shelttien esittämisestä. Kun saisi tuon Iitun kehäesiintymisenkin kuosiinsa, niin sen kanssa olisi tosi kiva käydä kehässä. Noh, ehkä veteraanikehässä sitten viimeistään...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti