Voihan keinu...

Mulla on näemmä ollut oletettua positiivisempi käsitys aiheesta Lilli ja keinu. Torstain treeneissä tömähdin oikein kunnolla maan pinnalle niin että kipiää otti. Meillä oli oikein mukava radanpätkä, joka meni muuten ihan ok:sti, lukuunottamatta sitä, että flunssan takia olin vielä normaaliakin hitaampi, ja parissa kohtaa olin sokkarin kanssa myöhässä. Radalla oli myös keinu ja sitä Lilli ei nyt suostunut menemään. Se ravasi ympäri hallia, eikä tullut lähellekään keinua, ei edes ihanan vinkupallon avulla. Kahdesti nostin sen väkisin keinulle ja sen jälkeen ruhtinaalliset palkat pallon kanssa. Keinupelko heijastui sitten lopputuntiinkin. Tehtiin lopussa pieni pätkä pöytätreeniä. Pari hyppyä-pöytä-pari hyppyä-pöytä-putki-pöytä. Lilli oli epävarma hypyissä eikä rentoutunut lainkaan, vaikka leikitin sitä pallollakin. Se selvästi katseli, että tuolla se kaamea keinu näkyy, pitääköhän mun mennä sille vielä uudelleen...

Mua ottaa niin päähän, ettette voi kuvitellakaan. Aina kun tuntuu menevän hyvin ja ollaan edistytty, tulee jossakin askel taakse päin. Mä en nyt oikein tiedä, että pitäisikö tuo keinu unohtaa taas hetkeksi aikaa kokonaan vai pitäisikö sitä treenata uiseammin. Jos ei treenata, ei Lilli siihen koskaan totu. Jos treenataan usein, yleistyykö Lillin keinua kohtaan tuntema vastenmielisyys  koko agilityyn. Sitä en haluaisi, koska Lilli muuten nauttii siitä. Kun vaan tuota keinua ei olisi... Ei sen tarttisi oppia keinusta pitämään, kun vain edes sietäisi sitä niin, että pystyisi suorittamaan.

Iitun kanssa käväistiin hallilla pikatreeneissä yhtenä aamuna. Flunssa hidasti menoa, etten tosiaankaan päässyt kuin yhtenä päivänä omatoimisesti treenaamaan Iitun kanssa, mikä oli ihan toista mitä olin suunnitellut :(
Treenattiin pakkovalssia, sylkkäriä ja irtoamista. Iitu on sairaan nopea Lilliin verrattuna. Mä en käsitä, miten se edes voi olla niin nopea, mitä se on. Se tarttisi ehdottomasti nopeamman kartturin, koska mun nopeus ei tästä hirveesti parane, vaikka kuinka kuntoa kohottais.  Pakkovalssit ja sylkkärit meni hyvin, mutta se irtoaminen... Iitu irtoaa putkeen tosi hyvin, jos lähetän paikoiltani. Mutta jos lisään tähän oman liikkeen eli on esim. hyppy-putki ja juoksen vierellä, se räksyttää mulle, eikä irtoa. Hmmm... eli jotain tarttis tehdä. Täytyy kotitreeneihin ottaa tää oma liikekin mukaan.

Ensi viikolla onkin viimeiset treenit ennen joulutaukoa ja tammikuussa alkaa uudet ryhmät. Koirien juoksut ei taida osua tauolle, vaan kumpikin juoksuilee todennäköisesti tammi-helmikuussa. Toivottavasti Lillin juoksut olisi ennen maaliskuuta, että päästäisiin omiin kisoihin kisaamaan...

Sitten olis vielä loppukevennyksen paikka: olen aina sanonut, että en kuvaa koiria tonttulakit päässä, kun mun mielestä ne ei vaan oo koirien juttu. Noh, viikolla huomasin tällääväni lakkeja niiden päähän. Homma ei vaan ollut ihan niin yksinkertaista kuin luulin (tai no en mä luullut...) Ensin yritettiin ulkokuvauksilla, joista ei tullut yhtään mitään. Lakit sai sellaista kyytiä, että luulin niiden olevan jo entisten. Illalla Iitu oli kypsytetty niin, että lakki pysyi päässä vaadittavat pari sekuntia ja kuva saatiin, mutta ilme olikin sitten sen näköinen, että koskaan en eukko anna tätä sulle anteeksi...:).

Tätä mieltä IItu oli ensin tonttulakistaan...

Illemmalla pieni tonttutyttö "uhrautui"...:)