Lillin juoksua ei vieläkään kuulu vaikka kuinka odotan. Toivottavasti ei veny niin, että menee vappukisatkin sivu suun.  No, päästiin Lillin kanssa sitten vakiotreeneihin. Treenien teemana oli houkutukset. Rata oli alkupäästään hyppy-putki-hyppy-putki (puomin alla)-hyppy-puomi-jne. Ansapaikkoja viritetty oikein kunnolla koko radalle. Lilli selvisi ansakarikoista aika hyvin. Puomille meno oli ensin varovaista ja se kieltäytyi ensiyrittämällä. Seuralla on uusi puomi, joka varmaan tuoksahteli kisojen jäljiltä vähän maneesille ja alla oli vielä putki, ja takana keinuharjoittelua. Kyllä Lilli sen sitten lopuksi suoritti ja seuraavat kerrat meni sen reippaasti, ja valitsi aina puomin kuten pitikin, eikä vieressä ollutta putken suuaukkoa.  Lillin meno oli kokonaisuudessaan hiukan varovaista, ei tavallista vauhti-Lilliä. Menon teki varovaiseksi omatoimiharjoitteena ollut keinu, jota treenikaverit paukutteli vieressä.  Kisoissa ei onneksi kukaan muu ole radalla yhtäaikaa keinua paukuttelemassa, Lilli kun ei siedä keinua missään muodossa.

Seuralla on myös uusi keinu, jonka saa laskettua ihan alas ja olin heti toiveikas, että jospa siitä saataisiin Lillille apu keinuoppiin. Ensin laskettiinkin kainu noin 20 sentin korkeudelle, sitten se tuettiin maxipöytään niin, että se ei pääse liikkumaan lainkaan. Tämän version Lilli suoritti oikein vauhdikkaasti muutaman kerran. Sillä ei ollut mitään hätää, kun mikään osa keinussa ei liikkunut. Sitten kokeiltiin keinua niin, että alla oli minipöytä ja tyyny vaimentimena. Keinun liike oli vielä tosi pieni, mutta jo se oli Lillille liikaa. Jouduin maanittelemaan. Huokaus.... Kunpa tulisi kesä ja voitais taas omalla takapihalla treenailla omalla keinulla. Toivottavasti se ei ole talven aikana lahonnut käyttökelvottomaksi lumen alla. Sitä ei ole nimittäin puunsuoja-aineilla pahemmin käsitelty.

Iitun kanssa jatkuu sama meno: liian hidas kartturi nopealle ja kärsimättömälle koiralle. Meidän menoa haittaa se, että Iitu juoksee kanssani kilpaa ja kääntyy aina eteeni haukkumaan. Vaistomaisesti tulee varottua etten tallo sitä ja se kyllä vaikuttaa sekä etenemiseen että ohjaukseen.  Kun jostain sais sprintterin jalat... :) Muutenkin vasemman jalan akillesjänne ei meinaa millään parantua. Vaatisi sen totaalilevon, mutta kun ei tahdo malttaa... No, kun Lillin juoksu alkaa, ei tarvitse treenata kuin yhden koiran kanssa ja jalkakin saa vähän levätä.

Loppuun pari talvista kuvaa. Nyt on ollut ihania aurinkoisia päiviä. On kyllä kelvannut lenkkeillä ja kameraa ulkoiluttaa :)