Blogin päivittämisessä nimittäin... No eipä koirarintamalla ole juuri tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Lillin juoksua odottelen edelleen ja ihmettelen, että missä kummassa ne viipyy. Vajaa viikko armonaikaa, muuten menee vappukisatkin sivu suun. Pitkäperjantaina olis Vöyrillä kisat ja sinne ajattelin Lillin ilmoittaa, niin ja sinne vappukisoihinkin, jos joku ihme tapahtuisi ja juoksu venyy vielä vapunkin yli....
Tällä hetkellä meillä on treeneissä taukoviikko, enkä ole saanut hinattua itseäni hallille, vaikka oli taannoin lomakin. Huono omatunto, ääh... Lillin viimeiset treenit oli oikein kivat. Ensin meillä oli kisatyyppinen harkka: aika perusrata ykkösten tasoa. Homman nimi oli se, että kun un koira teki virheen, ohjaaja komensi pois radalta. Kummasti tuli jännitystä housun punttiin, kun kisanomaisuus tuli mukaan. Kolme yritystä saatiin, eikä Lillin kanssa päästy rataa kertaakaan loppuun, kun meidät komennettiin ulos. Radalla oli vauhtipätkä, jossa oli suora putki, eikä mitenkään pystynyt ennakoimaan, että olisi koiran edellä putkella, kun piti varmistella, ettei koira hyppää edellistä hyppyä takaisin. Tuo suora putki koituu meidän kohtaloksi joka kerta, koska en ehtinyt Lillin edelle ja putkea seuraavalle hypylle tuli kielto. Mutta oli hauska treeni joka tapauksessa.
Toinen rata oli tiukkaa käännöstä, valssia, pakkovalssia, ansaesteitä. Aikamoinen syherö. Ja Lilli meni sen tosi upeasti. ja minäkin selvisin kunnialla kaikista koukeroista ja yllätin jopa itseni siinä, miten hyvin onnistuin - ja muistin syheröisen radan. varsinkin yhteen pakkovalssi-valssi-kuvioon olin tyytyväinen, koska se vaati ketteriä kinttuja ja selvisin. Juuri tällaiset hetket on niitä, jotka on niitä ilonpilkkuja, yhdessä koiran kanssa tekemisen lisäksi. Kun selviää jostain, mistä oli varma ettei tule selviämään, oli se vaan aika hieno tunne...:)
Olen alkanut palkkaamaan Lilliä niin, että vieritän palloa heittämisen sijaan. Heittoliike tulee siis maata pitkin. Lilli on ihan eri lailla kuulolla, valssitkin sujuu paremmin, kun se kääntyy tiukemmin, eikä vaan ammu esteen yli meikäläisestä piittaamatta...
Lilli on niin hieno. Viimeksikin se örähteli radalla jatkuvasti. Lillihän ei radalla hauku. Örinä on sen tapa kertoa, että sillä on kivaa. Vielä kun saatais paremmat kisahermot molemmille. No ne ei kai taida tulla kuin kisaamalla, kisaamalla ja kisaamalla...
2 kommenttia:
Kisaaminen auttaa niihin hermoihin. Soot siinä ihan oikeassa. :) IHana päästä koutsaamaan teitä!! :D Näkee Lillin ilon livenä! :)Terkkui! Ja peeäs: meillon Mypalla juoksu, toivottavasti hajut tartuttaa teillekin sen pian, ettei mee kisat sivu suun..
Miira, hope so. Tosin Iitulla oli jo juoksu, eikä sekään "tarttunut" Lilliin vaikka mä niin toivoin... Kyllä se juoksu varmaan kohta alkaa (tai niin mä oon luullu tammikuusta asti), harmittavasti menee kurssiakin ohi juostessa...
Lähetä kommentti