Lauantaina ajeltiin koirien ja kamun kanssa Turkuun osteopaatille. Vastaanotto oli onneksi vasta kolmelta iltapäivällä, joten ei tarvinnut lähteä ajelemaan kukonlaulun aikaan. Aikaisin me lähdettiin kumminkin. Oli kiva ajella, kun ei ollut kiire minnekään. Sai pitää taukoja ja jaloitella koirien kanssa esim. Kankaanpäässä kivan näköisessä puistossa. Lähempänä Turkua oli jo aika rajua ukkostakin. Salamat löi kohtisuoraan maahan kummallakin puolen tietä Voin sanoa, että sillä hetkellä auto ei tuntunut kovin turvalliselta paikalta, vaikka kovasti yritin sitä itselleni vakuuttaa...
Olin kuullut tästä osteopaatista pelkkää hyvää, joten odotukset oli korkealla. Jospa vihdoin saisin vastauksen moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin Lillin käytöksessä. Ja tulihan niitä vastauksia. Itse asiassa tekstiä tuli niin paljon, että olisi pitänyt saada ne kirjallisena. Pelkään, etten muista enää puoliakaan kuulemanstani. Lillin ongelmat eivät todellakaan johdu korvien välistä, ainakaan pelkästään. Lillillähän on synnynnäinen nikamamuutos jossain alaselässä. Joko sieltä puuttuu yksi nikama tai sitten on yksi liikaa. Tämä muutos oli aiheuttanut sen,. että lantiossa oli selän oikeanpuoleiset nikamat ylempänä kuin vasemmalla ja sama juttu oli rangassa etujalan kohdalla. Lilli oli vino ja koko selkärangan seutu tosi kireä koko rangan mitalta. Lukkopaikkoja oli myös rintarangassa ja ne saatiin auki. Osteopaatti arveli, että Lillillä on ollut oikeaan takajalkaan säteilevää iskias-kipua. Se on yrittänyt etsiä hyppyasentoaan niin, ettei tulisi kipeää ja hypännyt pääasiassa vasemmalla puolella, johon ei satu. Siksi se on hakenut hyppyjä. Vasen puoli oli ihan jumissa tähän kuormittumiseen liittyen. Lukkopaikat saatiin auki ja koira oikeni. Oli kiva nähdä miten Lilli rentoutui käsittelyssä silloin kun kipeimpiä paikkoja ei käsitelty. Se ihan selvästi nautti.... Osteopaatti kyseenalaisti Lillin arkuutta. Hänen mielestään Lilli on kivun takia ollut epävarma suorittaessaan esteitä, eikä suoranaisesti arka. Eihän Lilli periaatteessa arka koira olekaan jokapäiväisessä elämässäkään. Ei se pelkää kuin keinun suorittamista ja autoilua. En voi sille mitään, että poden huonoa omaatuntoa, kun en ole aikaisemmin vienyt Lilliä perusteelliseen tarveystutkimukseen, kun suorittamisongelmaa on kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän sen agilityharrastuksen aikana. Voi kun nuo koirat osasi puhua ja sanoa, että herää pahvi, mä oon kipeä. Onneksi nyt saatiin tuokin asia sitten selville ja tiedän toimia.
Osteopaatti ei suoraan teilannut Lillin agilityuran jatkoa. Hänen mukaansa agilityssa kisaa korkeallakin tasolla koiria, joilla on sama vika kuin Lillillä, mutta niiden lihaskunto on loistava. Ja sitä Lillillä ei tällä hetkellä ole. Kyllä hän tuumasi, että Lillin kanssa voisi muutakin harrastaa. Ja olen minä sitä asiaa kypystellyt mielessä jo jonkin aikaa, että josko jäähdyteltäis tän touhun kanssa. Kun koiran parasta ajattelee, se ei tunnu niin pahalta ajatukselta.
Nyt ensi alkuun Lilli sai neljän viikon agilitykiellon, hihnassakävelyä ja raviharjoitusta. Pallon ja kepin heitot on nyt ehdottomasti kiellettyjä, koska äkilliset kiihdytykset ovat Lillin selälle nyt pahinta ja vika voi palautua. Myös Iitun rynniminen Lilliä päin pitäisi estää ja siinä sitä onkin tekemistä' yrittää rajoittaa noiden leikkiä. Lillin lihasvoimaa on kasvatettava ylämäkikävelyllä ja vedessä kahluulla. Tää kahlaaminen onkin sitten melkoinen ohjelmanumero. Lilli kun ei pidä vedestä ollenkaan. Eilen sain sen kantamalla veteen ja suostuttelin ottamaan muutaman askeleen. Tänään meni jo vähän paremmin. Sain sen namin avulla kävelemään rantaviivaa edes takaisin. Rannalla ei onneksi ollut muita, että tää onnistui. Harmittaa, kun täällä on koiranuittopaikat vähissä ja ne mitä on, ovat yleensä täynnä koiria. Treenaa siinä nyt sitten näiden kanssa. Osteopaatti suositteli kokeilemaan myös vesimattojuoksua sitten kun luonnonvedet jäähtyy. Seinäjoeltahan sellainen löytyy, joten syksymmällä täytyy varmaaan mennä Lillin kanssa kokeilemaan sitäkin.
Kaiken kaikkiaan olo on helpottunut, kun syy Lillin käytökseen löytyi, eikä todellakaan ollut pelkkä korvienvälivika, vaan oikea syy. Toki hiukan harmittaa, jos agility joudutaan Lillin kanssa lopettamaan juuri kun kisaura alkoi. Mutta jos valita pitää, kyllä mä otan ennemmin kivuttoman koiran kuin agilityn. Ja voidaanhan me treenata vaikka kerran viikossa matalammilla rimoilla kuin muut soveltaen, että Lilli vähän edes pääsee harrastamaan.
Iitukin pääsi osteopaatille ja vikaa löytyi pikkukoirastakin. Iitu oli oikeastaan huonommassa kunnossa kuin Lilli. Ja siinä syynä oli se A-esteeltä tapahtunut putoaminen niskoilleen. Iitun stoorin taidan kirjoittaa valmiiksi paremmalla ajalla, jospa huomenna ehtisin. ja samalla täytyy kertoa meidän mätsärireissusta, joka meni kerrassaan hienosti. Eli jatkoa seuraa, nyt ei ehdi kun aika rientää.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti