Tiistaina suunnattiin koirien kanssa mätsäriin uuden Citymarketin parkkipaikalle. Ja siitä tulikin pitkä, ja kuuma, ilta. Lähdettiin joskus viiden jälkeen ja oltiin kymmeneltä kotona. Meikä oli kyllä ihan poikki, mutta reissu ei onneksi ollut turha. Koiria oli paikalla paljon: pikkukoiria taisi olla 65 ja pentuja vieläkin enemmän. Iitu esiintyi ihan tasaisen varmasti saaden punaisen nauhan. Vähän se meinasi "kolmion kärjissä" hypähtää mua vasten, mutta muuten tepasteli nätisti eteenpäin. Pöytäkäytöstä on vielä treenattava. Jos mulla on namia kädessä, se hilaa itseään niin että etutassut oli ihan pöydän reunalla. Toisaalta se seisoi ryhdikkäästi. Samapa se missä seisoo, kunhan vaan seisoo. Iitu tuijotti mun namikättä niin, että kun tuomari käänsi vähän päätä katsoakseen hampaat, se käänsi päätään pois päin. Ei suinkaan pelosta, vaan Iitu halus vaan katsoa sitä namia. Sillä oli sellainen ilme, että mees ny pois siitä, mulla on tärkeämpääkin tekemistä. Täytyy kokeilla ens kerralla pöydälläseisomista ilman herkkuja, ettei kukaan tuomari vain tulkitse päänkääntämistä arkuudeksi. Sitähän se ei ollut, vaan silkkaa ahneutta :) Punaisten loppukisassa pysyttiin mukana melkein loppuun asti ja meidät käteltiin ulos toiseksi viimeisenä ennen sijoittuneita. Olimme siis sijalla kuusi 65:stä koirasta. Ihan hyvin, kun miettii, millaista kehäkäytös oli vuosi sitten. Silloin saatiin mätsäreissä tuomareilta lähinnä kannustavia kommentteja tyyliin: onpa sulla rohkea sheltti, kyllä se siitä tasaantuu... :) Ens viikonloppuna on vielä yksi treenimätsäri ennen virallisia näyttelyjä. Ja näyttää tuo turkkikin pysyvän, mutta pestä en enää uskalla muuta kuin valkoiset osat ja mahanalustan.
Muapääsi puremaan jonkin sortin tokokärpänenkin, koska innostuin ilmoittamaan Iitun tokon kakkosluokan kurssille. Pentukurssi ja ykköskurssihan meillä on käytynä. No taisi olla aika lyhytaikainen innostus, koska kun kutsu pääsykokeeseen tuli, ei mua huvittanut enää lainkaan. Pääsykoeharjoittelu kutistui siis kahteen viiden minuutin treenisessioon. Ja otettiin me vielä pikasulkeiset treenikentän edessä ennen varsinaista testiä.
Päästiin me loppujen lopuksi testistä läpi - ihan armosta, voin rehellisesti tunnustaa. Ekan mokan tein nameissa. Vaihdoin tutut ja turvalliset nakit Hauhaun tonnikalatikkuihin, jotka ei harkkakentällä kiinnostaneet Iitua enää yhtään. Vieressä seisoneella naisella oli mukana nakkipaketti, josta taisi itsekin mutustella nakkeja. Ja siinä vaiheessa oli peli menetetty namien suhteen. Iitu ei nähnyt muuta kuin ne nakit... Tonnikalatikut haisikin vielä ihan karseelle, no voitte kuvitella mille, mutta kamalalle. Ei ihme, ettei kelvanneet Iitullekaan...
Kentällä oli 10 senttiä korkea ruohikko ja sen hajuja ja sinne tipahtaneita nameja oli kiva Iitun tutkiskella. Hetkeä aikaisemmin maantiellä onnistunut seuraaminen hienoine kontakteineen ja pysähtymisineen oli kuin muisto vaan, kun Iitu piti kontaktia lähinnä siihen ruohikkoon. Meikäläinen ei tonnikalatikkuineen kiinnostanut pätkän vertaa. Siinä sitten yritin selitellä, että kyllä se tämän osaa. Lupasin itselleni, että kun kurssi alkaa, parannan tapani ja harjoittelemme. Ehkä se kaivattu motivaatiokin nostaa päätään siihen mennessä... :)
P.S. Tulipa päivitettyä myös Picasan kuva-albumiin kuvia tältä kesältä. Suurin osa niistä on Itä-Suomen mökkilomalta. Lisäksi tein oman albumin agilitykuville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti