Näytelmäkiertueella

Nyt se sitten vihdoin koitti: odotettu näyttelyviikonloppu Iitun kanssa. Iitu on ollut virallisessa näyttelyssä viimeksi reilu vuosi sitten, viime vuoden huhtikuussa Vaasassa. Mätsäreitä ollaan kierretty ja ne on menneet esiintymisen kannalta ihan hyvin. Mua jännitti kovasti, miten menee ja mitä Iitusta sanotaan. Lilli pääsi äidille hoitoon ja me lähdettiin Iitun kanssa kahdestaan matkaan. Iitu on helppo matkakaveri, hyppää tyytyväisenä autoon häkkiinsä ja oli majapaikassa niin kuin ei mitään. Meillä oli Lahdessa kyläpaikka ja siitä oli sitten helppo sinkaista ensin lauantaina Kouvolaan ja sunnuntaina Heinolaan.

Lauantaiaamuna mua jännitti kovasti. Vaivoin sain aamupalaa syötyä. Jännitys helpotti, kun päästiin näyttelypaikalle. Kehät oli raviradan kaviouralla ja auto saatiin parkkiin reilun viidenkymmenen metrin päähän, hyvä tuuri sen suhteen. Tuomarina oli Dagmar Klein Romaniasta. hauska nähdä, miten nimen perusteella tekee ennakko-odotuksia, jotka ei sitten pitäneet paikkaansa. Ajattelin, että Dagmar olisi vanhempi, pyylevä itäsaksalaistyyppinen täti jakkupuvussa. Mut eipä ollut... Dagmar oli kolmekymppinen, pitkä hoikka nainen, jolla oli lävistys ylähuulessa :) Ennen shelttejä kehässä arvosteltiin vain villakoirat ja tuomari oli niin nopea, että oli tosiaan jo ensimmäisen rodun jälkeen (19? koiraa) puoli tuntia aikataulusta edellä. No taisi osaselitys olla sekin, ettei ollut mitattavia villakoiria. Kuitenkin, kehässä oli tauko ennen shelttejä ja päästiin kunnolla treenaamaan liikkumista yksin ja toisen koiran perässä. Ehkäpä siksi ne meni sitten tositoimissakin hyvin. Tuomari oli tosiaan nopea, katsoi ensin liikkkeet: edestakaisin ja ympyrä. Sitten koira pöydälle ja tuomari kävi heti kiinni. Ei tarvinnut asetella ja sen jälkeen maassa seisotus. Iitu meni liikkeissä ihan hyvin ja seisoi kerrassaan upeasti ja ryhdikkäästi kuin maahan valettuna, vähän päätä vain kallisteli, kun sihauttelin sille hampaiden välistä. Tuomari oli tiukka. Nartuista vain kaksi sai SA:n, mutta osallistujiakaan ei tosin ollut kuin 26. Ja iitulainen sai eh:n. Tyytyväinen olen arvostelun viimeiseen lauseeseen: well presented. Niin monta kenguruloikkaa Iitu on tehnyt treeneissä ja näyttelyissä, että oli tosi upeeta nähdä sen esiintyvän hyvin.

"Correct type, feminine head & expression. Correct ears. Correct neck & topline.Needs more deeper chest. In movement front & backlegs should be in parallel. Very nice temperament. Well presented."


Sunnuntaina oli sitten vuorossa Heinola. Lähiparkit oli täynnä ja auton sai jättää suurin piirtein toiselle puolelle Heinolaa. Oli siinä kamojen hinaamista kerrakseen. Näyttelypaikka oli ahtaampi ja levottomampi kuin Kouvolassa mikä näkyi Iitun kehäkäytöksessä. Se ei malttanut keskittyä niin hyvin kuin edellispäivänä ja nosti liikkeessä häntänsäkin tosi korkealle. Tulokseksi tuli eh täältäkin. Arvostelu oli pitkä, kuten vikalistakin. Kumpikaan tuomari ei katsonut suusta kuin purennan, joten siihen ei menestyminen tyssännyt. Heinolassa tuomarina oli Pirjo Aaltonen.


"Kevyehköluustoinen, selvän sukupuolileiman omaava siro narttu. Kauniit silmät, hyvin taittuneet korvat. Hieman syvä kallo-osa. Voisi olla voimakkaammin kulmautunut. Häntä nousee melko korkealle. Voisi liikkua pidemmällä askeleella. Hieman kapeasti liikkuva."


Olin vielä ennen kotiinlähtöä mukana esittämässä Peltsun kasvattajaryhmää, joka voittikin luokan. Sain esitettäväksi ihastuttavan Dumle-pojan, josta tuli ihan Lilli mieleen. Molemmissa oli nimittäin samaa ilmettä. Eikä ihme sillä Lillin isä Rambo oli tämän Dumlen isoisä.


Väsyneenä, mutta melko tyytyväisenä lähdettiin sitten kotimatkalle pienen navigaattorimutkan kanssa. Se kun meinas kierrättää mua kotiin Jyväskylän kautta. Oli kyllä mielenkiintoinen reittivalinta, lisäkilometrejä olisi tullut aika monta. Hiukan tuli turhia kilometrejä ja aikaa paloi, kun uskoin ensin navigaattoria ja sitten en saanut motarilla tehtyä heti u-käännöstä.


Tässä taisi olla tämän vuoden näyttelyt, ellen nyt innostu ilmoittamaan Iitua tänne Seinäjoen näyttelyyn, riippuu vähän neidin karvatilanteestakin. Mutta katsellaan, oli kivaa olla vaihteeksi kehänauhan sisäpuolellakin, eikä vain turistina :) Joka tapauksessa aloitetaan ykkösruusukkeen metsästys ensi keväänä uudelleen. Jos niitä erinomaisia tuloksiakin tipahtelisi...