Meinasin tähän alkuun kirjoittaa perusteellisen selonteon Lillin agilitytreeneistä keskiviikolta, mutta enhän mä oikein enää muista mitä tehtiin. Vauhdikas radanpätkä meillä kuitenkin oli ja lopussa oikein mielenkiintoinen kohta: kaksi suoraa putkea peräkkäin ja niiden jälkeen takaakiertohyppy. Lisäksi ohjaajan oli melkein pakko ohjata niin, että puomi jää putkien ja ohjaajan väliin, koska puomin kiertäminen olisi tiennyt lisämatkaa ja sitten ainakin olisi jäänyt koiran taakse. Olin ihan varma, että Lilli ei mene jälkimmäiseen putkeen, kun olen puomin takana, mutta niinpäs vain meni. Ja takaakiertohypyllä olin jo jäljessä, mutta komennolla kierrä kierrä, niin vain koira kiersi esteen taakse, vaikka olin kaukana enkä millään ehtinyt näyttämään koiralle kuinka päin hyppy mennään. Lilli yllätti tässäkin. Koira osaa näemmä enemmän kuin ohjaaja olettaa :) Keinu olisi ollut radan lopussa, mutta sitä Lilli ei suostunut menemään, enkä halunnut pakottaa. Mutta muuten jäi treeneistä oikein hyvä maku.
Eilen oli sitten vuorossa KV-näyttely täällä Seinäjoella. Iitu olikin oikein biksu-Iitu. Karvanlähtö alkoi heti kun sain näyttelymaksun maksettua. Kaikki pohjavilla on irronnut ja loput lähtikin sitten ennen kehäesiintymistä harjatessa. Aattelin kuitenkin osallistua, kun maksettu on. Ja täytyy tunnustaa että, kyllä se kotona näytti ruusunpunaisten lasien läpi kohtuukarvaiselta, kun vertailukappale Lilli on vielä paljon surkeamman näköinen. Areenassa karvaisempien kaverien rinnalla Iitu näytti surkealta, mutta kun kerran paikalla oltiin, niin niillä mentiin, mitä jäljellä oli.
Tuomarin kaverina oli kaksi harjoittelijaa ja pöydällä piti seistä tosi kauan. Ajattelin jo, että Iitu ei malta olla niin kauaa paikoillaan, mutta malttoihan se. Liikkeetkin meni ihan ok. Pelkäsin pöydän jälkeisiä yksilöliikkeitä, koska niissä Iitu tahtoo ottaa parit pomput. Nyt meni ees taas nätisti, ympyrässä vähän levottomasti. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin Iitun esiintymiseen tyytyväinen, niin paljon muutakin on nähty. Iitu sai H:n eli hyvän, arvostelussa maininta että turkki on jäänyt kotiin. No niinhän se olikin :) Mutta eipä tuomari tuntunut Iitussa tykkäävän yhtään mistään. Arvostelussa ei taida olla muuta positiivista kuin pää, kaunis turkin väri ja iloinen luonne. Hmmm, mihin on kadonnut se laadukas kokonaisuus, joka Iitu oli vielä junnuluokassa. No, odotellaan karvan kasvua ja katsotaan mitä Iitusta ollaan mieltä ensi keväänä. Kyllä me ainakin joissakin näyttelyissä aiotaan käydä ensi vuonna. Iitun arvostelu löytyy näyttelyarvostelut-välilehden alta, jos kiinnostaa.
1 kommentti:
Eipä se nyt ylipäänsä tainnut ihan kauheasti tykätä kestään se tuomari ;D Vaiks kenen arvosteluja luin siä, ni pääosin se oli sitä huonoa kuin hyvää. Kai se vaan riippuu niin arvostelutyylistä, että löytyykö siit enemmän hyvää vai huonoa siit lapusta, nauhan väristä riippumatta .. Nyt ei kun vaan sitä tukkaa sit Iitulle odottelemaan! :)
Lähetä kommentti