Laiskiainen

Ei jaksa, ei huvita... kirjoittaa siis. Täytyy kyllä sanoa, ettei oo paljon kirjoitettavaakaan. Lillin kanssa oli yhdet penkin alle menneet treenit. Joku kuvittelee olevansa helikopteri ja jälki on sen mukaista, koira väärillä esteillä. Koskahan sitä oppis pitämään kädet alhaalla ja selän suorana. Ei kai koskaan. Taas kerran tulee siihen lopputulemaan, että kun jonkun harrastuksen aloittaa vanhana pieruna, niin ei sitä ikinä opi. Mutta revin ilon irti siitä, että Lillillä oli hauskaa. Se jopa innostui haukkumaan mulle radalla ja sitähän se ei ole oikeastaan koskaan tehnyt. Ja sen pystyi jättämään starttiin kahden hypyn päähän, eikä se kiertänyt aloitushyppyä. Taitaa Lillilläkin olla vapautunut olo, kun ei (toivon mukaan) kolota mistään hypätessä. Perjantaina sillä on toistaiseksi viimeinen treenikerta vesijuoksumatolla. Lilli varmaan huokaisee helpotuksesta, kun pääsee eroon siitä puuhasta. Vesiallasjuoksu ei taatusti ole Lillin lempipuuhaa.... :D

Ilmoitin Iitun Seinäjoen näyttelyyn, joka on 29.10. Kyllä siltä hiljalleen irtosi karvaa jo ennen ilmoittamista, mutta nyt tuntuu siltä, että joka kerta kun menen olkkariin, löytyy sen tummalta matolta valkoisia karvatuppoja. Reilu kolme viikkoa taitaa olla turhan kaukana ja kun tuo koira pitäis vielä pestäkin. Ääääh..... Mutta mä peukutan, ettei nuo karvat ihan hirveellä vauhdilla tippuisi, että päästäis sinne näyttelyyn asti ja olis edes vähän karvoja jäljellä. Sunnuntaina olis aikomus osallistua mätsäriin ihan treenimielessä...