Tokotuulet

Niin sitä alkoi uusi vuosi ja uudet kujeet. Koiraharrastukset on ottaneet ison harppauksen agilitysta tokon suuntaan ja sille tielle taidetaan jäädäkin. Täytyy heti todeta, että tuskin musta koskaan tulee niin tavoitteellisesti treenaavaa, ja tosissaan treenaavaa, että kovin korkealle yllettäisiin, mutta joku tavoite täytyy aina olla, että saa piiskattua itsensä treenaamaan. Ja Iitun kanssa se tavoite voisi olla tokossa TK1- ja rally-tokossa RTK1-tunnukset. Lillin kanssa ajattelin myös aloittaa rally-tokon ja RTK1 asetetaan ensitavoitteeksi sillekin. Jos me nämä tittelit saataisiin, niin olisin siitäkin jo tosi tyytyväinen, mutta katsotaan nyt askel kerrallaan, miten menee.

Iitun kanssa aloitettiin IKKJ:n alo/avo-tokoryhmässä. Mielestäni meillä on osaava ja vaativa ohjaaja. Tykkään kovasti. Osaavalta saa hyvät neuvot ja vinkit. Vaativa laittaa treenaamaan, kun treenaamatta ei kehtaa tunnille mennä :). Ekalla tunnilla treenattiin luoksepäästävyyttä, perusasentoa ja paikallamakuuta. Iitu oli uudessa hallissa niin ylikierroksilla, että arvelin ensin, ettei tunnista tule yhtään mitään. Neiti luuli ihan selvästi olevansa agilityhallissa ja käytös sen mukainen: riekkui sinne tänne. Kummasti se vaan rauhoittui makuuseen ja saatiin heti onnistunut treeni. Iitu makaa aika varmasti. Otin varman päälle oudossa hallissa ja vieraiden koirien seurassa (vieressä oli vielä todella rauhaton koira), ja menin vain parin metrin päähän. Olkapäät liikahti, kun kävin palkkaamassa, muuten ei ongelmaa. Perusasento on kehittynyt tosi paljon. Tosin ohjaaja aiheuttaa palkkaamispaikalla sen, että koira menee vinoon istumaan. Treenattiin toista palkkaustyylia ja kas, asento oikeni. Iitu on muuten hauska. Kun se näkee, että otan namit käteen, se istahtaa perusasentoon pyytämättä. Hyvin on oppinut siis homman nimen :) Ohjaajamme sanoi, että hän tykkää Iitusta. Koira on yritteliäs ja innokas. Ja sitähän se onkin, mukana täydellä sydämellä. Tuosta riehakkaasta pikkuneidistähän on kehkeytymässä oikein työkoira :)

Nyt treenin alla on käskyt istu-maahan-seiso. Seiso-käsky ei ole vielä Iitulle valjennut ja paljon joutuu namilla vedättämään peffaa lattiasta. Ajattelin ensin, että etenen sheippaamalla ja odotan, että se tarjoaa seisomista, mutta sitä tarjoamista saakin odottaa sitten ikuisuuden. Eli täytyy yrittää toisenlaista taktiikkaa.

Agility taitaa olla entinen harrastus. Iituhan kuumenee ryhmässä niin, että menettää korvat ja kaiken kontrollin eikä mistään tulee yhtään mitään. Agiseuramme hallitus päätti, että vapaaharjoitteluoikeuden kentälle saa vain ne, jotka käyvät ohjatuissa ryhmissä. Ihan älytön päätös minun mielestäni, koska se merkitsee agiharrastuksen loppumista. Tai palaamista vanhaan seuraan ja edestakaista ajamista 30 kilsaa suuntaansa. Tällä hetkellä tauko tuntuu hyvältä ja keskitytään tuohon tokopuoleen. Ihan yhtä lailla kivaa yhteistä tekemistä on sekin. 

Lillin ilmoitan seuraavalle rally-tokon alkeiskurssille. Toki olen jo opettanut sille liikkeitä, mutta sille tekisi hyvää treenata liikkeitä häiriötilanteessa niin, että on muitakin koiria ja melua. Jos saan sen kanssa alokasluokan  liikkeet treenattua, niin voitaisiin kokeilla kisaamista kesällä. Iitun kanssa en ole paljon treenannut viime viikkoina, joten helmikuun kisat tulevat vähän nopeasti. Kyllä me varmaan mennään kokeilemaan, kuinmka meidän käy :)

Muistin yhtäkkiä, että mulla on kaapissa Mujusen kirja Tie totteleveisuusvalioksi. Täytyyköhän laittaa se yöpöydälle muistutukseksi, jos ottais iltalukemiseksi vaikka ees luku kerrallaan :)