Jospa sitä vähän treenikuulumisia yrittäisi taas muistella. IKKJ:n tokokurssi on puolivälissä ja oikein jo kauhistuttaa, että kohta se loppuu. Oon tykännyt kurssista hirveen paljon. Ope on vaativa ja suorasanainen. Mutta toisaalta antaa kehua, kun menee hyvin, ja se korjaava palautekin on ansaittua. Tykkään... Iituhan on hirveen pätevä, Se on niin innokas, yritteliäs, haluaa tehdä oikein ja miellyttää. Siis aivan mainio. Tuntuu, että meidän yhteistyö on oikein puhjennut kukkaan. En nyt keksinyt tähän parempaakaan kuvausta, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan... :) Koira on siis hirveen hyvä, ohjaaja ei ihan yhtä hyvä. Palkkaan epäselvästi ja myöhässä. Mitenköhän se ope viimeksi kauniisti sanoi, olisimme jo vaikka kuinka pitkällä, jos olisin palkkauksen kanssa tarkempi. Siis tuli hirvee morkkis sen jälkeen. Koira tekee parhaansa ja emäntä pyrkii vaan sössimään sen etenemisen tokossa. Hmmm... morkkista kesti kotimatkan verran. Kotona kaivoin laatikosta naksuttimen ja päätin, että alan opettelemaan uudelleen sen käyttöä, jospa saisin sen palkkauksenkin oikea-aikaisemmaksi.
Olin ajatellut,että osallistuttaisiin viralliseen toko-kokeeseen toukokuussa. Saas nähdä, tuleeko toukokuu vastaan liaan pian. Harjoiteltavaa on niin paljon, että tulee uskon puute. Tässä lyhyt oppimäärä: missä mennään... Perusasento tahtoo edelleen olla vino. Näyttää se ylhäältä päin katsottuna suoralta, mutta edestä päin ei. Lisäksi maahan menoa on treenattu niin paljon, että Iitu tarjoaa makuuta koko ajan. Hyvä jos jaksaa 10 sekuntia istua vieressä ja sitten jo pistää maata. Eli vieressä istumista nakkisateessa siis treenattava. Seuraaminen on hyvää, tiivistä ja oikeassa kohtaa niin kauan kuin sataa nakkia ja kehuja. Ilman niitä kontakti katoaa, ja hajut vievät neidin mennessään. Paikallamakuu on Iitun vahvin liike. Se makaa rauhassa. Toisinaan ennakoi perusasentoa ja nousee istumaan ennen lupaa, mutta maassa se pysyy siis kalkkiviivoille asti. Tänään treenattiin kotona. Pistin Iitun eteiseen makaamaan ja tein itse pikku spurtteja keittiön ja olohuonnen välillä. Ja tokoteltiin Lillin kanssa vieressä. Iitu makasi tyynesti. Oonhan mä kerran unohtanutkin sen eteiseen makaamaan, niin se rupesi nukkumaan :) Liikkeestä jäävät liikkeet ovat aika lailla alkutekijöissään. Varsinkin tuohon liikkeestä seisomiseen (joka on jo hiukan hallussa), tartten naksun apua merkkaamaan pysähdyshetken. Luoksetulo on hieno ja vauhdikas. Perusasento on siinä vähän epävarma. Iitu jää helposti liian eteen vinoon, joten käsiapua tarttee vielä, jos etäisyys on pitkä. Hyppyä ollaan treenailtu kotona pahvilevyn avulla. Idea on Iitulle selvä. Se tahtoo hypyn jälkeen vain kääntyä takaisin ja seistä niin esteen vieressä, ettei siihen ohjaaja perusasentoon mahdu. Nyt treenaamme namialustan kanssa sitä, että Iitu jatkaa hypyn jälkeen suoraan eteenpäin eikä heti käännähdä takaisin.
Olen tyytyväinen itseeni, että tokomotivaatio on kestänyt näinkin kauan. Mulla on nyt selkeä tavoite, ehkäpä se motivoi... :) Ja niin, ilmoitin Iitun rally-tokon viralliseen kisaan, joka on tämän kuun lopussa. Iiiks.... Pitäisi treenata siis sitäkin. Kuun loppu tulee äkkiä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti