Paikkamakuukurssilla

Koko Iitun tokouran ajan paikkamakuu on takunnut enemmän tai vähemmän. Itseähän tässä saa katsoa peiliin: huonosti opetettu ei voi hyvin osata. Siispä innostuin heti, kun kuulin että meillä päin järjestettäisiin paikkamakuukurssi. Eilen odotettu kurssipäivä sitten koitti.

Kurssilla opettajana toimi Tanja Mäennenä koirakoulu Leikkiinkutsusta. Opetus toimi operantin ehdollistamisen ja positiivisen vahvistamisen periaatteiden mukaan, jotka olivat tuttuja jo Tommy Wirenin luennolta. Ensin saatiin tiukka teoriapaketti ja sitten päästiin treenaamaan kolme kertaa jokainen koirakko yksitellen.

Tässä teoriasta jotain, mitä kirjoitin itselle ylös:

• paikkamakuussa ei saa koskaan rankaista koiraa, ei toruta, ei edes huokaista, sillä sekin voi jo olla herkälle koiralle rankaisu. Ainut rankaisu, mitä paikkamakuun harjoittelussa saa käyttää, on palkkion poisto
• koulutuksen rakenne koostuu kymmenestä eri vaiheesta. Jos vaiheiden yli hyppää, se voi kostautua erilaisina ongelmina myöhemmin. IItun koulutuksessa olen hypännyt yleistämisen ja siedättämisen yli kestoon ja sen jälkiä nyt korjataan.
1. Käytöksen aikaansaaminen
2. Alkuyleistäminen
3. Vihjeen liittäminen
4. Latenssi (viive toteuttamisessa)
5. Ärsykekontrolli (toimii vain oikeasta käskystä, ei esim. liikkurin käskystä)
6. Yleistäminen (eri ympäristöt)
7. Siedättäminen (häiriöt)
8. Kesto
9. Etäisyys
10. Määrä
• jos koulutus ei etene, tarkista nämä 5 asiaa:

1. Ajoitus, milloin palkkaat
2. Vahvistetiheys, kuinka usein palkkaat
3. Kriteeri, mistä palkkaat
4. Palkkion suunta, minne palkkaat
5. Palkkion laatu, millä palkkaat

• minne palkkaat -> etu- ja takapalkalla saat aikaan vieterimäisen koiran, joka odottaa koska saa rynnätä palkalle, viedään palkka koiralle eli siihen paikkaan missä haluat sen olevan
• mitä häiriöitä koiran pitää kestää... yliharjoittelu kannattaa (hevoset, kissat, jänikset, lämmittelevät koirat, autot, lapset, koirarähinä, grilli, tutut kehän laidalla, lelut jne.)

Itse harjoittelu tehtiin siis kolmessa osassa. Ensin katsottiin, ymmärtääkö koira maahan-käskyä ja mitä siltä odotetaan eli komennettiin koira maahan, mentiin eteen seisomaan ja palkattiin maassa pysymisestä. Tässä huomasi, että Iitun kanssa on treenattu paljon kaukokäskyjä ja makuun treeni on ollut viime aikoina nollassa. Se tarjosi joka väliin istumista (ajatus oli siis se, että kun koira on jo maassa, annetan maahan-käsky ja palkka). Aika pian se kuitenkin hoksasi, mitä siltä odotetaan. Jos se nousi istumaan, palkkakäsi häipyi nopeasti nenän alta. Ekalla kiekalla treenattiin myös sitä, että vaikka menen viereen seisomaan, Iitu pysyy maassa. Siirryin askel askeleelta palkaten maassapysymisestä Iitun edestä sen viereen seisomaan, ja saatiin siinäkin onnistumisia. Tämä istumisen ennakointi on myös ongelma, joka vaatisi enemmän johdonmukaista koulutusta jatkossa.

Toisella kierroksella otettiin mukaan häiriöitä. Ensin katsottiin, miten Iitu reagoi minun liikkeeseeni. Aluksi se reagoikin, mutta oppi todella nopeasti pysymään maassa, vaikka liikuin sen sivulla ja takana. Seuraavaksi vuorossa oli kouluttaja, joka liikkui Iitun lähellä.  Hän käveli vierestä ja takaa, ja lopuksi juoksi meidän välistämme, mutta hyvin Iitu pysyi maassa. Sitten otettin mukaan narulelu. Kouluttaja heilutteli lelua Iitun vieressä, veti lelua Iitun nenän alta ja lopuksi heitti sen Iitun yli. Siinä kohtaa Iitu vähän katsoi että hui, mutta pysyi maassa. Taitava pieni! Nauroinkin, että pää pyöri koiralla kuin pingispallo, mutta maassa pysyi hienosti.

Kolmannella kierroksella kehään tuli häiriökoira. Edelleen seisoin Iitun edessä 1-2 metrin päässä. Ensin häiriökoiraa kävelytettiin kolme metriä takanani ja siitä kerta kerralta lähemmäksi niin, että viimeisellä kerralla se käveli ihan minun takaani. Seuraavaksi koira siirtyi liikkumaan meidän sivulle ja etäisyyttä vähennettiin kerta kerralta niin, että viimeisellä kerralla koira meni melkein Iitun vierestä. Iitu makasi tosi hienosti. Se ei huomannut häiriökoiraa lainkaan. Koira meni jopa juosten ohi, eikä Iitu korviaan lotkauttanut. Wau! Muiden koirien liike on Iitulle kaikkein vaikeinta. Tämä antoi toivoa, että siitäkin ongelmasta voidaan harjoittelulla päästä. Hyvä alku!

Itselle valkeni se asia, että olen treenannut häiriöitä alusta asti liian pitkällä etäisyydellä ja aivan liian vähän. On aloitettava ihan pienestä matkasta ja lisättävä etäisyyttä sitä mukaa, kun koira häiriöitä kestää. Näillä kolmelle treenikerralla näki sen, miten nopeasti koira oppii, kun sitä palkitaan johdonmukaisesti oikeasta asiasta. Samalla valkeni se, miten hirvittävän kova urakka meillä on edessä, että saadaan Iitulle varma paikkamakuu: erilaiset häiriöt eri paikoissa hiljalleen etäisyyttä kasvattaen. Normaalit makuut rivissä saa nyt hetkeksi unohtaa: viikkotreeneissä treenataan nyt lähinnä erilaisia häiriöitä. Huomisiin treeneihin kavereille lelut ja vinkupallot mukaan... :) Onneksi ollaan mukana treeniryhmässä, että päästään säännöllisesti näitä juttuja treenaamaan. Treenimotivaatio ainakin nousi. Kyllä Iitusta paikallamakaaja saadaan, kun vaan treenataan oikein ja riittävästi, ja itse jaksan treenata kärsivällisesti. Oikotietä onneen ei ole :)