Treenimietteitä

Iitun paikallamakuu on jämähtänyt koirahäiriöihin ja samalla treenimotivaatio laskee kuin lehmän häntä... Harmittaa vietävästi, koska muuten avoimen luokan liikkeet alkaa olla pientä viilausta vailla. Toki noudossa on vielä tekemistä. Iitu tahtoo karata luvatta noutokapulalle ja palautus perusasentoonkin on vähän vaihtelevaa. Joskus tulee nätisti viereen, joskus jää liian vinoon ja kauas. Pitää ottaa vielä takaisin päin ja pilkkoa liike pienemmäksi, treenata erikseen luvan kanssa kapulalle menoa, palautusta ja sivulletuloa. Hyppykin on ihan ok. Joskus IItu menee liikaa hypyn reunaan istumaan, mistä syystä on vaarana, että tuleekin takaisin hypyn ohi. Tuota hypyn jälkeen suoraan menemistä pitäisi vielä treenata . Kaukokäskyt on loksahtaneet paikalleen ihan viime treeneissä. Käydään IItun kanssa perjantaisin rallytokotreeneissä Hurtta-hallilla ja siinä voi vuoroaan odotellessa treenailla tokojuttuja silloin, kun en ole itse vetovuorossa. Viimeksi treenattiin ekaa kertaa kaukokäskyjä koe-etäisyydellä ja vielä aika vahvassa häiriössä. Liikkeet oli tosi hyvät, edelleen IItu nousee istumaan hieman hitaammin kuin toivoisin, mutta suunta on hyvä: se ei liiku yhtään eteenpäin.

Sitten se paikallamakuu, syvä huokaus.... Ollaan siis treenattu paikkamakuukurssin systeemeillä. Edelleen olen pitänyt etäisyyttä aika lyhyenä ja palkannut usein. En ole yrittänytkään kasvattaa etäisyyttä, vaan ollaan treenattu ainoastaan häiriökestävyyttä ja sitä, että Iitu makaisi luottavaisena kaikesta häiriöstä huolimatta. Iitu sietää hyvin ihmishäiriöt. Jos joku juoksee välistämme tai leikkii leluilla, no problem. Kerran viikkotreeneissä kolme treenikaveria teki häiriötä yhtä aikaa, eikä Iitu piitannut vaikka kaksi ihmistä käveli edestä ja takaa, ja kolmas veti lelua nenän edessä. Ollaan treenattu myös häiriökoiran kanssa niin, että se kävelee Iitun sivusta, takaa, välistämme, ei ongelmaa. Mutta sitten, koirat on rivissä kuten kokeessa ja vieruskaveri piippaa. Juu, se onkin sitten jo liikaa. Viimeksi treeneissä vieressä makaaja piippaili ja Iitu nousi istumaan, kun selkäni käännin. Tuntuu, että rivistä pois lähtevä koirakaan ei ole IItulle niin hankala kun ääntelevä koira. Muutaman kerran olen ottanut piiloon menoa niin, että olen vain ihan muutaman sekunnin ja tulen palkkaamaan. Siinäkin Iitu ehtii nousta istumaan huolestuneen näköisenä. Häiriökestävyydessä pitäisi saada siis kasvatettua aikaa ja etäisyyttä. Meidän omassa treeniryhmässä on vielä keskeneräisiä koiria, siinä porukassa en edes aio yrittää avoimen luokan makuuta normietäisyydellä. On liian suuri riski, että kaveri lähtee rivistä IItua haistelemaan ja siinä sitä sitten ollaan, lähtöruudussa. Pitäisi päästä treenaamaan kokeneiden, rauhallisten, varmasti rivissä pysyvien koirien kanssa, että voisi piiloon menoakin treenata koiraseurassa.

Ollaan treenattu myös rally-tokoa aktiivisesti. Siihen tuo omaa haastettaan se, että treenataan hallissa agilityesteiden keskellä ja väliseinän takana usein treenataan agilitya. Vaikka IItun kanssa ei olle agia treenattu lähes vuoteen, se ei ole tosiaankaan sitä unohtanut ja rallyyn keskittyminen on välillä tosi vaikeaa, kun seinän takana toinen koira menee putkeen. Olen ilmoittanut IItun avoimen luokan kisaan 1.5 eli ensimmäiseen ihan oikeasti viralliseen kisaan. Onneksi kisa on muualla kuin omassa hallissamme... Hieno juttu, että harrastajat on löytäneet rallyn täällä meilläkin päin. Treenaamme agiseuran alaisuudessa, kesän aikana tulee sarja epävirallisia kisoja ja syksyllä on kahdet viralliset kisat. Itse olen menossa koetoimitsijakurssille ensi viikonloppuna.

Lopuksi, en voi olla mainitsematta IItun uutta työuraa kaverikoirana. Viime viikolla oli IItun kuudes keikka ja se ansaitsi virallisen työasunsa eli huivin. Kaverikoirailu on kivaa puuhaa: voi niin pienellä panostuksella tuottaa ihmisille iloa ja elämyksiä. Suosittelen kaikille, jotka omistavat avoimen, ihmisistä tykkäävän koiran.

Iitu ylpeänä upouusi huivi kaulassaan :)

Lisään vielä tämän aamun treeneistä. Otettiin avoimen luokan liikkeistä noutoa, luoksetulon stoppia ja kaukokäskyjä. Kaukot oli hyvät. Noudossa otettiin kuitenkin koko liikettä. Ekan kerran karkasi kapulalle, mutta muistutuksen jälkeen seuraavat suoritukset hyviä. Helpotin sen verran, että kun haki kapulaa, annoin ekalla kolmella kerralla sivu-käskyn, mutta seuraavat kolme suoritti alusta loppuun yhdellä käskyllä hienosti. Luoksetulon stoppia otettiin puun kiertämisen kautta. Iitu pysähtyi tosi hienosti niille sijoilleen. Tosin käytin sekä käsiapua että melko voimakasta käskyä. Lenkillä treenattiin muutaman kerran paikkista niin, että käskin IItun maahan ja Lillin kanssa jatkettiin matkaa ja kierreltiin lähistöllä. Hyvin IItu pysyi maassa, ei sillä ollut hätää kun ei olut muita koiria ja minä näkyvissä. Me voitaisiin muiden liikkeiden puolesta varmaankin osallistua oman seuran toukokuun kokeeseen, mutta paikallamakuuta tuskin saadaan siihen mennessä valmiiksi, jos koskaan... Olen päättänyt, että toivoa en vielä menetä. Kesään asti vielä yritetään. Jos sitten ei ala makuu natsaamaan, siirrytään täysin rallyn maailmaan. Eikä sekään mikään huono vaihtoehto ole, ei ollenkaan.