IItu Äänekosken näyttelyssä

Vaihteeksi näyttelypäivitystä... Turhan usein ei näyttelyissä käydä; taitaapa olla melkein päivälleen vuosi edellisestä kehävisiitistä.  Eilen matkasimme Äänekoskelle ryhmänäyttelyyn Tanjan ja Ilmin kanssa. Tuomarina shelteillä oli Markku Kipinä. Olin Facebookista lukenut jo kaikenlaista tuomarista, että on tarkka koosta, liikkeestä, hampaista, pitää käyttäytyä kehässä kauniisti.... Niinpä olin ihan varma, että hyllyn kanssa lennämme kehästä, tai hyvässä tapauksessa saadaan armosta T. Pohdin sitäkin, että vieras esittäjä saisi Iitun liikkumaan kauniimmin, mutta sitten kun näin, miten kauan tuomari tutkii pöydällä ja katsoi suuhun aika kovakouraisestikin, kun moni koira pöydällä pakitti, niin päätin sitten esittää Iitun itse.

Liikkeet meni just niin kuin ajattelinkin pelkäsinkin. Mamman kanssa oli kivaa kehässä, häntä nousi. Pari kertaa Iitu yritti napsia lahkeesta, eikä malttanut pysyä ravissa.

Niin, arvostelu olikin sitten positiivinen yllätys. Kipinä näytti IItusta tykkäävän, vaikka liikkeet ei menneetkään putkeen. Iitu sai eh:n ja sijoittui luokassa neljänneksi, parhaana eh:n saaneena (seitsemän sai eh:n) eri:n saaneiden jälkeen. Ihan oikeasti meinasin persiilleni lentää...  Tosin jäin sitten miettimään, että mitähän oltais saautu, jos Iitu olis malttanut ravata kauniisti... Tälle tuomarille voin kyllä mennä IItun kanssa toistekin, mutta sitten täytyy saada Iitulle vieras esittäjä, että saataisiin myös liikkeestä parhaat puolet esiin. Iitu osaa ravata kauniisti ja ravaa normaalisti aina häntä alhaalla, mutta näyttelykehässä sillä on vaan niin kivaa, kun mamma ja kaikki muutkin juoksee, niin ei kerta kaikkiaan malta.

Pöydällä Iitu käyttäytyi todella hienosti. Tuomari katseli suuhun kauan, IItu ei hievahtanutkaan. Mittakeppi ei saanut aikaan mitään reaktiota. Pitäiskö kiittää sitä, että kehäsihteeri kirjoitti arvostelun kirjoituskoneella. Sen naputus oli niin mielenkiintoinen, että Iitu seisoi kuin patsas ryhdikkäänä, eikä tainnut edes huomata,että sitä mitattiin...

Arvostelu on tässä:
Pienehkö, tasapainoisesti rakentunut, seistessä kaunislinjainen narttu, jolla riittävä luusto. Hyvin kulmautunut. Kaunis kallo ja pään linjat. Purenta ok. Hyvät korvat ja silmät. Hyvänlaatuinen niukahko turkki. Hieman jäykkä ja ahdas takaliike ja vaikeuksia säilyttää askelrytmi ravilla. Lyhyt lantio ja siksi korkea häntä. Hyvä luonne.

Ehkä me taas vuoden päästä kokeillaan kehäketkuiluja ja Kipinälle vien Iitua varmaan toistekin.

Ensi viikonloppuna on sitten toiset kujeet mielessä, nimittäin rally-tokokisat ja molempien koirien kanssa osallistutaan kahteen kisan eli neljä starttia mulle tiedossa. Huh huh.... Toivotaan, että Iitun kanssa tarttisi startata vain ensimmäiseen ja saataisiin siitä tulos, minkä jälkeen Iitu saisi tittelin RTK2.

Häkissä sukulaismummot Minttu ja Peppi. Minttu valioitui näyttelyssä 13,5 vuoden iässä. Ihan mahtavaa ja oli hienoa olla mukana todistamassa sitä. Tässä odotellaan vielä omaa vuoroa.

Ja tässä Iitu EH4 :)